Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Miten kävi kehonrakennuksen?

Muistatteko, kun huhtikuussa kerroin tavoitteistani kasvattaa maksimaalisesti lihasmassaa ja pääsin mukaan Lidlin ja Indiedaysin Sportyfeel - kampanjaan? Miten siinä lihasprojektissa kävi?

Hieman historiaa alkuun: tammikuussa havahduin siihen, että olin jumittunut Ruun vauvavuoden aikana olemaan pelkästään Ruun kanssa.

Minun oli todella vaikea lähteä hänen luotaan pois ilman tunnontuskia. Ruu ei viihtynyt vaunuissa ollenkaan, ja yhdessä liikkuminen kävi hankalaksi. Vähitellen liikunta jäi tosi vähiin, vaikka se on aina ollut osa arkeani.

Tammikuun puolivälissä aloitin salilla käymisen, ja sain siitä todella paljon virtaa. Teki todella hyvää saada taas itseään kuntoon ja liikkumaan. 

Huhtikuuhun mennessä olin niin innoissani salilla käymisestä, että haukkasin isomman palasen, ja lähdin mukaan Advanced- ohjelmaan, jossa käydään 16 viikon ajan 4-5 kertaa viikossa salilla, ja syödään paljon, tarkoituksena kasvattaa lihasta.














Treenin ja ruokavalion tukena käytin Lidlin Sportyfeel- tuotteita. Niistä suosikeiksi muodostui Chunky Chocolate -patukka, ja valmiit palautumisjuomat. Ne on ihan jäätävän hyvän makuisia, kun laittaa pakastimeen jäähtymään ja juo ihan jäähileisenä! Suosittelen kokeilemaan :) 

Alku meni tosi hyvin.






Jaksoin käydä ahkerasti salilla, ja sain TRX- kotitreeneistä paljon irti. Vinkkinä muille TRX- kotitreeniä harrastaville/harkitseville; laite kannattaa ehdottomasti pitää koko ajan jossain kotona roikkumassa, koska silloin sitä tulee käytettyä paljon enemmän ja useammin, kuin jos sen aina välillä siivoaa pois.

Ainakin itsellä laitetta tulee käytettyä melkeinpä päivittäin, kun se roikkuu tuossa ulko-oven pielessä, meidän keittiön vieressä ja se muistuttaa treenistä siinä joka päivä! Ruukin haluaa roikkua siinä ja koettaa saada jalkojaan remmeihin :D

Pikkuhiljaa salitreeni kuitenkin väheni. Neljä kertaa viikossa, reilu pari tuntia kerrallaan poissa kotoa oli sittenkin mulle liikaa. Siihen vielä Jussin treenit, ja minun iltatyöt, niin yhteinen aika alkoi olla vähissä. 

Salille lähtemisestä tuli stressin aihe, ja joka kerta lähteminen oli vaikeampaa. Sitten selkäni alkoi oireilemaan. Ensimmäinen lannerangan nikama kipeytyi ja turvotti, vaikka olin saanut pt:ltä hyvät ohjeet liikkeiden suorittamiseen oikein, ja olin varovainen liikkeiden kanssa. Nikama oli välillä tosi pullistunut ja arka, ja meninkin sen kanssa lääkäriin. Röntgenissä ei näkynyt mitään, mutta jos kipu jatkuu, seuraavaksi tutkitaan ultraäänellä.

Toukokuussa päästiin aloittamaan pihan rakennus, ja en todellakaan halunnut lähteä salille rehkimään, kun ulkonakin sai kaivaa maata, kantaa kiviä ja lapioida itsensä hikeen. Vaikka sali jäi vähiin, Lidlin Sportyfeel- patukat jäi silti osaksi ruokavaliota; ne ovat olleet tosi hyvä välipala kesken pihatöiden kahvin kanssa, ja pitkillä kuvauskeikoilla mukana. 










Siihen olen tyytyväinen, että tällä kertaa ei käynytkään niin, kuin minulle ennen on käynyt:

Olen joskus aikaisemmin kertonut, että minulla on jo vuosia ollut tapana innostua asioista ja lajeista, ja kun innostus lakkaa, tulee kuukausien pitkä tauko.

Nyt ei onneksi käynyt niin, vaan muutaman viikon totaalisen tauon jälkeen aloin käymään salilla silloin tällöin, ehkä vaan kerran viikossa tai kahdessa, mutta kuitenkin edes vähän!








Joka kerta tulee hyvä olo. Välillä otan ja lähden metsään juoksemaan illalla koiramme Punkin kanssa. Myös yhteisistä pyörälenkeistä tuli osa perheemme kesää, tänäänkin käytiin 20 kilometriä perheenä ajelemassa. Liikkuminen on taas helppoa ja mukavaa.

Päätin, että en ota liikunnan suorittamisesta enää stressiä. On ihana mennä sen mukaan, miltä sillä hetkellä tuntuu. 


Pääasia, että on minulla hyvä olo ja tunnen olevani hyväkuntoinen nainen.

Haluan olla siinä kunnossa, että jaksan tällaiset pyöräilyreissut, kunnon kävelyreissut, retkeilyt ja arjen liikunnan helposti. Haluan käydä salilla silloin tällöin, ja syödä hyvin, mutta myös herkutella. Haluan tarvittaessa jaksaa kantaa kiukuttelevaa, rimpuilevaa lastani läpi supermarketin ilman, että se tekee vaikeaa.

Lihaksikas vartalo olisi kaunis, ihailen sellaista! Mutta minä en pysty siihen nyt, en tässä elämäntilanteessa, enkä ehkä ikinä :) Mutta olen tyytyväinen tähän, mitä mulla on.

Välillä massuni alkoi kasvamaan, kun lopetin imetyksen, ja kulutus tuota myötä pieneni. Mutta mitä siitä? Ei tärkeintä ole litteä vatsa ja pyöreä pylly. Tärkeätä on hyvä olo ja hyvä kunto. Hyvä kunto ei automaattisesti tarkoita litteää vatsaa, eikä litteä vatsa hyvää kuntoa. Minun ei tarvitse tuijottaa peiliin ja vetää vatsaa sisään ja pullistaa lihaksiani. Done that before. 

Haluan eniten, että jaksan leikkiä Ruun kanssa vielä kymmenen vuoden päästä ilman vaikeuksia ja hengästymistä.

Lähdin keväällä ehkä väärällä jalalla liikkeelle; tavoittelin ennenkaikkea ulkonäöllistä tulosta.

Mutta tässä matkalla tajusin jotain itselleni tärkeämpää.


Minun arkeeni ei mahdu neljää iltaa viikossa salilla, koska aika kodin ja perheen parissa menee minulla sen edelle. Mutta siksi on tärkeää, että se yhdessä vietetty aika on aktiivista ja liikuntaa harrastetaan yhdessä. Näin Ruukin oppii pienestä asti, että liikkuminen on elämäntapa.

Selkäkipu on yhä olemassa, viimeksi tänään pyörälenkillä se muistutti itsestään. Syksymmällä menen uudestaan lääkäriin, ja ultrataan, ettei pehmytkudoksesta löydy mitään hälyyttävää.

Treeni personal trainer Janne Käyhtyn kanssa oli kyllä ihan parasta. Itse ei ikinä saa itsestään yhtä paljon irti, kuin mitä toisen piiskan alla :) Mutta hyvät opit sieltä jäi käteen, kyselin häneltä kaikkea mahdollista mikä treenaamisessa on mietityttänyt. Tiedättekö muuten, miksi eri liikkeiden välillä on tärkeää pitää taukoa? Minä en ennen tiennyt, vaan ajattelin tekeväni tehokkaamman treenin, jos teenkin kaikki putkeen.







Tämä kylmään maitoon sekoitettuna, jääkaappiin treenin ajaksi ja sen jälkeen nam nam! 



Nyt aion nauttia monipuolisesta liikunnasta, hyvästä ruuasta, levosta ja perhe-ajasta oikeassa suhteessa. Patukat pysyy ehdottomasti mukana, treenien jälkeen ja ihan työpäivissäkin. Ne ovat niin käteviä. Esimerkiksi hääkuvauspäivinä saatan olla 10 tuntia reppu selässä, ja yhden ruokailun varassa, jolloin omaa evästä on oltava mukana.

Pieneen nälkään otan pienen patukan, ja isompaan nälkään vähän tuhdimman. Nää on vaan niin helppoja pitää mukana, eivät sotke, eikä haittaa vaikka vähän litistyisikin kovassa menossa. Lisäksi makuvalikoimaa on paljon, joten ei heti kyllästytä.





Käytiin taas Punkin kanssa metsässä.  Lenkin päälle Sportyfeel- palkkari.




En väitä, ettei minua harmita, kun näen muiden Advanced- ryhmäläisten onnistumiskuvia netissä. Tottakai olisi hienoa olla itse siellä joukossa.

Mutta nyt ei ollut sille oikea aika, nyt oli aika paiskia kuvaustöitä, paiskia töitä pihan parissa ja kasvattaa lasta. Ehkä joku päivä kaivan taas nuo treeniohjeet naftaliinista, ja koetan uudestaan.

Siihen asti annan itseni käydä salilla ihan vaikka vaan puoli tuntia lemppariliikkeitäni tekemässä, ilman suunnitelmallisuutta. Vähäkin liikunta on parempi, kun ei yhtään liikuntaa.



Hyvää ja liikunnallista alkavaa syksyä teille kaikille ♥









Ei kommentteja

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit