Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Varkain naimisiin :)

Reilu viikko sitten meidän perhe lähti aamulla maistraattiin. Ystäväpariskunta oli pyydetty mukaan todistajiksi ja tietysti paikalla oli Ruu ja ystäviemme lapsi.








Vihkiminen oli lyhyt. Siitä huolimatta minulta meni ohi melkein kaikki, mitä meidät vihkinyt nainen puhui. Muistan, että oikein koetin kuunnella hänen sanojaan, mutta kai minua jännitti vaan paljon, koska kaikki hänen sanansa menivät vain läpi pääni ilman että ymmärsin niistä mitään :)

Itseasiassa näytän näissä kuvissakin siltä, etten kuule yhtään mitään :D















Ruu juoksenteli ympäri salia, sekin varmaan vaikutti keskittymiseeni, mutta se ei häirinnyt minua, päinvastoin :) Hän on paras, ja rakkain, ja meidän :)







Me ollaan jo pidempään puhuttu Jussin kanssa naimisiinmenosta ja sen ajankohdastakin. Tätä ei tiennyt kukaan, vasta pari viikkoa ennen hääpäivää pyysin todistajat mukaan.







Jussi kosi minua kotona, eräänä kesäiltana, kun Ruu oli jo nukkumassa. Hän lämmitti meille paljun, ja tarjoili sinne meille shampanjaa. Sormus shampanjan seassa tuli yllätyksenä, vaikka naimisiinmenosta oli jo puhuttu :) Ajattelin, että Jussi on ehkä unohtanut koko asian. Mutta ei hän ollut, ja kosinta teki minut tosi tosi iloiseksi :)

















Vihkimisen jälkeen kävimme todistajien kanssa juomassa hääkahvit kauppahallissa :)







Asiasta ei sen suuremmin puhuttu kenellekään, paitsi että minä pyysin Jussin kavereita yllättämään Jussin polttareilla :) Olin sitä mieltä, että Jussi on polttarinsa ansainnut, ja heillä taisikin olla aika hauskaa. Ja yllätys onnistui täydellisesti, Jussi ei osannut aavistaa yhtään, kun hänet haettiin vihkimisen jälkeen kahvilta!

Kuvassa yllätetty mies! Jussin ilme, kun kaverit tulivat hakemaan... :D








Seuraavaksi päiväksi olimme kutsuneet ystäviä ja perhettä "tupareihin", mutta halusimme samalla juhlistaa naimisiinmenoamme pienimuotoisesti. Meillä oli tosi mukava iltapäivä.

Paikalla oli paljon lapsia, ja heitä varten vuokrasin pomppulinnan Ruun muskarista. Se oli ihan parasta :)

Lisäksi uima-allas ja palju olivat lasten kovassa käytössä :)












Ruokapuolen hoidimme myös itse. Tarjolla oli grillibuffet; nyhtöpossua, jauhelihapihviä ja kanaa hampurilaisten väliin grillistä, sekä salaattia, coleslawta ja tsatsikia. Jälkkärinä tarjottiin meidän omaa lempparia rocky roadeja, mustikkapiirakkaa ja jäätelöbuffet.











Mutta miksi menimme näin "pienimuotoisesti" naimisiin? :)

Kumpikaan meistä ei kaipaa suurta juhlaa, eikä tuhansien eurojen rahanmeno juhlapäivään tunnu omalta kohdalta järkevältä. En myöskään tuntisi oloani kotoisaksi perinteisessä hääjuhlassa... Se ei vaan tunnu omalta. Haluttiin kuitenkin juhlistaa asiaa, joten todettiin, että juhlat kotona voisi olla meille sopiva juttu :) Ja siltä se tuntuu näin jälkikäteenkin.

En kuulu kirkkoon, joten kirkkovihkiminen ei olisi tullut kyseeseen, ja pääasia tässä kaikessa on se, että me olemme nyt kaikki saman sukunimen alla, yhtenäisenä perheenä myös siten :)

Nyt pitäisi vielä tottua uuteen nimeen ja osata kirjoittaa se alle! Ja tilata uudet kortit ja uusi passi aikanaan. Ajokortti mun pitää uusia muutenkin, kun tulee pysyvä kortti kakkosvaiheen ajettuani.

Ollaan muuten koetettu ottaa perhekuvaa kaukolaukaisulla. Se on yllättävän vaikeaa! :D

Katsotaan kaikki eri aikaan kameraan ja Ruu pyörii sylissä ja välilllä koetettiin koirienkin kanssa, mutta se oli vielä vaikeampaa. Ei muuta kuin harjoitusta vaan, että saadaan kiva kuva meistä muistoksi :)

Vihkitilaisuuden kuvista kiitos Harrille! :)




























































































25 kommenttia

  1. Ihania kuvia ja kuulostaa aivan ihanalle teidän juhlat. :) Paljon onnea ja rakkautta vielä avioliiton polulle. ♥♥

    VastaaPoista
  2. Onnea! :)
    Vähän samanlaisia häitä olen suunnitellut, pienesti ja yllättäen :D

    VastaaPoista
  3. Paljon Onnea!!
    Samaan tyylin me mentiin naimisiin maistraatissa, ja sen jälkeen kävimme syömässä todistajien kanssa. Vielä pitäis pitää ne juhlat, mut ei olla "keretty" ;) Joka päivä sitten...

    VastaaPoista
  4. Toisiksi viimeinen kuva on hyvä. Oi että, onnea! :)

    VastaaPoista
  5. Oikein paljon ONNEA!! Katselinkin instasi kuvia ja huomasin tämän yllärin, mutten halunnut onnitella ennenkuin juttu on myös täällä..Itse kun en toistaiseksi instagramia omista :D.

    VastaaPoista
  6. Kiitos! :) Ehkä olisin tehnyt eritavalla tuon grillibuffetin; mutta muuten oon kaikkeen ihan tyytyväinen :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos!! :) Joo ehtiihän sitä myöhemminkin, vaikka samalla tapaa kuin Kauniissa ja Rohkeissa vahvistetaan vihkivaloja :D

    VastaaPoista
  8. Kiitos! Mä huomasinkin, että siellä oli sunkin kuva ;)

    VastaaPoista
  9. Ihanaa! Onnea paljon! Meillä oli myös nopeat maistraatti häät, eikä ketään tuttuja edes mukana, pari päivää myöhemmin pienet juhlat läheisten kesken. Ajateltiin että mitä sitä naimisiinmenoa juhlimaan? Ainahan voi helposti naimisiin mennä mutta se naimisissa pysyminen on kyllä juhlimisen arvoista :D Juhlitaan sitten isosti mieluummin hyvää avioliittoa vaikka 10v. 30v. tai 50v. hääpäivänä :)

    Mari

    VastaaPoista
  10. Onnea ❤️ Huomasin nimenmuutoksen mutta su en edes tajunnut onnitella!

    VastaaPoista
  11. No se on kyllä totta! 50 vuotta olis jo aikamoinen saavutus, ja sitä lupaan kyllä juhlia, jos sinne asti pääsee hengissä! :D

    VastaaPoista
  12. Kiitos! Ei se mitään, ei siinä hötäkässä ehtinyt mitään edes sanoa :)

    VastaaPoista
  13. Paljon Onnea teidän perheelle! :)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit