Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kielletyt ajatukset, kun taapero koetteli äitiään

Ensimmäinen päivä kolmistaan kotona, kun Jussi palasi töihin vietettyään alkuviikon isyysvapaata. Kuten eilen kirjoitin, Ruu on käyttäytynyt lähiaikoina tosi hienosti, ja minkäänlaista merkkiä mustasukkaisuudesta tai oireilusta vauvan tuloon ei ole enää viime päivinä ollut.

 




Ennen kuin tänään.


Ruu ilmeisesti huomasi, että nyt voi vähän pistää ranttaliksi, kun iskä ei olekaan enää paikalla. Hän nimittäin kieltäytyi totaalisesti tänään päiväunista, mitä ei ole minun ja hänen kahdenkeskisessä arjessa tapahtunut juuri koskaan. Vaikka koetin sekä viereen nukuttamista, että omaan huoneeseensa, niin hän vain temppuili ja veti showta.

Itse olisin tietysti ollut päikkäreiden tarpeessa myös (koska yösyötöt + pidempiaikainen univelka) ja kieltämättä, kun taapero pyöri päiväunien sijaan kotona pyörremyrskyn lailla ympäriinsä, pinnani oli tiukilla. Sillä hetkellä tein mindfulness-harjoitusta, jossa kuvittelin, kuinka huutaisin hänelle kurkku suorana "NYT NUKKUMAAN" ja raahaisin sänkyynsä ja jättäisin itkemään. Mutta en tietenkään tehnyt niin. Koska puolitoista tuntia nukutusyritystä ei tuottanut tulosta, ainoastaan kireäpinnaisen äidin, päätin, että skippaamme unet tänään.

Seuraavaksi mentiin ruokapöydän ääreen. Tai yritin saada meidät sinne. Ruu ei ollut samaa mieltä vaan juoksenteli ympäriinsä ja huuteli "MINÄ EN USKO ÄITIÄ!" Lopulta nostin hänet syömään puoliväkisin, ja tietäähän sen jokainen, mitä ruokailusta silloin tulee. Pari lusikallista ruokaa myöhemmin olin jo ihan valmis.

Jussi tuli sopivasti kotiin, ja minun silmiini nousivat kyyneleet. Kai minua eniten harmitti, ettemme olleetkaan pärjänneet niin älyttömän hienosti.

Onneksi huomenna on perjantai, ja sen jälkeen Jussi on taas kaksi päivää kotona. Tänäänkään kysymys ei voinut olla siitä, etteikö Ruu olisi saanut minulta tarpeeksi huomiota, tai hänellä ei olisi ollut tekemistä; meillä oli päivällä Ruun paras ystävä äitinsä kanssa kylässä, ja tytötkin saivat leipoa sarvia. Joten päivä oli kyllä kiva siihen asti, kunnes jäimme  kaksin. Mielenkiinnolla odotan huomista.

Jussi ja Ruu aloittavat muuten ensi maanantaina uuden harrastuksen :) Jussi vie Ruun taaperotemmellykseen! Kuulostaa tosi kivalta, ja uskon että siitä voi tulla tosi kiva juttu heille. Samalla minä saan aikaa vauvan kanssa kaksin. Toki tänäänkin sain tunnin verran illalla, kun Jussi ja Ruu olivat ruokaostoksilla. Jussi, olet ihan paras iskä! 

Onneksi Ruu ei vielä ole keksinyt purkaa oloaan vauvaan. Sitä odotellessa..

Mites muilla, onko samanlaista käytöstä havaittu? 

 

6 kommenttia

  1. Olette aivan ihana perhe! lähetän täältä tsemppiä teille päiviin, ja erityisesti sinulle kun jaksat olla vahva :) Kovasti odotan myös että näen teidät telkkarissa, sillä olen seuraillut blogiasi ym niin kauan kun muistan... Varmasti siitä asti kun aloititte rakentamisen " pesän rakennus blogi " taisi olla silloin kyseessä :) Tsemppiä ja jaksamisia :)

    VastaaPoista
  2. Täällä 2 v 5 kk taapero & 1,5 kk vauva ja tutulta kuulostaa! Meillä mies oli 2 vk isyyslomalla ja heti, kun jäätiin kolmisin kotiin töiden alettua, alkoi kapinointi päikkäreille nukahtamista vastaan. Tätä kesti n. 4 päivää ja sitten helpotti! Tuntui, että yhtäkkiä kaikki äidin auktoriteetti oli hävinnyt, eikä tutuista rutiineistakaan tuntunut olevan apua. Päivät sujui muuten kivasti, mutta päikkärit tuotti tuskaa niin äidille kuin tuolle isoveljellekin. Onneksi helpotti, mutta tuskaiset hetket ne silti oli. :D tsemppiä ja kärsivällistä mieltä sinne!

    VastaaPoista
  3. Miks sun mies ei oo kotona nyt pidempään?? :o

    VastaaPoista
  4. Jos miehesi toisi kotiin uuden naisen ja sanoisi, että "tämä on nyt toinen vaimoni ja te olette molemmat tärkeitä ja minä rakastan teitä molempia ja..." Niin kiukuttaisiko? Pistäisikö käyttäytymään "huonosti"?

    VastaaPoista
  5. Voi että kuinka kuulostaakaan tutulta! Meillä neiti 2,7v ja vauva 3viikkoa ja tämä äiti repii pelihousujaan useamman kerran päivässä. Ei tiedä pitäisikö välillä itkeä vai nauraa kun vauva vaatii evästä ja vaipan vaihtoa ja samaan aikaan neiti uhmatuhma alottaa oman shown. En syö, en tuo tuttia, en nuku päiväunia, en pue..

    Eilinen oli pohjanoteeraus ja kyyneleet oli silmissä moneen otteeseen. Pienintä neitiä maha vaivaa kovasti ja kannella sai aivan koko päivän. Neljältä iltapäivällä havahduin siihen että taapero oli syönyt ainoastaan aamupalan (kaikesta muusta kieltäytyi) ja minulla oli vielä aamutakki päällä ja hampaat harjaamatta.. Huhhuh.

    Kyllä me äidit ollaan terästä, timanttia ja titaniumia <3

    @nellamiljuhin

    VastaaPoista
  6. Voi, voimia. Kuulostaa tutulle, vaikka nyt 11kk ja 3v äitinä tähän alkaa olla jo varmasti tottunut ja järkyttävä univaje on helpottanut. Meillä auttoi tuohon esikoisen päiväuni-hulinaan se, että pidin todella sotilaallisen päivärytmin heti ekan kolmen viikon jälkeen. Kaikille aamupuuhat, Aamupalat, ULOS (vauva syntyi syyskuun lopussa eli loka/marraskuun räntäsateessa olimme ainoat elolliset pihalla JOKA aamupäivä) ja taaperon aktiivista juoksutusta. Sitten syömään ja nukkumaan (ah). Myös vauva solahti tähän rytmiin mutta sitä toistettiin joka päivä. Vaikka joskus tuntui, että helpompi olisi vaan jäädä kotiin, niin meidän uutta elämäntilannetta uhmaavan touhottajan kanssa vaan ei ollut. Tsemppiä <3

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit