Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kaameat ja stressaavat vaunulenkit

Pliis, kertokaa että jollain muullakin on oikeasti pieni viharakkaussuhdevaunulenkkejä kohtaan?

4 vuotta sitten, kun odotin esikoistytärtäni, minulla oli mielikuva siitä, miten vauveli nukkuu ihanasti vaunuissa tuntikausien päiväunia. Vaunulenkeillä minä äitinä nostaisin kuntoa ja kiinteytyisin, saisi raikasta ilmaa ja kuuntelisin musiikkia spotifysta. Täydellistä!

Tyttäreni Ruu toi minut kuvitelmistani hyvin nopeasti maan pinnalle. Hän ei viihtynyt vauvavuotenaan lainkaan vaunuissa. Yritin kaikkia eri keinoja, joita mammafoorumeilla neuvottiin mutta lapsi vain huusi kuin pistetty sika.

Vinkki: älä hanki vaunuihin lämpöpussia, jos vauva ei viihdy vaunuissa. Talvella pakkasella on tosi kiva kantaa koko lämpöpussia sisältöineen kainalossa kotiin päin, kun vauva vaan huutaa vaunuissa. Lämpöpussin sisällähän yleensä ollaan ohuissa vaatteissa, joten pussia ei voi tuossa tilanteessa riisuakaan.

Remu syntyi vuosi sitten, ja on aina ollut hyvä nukkumaan vaunuissa päikkäreitä.

Hankimme Bumbleride Indie Twin-tuplavaunut, koska minulla oli sinnikäs toive ihanista vaunulenkeistä. Päätin, että esikoinen saa katsoa vaikka puhelimesta ohjelmia lenkkien aikana, jos vaan vauva siellä viihtyy.

Ja Remu viihtyikin aika hyvin koko vuoden! Mutta ei minusta silti tullut vaunulenkkien fania. Ikinä ei tiedä mitä saa.

Esimerkiksi viime viikolla ehdotin miehelleni, että lähdetään koko perhe vaunukävelylle. Ajattelin tietysti että se olisi mukavaa yhdessäoloa.



Ylläolevan kuvan takana tuolla metsässä kiukuttelee Ruu jossain. Ei halunnut lenkkeillä.

Remuakaan ei huvittanut olla vaunuissa. Hän huusi kiemurteli ja punnersi hiki päässä. Lopulta käännyimme aiemmin kotiinpäin ja mieheni kantoi vauvan kainalossaan kotimatkan.

Mulle tuli ikävä niitä aikoja, kun lenkillä oli vain minä ja koirat :)

Eilen lähdin lasten kanssa leikkipuistoon vaunuilla.

Laitoin tyhmänä ihan liikaa vaatetta päälle, koska aamu oli viileä. Jouduin riisumaan lapsiltakin haalarit pois, mutta omia vaatteitani en edes voinut vähentää kun olisin sitten ollut liian vähissä.

Niinpä lopulta hikisenä työnsin vaunuja ja aurinko paistoi silmiin (en tajunnut ottaa aurinkolasejakaan) ja eikös paluumatkalla alkanut vauva huutamaan, halusi syliin nukkumaan. Luoja miten kirosin, että taas lähdettiin lenkille!

Paras hetki näiden molempien lenkkien jälkeen on kuitenkin ollut se, kun kaksi lasta nukkuu vaunuissa päikkäreitä. Priceless moment :D Silloin itsekin silmät hetkeksi kiinni, tai suklaata ja kahvia eteen :)



Mites teillä lenkit? Aina rentouttavaa ja virkistävää?

Seuratkaa myös @miiametsoblog ja Facebook! :)

5 kommenttia

  1. Ihanaa, että on joku muukin äiti, jonka vauva ei suostu vaunuissa nukkumaan! Pakko oli saada tuo helpotus pois ensimmäisenä sydämen päältä.

    Esikoisen aikaan en oikein innostunut itse vaunulenkeistä, joten emme niitä harrastaneet. Nyt tämän pienemmän kanssa olisin halunnut viettää omaa aikaa vauvan nukkuessa vaunuissa ja saada sen hyötyliikunnan siinä samalla. No, eihän se vauva siellä vaunuissa pitkällään suostunut olemaan, kun ei sieltä mitään nähnyt. Huusi vain kuin hyeena. Vaunulenkkejä harrastamme kyllä nykyisin, kun vauva osaa jo istua ja näkee ympärilleen, mutta ei vauva siellä vaunuissa kyllä vahingossakaan nuku. Jos nukahtaa, niin yleensä herää siinä vaiheessa, kun vaunut pysähtyvät.

    Ehkä jos joskus hankin iltatähden, saattaa hän sitten nauttia vaunuissa nukkumisesta. Toivossa on hyvä elää, vai mitä?

    VastaaPoista
  2. Voi eikä..minulla kun taas oli kuvitelma että, kaikki vauvat viihtyvät vaunuissa mutta näköjään ei! :D Meidän pienoinen onneksi viihtyy.

    VastaaPoista
  3. Vaunuilla on kyllä kuljettu kauppaan, puistoon, mutta hyvin harvoin vain lenkkeilemään. Esikoisen aikana totesin nopeasti, että hän herää aina rattaiden pysähtyessä jos on ehtinyt jo jonkin aikaa nukkumaan ja sitten minulle ei jää yhtään aikaa tehdä kotitöitä tai huilata. Niinpä laitoin hänet yleensä vain parvekkeelle nukkumaan, jossa unet maittoivat marrasvauvalle hyvin koko viileän ajan.

    Vauvan ollessa vähän isompi aloimme käydä puistossa 1 km päässä. Pari kertaa päivässä kun tuon matkan sahasi, niin itsellekin tuli kohtalaisesti liikuntaa. Tuolloin vauva nukahti lyhyille aamu-unille puistosta poistultaessa, nukkui pidemmät unet paikallaan iltapäivällä ja iltaulkoilun yhteydessä ei enää nukkunut. Matkat taittuivat yleensä mukavasti ympärille katsellen. Kuopuksen ollessa vauva puistoilimme edelleen pari kertaa päivässä ja ensimmäiset puoli vuotta ulkoilut yritettiin sovittaa vauvan unirytmiin, mutta sitten yli puolivuotiaan kanssa oli jo joustavampaa ulkoilla, kun pystyi istumaan rattaissa ja hiekkalaatikolla.

    Nykyään vajaa neljävuotiasta en enää viitsisi oikein seisomalaudallakaan kuskata, kun kävellenkin pääsee ja pyöräilytaidot eivät ole vielä niin kehittyneet, että liikkuminen olisi nopeaa. Nyt siis eteneminen on niin hidasta, että ei siitä oikein itselle liikunnaksi ole, mutta odotan ensi kesää josko silloin jo mentäisiin reipasta vauhtia esikoinen pyörällä ja kuopus rattaissa.

    VastaaPoista
  4. Ehkä aika on kullanmurut muistot, mutta meillä vaunut ja rattaat toimivat lasten kanssa aina kivasti. Lapset ovat käyttäneet rattaita melkein kaksivuotiaaksi, sen jälkeen ovat kävelleet itse puistoon ja kauppaan. Toisinaan rattaat ovat olleet vielä mukana ja niissä on kuljetettu kotiin esim kauppakassit.

    Hurjan edistyksen "lenkkeily" ja liikkuminen saivat, kun hankimme laatikkopyörän. Enemmän vauhtia ja paremmat näköalat
    - lapset eivät olisi voineet paremmin viihtyä!

    VastaaPoista
  5. Meillä samanikäiset lapset kuin teillä. Esikoisen kohdalla rattaista luovuttiin käytännössä kokonaan puolentoistavuoden iässä. Ei koskaan varsinaisesti viihtynyt vaunuissa/rattaissa. Kun neiti vajaa yksivuotiaana oppi kävelemään, alettiin pikku hiljaa tekemään koirien kanssa päivälenkki kävellen. Edettiin hitaasti mutta varmasti, poiketen välillä polulta, kaikkea ihmetellen. Koiratkin kävivät välillä pitkäkseen kun oli niin hidasta menoa (muut lenkit olivat sitten koirien kanssa reippaita). Nyt kävelee jo hirmuista vauhtia ja vaikka kuinka pitkään. Muutamana kesänä oli käytössä potkupyörä, tänä kesänä oppi pyöräilemään. Pyöräily tuonut entistäkin enemmän intoa ja vaihtia ulkoiluun (siis jo potkupyöräily, potki menemään hurjaa vauhtia) ja lenkit käyneet äidillekin kuntoilusta! Nuorempi viihtyy aika hyvin rattaissa, mutta kunhan oppii kävelemään, niin kannustetaan omatoimisiin kävelyretkiin!:)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit