Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Toinen lapseni rakastaa lunta, toinen inhoaa

Voi mikä riemu täällä olikaan, kun kerroin vielä yön jäljiltä pimeässä talossa rinnallani hiipivälle Ruulle, että meidän pihalla on lunta. Sovimme välittömästi, että syödään aamiainen ja lähdetään heti pihalle tekemään kaikkea mitä lumen kanssa vaan voi tehdä! Lumienkelit, lumilinna, lumionkalo (?!), lumipallot ja lumikoira olivat Ruun listalla :)

Kun Remukin oli herännyt tähän lokakuiseen aamuun, aamupalat heitelty lattialle ja sieltä koirien suuhun, lähdimme kaikki viisi pihalle koskemattomaan hankeen. Lunta satoi edelleen kauniin rauhallisesti, idyllistä puuttui vain pieni auringonpilkahdus ja kaunis linnunlaulu. Mutta ilman linnunlipertelyä ja auringonsäteitäkin tiesin, että tästä tulee hieno päivä.

Kävimme ensin ottamassa pari kuvaa lumisessa maisemassa, ihan testikuvia, joilla mainostin tämän päiväistä joulukorttikuvausta. Vasta sen jälkeen vedettiin haalarit niskaan ja mentiin oikein urakalla mönkimään!



Kuvauksen aikana en vielä laskenut Remua lumeen - hän oli kelkan kyydissä ja korissa, mutta kun olin pukenut hänelle haalarin ja päästin ulos, hän alkoi välittömästi parkumaan. Mitä ihmettä?

Ruu hihkui, rakennetaan linna äiti, rakennetaan linna äiti, rakennetaan linna äiti, rakennetaan linna äiti, rakennetaan linna äiti, rakennetaan linna äiti, rakennetaan linna äiti, rakennetaan linna äiti! (Meillä on jokin toisteluvaihe menossa) Mutta en minä voinut rakentaa mitään linnaa, tai pyöritellä palloja. Vuosikas poikani halusi istua sylissäni, ja jos koetin laskea häntä maahan, alkoi rääkyminen.

Vaikka levitin hänelle ison viltin maahan, ja asetin hänet siihen - ei varmasti kosketusta lumeen- ei sekään käynyt. Surkeaa ulvomista. Hän ei innostunut lumesta.

Koetin näyttää, että lumipallojen heittely koirille on kivaa. Joo, häntä nauratti niin kauan kun hän sai katsella sitä sylistäni :D

Niinpä jouduimme Ruun kanssa sopimaan, että odotamme Remun päiväuniin asti, ja sitten pääsemme rakentelemaan lumilinnaa ja ukkoja. Onneksi Ruulle voi jo puhua järkevästi ja hän ymmärtää. Minä vein Remun sisälle ja Ruu halusi vielä jäädä itsenäisesti pihalle touhuilemaan.

Iltapäivällä Remu pääsi pulkan kyytiin, kun Jussi tuli kotiin, ja se taisi olla lopulta ihan kivaa, varsinkin jos vauhti koveni.

Olen kuullut ennenkin lapsista, jotka eivät tykkää lumesta. Ruu tykkäsi heti, sinä talvena kun täytti vuoden. Remun kanssa saatetaan joutua tekemään vähän duunia tykkäämisen eteen :)

Onko teillä lapsia, jotka eivät innostu lumesta?




 

2 kommenttia

  1. Ihania kuvia! Huomasinpas vaan, ettei nuo hanskat oikein Remunkaan käsissä pysy :D Jos muistat Luukaksen 1v kuvauksista :)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit