Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Äiti, olet ruma! Olet tyhmä!

Meillä on opittu uusia juttuja, joista jokainen vanhempi olisi ylpeä..tai ei. Mitä tehdä, kun lapsi haukkuu vanhempiaan?

Kun jokin ei mene tyttömme mielen mukaan, Ruu on alkanut sanomaan minulle, että Äiti sinä olet ruma! Sinä olet tyhmä!

Tätä on tapahtunut nyt muutamia kertoja, ihan parin viime viikon sisällä. Olen joka kerralla vähän hämmästynyt - mistä tämä on opittu?

En ole varmaan koskaan käyttänyt Ruun kuullen sanaa RUMA. Enkä ainakaan ole sanonut hänen kuullen ketään ihmistä rumaksi.

Onko tämä joku vajaa 4-vuotiaan vaihe? Vai onko nuo opittu jostain lastenohjelmasta, joka olisi tullut viime aikoina? Vai kerhosta -Ruu on tänä syksynä alkanut käymään kerhoissa.



 

Mitä lapselle pitäisi vastata, kun hän haukkuu vanhempiaan?


Kun Ruu on sanonut vihaisena minulle "Olet ruma! Olet tyhmä!" olen hiljentynyt hetkeksi, kun olen joutunut miettimään tarkkaan, mitä vastaisin.

Ei Ruu edes tiedä, mitä RUMA tarkoittaa. Luultavasti hän on kuullut sen jostain, tai nähnyt jonkun sanovan niin kiukkuisena ja matkii tuota ilmaisua. Näin kuvittelen.

Mutta mitä siihen vastataan? Kyllä Ruu selkeästi tietää, että se on jotain ikävää, koska käyttää sitä tuossa yhteydessä.

TYHMÄ on meillä ollut käytössä esimerkiksi "Nyt oli tyhmästi tehty!" mutta yritän välttää, etten ikinä sanoisi ketään tyhmäksi. Ja samaa sanon Ruulle.

Olen vastannut näihin esimerkiksi "Okei, mutta pitää silti nyt mennä pesemään kädet" tai "Ei saa sanoa toista rumaksi". Eli ekassa vaihtoehdossa ohitan sen, että hänen sanomisensa olisi jotain reaktiota herättävä - toivon, että sillä se unohtuisi, kun en reagoi. Toisessa koetan tietysti opettaa, että tämä on ikävästi sanottu.

Silti suututtaa


Jännä, miten paljon lapsen sanat voi harmittaa. Siis ei mitenkään ylitsevuotavan paljon, en sitä tarkoita.

Mutta toki se koskettaa, sitä alkaa miettimään mistä tuo kumpuaa ja harmi sekin, että lapsi haluaa tahallaan sanoa minulle ikävästi. Tähän asti meillä ei ole koskaan loukattu toisiamme sanoilla.

Kiukkuaminen on ollut sellaista yleistä kiukkua. Mutta kai se pitää vaan hyväksyä, tämä on varmastikin jokin vaihe. Jos teillä on vinkkejä siihen, miten tässä tilanteessa toimitaan, niin kuulisin mielelläni niitä (vaikka perusteluineen).

 

6 kommenttia

  1. Itse tuossa tilanteessa menisin lapsen tasolle ja sanoisin jotenkin näin: "äidistä tuntuu pahalta kun sanot noin. Toisten haukkuminen on inhottavaa ja pahoittaa toisen mielen. Tiedätkö varmasti, mitä sinä tuolla tarkoitat?"

    Tuossa tilanteessa lapsi on selkeästi vihainen ja purkaa sitä, ihan yhtälailla tahtoiässä lapsen tunteita pitää oppia sanoittamaan. Ehkä myös kysyisin, miksi lapsi niin sanoo ja mikä on hänen tarkoitusperänsä.

    Toivottavasti tilanne helpottaa! Olisi myös kiva kuulla, miten saamasi vinkit/ omat ideat tehoavat.

    VastaaPoista
  2. Sitten, vähän myöhemmin, kun lapsi on jo tauhoittunut ja tilanne nk. ohi, voisit ottaa asian lapsen kanssa puheeksi. Voisit kertoa, että äidille tuli paha mieli, kun puhuit äidille niin rumasti. Vaikka harmittaa, ei voi sanoa ja loukata toisia jne.
    Tilanteen ollessa päällä " ei oppi mene perille". Kun harmittaa, ei ehkä ole parasta maaperää ottamaan oppia vastaan. Eri asia sitten on, jos lapsi vaikka haukkuu suutuspäissään esimerkiksi toista lasta, silloin on tosi mentävä jeti väliin.

    VastaaPoista
  3. Taitaa kuulua 4-vuotiaan uhmaan, meilläkin nimittäin esikoinen on oppinut vastikään tuon sanallisen uhmaamisen. Jos lapsi on ihan raivona, jätän yleensä koko "äiti olet ihan tyhmä kakkapää"-purkautumisen huomiotta. Jos jonkunlainen järkevä keskustelu on mahdollista, yleensä kysyn, miten toisille puhuttiinkaan ja miltä lapsesta tuntuisi, jos vaikka joku kaveri haukkuisi. Siitäkin on puhuttu, että missä on mitäkin sanoja kuullut ja tietääkö, mitä ne tarkoittaa. En oo hirveän vakavana tätä "vaihetta" pitänyt, kun näyttäisi kuuluvan normiuhmaan :)

    VastaaPoista
  4. Meidän 5 v neiti on alkanut myös haukkumaan minua tyhmäksi, veli 3 v seuraa esimerkkiä. Koska tiedän sen johtuvan siitä että han haluaa jotain mitä ei saa, olen vastannut yleensä vain : ” mäki rakastan sua” ,” oot ihana itekkii” jne.. kaikista ärsyttävintä hänestä on kun otan halaukseen ja pussaan.
    Toki olen muutamaan otteeseen puhunut sopivalla jämäkkyydellä miksi ei saa toista sanoa tyhmäksi ja mikä on oikea keino toimia jos harmittaa. Pitäähän lasten sekin oppia.

    VastaaPoista
  5. Ekaluokkalainen esiesiteini huutaa, että "Äiti on kakka".
    Kysyin, että mikäs se kakan lapsi on? Kakkakikkare.
    Vähän petti raivoajalla pokka.
    Huumori ja puhuminen. Niillä eteenpäin.

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit