Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Aloin lahjomaan lastani syömään - ja miten meidän kävi

Nirso lapsi. Minä olin itse sellainen, ja niin on tyttärenikin. Hän aloitti nirsoilun jo reilun vuoden iässä, siihen asti oli melko ennakkoluulottomasti maistellut kaikenlaista. Sitten alkoi nirsoilu.

Ei kanaa, ei kalaa, ei lihaa, ei riisiä, ei kastikkeita.

Minä imin itseeni nykytietoa lasten kasvatuksesta ja siitä, miten tässä asiassa pitää toimia. Niinkuin aiemmin olen blogissani kertonut, en aio pakottaa lastani maistamaan mitään sellaista, jota hän ei halua maistaa.

Lasten kasvatuksessa ei suositella lahjomista, joten koetin vain monin eri tavoin saada häneen upotettua ravintoaineita, laittaa tarjolle monipuolisia ruokia mutta en panostaa maistamaan niitä tai ottamaan omalle lautaselleen. Oikeastaan mitään edistystä ei tapahtunut ruokailuasiassa.

Ruokavalio oli suppea, mutta tyttö on onneksi kasvanut hyvin omalla käyrällään ja kaikki oli 4 vuotisneuvolassa erinomaisesti.

Joulukuussa olimme Los Angelesin matkalla ja tuntui aika ikävältä, kun lapseni lämpimät ateriat koostuivat lähinnä ranskiksista ja bataattiranskiksista. Onneksi aamupalalla buffetissa hän söi monipuolisesti ja iltapalat ostimme kaupasta.

nirso lapsi

Päätin tuolla reissulla, että koetan lahjomista.

Olimme meksikolaisessa ravintolassa, ja pöytään oli tilattu tortilloita eri täytteillä ja Ruulle bataattiranskiksia. Ruu syö kotona tortilloita kyllä, mutta omilla tutuilla täytteillään (raejuusto, ketsuppi, tomaatti, kurkku) ja niinpä nämä ravintolan tortillat eivät hänelle käyneet.

Kysyin taas kerran, haluaisiko Ruu maistaa tortillaa tai jotain täytteitä, mutta ei. Sitten ehdotin seuraavaa: Jos maistat vähän tästä, saat jälkiruuaksi jäätelöä. Hän innostui ensin.

Mutta sitten iski jännitys. Häntä kauhistutti ajatuskin sen epämääräisen näköisen täytetyn tortillan maistamisesta. Kysyin, jospa hän maistaisi mieluummin papuja, mutta se näytti ilmeisesti vielä pahemmalta.

Koska tilanne tuli Ruulle niin äkkiä, ehdotin että jos hän edes maistaisi tomaattia jossa oli hiukan ranskankermaa seassa. Kotona hän tottakai syö tomaattia, mutta koska ranskankerma oli koskettanut sitä tuossa, niin nyt se oli ilmeisesti ihan pilalla.

Sovittiin, että hän saa heti laittaa maistiaisen pois suustaan, kun on kokeillut. Pakko ei ole syödä, kun uskaltaa maistaa niin sekin on jo hyvä. Ja näin hän teki, salamannopeasti tomaatinpala syljettiin ulos servetille.

Niin näytti, että hukkaan meni sekin kokeilu. Mutta ei mennyt.


Tässä tapahtui muutos. Se ei käynyt kuin salamaniskusta. Vaan pikkuhiljaa Ruu hoksasi, että hän saa maistaa juttuja ja laittaa ne ulos suusta samantien. Hän alkoi jopa itse ehdottamaan, että hän voisi maistaa jotain muiden lautaselta.

Joka ikinen kerta minun sisälläni on hypitty riemusta! Se haluaa ITSE MAISTAA!

Välillä jännitys on vienyt voiton ja hän on perääntynyt, mutta olen sanonut että se on ihan ok ja olen tosi iloinen kun edes ehdotit, että voisit maistaa.

Ja nyt, pari kuukautta reissusta Ruu söi lautasellisen riisiä ruuan kanssa. Sitä ei ole tapahtunut kolmeen vuoteen. Muistan kun hän söi vuoden ikäisenä riisiä, ja me tyytyväisinä katselimme. Sen jälkeen hän on sanonut ei.

Tänään sanoin, että jos hän syö riisiä niinkuin me muutkin, hän saa iltapalalla pannukakkua ja niin hän söi, koko annoksen! Hän pyysi, että saa laittaa sinne sekaan ketsuppia ja juustopaloja, ja minä sanoin tottakai että anna mennä :D Laittakoon minun puolestani sinne sekaan vaikka sen pannukakun, mutta pääasia kun syö riisiä!

Ja toinen asia tälle päivälle: hän maistoi ekaa kertaa sinappia, kun olimme pulkkailemassa. Hän ei ole koskaan ennen suostunut edes maistamaan sitä, mutta nyt hän suostui kun sanoin, että hän saa sitten kaakaota. Ja näin hän maistoi ekan kerran sinappia makkaran päällä ja sanoi että se oli hyvää! :D

En tiedä mitä tähän kaikki viisaat kasvattajat sanovat, mutta minä kiitän lastani joka kerta ja kerron, kuinka iloinen olen kun hän suostuu maistamaan ja syömään! Kerroin, kuinka ylpeä ja iloinen äiti on kun hän tekee niin.

Nirso lapsi on stressin aihe


Jos joku siellä vetää herneitään nenään, niin ihan sama. Nirso lapsi on varmasti monelle sen kokevalle vanhemmalle aikamoinen stressi, ja voin kertoa että täällä on keksitty vaikka mitä keinoja, että saataisiin neidille kaikkea ravintoaineita.

Joten nyt kun tämä yksi nirso lapsi on saatu innostumaan maistelusta tällä tavoin, niin on se iso voitto meille!

Ei ole pakko niellä, saa sylkeä heti ulos


Uskon, että yksi avain tässä oli se, että Ruu tajusi, ettei hänen ole pakko tykätä siitä mitä maistaa. Ja että sen saa laittaa pois suusta jos tuntuu epämiellyttävältä.

Olen keskustellut tästä asiasta, ja olen saanut ohjeita siitä, että lasta voi kannustaa ihan alkuun haistamaan uutta ruokaa, ja jo sen koskettaminenkin on yksi askel eteenpäin. Joten nyt tiedän miten tässä edetään - jos Ruu ei halua joskus maistaa jotain niin voin kehottaa häntä edes sormella koskettamaan sitä tai haistamaan. Ja sekin on jo hyvä juttu!

Ei mulla tällä kertaa muuta. Oli pakko tulla jakamaan tämä ilo :)

3 kommenttia

  1. No en mä tiedä onko herkuilla lahjominenkaan hyvä asia kuitenkaan..

    VastaaPoista
  2. Kiitos rohkaisevasta kirjoituksesta! ❤
    Meillä lapset ovat huonosyömäisiä ja välillä nirsojakin.
    Osa tykkää kuitenkin sinapista, marinaadivalkosipulista, aurajuustosta ym erikoisesta, kun tavallinen lämmin ateria ei uppoa. Esin riisi voi kelvata ja kasvikset kelpaavat sellaisinaan, mutta risotto! Liian outoa 😊
    Ehkä saan näillä ohjeilla heidät ainakin maistamaan uusia ruokia!

    VastaaPoista
  3. Toivotaan että auttaa! Täällä on tämän kirjoituksen jälkeen tyttö itse ehdottanut että maistaisi salaatinlehtiä ja kanaa ja maitoa! :)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit