Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Miksi en tiedä, mikä minusta tulisi isona

Mikä minusta tulisi isona? Olen jo 35 ja vieläkään en tiedä vastausta.

Miksi on niin vaikea kuvitella itseään johonkin työnkuvaan loppuiäkseen? Minun on aina ollut vaikea kuvitella itseäni kymmeniksi vuosiksi samaan hommaan. Mutta kyllä tässä pikkuhiljaa pitäisi ns.vakiintua työnkin suhteen.



Minun ongelmani on aina työasioissa ollut se, että koen kiinnostusta vähän joka suuntaan ja kaikkialle. Selkeää ykköskohdetta ei ole koskaan ollut. Myöskään lahjakkuutta ei varsinaisesti ole mihinkään yhteen alaan, vaan olen ihan hyvä vähän kaikessa.

Olisi kiva tietysti jotenkin hyödyntää blogin ja kuvaamisen kautta saatu oppiminen, mutta missä näitä sitten hyödyntäisi? 

Remu täyttää 3 vuotta 1, 5 vuoden päästä ja silloin luultavasti on edessä kokoaikaisesti työelämään palaaminen. Mutta onko se jonkin koulun kautta, vai ehkä yrittäjänä?



Kouluunkin hakisin mielelläni, mutta ensin pitäisi osata päättää se ala, ettei taas menisi aika tavallaan hukkaan, jos ei sitten sinne alalle päätyisikään töihin. Toki kaikesta opiskelusta on hyötyä, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.



Olen välillä vähän kade niille, jotka jo 15-kesäisenä tietävät haluavansa vaikka hammaslääkäriksi tai parturi-kampaajaksi, sitten menevät alan koulutukset läpi ja tekevät uran sillä alalla. Näyttää niin helpolta.

Vai onko itsekästä ajatella, että pitäisi löytää duuni, jossa oikeasti viihtyy? Onko se vaan haihattelua.

Painitteko muut tämän asian kanssa? 

Mikä minusta tulisi isona

26 kommenttia

  1. Minkä alan koulutus sinulla on ja mitä töitä teit ennen lapsia? Eikö ne hommat enää kiinnosta?

    VastaaPoista
  2. On niin lohduttavaa tietää, etten ole ainut näiden mietintöjen kanssa painija! Itsellä aika sama tilanne, joten tiedän miten stressaavaa on elää näiden pohdintojen kanssa. Luulin äitiysloman selkeyttävän ajatuksia tai tuovan uutta motivaatiota töiden suhteen mutta toisin kävi, enkä nyt saa rauhaa itseltäni kun mietin tulevaisuudelle suuntaa ja tuijotan kevään yhteishakua. Yritän silti ajatella niin, että vaikka ihailen päämäärätietoisia ihmisiä niin kuinka moni hieno asia, ihminen ja kokemus olisikaan jäänyt itseltä väliin mikäli olisin suunnannut aina vain yhtä polkua pitkin huipulle. On ollut huippua kokeilla ja nähdä vähän kaikkea, ja ymmärtää ehkä ainakin se mikä ei ainakaan ole oma juttu. Tavallaan arvostan spontaaniutta ja rohkeutta katsella vähän joka suuntaan, tarttua hetken mielijohteesta tuntemattomaan mahdollisuuteen, ehkä vielä päämäärätietoisuutta enemmän. Viiden vuoden suunnitelmien sijaan olenkin asennoitunut toteuttamaan yhden pienen unelman tai tavoitteen joka vuosi, se sopii minulle ja keventää vähän ”mikä olisi mun juttu”- pohdinnan taakkaa. Tsemppiä siis, ”musta tulee isona..”-lause ei välttämättä tarvitse loppua.

    VastaaPoista
  3. Hei hei! Täällä toinen (30v) joka ei todellakaan tiedä "mikä minusta tulee isona?". Olen 10 vuotta ollut töissä ja nyt saan jäädä 9v tauon jälkeen taas hetkeksi kotia. Nyt olen duunia tehnyt kokoajan leivän perässä ja pari vuotta onkin ollut oikeastaan itsensä kiduttamista (onneksi työsuhde edut tässä niin huiput että sen voimalla jaksanut - meillä siis perheyritys ja ainut plussa tässä on vapaus ja olenkin tehnyt nyt lyhyempää työpäivää, että saan olla koululaisten kanssa kotona. Miehen alalle tulin sen kanssa yrittää, eikä yhtään oma ala (onneksi parisuhde voi kaikesta huolimatta hyvin)....

    Olen tässä viimeksi eilen illalla raskaushormooneissa ja väsyneenä itkenyt, että apua mä en voi oikeesti tuudittautua siihe, että koulu/työelämä on jossain kaukana! Se 9kk menee niin niin äkkiä ja sitte pitäs ruveta taas jotain keksii (mies kyllä lupasi että pärjäämme jos haluan olla n. 2v kotona).

    Mulla ongelma, että tietyt alat kiinnostaa, mutta tarvisin niihin koulutusta, mutta koulu on minulle kummitus ihan kauhea ahdistava ajatus (huonot pohjat aikoinaan opiskelin)...Toisaalta työ jota haluaisin tehdä sitä voisi päästä tekemään ns oppipoikana kun saisi vain jalan oven rakoon, joten säilytetään vielä unelma alasta jonka parissa haluan töitä tehdä.

    Olen onneksi tavannut muitakin jotka kokeillut monta duunia ennen kuin se oma on löytynyt. Parasta, että kerran minulla oli työkaveri joka oli jo 60v, mutta uudessa työpaikassa ja sanoi, että "nyt on löytänyt unelma työn".

    Olenkin vitsaillut, että lottoan koko äitiysloman ja voitan, sitten mä hoitelen lapsia ja ostan lisää hevosia :D

    VastaaPoista
  4. Jep, kohta 39v ja edelleen kaikki auki. En myöskään ole ikinä tiennyt mitä haluan ja vaan ajautunut hommasta toiseen. Opiskelu myös kiinnostaisi mutta mitä? Asia piti ratkaista ekan äitiysloman aikana ja tässä kolmannen kohdalla en jaksa enää edes stressata asiasta 😊

    VastaaPoista
  5. Siis kyllä! Et ole ollenkaan yksin näiden asioiden kanssa, toki minulla siihen liittyy paljon erilaisia pelkojakin. Kuvittelin itseni nuorempana, heh nuorempana, oon nyt 33, jonnekin toimistoon liituraitapuvussa sihteerin töihin.. :D Voi apua, eihän se todellakaan niin mennyt, ei nykyään edes ainakaan meidän kunnassa ole sihteereitä, eikä minulla ole päätä, "opiskelupää" riitä mitenkään sellaiseenkaan. No aika näyttää kun nuoriahan tässä vielä ollaan. En tiedä kyllä, jotenkin kuvitteli sillon aikanaan, että kaikki on vaan helppoa, että töihin vaan mennään ja siellä on kaikkea helppoa työtä.. :D no joo, kuulostaa naurettavalta, ei minulla pää kuitenkaan ole riittänyt paljon mihinkään.

    VastaaPoista
  6. Itselläni sama ongelma ollut viimeiset 10vuotta. Nyt kun olen päätökseni saanut tehtyä alasta jota haluan opiskella, tulee eteen lapsentekoikä. Haluan tehdä lapsen/lapset ennen uuden alan opiskelua ja tämä siirtää opiskeluja ainakin sen 3 vuotta laskien mukaan raskautumisen, äitiysloman ja hoitovapaan (alle 1,5v en mielelläni laittaisi hoitoon). Jopa 6 vuotta jos putkeen useamman tekee kun vauhtiin pääsee😄 tähän lisäksi kouluun hakeminen, jos ei ekalla kerralla pääse sisään, koulu kestää sen 3,5 vuotta joten odotan innolla mikä on tilanteeni kun täytän 40!😄

    VastaaPoista
  7. Mitäs alaa/aloja olet jo kokeillut?

    VastaaPoista
  8. Omista kavereistani ehkä yhdellä oli selvät suunnitelmat siitä mitä tehdä isona.
    Minä, puolisoni ja kaverini olemme kaikki vähän ajautuneet nykyisiin töihin.
    Itse lähdin opiskelemaan sitä mikä vähän kiinnosti ja mihin pääsin sisään. Sen jälkeen työelämään sille alalle ja siellä ollaan. En itse ehkä ajattele, että pitäisi oileasti halita tehdä jotain. Koska ennemmin tekisin kaikkea muuta kuin 8-16 töitä joka arkipäivä, mutta koska rahaa vaan tarvii saada, niin vaihtoehtoja ei sinänsä ole. Tosin lähdin opiskelemaan nyt työn ohessa, joten voin jossain vaiheessa vaihtaa hieman alaa, tai ainakin työnkuvaa.

    Älä stressaa! Harva ihminen pääsee unelma-ammattinsa/työnkuvaa. Useimmille se työ on vaan ihan ok.

    VastaaPoista
  9. Kumpa löytäisi sellaisen, mikä olis tosiaan ihan ok! Kyllä sekin kuulostaa vaihtoehdolta. Kunhan se olisi edes jotenkin mielekästä.

    VastaaPoista
  10. Jaa-a, kaikkea tällaista missä ei ole tarvinnut koulutusta, kun sitä ei juurikaan ole. Tosi pitkään vähittäiskaupan lukuisissa eri hommissa, ravintolassa keittiössä ja tarjoilupuolella, kahvilahommissa, puutarhapuolella, opiskellut jonkin aikaa puutarhapuolta ja mediapuolta, sähköpuolta, ja käynyt lyhyempiä koulutuksia.

    VastaaPoista
  11. Niin sitä nuorena ajatteli, että kaikki vaan menee klik ja hommat on selviä :D Mulla taas olisi aina päätä riittänyt, mutta motivaatio on vaikeampi ja se keskittyminen!

    VastaaPoista
  12. :D :D haha ihana! Joo mäkin olen tässä äitiysloman ja kh-ajan vähän asiaa pohtinut mutta yhtä mahdoton ratkaista asiaa :D

    VastaaPoista
  13. :D joo toi on hyvä suunnitelma, pidä se ;D Ei vaan - jos sulla on oikeasti joku unelma olemassa, niin se on minun silmissäni hyvä tilanne. Silloin sulla on joku ,mitä tavoitella! Mulla kun ei ole mitään unelmaa mihin haluaisin. Siksi sun tilanne on parempi! Joten ehdottomasti vaikka äipäälomalla tarjoat itseäsi esim ilmaiseksi puoleksi päiväksi ilmaiseksi tms kokeilemaan sitä työtä. Ja ehdotan tätä siksi, koska sillä tavalla itsekin olen saanut jalan oven väliin ja päässyt kokeilemaan duuneja. Näin ehkä voisit päästä sitten oppisopimukseen tms alalle kun on oäippäloma ohi :) Pidän sulle peukkuja!

    VastaaPoista
  14. No olet ihan oikeassa, myös se on hienoa. Välillä vaan tuntee yhteiskunnan asettamat paineet, ja toki itsekin asettaa itselleen paineita koska kyllähän vakaus ja turvallinen ura toisi turvaa tulevaisuuteen. Ja sitä turvaa taas arvostaa, kun on perhettä- jos olisi vain itselle taloudellisesti vastuussa niin ei paineitakaan niin olisi. Kannattaa katsella muutakin kuin yhteishakua! Esim aikuiskoulutuspuoli ja opistojen pitkät koulutukset, joihin voi saada tukea. Tsemppiä sinnekin, tää kevät on tätä aikaa kun pitäisi aina näitä asioita ajatella, huoh.

    VastaaPoista
  15. Moi, no mullahan on vain yo-koulutus ja sit kävin aikuiskoulutuksena sähköalan paperit. Sitä alaa taas en ole tehnyt töitä päivääkään koska tulin raskaaksi silloin koulun aikaan. Ja ei se ehkä nyt tällä hetkellä taas tuntuisikaan omalta, tuntuu niin nololta jo sanoakaan noin. Tykkäsin kyllä siitä koulusta, mutta en ehkä näe kuitenkaan itseäni ihan juuri sähkärinä :(

    VastaaPoista
  16. Mulla aika sama tilanne. Olen pian 35 ja kolmas lapsi tulossa. Toisen lapsen jälkeen oli ihan kamala paniikki että mitäs nyt ja kolmas antoi "lisäaikaa" tosin, tuntuu ettei se ahdistus kokonaan poistunut vieläkään ja tuntuu että olen ihan tuuliajolla. Se jotenkin hävettää myöntää, että tässä iässä, ja näin pihalla! Pitäisi kai vaan rentoutua ja nauttia elämästä ja olla ottamatta niin kamalia paineita.

    VastaaPoista
  17. Ei nykyisin mihinkään kunnon töihin pääse ilman hyvää koulutusta ja loppututkintoa! Opiskelkaa hyvät ihmiset ensin! Hankkikaa vähän työkokemusta ja sitten ne lapset.Oikeesti! Tuntuu että nykyisin on hirveästi 30-40-vuotiaita äitejä joilla ei ole koulutusta/ työpaikkaa tai edes aavistustakaan siitä mitä haluaisivat tehdä.Sitten pitäis olla kaikenlaisia yhteiskunnan tukia ja subjektiivista päivähoito-oikeutta yms. Ottakaa itse vastuuta elämästänne. Ei se nuoruus kestä ikuisesti.Tulevaisuudessa sitten valitatte pienistä eläkkeistänne.Ja sekin on varmaan jonkun muun vika ja yhteiskunnan pitäis auttaa. Tiedän kyllä ettei töitä nykyisin taivaasta tipu,mutta ilman koulutusta toivotonta.Eikä se opiskelu perheellisenä yhtään sen helpompaa ainakaan ole. Ja lapset ehtii kyllä silti tehdä suht nuorena.Itsellä yo-tutkinto,viiden vuoden opiskelut,valmistuminen ja kolme vuotta töitä ja ensimmäinen lapsi 28- vuotiaana,toinen 31-vuotiaana ja nyt jo takaisin töissä 33-vuotiaana ja tuossa raskauksien välissäkin kerkesin töitä tehdä. Toki olin onnekas kun ensi yrittämällä pääsin haluamaani koulutukseen.Mutta jotain olisin alkanut opiskella joka tapauksessa ja etsinyt vaihtoehtoisia reittejä.

    VastaaPoista
  18. Mulla on vastaavanlaisia mietteitä ja kriiseilyä. Ikää on kuitenkin jo 30 ja vieläkään ei ole harmainta havaintoa mitä sitä "isona" tekisi. Tällä hetkellä työssä johon satuin ja olen edennyt johtotehtäviinkin. Siltikään tämä ei tunnu yhtään siltä, että olisin ns. pysyvässä ammatissa, vaikka samassa paikassa onkin oltu eri tehtävissä jo 10 vuotta. Nykyisin miettii enemmän minkälaiset työajat haluaisin, kuin millainen se itse työ olisi. Ei ehkä se helpoin lähtökohta, jos miettii uutta ammattia. (BTW, pyyhkeitä kaksplussalle blogien selailun nykyisestä epäselkeydestä ja kommenttikenttäkin on sekava ja välillä ei toimi ollenkaan)

    VastaaPoista
  19. Jep, kauan sitä on pitänyt etsiä ja tunnustella, mikä oikeasti saa minut innostumaan ja syttymään (pakko myös miettiä että alalla on töitä), siis jos ei olisi perhettä olisi talvet pohjoisessa laskettelu opettajana ja kesät etelässä :D . Mutta olen myös kokeillut monia aloja avoimessa amk ja yliopistossa ja oppinut niiden kautta, mikä kiinnostaa ja mikä ei....Suosittelen niitä kyllä. Olen myös ollut aikoinaan kunnon stalkkeri siivooja, eli kun olen siivonnut erilaisissa kohteissa niin toinen silmä ja korva seuraa kokoajan mitä kohteessa tehdään :D Sairaalahuoltajana esim opin etten tule koskaan työskentelemään sairaalassa. Periaattessa ammattikoulu jonka aikoinaan kävin, on jo siihen suuntaa mitä taidan sittenkin oikeasti haluta, mutta jostain syystä on vaikeinta jälleen kerran Minä ;) Kiitos sulle rohkaisusta, ehkä luotan ja kehitän äitiyslomalla hyviä diilejä miten pääsen haluamani alan pariin työskentelemään.

    VastaaPoista
  20. Kyllä painin. Koulutus on vaan ei töitä. Mitä olet tehnyt aiemmin?

    VastaaPoista
  21. Vastasin tuohon aiemmin että aika paljon asiakaspalvelua kaupan eri tehtävissä, ravintoloissa ja kahviloissa. Lisäksi lyhyitä kokeiluita muillakin aloilla, on siellä ollut mieluisiakin ja todella kiinnostavia, joista oon sit joutunut osaksi luopumaan kun niissä on ollut niin vaihteleva toimeentulo ja kauppa tarjonnut tasaisemman tulon :(

    VastaaPoista
  22. Hei Miia!

    Olet taitava sisustamaan, valokuvaamaan sekä kirjoittamaan. Kokoa itsellesi portfoliota tekemistäsi sekä aktiivisuudestasi. Ehkä tulevaisuutesi olisi sisustus/lifestyle lehden toimittajana tai sisustussuunnittelijana? On olemassa esim. suunnitteluassistentti -koulutus joka on lyhyt ja sen kautta pääsee työllistymään arkkitehtitoimistoon suunnitteluavustajaksi. Meidän toimistossamme on suunnitteluassistentti joka oli kiinnostunut sisustuksesta ja hän kävikin myöhemmin työn ohessa myös sisustussuunnittelijan koulutuksen.

    Muistan sinut siitä vauva -ohjelmasta ja kaltaisellesi tarmokkaalle ja taitavalle ihmiselle löytyy varmasti mielekästä työtä josta jaksaa innostua joka päivä uudestaan!

    Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
  23. Voi kun kiva kommentti. Kiitos! Itse en oikein koe olevani erityisen hyvä missään noista asioista, pitäisi saada koulutusta kaikesta. Mutta kyllä ehdottomasti, minua kiinnostaa jokin missä voisi jotenkin hyödyntää näitä asioita. Ja oppia lisää niitä :) Hyvää kevättä sinne myös :)

    VastaaPoista
  24. Kiva kuulla, että on muitakin jota kiinnostaa vähän kaikki mutta ei kuitenkaan mikään niin paljon että siitä olisi ammatiksi :) minäkin olen tehnyt asiakaspalvelutyötä useammassa paikassa ja pohjalla yo-tutkinto. Olen aloittanut kaksi koulutusta yliopistossa ja molemmissa ollut kaksi vuotta, nyt taas hain yhteishaussa uuteen koulutukseen :D jospa se nyt olisi se oikea. Välissä olen ollut kotona pojan kanssa (nyt 1v) ja opiskellut vähän samalla. Jos viestintä/tekniikka/opettaminen/kirjoittaminen kiinnostaa, niin kannattaa tutustua informaatiotutkimukseen. Yliopistokoulutus, jossa yhdistyy vähän kaikkea ja saa opiskella mitä itse haluaa :)

    VastaaPoista
  25. Ahaa! kiitos vinkistä! Mun kohdalla viel pitää vielä miettiä miten taloudellisesti onnistuisi kun sitten pitäisi laittaa lapset hoitoon ja hankkia toinen auto, mutta myöskin työt jäisi vähemmälle - paljon on asioita joita pitää funtsia. Siksi ehkä ilta/monimuotokoulutus on mulle paras vaihtoehto.. mutta mikä ala :D sehän pitäisi eka tietää :) tsemppiä sinne tuleviin koulutusvalintoihin ;)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit