Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Poista persereiät elämästäsi

Kuuntelin tänä aamuna radiota ja sieltä erästä suosittua aamuohjelmaa.

Juontajat juttelivat siitä, miten kannattaa valita elämäänsä ne ihmiset,  joiden kanssa aikaansa viettää, ja myös deletoida tarpeen tullen niitä, joiden kanssa mahdollinen kaveruus ei anna eikä ole pitkään aikaan antanut mitään.

Maailma on täynnä ihmisiä, mutta meillä on vähän aikaa toisillemme. Niinpä kannattaisi miettiä, ketä vapaaehtoisesti tapaa ja ajastaan antaa.

Vanhoja ystävyyssuhteita juontajien mukaan vaalitaan monesti turhaan vain sen vuoksi, että jonkun on tuntenut hiekkalaatikolta asti. Uusi tuttavuus voi olla ihan yhtä tärkeä ystävä tai enemmän, kuin se lapsuudesta asti tunnettu jota vanhasta tavasta tulee tavattua.

Juontaja käytti rajua sanaa "persereikä". Ehkä tarkoitti ihmistä, joka syö aikaasi ja energiaasi, mutta jolta ei enää saa mitään.


No miksi minä tartun tähän aiheeseen?


Olen itse ihan samaa mieltä. Joskus on hankala tehdä päätös siitä, pitäisikö joku kaveri tai ehkä entinen ystävä jo jättää pois elämästä.

Miten sen voi tehdä, ilman että satuttaa toista? Ei välttämättä mitenkään. 

Onko paras tapa vaan jättää vastaamatta viesteihin, vai vastatako, mutta vastaa aina nihkeästi eikä jatka juttua, eikä lähetä itse viestejä?

Vai voiko sen sanoa suoraan? Että ehkä meidän tiet on ajautunut erilleen, ja parempi, että emme enää tapaa.

Oletko itse ollut persereikä?


Minä olen ollut. Minut on feidattu pikkuhiljaa pariinkin kertaan. Muutama ystävyys ja kaveruus hiipui, kun sain lapsia, ja vaikka itse koetin kysellä perään, niin ei se enää auttanut.

Sitä miettii, mikä meni pieleen ja olisiko voinut tehdä jotain toisin. Ehkä ei.

Joskus muinoin sain myös tylymmän viestin, jossa minut heitettiin pois elämästä, koska en enää ollut luottamuksen arvoinen.

Siitä on jo yli kymmenen vuotta, mutta yhä muistan sen kuin eilisen - olihan se järkytys, vaikka kieltämättä ansaittu sellainen. 


Onko väärin poistaa kaveri elämästä


Kuka päättää, milloin toisen saa poistaa elämästään? Ja saako siitä suuttua?

Minustakin tuntui pahalta, kun ymmärsin, ettei entinen ystäväni enää laittelekaan viestiä.

Elämämme olivat menneet eri suuntiin, ja kotiäiti-arkeni oli jotain ihan muuta kuin se, minkä aikana olimme ystävystyneet. En kuitenkaan ole katkera, tai vihainen hänelle. Ymmärrän hyvin, että joskus on parempi siirtyä eteenpäin.

Minä olen itsekin lopettanut kaveruussuhteita ja pidän piirini pienenä.

Monesti mieluummin jo hyvin nopeasti lopetan tapailun tai yhteydenpidon, jos en tunne mitään samankaltaisuutta. Minusta tuntuu, että miksi sitä turhaan pitkittämään. Haluan pitää lähelläni vain niitä, keneen luotan ja keiden kanssa on jotain annettavaa.

Elämä vie eri suuntiin - joskus kannattaa silti jatkaa


Aina ei eri elämäntilanteet onneksi ratkaise. Joskus ystävyys on sen verran laajalla pohjalla, että se kantaa, vaikka elämäntilanteissa ei olisi mitään yhteistä.

Silloin on ehkä molempien tajuttava, että tämä on nyt ehkä vain vaihe, jonka yli on mentävä. Jos toisen vaipanvaihtojutut ei kiinnosta pätkääkään, niin ystävän vuoksi niitäkin kannattaa jaksaa kuunnella - ne on nyt tärkeitä hänelle.

Mutta jos tuntuu, että aikaa kuluu, eikä millään enää näe yhteisen ajan olevan merkittävää, kai ystävyydestä voi samalla tavalla irtisanoutua, kuin parisuhteestakin?

Vai onko se sallittua? Kertokaa mielipiteitä ja kokemuksia.

6 kommenttia

  1. En ole ystävyyssuhteiden päättymistä miettinyt yhtä syvällisesti. Oma ystäväpiirini on hyvin pieni, kaveripiiri sitten jo hieman laajempi. Ja monet ystävät ovat vuosien takaa ja yhteyttä pidetään vaihtelevasti. Merkitsevää on kuitenkin se, että juttu alkaa pitkänkin tauon jälkeen samasta pisteestä. Yhteinen aaltopituus löytyy samantien. Ja avoimesti voimme keskenään asioita jakaa. Isoja ja pieniä.

    Siitä olen samaa mieltä, että sellaisia ihmisiä, jotka, jotenkin "säteilevät" negatiivista ei kannata elämässään pitää. Ainakaan lähipiirissä. Mutta toisaalta ystävät vaativat joskus aikaasi ja energiaasi vaikka sinulla ei sitä olisikaan. Ystävät kaipaavat tukea ja olen kokenut, että minä haluan sitä heille antaa, vaikka itsellä olisikin heikompi kausi menossa. Ei varmaankaan ole oppikirjaratkaisua, miten ystävyyksiä manageroidaan. Itse olen tyytyväinen, että ystäviä löytyy ympäriltä. Ja varmaan voi itsekin kehittyä olemaan parempi ystävä.

    VastaaPoista
  2. Olen ollut persereikä ja myös potkinut rersereikiä pois elämästäni.

    Tämä oli ihan loistava teksti! Oot ihan huippu

    VastaaPoista
  3. Tämä sattui! Ilta-sanomissa alkoitl viikolla yksinäisyyden teemaviikko.

    Kukin tietysti tapaa ketä haluaa ja pitää yhteyttä, miten tykkää. Kovin helpoin perustein en ystäviä silti karsisi elämästä, vaikka olisi sellainen vaihe, jossa tuntuu, että ystävyys otta enemmän kuin antaa. Voihan olla, että ystävän elämässä on juuri meneillään sellainen vaihe, jossa hän vain tarvitsee enemmän tukea?
    On karua tehokkuusajattelua, että ihmissuhteista pitäisi aina niin saada kamalasti itselleen. Joskus se voisi vaan riittää, että voi antaa toiselle hetken omastaan.

    VastaaPoista
  4. Moikka. Olet ihan oikeassa , enhän itsekään siihen kannusta. Ei tekstini siitä kertonut. Joskus tilanne voi vaatia jopa vuosien tarkistelua. Joskus omatkin voimavarat voi olla tosi vähissä, ja toinen ehkä syö niitä vielä lisää. Kukaan ei voi tuomita toisten päätöksiä suorilta käsin, koska emme tiedä koskaan kuin enintään yhden puolen totuuden.

    VastaaPoista
  5. Olen ns. karsinut ihmissuhteita elämästäni paljon, juurikin sen takia että olen huomannut joidenkin suhteiden vaan ottavan minulta, eikä antavan mitään takaisin. Ei siinä tarvitse olla, eihän ihminen ole (tai ei sen pitäisi olla!) parisuhteessa jossa toinen on persereikä!

    Ehkä enemmän on käynyt myös niin, että olen vaan vähentänyt yhteydenpitoa ja sitten ei enää olla yhteydessä. Muutaman kerran olen sanonut suoraan etten jaksa tällästä suhdetta. Jos toinen on jatkuvasti "negatiivisessa modessa" ja puhuu vaan siitä kuinka paskaa kaikki on, niin kyllä se myrkyttää omaakin mieltä. Toki oon koittanut sitte piristää ja olla positiivinen, mutta ei sitä jaksa omalla kustannuksellaan toisen henkistä vointia koittaa ylläpitää kuin tietyn aikaa.

    Hyvä postaus.

    VastaaPoista
  6. Joskus aikoinaan kävin juttelemassa ihan ammattilaisen kanssa, kun huomasin että entinen ”ikuinen optimisti” ja peruspositiivinen itseni oli kadonnut ja huomasin ettei enää ollut hyvä olla. Silloin tämä ammattilainen kysyi jotain mikä sai minut havahtumaan. ”Miten ajattelet että voisit olla onnellinen, jos ympäröit itsesi negatiivisilla ihmisillä?” Sen jälkeen pikkuhiljaa aloin karsimaan sellaisia ihmisiä ympäriltäni. Toki jokaisella on joskus huono päivä ja kaikesta ei saa väännettyä aina positiivista, mutta jos on ihmisiä jotka ajattelee AINA että turha ees yrittää kun v*tuiks menee kuitenkin. Ja AINA kaikki on huonosti. Lisäks haukkuu ystäväänsä tyhmäksi hänen valinnoistaan ja ei tue missään tai päivät menee arvuutellen onko sillä henkilöllä huono vai vähemmän huono päivä. Niin kyllä koen että silloin ystävyys enemmän ottaa kuin antaa. Se vetää itseäkin syvälle negatiivisuuteen. Nykyään olen taas (pääsääntöisesti) onnellinen, tavoitellut jälleen unelmia ja niitä myös saavuttanut. Tässä ja nyt on hyvä ja uskallan olla taas itseni ja tehdä ne valintani. Enkä enää jaksa miettiä niin paljoa, mitä muut ajattelee.

    Loistava postaus myös mun mielestä! 👍🏻

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit