Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

35 ja häpeän koulutustani

Voi että, kun silloin joskus 15 vuotta, tai vaikka 10 vuotta sitten olisi opinnot kiinnostaneet edes hiukan enemmän. Mutta ei.

Lukion jälkeen oli vaikea päättää, mitä haluaisi tehdä, ja töihin menon kautta tuleva helppo säännöllinen rahantulo houkutti. Pääsi matkustelemaan, shoppailemaan, raha tuntui hyvältä. Ehtii sitä opiskella myöhemminkin.

Kävin muutaman kerran kokeilemassa ammattikorkeassa, mutta keskittyminen oli ihan hemmetin vaikeaa. Ei tarpeeksi motivaatiota, yhtä aikaa paljon töitä tarjolla, josta seurasi poissaoloja. Ja juhliminen - sehän kiinnosti nuorta naista.

Jos joku jäi miettimään, mitä käväisin opiskelemassa - kuvallista viestintää sekä maisemasuunnittelua. Miten ihania aloja molemmat olisikaan :)

Hävettää vastata, jos minulta kysytään pohjakoulutustani


Ylioppilas ja päälle kolmikymppisenä kävin sähkärin linjan aikuispuolella. Miksi minulla ei ole enemmän titteleitä? 

Kun viime vuosina olen päässyt välillä lyhytkursseille oppimaan jotain uutta, se on kuin hunajaa valuisi korviini. Miten mahtavalta tuntuu oppia! Joku opettaa tuolla luokan edessä minulle uusia asioita - mieletön tunne.

Koulua pitää helposti nuorena itsestäänselvyytenä. Minäkin olen aina ollut fiksu, sillä tavalla fiksu, että minun on ollut helppo oppia asioita ja päästä kouluihin sekä edetä niissä - jos vaan kiinnostaisi yrittää.

Mutta minä halusin tehdä jotain muuta, kuin istua monta vuotta koulunpenkillä.


Siinä se älykkyys pidemmän päälle punnitaan; onko oikeasti fiksu, jos heittää mahdollisuutensa menemään? Ehkä en olekaan kovin fiksu.

On helppo sanoa, että vielä voin opiskella. Näinhän se on; aina voi myöhemminkin aloittaa. Ja mitä todennäköisemmin vielä lähden joskus tutkinnon perään.

Ei ihmistä pidä arvottaa sen mukaan, minkä verran hän on opiskellut, mutta omaa itsetuntoani se on vaivannut. Ympärilläni on kaikilla korkeampi tutkinto tai jopa useampi. Onhan ne saavutuksia, virstanpylväitä, todistuksia siitä, että on tehnyt elämässään jotain ja ehkä menestynyt.

Koulutus ei varmaan tekisi minusta mitenkään parempaa ihmistä, mutta luulen, että jos tulevaisuudessa haen töitä jostain, niin koulutuksesta olisi kovasti hyötyä. Neljääkymppiä lähestyvä kouluttautumaton nainen ei ole ehkä kuumin sana työmarkkinoilla.

Pelastukseni voi ehkä olla oman itseni työllistäminen, tai jonkinlaisen työn löytäminen jossa voin hyödyntää valokuvausta ja tätä blogikokemusta.

Muita saman asian kanssa painivia?



Ei kommentteja

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit