Käynnistykseen joutuminen pettymys

Rv 41+6 tänään. Eilen siis aamulla käytiin Tyksissä katsomassa miten vauva voi ja hyvinhän se siellä kuulemma voi, onneksi! Huomiselle, 42+0, saatiin aika klo 8:00 synnytyssaliin.

Lääkäri ronklaili tutkimuksen aikana tarkoituksella kohdunkaulaa kovakouraisesti, sanoi, että se voi ehkä auttaa synnytystä käynnistymään kotona omia aikojaan. Mutta mitään merkkiä edistyksestä tai käynnistymisestä ei ole tullut.

Täytyy myöntää, että harmittaa aika paljon. Tosi tyhmää valittaa tällaisesta, mutta mulle henkilökohtaisesti on aika pettymys, että tähän asti piti mennä. Olisin niin halunnut luonnollisen käynnistymisen :( Toisaalta ihmetyttää myös lääkärin päätös käynnistää, vaikka vauva arvioitiin ihan normaalikokoiseksi vielä (alle 4 kilon), ja kaikki kuulemma hänellä hyvin siellä. Luin esim VSSHP:n sivuilta, että "Käynnistykselle tulisi aina olla lääketieteellinen syy, koska käynnistys voi itsessään johtaa synnytyspoikkeavuuksiin." Jos vauvalla on kaikki hyvin ja minä voin hyvin, miksihän se nyt jo käynnistetään?

No, mutta tällä mennään huomiseen! Oon nyt vaan lepäillyt tänään ja eilen, ottanut ihan rauhallisesti, kerännyt voimia. Niitä varmaan tarvitaan, ja ensi yönä voi olla melko vähissä uni, kun varmastikin aamu pyörii mielessä.


Ps. Jos teillä on kokemuksia käynnistyksestä kalvojen puhkaisulla, niin kuulen niitä mielelläni. Hyviä ja huonoja kokemuksia, ei tarttee kaunistella :D

Kirjoittelen seuraavan kerran, kun ollaan vauvan kanssa turvallisesti kotona

Yliaikaiskontrollista päästiin vielä kotiin :)

41+5 ja yliaikaiskontrollista kotiuduttu! :)

Ihana oli päästä vielä kotiin odottelemaan, jos luonto hoitaisi hommat :) Mua jännitti aamulla aika paljon, että jos joudutaankin jo jäämään sairaalaan, mutta koska vauvalla oli kaikki niin hienosti, saatiin aika synnytyssaliin torstaille ja siihen asti saadaan odottaa kotona :)

Lääkäri tutki vauvan mittoja ja istukan virtauksia, kyseli vointia ja käyrillä seurattiin vauvan sydänääniä.

Kohdunkaulaa oli sentti jäljellä ja kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki, joten tilanne oli ihan hyvä, jotain edistystä on siellä tapahtunut. Vauva oli laskeutunut lantioon niin hyvin, ettei hänen päätään enää saanut mitattua, mutta reisiluun ja massun mittausten perusteella vauvan painoarvio olisi tällä hetkellä 3600 grammaa! Tämä hiukan yllätti, koska 34+0 vauva arvioitiin 2640 grammaiseksi, niin sen perusteella odotin hänen olevan nyt jo ainakin neljäkiloinen. (Luin silloin että vauva kasvaa näillä viikoilla 25-30g/pv) Toki voihan tämänkin päivän arvio vielä heittää, kun sitä päätä ei saatu mitattua. Ja meidän Jokkella on ollut koko ajan iso pää :D Mut hoikka kuulemma on vauveli!


Mutta siis täällä me yhdessä pikkuisen kanssa vielä ollaan! Ja saatiin vähän lisäaikaa ostaa uudet karkit sairaalakassiin, edelliset kun tuli jo tässä odotellessa syötyä! ;D

Jussi otti tämän jäätävän kuvan kun olin käyrillä aamulla, mua tuossa jo vähän nauratti kun enin jännitys oli purkautunut :)



Eli torstaina viimeistään koirat hoitoon Jussin äidille ja me lähdetään aamulla salille. Voi jännäpaikka!! :D

Täällä yhä yhtenä :)

Tänään mennään rv 41+3! :)

Eli kymmenen päivää yli lasketun ajan tänään :) Keskiviikkona kävin neuvolassa, ehkä viimeistä kertaa, koska tiistaina (rv 41+5) onkin sit seuraavaksi yliaikaiskontrolli. Siellä katsotaan, että saako vauva hyvin yhä istukan kautta ravintoa, lapsiveden määrää ja vauvan kokoa, ja tietty yleisesti muutenkin tarkistuksia. Äidin vointiakin varmaan kysellään, veikkaisin :) Ja minähän voin yhä hyvin, onneksi! Tänään käytiin aamulla tunnin kävelylenkillä koirien ja Jussin kanssa, tuolla pitkin peltoja ja metsäautoteitä mentiin. Eikä vauhtikaan ole edes hirveesti normaalivauhdista hidastunut! Perjantaina 41+1 olin salilla ja ei tehnyt yhtään tukalaa. Joten äippä voi fyysisesti erittäin hyvin!




Entäs henkinen puoli? Lasketun ajan ylittämiseenhän pitää osata jokaisen odottajan varautua, koska nykyään odotusajan ilmoitetaan olevan laskettu aika +-2 viikkoa. Mut siltikin, vähän sitä on varpaillaan koko ajan, joka ilta miettii nukkumaan mennessä että herääköhän yöllä vesien menoon tai supistuksiinja tuleekohan lähtö. Sit aamulla herää ja ei mitään suppareita eikä edes yhtään epäilyttävää tippaa pöksyissä :D Siihen alan vähän kyllästymään! Lisäksi tietty mielenkiintoista tekemistä on vähän vaikea keksiä joka päivälle.

Eli, ens viikolla on sit luultavasti käynnistäminen edessä jos Jokke ei oma-aloitteisesti synny. Se on vähän harmi jos siihen asti menee, kun haluaisin kokea sen spontaanin käynnistymisen ja Jussille kertomisen vesien menosta tai supistuksista.. Mutta, pääasia et vauva saadaan turvallisesti maailmaan, joten onhan se käynnistettävä jos niikseen on. Mikähän muuten on ennätys vauvan olemisesta masussa? :D

Kotona on muuten nyt netti! MUTTA, meidän kannettava ei jostain syystä löydä sitä verkkoa :D en tajua, miten paljon yks netin hankkiminen voi tökkiä? Siksi yhä kännykuvia täällä ainoastaan. Pahoittelen :)

Saunakin etenee pikkuhiljaa. Nyt se on tässä mallissa; siinä sovitellaan lauteita paikoilleen, vielä osa käsittelemättä :)




40+3, ei ole tullut lasta eikä...

...eikä sitä nettiä! :(

Kirjoittelin muistaakseni viime kerralla, että meille on vihdoin luvattu kiinteän netin toimituspäivä, mutta, yllätys yllätys, linja oli jossain tuolla matkalla poikki ja nyt odotellaan varmaan taas pari viikkoa, että Eltel käy sen laittamassa kuntoon :/

Ja ei tosiaan ole tullut vielä vauvaakaan! :) Mutta ei stressiä, tässähän nämä päivät on mennyt nopeasti odotellessakin :) Viimeisen viikon aikana olen käynyt kolmesti kuntosalilla, uimassa, shoppailemassa ja tietty kotona on ollut tekemistä. Kovat pakkaset on rajoittanut nyt meidän ulkoilua, ja jokapäiväiset pitkät lenkit koirien kanssa on jouduttu jättämään väliin. Pikkuisten tassut paleltuu aika nopeaan näillä asteilla. Siksikin tuo sali ja uinti ja saunassa käynti samalla reissulla on tehnyt erityisen hyvää, on saanut omaa liikkumista pidettyä yllä! Migreeniä on ollut pari kertaa viikkoon, joten ei iha katastrofaalinen tilanne senkään kanssa.




Kyllä tässä elellään jatkuvasti odottavissa fiiliksissä, täytyy myöntää! Ekat kunnolliset, kipeät supistuksetkin tuli! Oltiin perjantai-iltana (rv 40+1) Jussin kanssa vähän treffeillä; käytiin Amarillossa syömässä ja siitä mentiin leffaan. Jostain syystä leffassa alkoi tulla kivuliaita supistuksia tasaisin väliajoin :D En heti tajunnut mitä ne oli, koska ei ole aikaisemmin ollut, mutta kohta kuiskasin Jussille, että "Tulee muuten kivulias supistus joka kerta kun oon puristanut sun kättä" ja Jussiakin alkoi jännittämään, että ei kai se nyt synnytys voi alkaa :D

No ei alkanut, supparit rauhoittui ja enempää niitä ei ole tänä viikonloppuna tullut :) Toivoisin kyllä, että synnytys kuitenkin käynnistyisi itsestään. Se käynnistämiseen joutuminen ei kuulosta mukavalta.

Jussi on tehnyt saunaa jo mukavan pitkälle, seuraavaksi vuorossa on lauteiden sävytys ja kiinnitys paikoilleen :) seison muuten tuossa ylhäällä olevassa kuvassa lauteiden päällä, kun niitä mallailtiin eteisen lattialla :)

Tänään kannettiin kaikki tekstiilit, mitä irti lähti, ulos pakkaseen raitistumaan :) Saa sit vauva tulla raikkaaseen kotiin :) Lisäksi askartelin vanhoista verhoista vauvan pinnasängyn päälle tuollaisen verhojutun; sängystä tuli hieman pesämäisempi ja aika suloinen mun mielestä :) En raski ostaa sellaisia tuohon asiakseen tehtyjä huntuja... Kai tämäkin kelpaa :)



Kiitos muuten voinnin ja vauvantulon kyselyistä :) Pyrin sit kirjoittelemaan tänne kyllä, kunhan vaavin kanssa kotiudutaan! Toivotaan, että meillä on silloin se nettikin :)


39+0, viikko jäljellä laskettuun aikaan :)

Kiitos kaikille heti alkuun kannustavista kommenteista ja tsempeistä! :) Näin se vaan pienen ihmisen mieli heittelee, välillä pohditaan syvissä vesissä ja välillä mennään huikean korkealla :)

Olen jo saanut hiukan otetta noista peloistani, ja oikeastaan päätynyt siihen tulokseen, että on hyvä että aloin miettimään tulevia kipuja ja muita vaikeita asioita. Enhän niitä paljon aikaisemmin ollut ajatellutkaan, ja ehkä nyt sitten olisi jo korkea aika henkisesti valmistautua synnytykseen ja lapsen tuloon. Tuntemuksieni pohjalta käytiin Jussin kanssa keskusteluja siitä, miten Jussi voi synnytyksessä parhaiten mua auttaa pysymään rauhallisena, ja mitkä on luultavasti omat pahimmat sudenkuoppani kivun tullessa. Esimerkiksi mua varmaan kannattaa muistuttaa pitämään ylävartalo mahdollisimman rentona, kun olen tällainen niska-hartia-jännittäjä. Lisäksi siitä hengittelystä Jussin on hyvä mua muistutella :) Lisäksi tyhmät vitsit kannattaa ehkä jättää pois vakavalla hetkellä? ;)

Toivon, että synnytys alkaisi vesien menolla, niin saisin siirtyä sairaalaan jo ennenkuin pahimmat supistuskivut tulevat. Silloin en joutuisi odottamaan kipujen kanssa kotona aukeamista. Harmi, ettei kroppa varmaankaan kuuntele toiveitani ja sillä mennään, mitä saadaan :) Se pyörtyily eniten huolestuttaa. Jussin tarttee olla siis kotona silloin kun alan olemaan kovin kipeä?

Tänään on siis raskausviikkoja huimat 39+0 täynnä! Ihan uskomatonta! Vasta plussasin ja aloin pelkäämään, ettei vauva pysy mahassa... Ja nyt ollaan jo näin pitkällä :)



Tämä viikko on mennyt vähän sairastupa-meiningeissä: Koirat sairastui molemmat massutautiin toissapäivänä, ja varsinkin Jekku meni tosi nopeasti huonoksi :( Kun heräsin tiistai-aamuun, Jekku makasi silmät kiinni kyljellään käytävän matolla ja tärisi kivuissaan :( Anaalirauhasten sisältö oli tyhjentynyt matolle. Kannoin pikkuisen ulos pissalle ja toinen jaksoi kävellä ehkä kymmenen metriä hoipertelevin askelin ja säkäkarvat pystyssä. Kun tultiin sisälle, niin pikku-ukko jatkoi tärinää ja pystyi vaan makaamaan raskaasti hengittäen. Rauhoittelin pikkuista ja makasin hänen vierellään, ja onneksi pian tärinä alkoi rauhoittumaan ja hengityskin tasaantui, ja pikkumies nukahti. Siinä sitten valvoin häntä koko päivän, ja välillä juoksin Punkin perässä: iltapäivällä alkoi Punkinkin maha mouruta ja vaikka hänen yleiskuntonsa pysyikin melko hyvänä, oli tällakin maha ripulilla ja oksensi.

Unohdin siinä koiria seuratessani syödä koko päivänä ja illalla iskikin sitten migreenin pitkästä aikaa, jota sitten itse podin seuraavat 24 tuntia, eli vielä eilisen päivän viettelimme koirien kanssa aika lailla rauhallisesti ottaen.

Eilen aamulla oli neuvolakin, kaikki arvot oli kunnossa ja masu hiukan kasvanut, yläkäyrän tuntumassa meillä mennään, sf-mitta oli nyt 35,5. Veikkaan että sellainen neljän kilon tuntumassa oleva kaveri sieltä tulee aikanaan :)

Jotenkin tosi jännittävää, kun ei yhtään tiedä milloin lähtö tulee. Tai voihan se mennä käynnistykseenkin asti! Jos Jokkeli tuolla niin hyvin viihtyy, ettei itse ala ulostulemaan niin kai se sitten parin viikon päästä alkaa jo yliaikaiskontrolliin lähete tulemaan :) Mut nyt meillä odotellaan jokatapauksessa positiivisisisa tunnelmissa, ja Jokke saa tulla ihan milloin haluaa. Huomenna ajattelin vielä salille ja uimaan mennä, joten varmaan siitä jo voi päätellä, että mitään kipuja mulle ei ole loppuraskauteen tullut :)

Loppuun vielä iloinen uutinen: meille tulee kiinteä netti parin viikon sisällä! Ihanaa! Pääsen vihdoin kotoa käsin tekemään kunnon valokuvilla päivityksiä, ja blogin ulkoasuakin tekee mieli hieman päivittää. Rakentamisestakin olisi kuvia ja juttua, esimerkiksi saunan teko on edistynyt mukavasti! :)

Kiitos vielä tsempeistä ja teidän omista kokemuksista! Kaikki kommenttinne merkkasi mulle paljon.


Pelkoa ja vitutusta Ilmarisissa, rv 39.

Mua pelottaa ja mua vituttaa, että miks mua nyt näin pelottaa!

Eilen olin vielä ihan onneni kukkuloilla: mun fyysinen vointi on parempi ku varmaan koko raskauden aikana; ei väsytä, ei kolota, ei satu pää, kunto on pysyny hyvänä ja pystyn lenkkeilemään edelleen pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa, kävin salilla ja uimassakin tällä viikolla.

Kotona oon laittanu kaiken valmiiksi pikkuisen tuloa varten, sairaalakassi pakattu, vaatteita pesty, harsot pesty. Tärkeimmät hankinnat tehty.

Eilen illalla sit iskikin ihmeellinen pelko ja ahdistus vauvan tulosta! Ensinnäkinn pelottaa synnytys: Miten tulen reagoimaan siihen kipuun? Mulla kun on paha taipumus menettää kivun ja pelon keskellä kaikki järkevä ajattelu, menen paniikkiin ja unohdan kaikki annetut ohjeet. Kropallani on myös taipumus pyörtyä kovaan kipuun. Entä jos pyörryn nytkin?

Lisäksi alkoi vakavasti pelottamaan ja ahdistamaan vauvan tulo. Laskettuun aikaan on alle 2 viikkoa, nyt on menossa viikot 38+1 ja minua pelottaa elämän muuttuminen :( Tai entä jos musta ei tulekaan hyvää äitiä? Ei kaikista vaan tule, vaikka eihän kukaan sellaista etukäteen suunnittele tekevänsä?

Valvoin ja pyörin yöllä ajatuksieni kanssa. Samat ajatukset on ollut päässä nyt koko aamupäivän. Mua oikein vituttaa; miksi tää nyt iski? Eilen olin vielä niin fiiliksissä ja hyväntuulinen, eikä tähän asti tuo synnytyskään ole oikeastaan harmaita hiuksia aiheuttanut?

Ja tiedän, että kaikennäköistä kivunlievitystä on saatavilla ja aina siitä on selvitty. Kyllä mulla noi faktat on mielessä, mutta jotenkin jostain pääsi mörkö yllättämään.

Ja entä synnytyksen jälkeen? Entä jos äidinrakkaus ei täytäkään mun maailmaa ja sydäntä? Ei kaikilla tule sitä auvoa, mistä aina puhutaan. Kamala ajatus :( Ihan turhaan näitä pohdin etukäteen, mut halusin vaan sanoa ajatukset ääneen. Jos se auttaisi? Kaikkien äitien siellä varmaan tekee mieli nyt hehkuttaa että se rakkaus lapseen on jotain niin erilaista, ei sitä osannut kuvitella aikaisemmin. Uskon, että teillä on, mutta entä jos meillä ei olekaan. Entä jos kaipaankin joka päivä vaan näitä aikoja kun oltiin vaan minä, Jussi, Jekku ja Punkki?

Nää on mun pahimpia pelkoja, tänään, enkä väitä että enää huomenna ajattelisin enää välttämättä noin. Tänään tällainen päivä.