Mikä tekee minusta veemäisen ämmän?

Tapahtumaketju menee suunnilleen näin:

Meillä on kiva, normaali päivä Ruun kanssa. Ollaan ehkä kotona päivä, joskus käydään jossain kahvilla tai kirppiksellä. Päivä menee hyvin, olen hyvällä tuulella, Ruu on ihana.

Kello alkaa olla 17 paikkeilla. Jussi ajelee pihaan. Kivaa, sieltä se tulee :) Voitais tehdä jotain kivaa yhdessä illalla, käydä vaikka ulkoilemassa jossain metsässä.

Koirat haukkuu, Jussi astuu sisään. Ja PING! Päässäni tapahtuu välitön pinnan kiristyminen. Jussi tulee moikkaamaan mua ja Ruuta, ja mua ärsyttää.

Yhtäkkiä hyvä tuuleni on muuttunut pahaksi, ja mikään mitä mieheni tekee, ei ole minun mieleeni. Hyväntuulisen puolison sijaan hänet ottaakin vastaan kireä, lyhytsanainen ämmä. Vaikka mitään ei ole pielessä, päinvastoin!








Koetan peitellä kireyttäni. Lyhyet vastaukset kuitenkin kertovat miehelleni, että taas on tällainen päivä.

Jätän hänet Ruun kanssa touhuamaan, ja menen itse laittamaan pyykkejä kuivamaan. Kyyneleet pukkaa pintaan ja kurkkua kuristaa. Mikä mulla on? Oikeasti haluaisin olla hyväntuulinen ja rupatella ja tartteisin halin.







Sitten en löydä puhelintani mistään, ja koko maailma tuntuu sortuvan. Olen niin kyllästynyt siihen, että tavarat häviää! Raivostuttaa. Puhelimen etsintä tuntuu ylivoimaiselta. Tekisi mieli mennä peiton alle makaamaan ja itkemään ja nukkumaan koko loppupäiväksi.







Tätä ei (onneksi) tapahdu joka päivä. Mutta entä jos tapahtuisi? Miltä Jussista tuntuisi, kun aina kotiintullessa täällä olisi vain ikävä vastaanotto.

Olen tunnistanut itsessäni nuo tunteet. Ne liittyvät selkeästi siihen hetkeen, kun Jussi tulee töistä kotiin, ja en olekaan enää yksin lapsen kanssa. Ja onneksi en ole ainut kotiäiti, kenelle tätä tapahtuu. Olen keskustellut tästä ystävieni ja tuttujeni kanssa, ja monelle meistä tämä on tuttu ilmiö.

Miehen ei tarvitse tehdä mitään väärin.

Veikkaan, että tämä liittyy jotenkin siihen, että ensin me ollaan koko päivä lapsesta vastuussa, kaikesta vastuussa. Kaikki päätökset pitää tehdä itse yksin, myös lasta koskevat. Jos lapsi kiukkuaa, me ei voida kiukuta hänelle. Stressitaso on jatkuvasti ehkä hiukan koholla, kun tarkkailet lapsen menoa, ettei mitään vaan sattuisi.






Sitten mies tulee kotiin, olet odottanut tätä hetkeä. Stressitaso laskee, ja paikalla on vihdoin toinen aikuinen, läheinen ihminen, jolle voit purkaa tunteita. Haluamattasi tämä purkautuu negatiivisina tunteina ja lapsellisena käytöksenä.

Olen huomannut, että tähän kamalaan oloon auttaa oikeasti parhaiten liikunta. Esimerkiksi eilen: menen salille, vaikka minua ei huvittaisi yhtään. Mieluummin kaivaisin kuopan maahan ja menisin sinne sikiöasennossa makaamaan ja nyyhkyttämään kurjaa oloani.







Vielä alkulämmittelyn aikana soutulaitteessa musta tuntuu, etten saa treenistä mitään irti ja olen ihan voimaton. Sitten, ihan huomaamattani, olenkin täysin keskittynyt liikkeiden oikeaan suorittamiseen.

Yksi, kaksi, kolme, neljä, lasken toistoja. Toisen käden vuoro. Jos yhä käy päähän, puristan tankoa kahta kamalammin. Kylläpä helpottaa. Kun pääsen salilta, olen kuin eri ihminen.

Jos jollain teistä on samoja fiiliksiä, niin mun mielestä tästä kannattaisi puhua miehen kanssa. Kertoa, että nyt on näin ja tämä ei johdu miehestä, että tulet välillä käyttäytymään tällä tavalla. Että se on stressireaktio, ja sinun pitää päästä jotenkin purkamaan tämä olo johonkin.







Sopikaa vaikka, että lähdet pienelle kävelylle välittömästi, kun mies tulee kotiin. Tai menet vaikka toiseen huoneeseen maalaamaan, tai kirjoittamaan, tai soita kaverille. Mikä ikinä onkaan oma juttusi. Liikuntaa kannattaa kokeilla, se voi yllättää! Jokatapauksessa se jokin kannattaa tehdä heti siinä vaiheessa, kun puoliso palaa kotiin, ettet ehdi purkaa sitä häneen.

Kuulostaako tää muista tutulta?
















Superviikonlopun osa 2: Syytä juhlaan

Tämä viikonloppu oli tosiaan kaukana arjesta :)

Perjantaina oltiin siis kaksin viettämässä iltaa Voice of Finlandin parissa, ja lauantaina vaihdettiin kamppeet koko perhe astetta juhlavampiin; meillä oli meno Radisson Blu Marinaan Turkuun viettämään Jussin isän 60-vuotisjuhlia.

Oli kiva pukeutua hyvin :)










Meillä oli huone Radissonissa, joten minä saatoin olla juhlissa mukana myös niin kauan, kuin Ruu jaksoi ja sitten siirtyä helposti hänen kanssaan huoneeseen.





Ruullakin oli hieno mekko ja bolero :)



Juhlat oli oikein kunnon pippalot. Hyvää ruokaa, musiikkia, puheita ja sellaista :)

 



Lea Laven esiintymässä


Ruukin viihtyi paremmin kuin olin etukäteen ajatellut. Hänellä oli niin paljon seuraa serkuistaan, että tyttö jaksoi yhdeksään asti olla juhlissa mukana.






Sitten alkoi uni painamaan silmää niin paljon, että otin hänet kainalooni ja mentiin nukkumaan.

Aamulla olikin ihana nousta suoraan aamupalalle, edelleen mun lempparijuttu hotelliöissä :D 

Kiitos hyvistä juhlista sankarille!







Ovulaatiotestit apuna perheenlisäyksen metsästyksessä

Kaksi vuotta sitten, kun annettiin mahdollisuus vauvalle saada alkunsa, oli ensimmäinen ajatukseni, että tässä ihan rennosti nyt vaan katsellaan ja odotetaan.

Tulee sitten kun tulee.

Ei stressiä!

No, ei se hirveän pitkään niin mennyt.

Aloin kuukausi kuukaudelta miettiä asiaa yhä enempi, ja aina kun kuukautiset alkoivat, olin hieman pettynyt. Seuraavalla kierrolla vielä pettyneempi. Vaikka ei pitänyt stressata asiasta, mutta kyllähän se päässä pyöri. Aloin tietysti miettiä, että entä jos en tulekaan raskaaksi.

Jossain vaiheessa otin avuksi ovulaatiotestit.

Näillä testeillä siis voi seurata kehon lutenisoivan hormonin pitoisuutta. Tämän hormonin eritys lisääntyy voimakkaasti ennen munasolun irtoamista, ja seuraavan kahden vuorokauden kuluessa munasolu on kaikista hedelmöittymiskykyisin.











Ja näinhän se sitten tärppäsi muutaman kierron kuluessa testien aloittamisesta. Olisi voinut tärpätä ilman testejäkin toki, mutta pääasia että näin kävi :)

Näitä testejä ajattelin käyttää nytkin, kunhan jossain välissä saan kierron taas toimimaan! Vielä(kään!) ei ole sitä päivää tullut.

Joillain kierto pysyy niin kauan poissa, kun imetystä jatkuu. Eli sitä päivää odotellessa, kun tämä imetystaival saadaan vietyä loppuun :)

Toukokuussa olen lähdössä laivalle ystäväni kanssa, joten siinä tulisi luonnollinen 23 tunnin tauko, jolloin ehkä voisi ajatella sitten lopettavansa kokonaan, jos vaan pidän itseni lujana! :)

Itselle jäi noista testeistä hyvä fiilis, eli voin suositella muillekin jotka toivovat raskautta. 


Voice of Finland- treffeillä

Meillä oli ihan superviikonloppu!

Perjantaina Ruu jäi mummolaan illaksi hoitoon, ja minä ja Jussi lähdettiin Voice of Finland- lähetystä katsomaan paikan päälle treffien merkeissä :)

Meidän lippuihin kuului myös ruokailu Logomossa, joten illanvietto alkoi jo klo 17 illallisen merkeissä.

Alkuun otettiin piccolo-pullot skumppaa. Ruoka oli tosi hyvää. Jälkiruokana ollut kakku ei ollut mitään ihan huippua, mutta santsasin sitäkin silti, pari kertaa :'D











Klo 19 jälkeen alkoi salissa ohjelma, eli yleisön lämmittely ohjelmaa varten, ja lähetyksen tähtivieraan eli Sannin esiintyminen oli myös ennen varsinaista suoraa lähetystä. Sanni oli kyl tosi hyvä :)







Meidän paikat oli ihan lähellä lavaa, rivillä 6, joten meillä oli hyvä näköyhteys lavan tapahtumiin :)






Suora lähetys alkoi klo 20, ja oli mielenkiintoista nähdä, miten sitä oikeasti tehdään. Juontaja Axel Smith on kyllä todella taitava ja sanavalmis tyyppi, täytyy sanoa! :)

Oli myös hauska nähdä nuo tähtivalmentajat livenä. Michael oli niin täynnä energiaa, ja sellainen yleisölle avoin ja jaksoi hassutella. 

Aika meni nopeasti, ja ikinä ei ole mainoskatkot tuntuneet noin lyhyeltä!

Ilta loppui kymmenen aikoihin, ja me lähdettiin ajelemaan mummulaan yöksi Ruun viereen nukkumaan.

Oli kyllä kiva nähdä pikku kulta. Siellä hän nukkui niin söpösti. Jossain vaiheessa, kun hän havahtui ja huomasi, että me ollaan hänen luonaan, niin voi kuinka hymy levisi naamalle ja unisena hän höpötteli ihan sekavia äitille ja isille :') Oli aika söpöä! Ja kun Jussi oli lähdössä hänen viereltään käymään keittiössä, Ruu protestoi heti, ettei kumpikaan saisi poistua! :D Siihen hän sitten nukahti uudelleen, pidellen meistä molemmista kiinni.






ilmainen kotitreeni Kayla Itsinesin johdolla

Haluatko hauskan ja hikisen kotitreenin? Näin saat sellaisen.

Kayla Itsines on maailmankuulu personal trainer, joka vetää omaa Bikini Body Guideaan naisille ympäri maapallon. Hänen joukkoihinsa voi liittyä lataamalla ohjelman netistä, tai vaikka vaan seuraamalla naisen ohjeita instagrammissa (@kayla_itsines).

12 viikon ohjelma maksaa, mutta ilmaisen 1 viikon ohjelman voi ladata ilmaiseksi täältä. Ja kuka sanoo, ettei tuota voisi tehdä enempää kuin viikon? Varmasti puree viikon jälkeenkin :D





Kayla. Kuva täältä.



Eli idea Kaylan treeneissä on seuraava:

Treenit ovat circuit-tyyppistä, lihaskuntoa ja sykettä nostavaa aerobista yhdistelevää.

Treenin suorittamiseen menee noin puoli tuntia. Tämä siksi, koska treeniä tehdään 4x 7 minuutin pätkä, ja välissä pidetään 30-90 sekunnin hengähdystauko tarpeen mukaan.

Eli, sinulle annetaan 4 eri liikettä, eri pituiset sarjat, joita teet seitsemän minuutin ajan uudestaan ja uudestaan. Esimerkiksi 15 toistoa kyykkyhyppyä, sitten 24 askelkyykkyä, sitten 15 sumokyykkyä, ja 24 askelnousua painojen kera. Kun olet tehnyt kierroksen noita, aloitat alusta. Niin kauan, kun 7 minuuttia on tullut täyteen. Sitten siirryt tekemään seuraavaa 4 liikkeen sarjaa, taas 7 minuuttia.

Ja kun 7 minuuttia on täynnä, lyhyt lepo ja taas tuo edellinen. Ja sitten pieni lepo, ja 7 minuuttia tokaa sarjaa. Selostinko vaikeasti? :) Eli treeni kestää 28 minuuttia + pitämäsi tauot. Ei paha, tuohon ehtii jopa lapsen lyhyiden päikkäreiden aikana! :)

Liikkeet ovat yksinkertaisia, ja ilmaiseksi ladattavasta ohjeesta löytyy selkeät kuvat liikkeiden suorittamiseen. Kalliita välineitä ei tarvita. Tsemppiä treeneihin saa tuolta Laylan instasta, koska sieltä löytyy muutoskuvia näistä hänen treenejään suorittavista naisista :) Youtubesta löytyy myös hänen videoitaan, josta saatte vinkkejä uusiin liikkeisiin, jos alkaa tuo yhden viikon treeni puuduttaa.

Minä olen nyt jonkin aikaa häntä seurannut instassa, ja kieltämättä aika kivaa vaihtelua hyppiä välillä pihalla noin :) Käykään tsekkaamassa!

Iho-ongelmat ja omega 3,6,7, ja 9.

Mulla on tullut viimeisen vuoden aikana ympäri kroppaa ihoon oireita, joita ei ole ennen ollut. Yleisesti ottaen mulla ei ole ollut ikinä ennen tätä ollut ihottumia, tai erityisiä iho-ongelmia vartalon ihossa. Nyt käsistä ja jaloista löytyy tällaisia:











En ole alkanut käyttää mitään uusia rasvoja tms, johon iho voisi näin oireilla. Joten ongelma luultavasti tulee sisältäpäin. Itse uskon, että tää johtuu imetyksestä, eli kun Ruu on saanut multa reilun vuoden ajan ravinteita ja rasvoja, niin itselle ne ei taida ihan riittää. Syön kyllä monivitamiini-omega3- valmistetta, mutta ehkä puutosta on muissakin rasvahapoissa.

Näitä pohdittuani tilasin yhteistyökumppaniltani Hyvinvoinnin Tavaratalosta heidän Hintahulinoistaan Omega 3-6-7-9 pakkauksen.

Omega 3:han on kaikille tuttu, ja sen tarpeista tiedetään. Ei siitä siis sen enempää. Mutta nuo muut ovat varmaan suurelle yleisölle tuntemattomampia.







Luin omega 6, 7 ja 9:n tarpeista ja lähteistä, ja ilmeisesti omega 6- rasvahappoja saa moni tarpeeksi, JOS syö paljon eineksiä ja muita teollisia elintarvikkeita joiden valmistuksessa on käytettyjä kasviöljyjä. Mutta ei meillä syödä. Margariini ja paistamiseen käytetty rasva ovat pääasiallinen rasvanlähteeni, ja niidenkin määrät jäävät suhteellisen vähäiseksi. Pähkinöitäkään en syö, kun olen niille allerginen.

Omega 7 ei ole ns. välttämätön rasvahappo saada ravinnosta, koska sitä voi keho itsekin muodostaa. Sen ulkoisia lähteitä ovat mm. kookosöljy ja tyrni. Sen vaikutus näkyy juurikin ihossa ja limakalvoilla, kynsien ohenemisena ja hiusten lähtönä.

Omega 9 vaikutukset taas ovat mm. veren sokeriin, kolesteroliin ja sydämen terveyteen. Sen lähteitä ovat mm. avokado ja pähkinät. Siitäkään ei yleensä ole puutetta.

Mutta, koska tosiaan en ole löytänyt muutakaan syytä iho-ongelmiini, haluan kokeilla jos nämä auttaisivat. Veikkaan, että omaan tarpeeseeni imetyksen aikana ei oma vähärasvainen ruokavalioni ole riittävä.

Kerron parin viikon käytön jälkeen, jos vaikka näkyisi muutosta. Toki auringon saantikin lisääntyy, kun mennään kesää kohti, jolloin d-vitamiinin tuotto iholla lisääntyy. Että sekin jo voi vaikuttaa. Mut katsotaan mitä käy. Ei ole kiva kun alkaa näyttää siltä että mätänisin pikku hiljaa :(

Jos jollain on itsellä kokemusta vastaavista laikuista, niin saa vinkkailla mitä ne voisivat olla :)




Tuparit suunnitteilla kahden vuoden asumisen jälkeen :)


Tänä kesänä meillä tulee kaksi vuotta muutosta :) Sen kunniaksi olemme vihdoin sopineet tupaantuliaisille päivämäärän! 





Niin moni ystävä on näiden kahden vuoden ja niitä edeltäneen rakentamisvuoden aikana meitä auttaneet, että kunnon grillijuhlat ovat kiitokseksi paikallaan.





Me muutettiin aikanaan keskeneräiseen taloon. Ruu oli silloin vatsassa parin kuukauden ikäinen, ja halusin saada kirjat tänne ennen ensimmäistä ultraa, jotta voin alusta asti käydä saman paikkakunnan neuvolassa. Tuolla tekstissä kerronkin, että minä siirsin kirjani ensin, ja Jussi asui vielä virallisesti entisessä kodissamme :)





Meillä oli yksi vessa ja yksi suihku valmiina, keittiössä oli kalusteet. Ekoina asumisviikkoina meillä oli siis ihan täysi raksa täällä :) Katsokaa vaikka näitä kuvia.





Aika hullua. En yhtään muistanut, että muutimme noin keskeneräiseen taloon. Omat silmät oli tietysti jo tottuneet rakentamisen aikana tuohon keskeneräisyyteen, mutta varmasti ulkopuoliset katsoi ihmeissään, että miksi pitää muuttaa nyt jo :)



Näin vauvan kanssa en tietenkään lähtisi moiseen. Mut silloin meitä oli tällä puolella masua vasta 4 ja yks tyyppi nautti täysihoidosta masussa.






Jekun raksapeti parin vuoden takaa..





Ja Punkin versio :)








Jussi on ollut tosi ahkera ja tehnyt kotia pikkuhiljaa valmiiksi. Tällä hetkellä meillä on sisätiloissa lähes valmista, mutta ulkona on vielä täysi kaaos. Toivon, että pihakin saadaan valmiiksi ennen tupareita :)


Pihan suunnittelu on vielä kans kesken, ja sain vanhoja asuntomessukuviani katsellessa hyviä ideoita kesäksi. Käykääs katsomassa tuolta pihaideoita, jos jollain muulla on pihan toteutus edessä.





Asuntomessuilta 2013




Mä olen tietysti ihan into piukassa suunnittelemassa juhlia!





Toivon kaunista säätä, jotta voidaan olla terassilla ja nurtsilla. Menun suunnittelu on mun lempparipuuhaa, ja jotain herkullisia grilliruokia, salaatteja, ja tietty jälkiruokia etsin tällä hetkellä netistä :)





Juhliin kutsutaan luonnollisesti myös ystävien lapset, ja heitä varten vois lämmittää paljun, johon pääsee pulikoimaan jos sattuu olemaan lämmin päivä :) Tai saattaahan sinne joku aikuinenkin mennä jos vaikka saunan lämmittää kaveriksi :)





Muutenkin kesään on jo suunnitteilla paljon kivaa. Jussin lomaa odotan tosi kovasti! Mun synttäreitä lähdetään viettämään näillä näkymin kesälomareissulle Legolandiaan, onko jollain kertoa kokemuksia sieltä?















Kun aikaisin aloittaa




Niin paljon myös ehtii!

Kello on puoli 11, ja me ollaan jo syöty aamiainen ja luettu kirjoja, ulkoiltu, syöty välipala, tein jauhelihakeiton valmiiksi, ja nyt Ruu nukkuu.

Ruu heräsi taas ennen kuutta (5.55).

Mä nukkuisin mielelläni pidempään. Ennenkaikkea siksi, että päivä tuntuu tosi pitkältä, varsinkin jos ollaan kaksistaan kotona vaan. Jos Jussi tulee viideltä töistä, me ollaan jo 11 tuntia touhuttu kaksin kotona. Siinä saa vähän jo käyttää mielikuvitusta, että on jotain tekemistä itse kullakin.

Tänään mentiin jo aikaisin pihalle, kun aurinko paistoi ja halusin saada Ruun myös ajoissa päikkäreille.

Päikkäreiden jälkeen syödään lounas ja lähdetään ajelemaan Caribialle. Mulla on sinne sellainen 10- kerran ranneke. Ruu tykkää hirveästi olla altaassa, joten mikäs sen kivempi päivän ohjelmaksi :)

Koirat mukaan ja menoksi. Koirien kanssa touhuaminen on Ruun mielestä ihan kivointa :)







Ulkoillessa ärsyttävää on se, että Ruu ei anna hetkeäkään hanskojen olla käsissä :( Ja jos en heti huomaa, että hanskat lähtee, niin hän repii piponkin pois.





Hih äiti katso minä revin hanskat pois!








Ja äitin iloksi hanska taas pois kädestä..







Ruulla on niin hauskaa, kun koirat haluaa häneltä kepin :)







Jekustakin keppien heittely on aika  mielenkiitoista





Yhteisselfie ikkunan kautta :)





Keinuessa arskat ja hanskat pysyi hetken paikoillaan, kun oli niin jännää, ettei niitä edes muistanut.. :)




Tyytyväinen pikku keinuja :)






Jos olisi pohjaton rahapussi, mitä hakisin Hulluilta Päiviltä?

Mä en oikeasti tarvitse mitään (paitsi kasvojen puhdistusaineen ja jotkut kesätennarit), mutta kyllä mullakin jotain uutta tekee välillä mieli ostaa. Olen ostanut viimeksi itselleni vaatetta..hetkinen.. viime syksynä alesta jonkun hihattoman paidan muistaakseni. Ja yhden hameen talvella, alesta sekin. Mutta kun olen paljon kotona, niin missä mä edes uusia vaatteita esittelisin? : D

Kotihoidontuella ei kyllä mitään jää ylimääräistä, ja äsken tarkistamani lottolappukin tuotti pettymyksen. Mutta JOS mulla ei olisi rahasta pula, kävisin hakemassa Hulluilta Päiviltä jotain tällaista:


Deanna neuletakki 16,90 € tulee myyntiin torstaina

Vero Modan musta Relax-paita torstaina 12,90 €

Onlyn collegehousut 12,90 €






Oikeasti mä kyllä tartteisin tällaisen:

Cristelle & co toppi 12,90 €






Meillä on lauantaina Jussin isän 60-vuotisjuhlat, joihin ehkä laitan sellaisen kynähameen joka mulla oli Ruun syntymäpäivilläkin. Ajattelin, että sen kanssa tuollainen toppi voisi olla ihan jees, laittaa tuon helman sinne alle. Mulla ei nyt ole mitään siihen sopivaa siistimpää toppia, ainoastaan noita Gina Tricotin trikootoppeja jotka on arkikäytössä.

Mä haluaisin oikeasti myös uudet treenivaatteet; nyt treenaan H&M:n puuvillaleggareissa ja edellämainitussa Gina Tricotin trikootopissa. Jotkut ihan oikeasti urheiluun tarkoitetut vaatteet vois olla kivat :D

Esimerkiksi nämä Niket olis Hulluilla Päivillä vain 27,90! Joutuuko menee jonottaan? :D







Oletteko te menossa ostoksille?


Valokuvat kännykästä paperille + voita 100 kuvaa

En ole varmaan ainoa, jolla kännykän muisti täyttyy sadoista kuvista, joita ei raaski poistaa, mutta kuvia tulee harvakseltaan siirrettyä koneellekaan talteen? Tai vielä harvemmin johonkin ulkoiseen muistiin?

Monesti ne kivoimmat, arjen hauskat tilanteet on tallennettu kännykällä eikä kameralla. Silloin puhelimesta voi löytyä ihania aarteita, jotka kyllä ansaitsee päästä paperikuvaksi asti :) Kännykän katoamisessa olisi pahinta kuvien katoaminen, ainakin itselleni!

Pääsin kokeilemaan Ifolorin sovellusta, jolla voi tilata kännykän muistista kuvia suoraan, ilman että kuvia tarvitsee siirtää tietokoneelle.

Tuo ilmainen sovellus löytyy esimekiksi googlettamalla "Ifolor android".

Kun sovellus on ladattu, kuvia aletaan vaan napsimaan kansioista :)






Erityisen kivaa tästä tekee se, että myös puhelimen
Instagram-kuvakansiosta voi valkata kuvia, eli kuvat toimitetaan
kotiinkin tuollaisina neliön muotoisina kuvina! Kivaa vaihtelua
perinteiselle kuvakoolle :)








Tosi hyödyllinen sovellus, joka jää mulla kyllä käyttöön. Mun puhelin oli ihan tukossa valokuvista, ja koneelle siirtäminen tuntui tyhmältä, kun siellä ne sit vaan jumittaa, eikä niitä kukaan katsele. Nyt puhelin on tyhjennetty kuvista, ja uusia pääsee taas ottamaan :D

Ifolor antoi mulle myös arvottavavaksi sadan kuvan tilaukseen oikeuttavan alennuskoodin. Arvon tämän koodin blogin Facebook-sivuilla, joten käykääpä siellä osallistumassa arvontaan! :)




Inbody-mittauksen tulokset tänään vs. 8 viikkoa sitten

Kaikesta puheestani huolimatta en ole saanut itseäni flunssan jälkeen uudestaan salille. Ihan hävettää!

Aina tulee jotain syitä, ja tekosyitä: Maanantaina ja tiistaina migreeni. Keskiviikkona ei huvittanut. Torstaina Ruun muskari eikä sen jälkeen enää huvittanut. Perjantaina Jyväskylässä ja lauantaina väsytti. Hyviä syitä kyllä... Not.

Tein kyllä kotona kaikennäköistä kivaa ulkotreeniä. Salille en vaan halunnut mennä! Meidän väliin kasvoi muuri.

No, tänään oli vähän pakko mennä. Sovin 8 viikkoa sitten InBody-mittauksessa käydessäni uuden ajan mittaukseen ja kuntovalmentajan tapaamiseen tälle päivälle. Sitä en sentään alkanut perumaan.

Mittaus tehtiin viimeksikin samaan aikaan sunnuntai-aamuna.

Tässä tulosraportti.






Jos joku haluaa enempi auki noita lukuja, niin selostin niistä viimeksi täällä. Mutta itseäni kiinnostaa tietysti eniten muutokset.


Paino on laskenut kilon. Paino sai puolestani pysyä melko samana, joten toi on ihan ok.
Luusto-lihasmassa on kasvanut huikeat 300 grammaa :D
Rasvaprosentti pudonnut 17,2-->14,8

Rasvaa on tuon mukaan lähtenyt tosi hyvin keskivartalosta: Siellä sitä oli edellisessä raportissa 4,3 kiloa ja nyt 3,5 kiloa. Myös molemmista jaloista oli lähtenyt pari sataa grammaa rasvaa ja käsistä sataset.

Eli kun ottaa huomioon tämän kaksi ja puoli viikkoa, mikä tässä lopussa meni mulla ihan päin pyllyä, niin mun mielestä tosi hyvä. Toki lihasta olis saanut tulla enemmänkin.

Nyt kyllä houkuttaa ottaa tää mittaus taas sit Advancedin jälkeen uudestaan :)

Niin, ja tosiaan; kun sain nyt itseni sinne salille, uskon että tästä on taas helpompi jatkaa! Tein siellä tänään valmentajan ohjaamana maastavetoa, suorin jaloin maastavetoa ja sumovetoa, kun pyysin niihin häneltä tekniikkavinkkejä. Myös remmien käyttöön pyysin neuvoja, kukn niitä en ole ennen käyttänyt :)

Ja huom: vaikka paino on laskenut, niin perusaineenvaihdunta on silti hivenen noussut, juuri tuon lihasten kasvun takia :) Se on aina hyvä :)

Eli kannatti ehdottomasti käydä, kyllä toi motivoi :)

Toi InBody-pisteet kohta mua ihmetyttää. Se on mennyt huonompaan suuntaan (yhdellä pisteeellä) mutta miksi? Jos lihasta on tullut hiukan lisää, rasvaa lähtenyt, vyötärö-lantiosuhde pienentynyt, niin mitä se sit haluaa? 



Hjelp.. Ensi talveksi lapselle talvihaalari?

Heittäkääs kokeneemmat vinkkiä, mikä kannattaa ostaa? Ajattelin ostaa nyt alesta talvihaalarin Ruulle, eli kokemuksia kaivataan, mikä on hyvä?

Seuraavat merkit on mietinnässä:

-Ticket to Heaven
-Ticket Outdoor (Mikä ero tuohon Ticket to Heaven-haalariin???)
-Reima
-Nova Star
-Racoon

-joku muu, mikä?

Nyt noita sais puoleen hintaan, niin siksi oon tilaamassa. Mutta meillä ei ole itsellä kokemusta mistään, koska lapsi ei tänä vuonna vielä hangessa möyrinyt niin käytin kirppikseltä ostettua Lassie-haalaria, joka kelpas ihan just hyvin.

Kirppikseltä voisin kyllä ostaa ens vuodeksikin, mutta noipa tahtoo melkein maksaa kirppiksellä yhtä paljon, kuin mitä tällä hetkellä saa uuden verkosta.

Niin ja ajattelin kooksi 92. Ruu on nyt 74 pitkä, ja ensi talvena täyttää 2, niin toi 92 varmaan on vielä vähä reilu mut vois hyvällä tuurilla mennä kaksi talvea? ;) 







Nova Star-talvihaalari



Ruu Melli EcoDesignin mallina

Meillä oli eilen kiva roadtrip-päivä :) Lähdettiin kuuden aikaan aamulla hakemaan ystäväni Elina ja hänen vauvansa kyytiin, ja suunnattiin neljästään kohti Jyväskylää Melli EcoDesignin uuden malliston kuvauksiin.

Näin muutama viikko sitten Mellin Facebook-sivuilla mallihakuilmoituksen, ja lähetin sinne kuvan Ruusta ja Amandasta. Alkuviikosta sitten tuli viestiä, että tytöt pääsee mukaan! Kiva kokemus tiedossa, joten ehdottomasti lähtisimme käymään paikanpäällä :)


Menomatka meni tosi hyvin, siis siinä mielessä että lapset ei hermostuneet vaikka matka oli pitkä. Ilmeisesti viihdykettä oli tarpeeksi matkassa (ipad, puhelimet, leluja ja tietty heillä oli toisistaan seuraa). Pieniä vaippavahinkoja tapahtui, ja oltiin määränpäässä vähän myöhässä, mutta onneksi kuvaaja Tomi Tuuliranta ja Mellin perustaja Marica olivat niin leppoista väkeä, etteivät suuttuneet meille :)

Tytöt olivat molemmat nousseet jo ennen kuutta, ja eivät nukkuneet menomatkalla kuin alle puoli tuntia, mutta jaksoivat silti tosi hyvin olla iloisia kuvauksissa! Pelättiin tietysti pahinta, että automatkan väsyttämät lapset vaan kiukkuaisi kameran edessä, mutta kaikkea muuta. Heistä taisi olla jännää olla uudessa paikassa ja huomion keskipisteenä :)

Meillä ei kummallakaan ollut kameraa reissussa mukana, (aamun hätäiset pakkaamiset!) mutta otin kännykällä muutaman tärähtäneen räpsyn muistoksi kuvauksista. Sovitaan, että näytän sitten niitä valmiita kuvia, kunhan niitä tulee julki. Ovat varmaan aika ihania! :)













Nyt on työt ohi ja saadaan painia!


Kotimatkalla he sitten nukkuivatkin kolme tuntia, ja heräsivät sopivasti juuri ennen Ideaparkia, johon pysähdyimme tauolle.

Kaiken kaikkiaan kiva päivä, kiitos taas Elinalle kun lähdette meidän kanssa kaiken maailman reissuihin :)






Kunpa joka päivä muistaisin olla kiitollinen

Törmäsin Facebookissa sivuun Perheeseen syntyi enkelipoika. En mä pystynyt lukemaan muutamaa päivitystä ja kuvatekstiä pidemmälle, kun itku kuristi kurkkua. Lapsen menettäminen tuottaa varmasti niin suurta kipua, ettei minulla riitä ymmärrys, kuinka ihmiset täällä maan päällä selviävät sellaisesta.

Muistan sen kuristavan pelon, joka minulla oli raskauden aikana. Pelkäsin hirveästi, että menetän Jokke-nimellä kulkevan vauvamme jo vatsassa. Iltaisin eksyin keskustelupalstoille. Googletin raskausviikkoa, jolla olin, ja kuin varkain eksyin aiheisiin, joita ei olisi pitänyt lukea.

Muistan eräänkin illan, kun olimme palanneet rakennustyömaalta. Enää muutama viikko muuttoon, olimme jo myyneet irtaimistoa vanhasta kodistamme pois. Pidimme sänkyämme olohuoneessa, koska sohvaakaan ei enää ollut. Jussi istui tietokoneella täyttelemässä exceleitä, ja minä käytin illan viimeisiä tunteja raskausasioita tutkien.

Makoilin sänkyllä ja luin. Taas vastaan tuli tarinoita keskenmenoista. Luin ja itkin ääneti, kun pelkäsin niin kamalasti. Surin muiden kohtaloita. Rakastin meidän pientä masuvauvaa jo niin hirveän paljon. Sitten Jussi kysyi jotain, ja kun vastasin, en voinut enää pitää itkuani piilossa vaan aloin kunnolla vollottamaan. "Taasko sinä luet niitä, sulta pitäis kyllä kieltää netti raskausajaksi! Kaikki menee varmasti meillä ihan hyvin." Jussi koetti rauhoitella minua.







Masuvauvan menettäminen on varmasti kauheimpia asioita, mitä ihmiselle voi tapahtua. Mutta entä sitten, jos menettäisi lapsen vaikka vuoden iässä tai myöhemmin? Kun häneen on ehtinyt tutustua, nauttia hänestä joka päivä. Miten siitä voi selvitä.

Luulin raskausaikana, että tulen yhtälailla kantamaan menettämisen pelkoa myös Ruun kasvaessa, mutta ei sellaisten asioiden ajatteluun ole enää aikaa, onneksi. Muutenhan suojelisin tuon tytön kaikelta, pitäisin neljän seinän sisällä ja pehmustaisin kotimme tyynyillä.








Olen niin onnellinen tuosta tytöstä joka ikinen päivä. Kertokaa mulle, isompien lasten äidit ja isät; tuleeko joskus se aika vastaan, ettei enää joka päivä ihastele oman pikkuisen tekemisiä silmät suurena? Olen nyt vuoden ja kohta kaksi kuukautta ihastellut Ruuta kuin hän olisi taivaan enkeli.

Onko jonain päivänä ihmettelykiintiö täynnä, ja kaikennäköinen navankaivelu ei enää olekaan niin suurta ja ihmeellistä? Entä lapsen hymy, tuntuuko se loppuelämän ajan äidistä niin ihanalta?


Ja en tarkoita, etteikö ne kielteisetkin tunteet jo kuuluisi päiviin; ne, kun Ruu paukuttaa Punkkia päähän pikkuautolla, vaikka kiellät, ja paukuttaa yhä kovempaa, koska kiellät. Sitä tekemistä en ihastele. Eli en hae tähän vastausta "odota vaan uhmaikää" jne. Koska kyllä varmaan uhmaikäinenkin joka päivä jotain ihanaakin tekee? (Vai tekeekö! :D)

Tuolla se pieni, elämäni suurin rakkaus nukkuu tuhisee, ja huomenaamulla taas herää iloisena, täynnä virtaa ja elämäniloa. Taas tulee ihana päivä oman tyttöni kanssa :)








Vanajanlinnan illallinen


Niinkuin kirjoittelin aiemmin, olimme Jussin kanssa ihanalla kahdenkeskisellä illallisella Vanajanlinnan ravintolassa. Ruu vietiin pariksi tunniksi Jussin siskon luo, (kiitos vielä sinne hoitajille!) ja mentiin itse nauttimaan keittiömestarin menu.





Vanajanlinnasta löytyy tarjouksena Äkkilähtö Vanajanlinnaan! -paketti, johon kuuluu majoitus kahden hengen huoneessa ja kahden ruokalajin illallinen, sekä aamiainen. 





Tämä illallismenu me käytiin testaamassa, ja tältä se näytti.





Sekä alku- että pääruuaksi oli kaksi eri vaihtoehtoa, päätimme ottaa keskenämme eri valinnat, ja maistella toisiltamme. 








Ihan alkuun juhlahetken kunniaksi lasi kuohuvaa :)


























Minun alkuruokani oli peuratartar. Miten voikin liha olla niin pehmeää?
















Pääruokavalintani oli "nieriää sydänsimpukkakastikkeessa."



















Molemmat ruokalajit, peuratartar ja nieriä, olivat minulle entuudestaan tuntemattomia, ja olen tosi iloinen, että nyt tuli maistettua! 





Ala cartesta tulee monesti valittua jotain tuttua ja turvallista, joten tällainen menu on kyllä loistava tilaisuus tutustua uusiin makuihin.



















Jussin alkuruoka oli vuohenjuustokeittoa. Ihanan pehmeä maku, jopa minusta, vaikka en ole vuohenjuuston kavereita normaalisti! :)



















Pääruokana Jussilla oli paahdettua ankanrintaa. 



















Ja koska olemme herkkusuita, otimme menun päälle vielä jälkiruuat! Eihän tällaista tilaisuutta voi jättää väliin... Jussi valitsi  metsämarjaisen jälkkärin, joka oli ihan tajunnan räjäyttävän hyvää.



















Ja minä valkkasin Robert Redfordin leivoksen. Mielenkiintoinen nimi! Mikähän sen tarina mahtaa olla? Ja tietty annos oli herkkua.. Näitä ei pitäisi kyllä kirjoittaa nälkäisenä :D



















Että sellaista! Täytyy sanoa, että paras illallinen jonka olen syönyt vuosiin. Terkkuja vaan Vanajanlinnan Chef Mika Jokelalle! :)








Mikan kirja "Chef Mika Jokela" lähti meidän matkaan, joten kunhan päästään kokeilemaan reseptejä sieltä, kerron varmasti makuelämyksistä täälläkin! 








Lämmin kiitos vielä koko Vanajanlinnan porukalle ja Mika Walkamolle :)