Petite Cherie Libre lastenrattaat

Moni on kysellyt multa meidän vauvanvaunuista. Tällä hetkellä meillä ei ole vaunuja, ainoat kulkuvälineet meillä on kantoreppu ja nämä Petite Cherie Libre  lastenrattaat. 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa.

 



Nämä lastenrattaat lähtevät kanssamme myös reissuun jenkkeihin joulukuussa.

Valitsimme nämä, koska

-nämä menevät helposti yhdellä kädellä, helpolla ranneliikkeellä kasaan

- rattaissa on pitkä kuomu, suojaa hyvin auringolta

- rattaiden mukana tuli kuljetuskassi, se on hyvä lennettäessä



- rattaiden selkänojan saa ihan makuuasentoon, jolloin ne sopivat jo vastasyntyneestä asti



- plussaa kaunis ulkonäkö, mukiteline, tosi iso tavaratila



- mukaan tullut sadesuoja tarjoaa lisäsuojaa sateella ja tuulella

Olemme pärjänneet näillä tosi hyvin vauvan kanssa. Remu nukkuu niissä päikkäreitään sisällä ja ulkona. Ulkona hänellä on lisänä lämpöpussi ja sisällä ihan äitiyspakkauksen makuupussi pehmikkeenä :)

Keveän rungon vuoksi nämä käyvät hyvin matkarattaistakin, mutta toisaalta ovat tukevammat ja paremmat kulkemaan, kuin entiset matkarattaamme.

Innolla matkaa odotellaan jo! Vielä viime hetken vinkkejä otetaan vastaan, niitä onkin tullut sähköpostiinkin mukavasti, kiitos teille lähettäneille :)

Ja kiitos eilisen ohjelman palautteesta. Enää ei mietitytä yhtään, kannattiko lähteä mukaan.

Todella moni teistä on laittanut viestiä eri kautta, ja kertonut saaneensa vertaistukea jaksosta.. ihan tosi kiva, kun olette ottaneet yhteyttä! Kiitos ♥

 

 

 

Toisenlaiset Äidit - kotikatsomo tänään klo 20

Jaahas, tänään on sit meidän vuoro! :)

Jännittää - oon nähnyt nyt pari lyhyttä videota meidän jaksosta (näkyy Toisenlaiset Äidit facessa) ja ensinnäkin kauheaa katsoa itseään ruudusta, kun näkee naamasta että jännittää, ja toisekseen; onpa hauska nähdä videota meidän viime kesästä :) 

Miksi mukana ohjelmassa?

Kerroin tästä jo alkusyksystä, mut kerron vielä toisen kerran. Eli mulle soitettiin joskus kesäkuussa ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut tulemaan ohjelmaan. Ajattelin heti, että voisi olla kiva kokemus!



Minulta kyseltiin, olisiko jotain asioita, joiden ympärille ohjelman teemaa voisi alkaa rakentamaan. Kerroin Ruun odotuksen ylittyneen kahdella viikolla, ja käynnistyksestä ja uudelleen käynnistämisen pelosta, siitä, että olin kokenut kaksi keskenmenoa kun yritimme saada Remua alkuun jne.

Sen jälkeen kysyin Jussilta, olisiko tämä hänelle ok. Jussi sanoi, että hän ei oikein välitä telkkarissa olla, ja kerroin tämän tuotannolle. He sanoivat, että voidaan pitää Jussin osuus minimissä, ja pian sovimme koekuvauksista.

Koekuvaus muuttuikin samantien kuvauksiksi. Ja niinpä homma lähti heti käyntiin.

Lähtisinkö uudestaan?

Kuvauksiin meni yllättävän paljon aikaa pitkin kesää, ja matskua pyydettiin tosi paljon myös mammacamilla. En ehkä osannut etukäteen odottaa kuvausten vievän niin paljon aikaa. Lisäksi Jussi ei oikein tykännyt siitä, että häntä pyydettiin tosi usein kuitenkin mukaan kuviin, vaikka hänen osuutensa piti olla minimaalinen.. Joten en tiedä, lähtisinkö uudestaan. Ehkä en, koska en tietenkään toivonut tästä ikävää mieltä kenellekään.



Jännityksellä odotan kuitenkin iltaa. Parasta on, kun saamme niin kivan muiston Remun odotusajasta ja tästä kesästä. Olen ymmärtänyt, että saamme kaiken kuvaamamme mammacam- matskunkin itsellemme tallenteena, joten Ruun lapsuudesta tulee kiva muisto siinä samalla :)



Ruu saa katsoa ohjelman joku toinen päivä Ruutu.fistä, koska hän on jo nukkumassa illalla 20 aikaan. Remu luultavasti istuu tänään sylissäni, kun katson jaksomme.

Ruun ja Remun ihanat SISTER college ja BROTHER- onesie Minionesista saatuja. Ihan lempparit! Varsinkin tuota Remun pukua tulee pidettyä paljon, kätevä myös vaipanvaihdossa :)

Aikooko joku katsoa jakson tänään? :)



 

 

Mikä imetysvaatteita vaivaa?

Imetysvaatteet. Trikoota ja raitaa, huonosti istuvaa tai tanttamaista. Paitoja, jotka oikein huutavat olevansa imetykseen tehtyjä.

Toimivia kyllä, mutta muu kehitys imetysvaatteissa tuntuu jääneen 90- luvulle. Ihan kuin imetysvaatteen ei tarvitsisi olla hyvännäköinen, riittää, että niistä saa tissin ulos.

Kasvava osa meistä äideistä

a.) imettää yhä pidempään

b.) imettää muuallakin kuin kotona

Imetysvaatteissa hengaillaan helposti ainakin vuosi, joka päivä. Kuka haluaa koko vuoden pukeutua pelkkään luukulliseen trikooraitaan? En minä ainakaan.

Matka lähestyy - mitä päälle?

Meillä lähestyy reissuun lähtö. Kohta ollaan lentokoneessa ja kentillä tuntikausia ja sen jälkeen Floridassa auringon alla. Koska Remu ei syö pulloa, koko matkavaatetukseni pitää olla imetykseen sopivaa. Haluan käyttää legginssejä, hameita, shortseja.. Ja näyttää kivalta.

Eritoten leggarit ja imetysvaatteet ovat ongelmallinen yhdistelmä. Olen nähnyt NOLLA imetysvaatetta, joka olisi kivan mallinen, hihaton tai lyhythihainen, ja sopisi legginssien kaveriksi. En halua tanttamaisia trikootunikoita, jotka korostavat rintamustani.

Päätin siis koota puvustoni normimallistoiden vaatteista. Yllättävän paljon löytyy kivoja, edestä avattavia vaatteita, kun alkaa oikein etsimään. Ja yläosan ei tietenkään tarvitse kokonaan aueta, vaan rinnan kohdalta aukeaminenkin riittää. Lentokoneeseenkin on hyvä olla ainakin kaksi eri puseroa mukana, jos vaikka saan isommatkin puklut päälleni.

Mm. nämä pakkaan huomenna laukkuun valmiiksi matkaa varten:

Tämä ohut valkoinen, pitkä pusero ratkaisee hetkeksi leggariongelmani. Nyt peittyy peppu, mutta vaate sopii silti helteeseen sekä imetykseen. Alle joko imetysliivit, tai jos haluaa enemmän peittävyyttä, niin valkoinen imetystoppi.



Tästä farkkupaidasta on tullut ihan suosikkini. Ihana malli! En ymmärrä, miksei imetysmallistoista voi löytää farkkupaitoja ja jotain muuta kuin sitä iänikuista trikoota?





Jos imettävää äitiä häiritsee, että rinnan joutuu nostamaan näissä edestä avautuvissa malleissa kokonaan esiin, niin siihen auttaa aika hyvin kevytkin huivi :) Eli kun vetäisee huivia hiukan rintakehän suojaksi, ei ole läheskään niin paljas olo. Monihan käyttää huiveja asusteena muutenkin ympäri vuoden :)

No tässä esimerkki raidallisesta trikoosta, jossa on vähän ideaakin: 3/4 hihat, kivasti pussittava vyötärö joka piilottaa pienet jenkkakahvat ja hyvä istuva malli.





Muita helppoja ratkaisuja ovat tietysti neuletakit sekä vetoketjulliset hupparit. 

Asiallisempaan pukeutumiseen sopii hyvin esimerkiksi perinteinen, tyylikäs edestä napitettava valkoinen pusero.





Näiden ympärille alan huomenna rakentamaan matkapuvustoani. Olen niin matkakuumeessa! Ihana päästä täältä sysipimeästä hetkeksi keskelle palmuja :)

Kaikki vaatteet saatu DefShopista.

 

 

Blackweek Jollyroomilla

Tulemme pimeimmästä osasta galaksia ja kaupungin laidoilta. Olemme ne neljä superkonnaa, jotka on ottanut haltuunsa Jollyroomin toimiston aiheuttaaksemme hämmennystä. Viikon aikana ainoa tehtävämme on laskea Jollyroomin hintoja. Olemme Team Blackweek ja mitkään hinnat eivät ole turvassa!!

Olemme yhdessä valinneet Blackweekin lempituotteet. Käy tekemässä löytöjä, olemme paikalla koko viikonlopun varmistamassa että hinnat pysyvät alhaalla! Kiirehdi!

Vita Eos valaisin 45 cm



Kids Concept paketti, arkku ja vaatenaulakko

 



Riehakkain terveisin,

Darth Vader, Jokern, Harley Quinn ja Cruella De Vil

Vauva hieronnassa

Meidän 12- viikkoinen vauveli sai maanantaina hierontaa. Vauvahieroja Kaisa Kuikka on kuulemma seurannut blogiani Ruun odotusajoista lähtien, ja kun kerroin Remun vatsavaivoista, hän otti yhteyttä.



Kaisa tekee vauvoille shiatsuhierontaa, josta voi olla apua suolistovaivoihin. Samalla hän jätti minulle ohjeet siitä, miten voin itse jatkaa hieromista :) Minun itseasiassa oli tarkoitus opetella sitä Ruulla samalla kun Kaisa hieroi vauvaa, mutta Ruu oli hassunhauskalla tuulella ja lähinnä juoksi karkuun :'D





Remu tykkäsi käsittelystä, niinkuin ilmeestä näkee :)

Hieronnassa käytiin läpi koko vauvelin pikkuinen keho, jalkapohjista korviin. Kasvoihin olisi vielä menty, mutta siinä vaiheessa Remu oli jo ihan valmis nukkumaan, ja se jäi nyt väliin.

Kaisa toimii siis Turun alueella. Shiatsulla voidaan myös vapauttaa synnytyksestä aiheutuneita vauvan kehon jännitystiloja. Olkaa ihmeessä yhteydessä Kaisaan jos mietit, voisko shiatsusta olla hyötyä teidän vauvalle :)

Muhun oltiin yhteydessä myös BEIBAMBOOlta. He pyysivät minua testaamaan tuotteitaan Remulla, ja täytyy kyllä kehua vilpittömästi. Aivan älyttömän pehmeä kangas, saumattomat ja laputtomat vaatteet pukee mielellään vauvan ylle. Joten suosittelen lämpimästi, jos joku etsii vauvalleen tai taaperolleen laadukasta ja hellää vaatetta :)

    

Remun yllä kuvassa yöhaalari, koko 60-70. Remu on nyt alle 60 pitkä, ja otin tuon koon jotta sillä riittää käyttöikää vähän pidempäänkin! :)

Tämmöisiä suosituksia tällä kertaa.

Meidän aamu meni tänään terveyskeskuksessa. Remu sai 3 kk rokotteen hiukan etuajassa, jotta se ehditään antaa ennen jenkkeihin lähtöä. Minä taas kävin poistattamassa hammaskiveä.. Aina yhtä miellyttävän tuntuista hommaa. Nyt taidetaan ottaa pieni lepo :)

Mukavaa päivää kaikille!

Eivät kaikki ole vahvoja

Mikä nykyajan naisia vaivaa?? Itselläni on 20-ja 15-vuotiaat lapset ja kun olivat pieniä sain hoidettua kaikki kodinhoitoon liittyvät asiat;siivous,pyykin pesu, ruoan laitto, pihan hoito yms.Kävin töissä (nuorempi oli 5kk mennessäni töihin) ja silti jaksoin vielä leipoa,kerätä marjat ja touhuta lasten kanssa. Silloin vaan jätetään ruikutukset sivuun ja keskitytään perheen hyvinvointiin, asennekysymys. Olen sivusta seurannut kun työkseni käyn lapsiperheissä että nykyajan äidit on laiskoja ja itsekkäitä, ei tietenkään kaikki mutta on ihan yleisesti ”hyväksyttävää” että kun lapsi tulee taloon niin äiti keskittyy vain lapsen hoitoon ja ilmeisesti sos.mediaan eikä sit enää millään ehdi/jaksa hoitaa kotia vaikka olis päivät kotona. Kämppä on kuin pommin jäljiltä ja näkee ettei ole kunnolla siivottu aikoihin,vaatteita ei tod. jakseta viikata kaappiin ja likaisessa jääkaapissa on eineksiä tai ei mitään. Eikä eroa ole missä sosiaaliluokassa eletään. Hienossa designkodissa voi silti olla likaista ja lasten tahmajälkiä pitkin seiniä ja ikkunoita. Ihmettelen todella.Tollasella asenteella elävä sukupolvi tuskin nostaa tätä maata suosta kun ei pystytä venymään ja paukkumaan tarpeen tullen vaan itsekkäästi ollaan niiiin väsyneitä ja käydään kaiken maailman hihhulijoogissa, kotoillaan lapsen kanssa,lorvitaan netissä ja odotetaan et joku muu tekis ne ”ei niin” kivat asiat. Kai ne on ne isät kum tulevat töistä kotiin kun äidillä on ollut niin rankka päivä… ja vielä loppuhuomautuksesi, ei ne munkaan lapset helppoja olleet yöheräämisineen ja sairauksineen mut silti oli jaksettava kun heidät oli halunnutkin. Nyt olen todella ylpeä tasapainoisista lapsistani. Eikä sanomani ollut se että pidetään kulissit yllä että tulis onnellisia lapsia vaan luodaan hyvä kasvuympäristö.

 

Tämä kommentti tuli reilu kuukausi sitten tekstiini, jossa kerroin että lapsen syntymän jälkeen olin taas kulkenut homssuisena ja meikittömänä ympäriinsä, itseni unohtaneena. Haluan vastata sinulle koko tekstin edestä, arvoisa anonyymi kahden lapsen äiti. 



Ensinnäkin, vilpittömät onnittelut sinulle siitä, kuinka hienosti olet jaksanut äitiyden ja töissä käymisen haasteet. Olet kasvattanut lapsesi ilmeisesti kunnon kansalaisiksi, se ei ole nykymaailmassa kaikista helpoin tehtävä.

Arvostan kaltaisiasi vahvoja naisia. Mutta arvostan myös ominaisuuksia, joita tekstisi ei paljasta sinussa olevan.

Arvostan empatiaa. Arvostan kykyä ymmärtää, että vaikka itse kykenee, ei ole oikeutettu arvostelemaan toisten jaksamista. 



Kerroit käyväsi työsi puolesta muiden kodeissa, lapsiperheissä. Olet ehkä sosiaalialalla töissä. Voisiko olla, että käyt näissä perheissä juuri siksi, että nämä kuvailemasi "laiskat ja itsekkäät" äidit ovat niitä, jotka jostain syystä eivät juuri nyt jaksa - tarvitsevat muiden apua. Se ei tarkoita, että kaikki nykyajan naiset olisivat samanlaisia kuin kohtaamasi äidit. Joten ei yleistetä, tiedän monia äitejä jotka jaksavat oikein hyvin pitää itsestään, kodistaan ja lapsistaan huolta :)

Minä en ole sieltä vahvimmasta päästä. Enkä viikkaa vaatteitani, en viikannut niitä ennen lapsiakaan. Mielestäni viikatut vaatteet tai sotkuinen jääkaappi eivät mittaa perheemme onnea.

Ja kyllä, olen välillä tosi väsynyt.

Onneksi ympärilläni on ihmisiä, jotka jaksavat tukea silloin, kun näkevät kasvoiltani, että olen lähellä murtumista. He eivät sano, kuinka olen itsekäs ja laiska, kun olen väsynyt. En tiedä mitä tapahtuisi, jos he eivät ymmärtäisi, vaan tönisivät reunaa kohti.

Pyytäisin teitä, vahvemmat kanssaeläjät, ymmärtämään myös meitä, joita ei ole yhtä hyvillä henkisillä voimavaroilla varustettu. Jos näette jonkun, joka on jaksamisensa rajoilla, tarjoa apuasi tai edes jätä arvosteleva katseesi väliin.

Ihmisen historia ei aina näy ulospäin. Sinäkin anonyymi kerroit nähneesi design-koteja, jotka ovat ihan yhtälailla itsekkäiden ja laiskojen äitien huonosti ylläpitämiä. Vaikka ihminen asuisi design- kodissa, ei se tarkoita että hänen kuuluisi aina jaksaa. Näillä äideillä voi olla kannettavanaan taakkoja, joista muiden ei edes tarvitse saada tietää.

Toivottavasti siitä oli hyötyä, kun sait avautua tekstiini ja purkaa mieltäsi, ettet siellä nykyajan äitien kotona ehkä paljasta asennettasi. Joku kaltaiseni voi painua siitä vielä syvemmälle.

Toivon hyvää joulua sinulle ja perheellesi! Koetetaan ymmärtää toisimme :)



 

 

Something black is coming!

Oho, tällainen löytyi tänään postista! Vaikuttaa mielenkiintoiselta :) Ensi viikolla on Jollyroomilla jotain jännittävää tulossa...

 

Asioita, joita keinutuolissa muistellaan

Ootteko miettineet sitä aikaa, kun on oma vuoro istua keinutuolissa päivät pitkät? Silloin tulee varmaan useamman kerran heitettyä pään sisäistä matkaa elämän aikajanalla taaksepäin.

Tietenkin silloin muistelee näitä aikoja lasten kanssa. Varsinkin näitä vuosia, kun lapset ovat pieniä. Mutta paljon on ehtinyt vettä virrata Aura-joessa ennen kuin tulin äidiksi, ja niissä päivissä on kaikkea tapahtunutta, joita tulen varmasti päivittelemään, ehkä kertomaan lapsenlapsilleni.

Kaikki tapahtunut ei ole kivaa - kun paljon tekee, niin huonoakin elämään mahtuu. Mutta on siellä niin paljon hyviä seikkailujakin :)

Minä kärsin monesta pelosta, kuten korkean paikan kammo (esimerkiksi meidän katolle en pysty millään kiipeämään, olen kovin koettanut)  ja veden alle joutumisen kammo. Näitä molempia on tullut uhmattua, kai olen toivonut että pääsisin peloistani :D

Korkean paikan kammo on ollut testissä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla olin Sonisphere- festareilla, ja päätimme seuralaiseni kanssa hypätä benji-hypyn tandemina. Olin maistanut miestä väkevämpää, mutta muistan kyllä erittäin hyvin sen kauhun ennen kuin piti astua pois tukevalta alustalta :D Onneksi se kokemus oli nopeasti ohi.

[caption id="attachment_6751" align="alignnone" width="452"] Ennen benjiä, muutama rohkaiseva alla :D[/caption]

Toinen mahdollisuus päästä korkeuksiin tuli tandem- laskuvarjohypyn muodossa. Ystäväni kanssa saimme mahdollisuuden lähteä tällaista koettamaan, ja pakkohan se oli. Ajattelin, että vaikka pelkään ihan hitokseen, niin ei sellaista tilaisuutta voi jättää väliin tai tulen katumaan. Ja olihan se aivan upeaa uskaltaa, vaikka en minä siitä taivaalla olemisesta pystynyt nauttimaan ollenkaan pelkoni vuoksi :)

[caption id="attachment_6752" align="alignnone" width="540"] Oikean hyppyasennon harjoittelua[/caption]

Veden alla olemiseen koetin totutella Jussin kanssa. Olimme tapailleet muutaman kuukauden, ja ostin meille laitesukelluskokeilun. Mulla on paha pelko siitä, että jos joudun veden alle niin hukun. Laitesukelluksessa veden alle mennään, ja siellä olisi tarkoitus tehdä kaikenlaisia harjoitteita, kuten ottaa happimaski pois hetkeksi jne.

Hyvä että sain puettua sukelluspuvun oikein päin päälleni, kun olin niin paniikissa! :D

Oikeasti, jouduin pukemaan sen puvun monta kertaa koska se meni koko ajan väärin, kun olin niin pahasti jännityksessä. Veden alla jouduin paniikkiin ja ei, en päässyt peloistani silläkään kerralla :D Yhdessä harjoituksessa piti puhaltaa ilmaa nenän kautta maskiin (muistaakseni) ja minä onnistuin nousemaan veden pinnalle jäätävät räkäklöntit naamallani :D Aika viehättävää treffiseuraa Jussilla siis silloin.

Eräs hauska muisto on päätyminen luksushotellin marokkolaisiin joulujuhliin Los Angelesissa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa, ja jo toisena työpäivänä päätimme uuden työkaverini kanssa varata yhteisen reissun Jenkkeihin.

Matkalla päädyimme tuntemattomien kutsun myötä hienoihin seurapiirijuhliin, joissa hotelli oli koristettu marokkolaiseen tyyliin, ja paikalle oli tuotu mm. kameli, käärmeitä ja apinoita.



 

Muut juhlavieraat olivat vaatteisssaan kuin suoraan Kauniista ja Rohkeista, kun taas minulla ja kaverillani ei ollut kovin juhlavaa vaatetta matkavaatteissamme. Silloin hieman nolotti, mutta perääntyäkään ei enää voinut :)

Entä nyt, kun on lapsia?

Voiko enää kokea vastaavia juttuja, kun on lapsiakin? Vai onko elämä tästä eteenpäin turvallista ja edeltä suunniteltua, mukavaa maitokahvia?

Olen luonnollisesti tullut varovaisemmaksi nyt, kun olen äiti. En enää hyppää mihin tahansa kelkkaan, koska minulla on vastuu muistakin kuin itsestäni. Mutta näen asian niin, että kunhan lapset ovat taas isompia, meillä on Jussin kanssa aikaa taas kaksin mennä ja kokeilla. Ja toki isompien lasten kanssakin voi tehdä huimempia juttuja, kuin pienten.

Mitä haluaisin vielä kokea? Matkustaa. Islanti olisi kiva nähdä. Helikopteriin haluaisin päästä jonnekin upeisiin maisemiin. Joku köysirata laskea.

Mitä seikkailuhaaveita teillä on?

 

Raskauskilot veks - projektin tilanne

Vielä on muutama viikko Mässytöntä marraskuuta jäljellä, ja vihdoin alkaa raskauskilot sulamaan. Eli päätin marraskuun alussa lopettaa makeat herkuttelut, koska raskauskilot eivät lähteneet mihinkään, vaikka lapsi täytti jo 2 kk (vaaka näytti samaa lukemaa synnäriltä lähtien).

Makeat herkut ovat paheeni, ja suklaata meni hillitöntä tahtia. Kerroin tässä postauksessani kaikki mitä tuli syötyä. Aikamoinen satsi kaloreita tuli ihan herkkujen muodossa.

Miten on mässytön marraskuu mennyt?

Olen yllättynyt, että olen pysynyt tosi hyvin ruodussa! Ainut päivä, jolloin söin makeaa, oli Isänpäivä. Silloin kävimme Naantalissa buffetissa ja otin jälkiruokapöydästä hyvällä omallatunnolla kaikkea. Ei itseasiassa edes ollut mikään unelmien täyttymys, vaikka niin luulin etukäteen :D

Puntari näytti kuukausi sitten sinnikkäästi 64 kiloa, sitä suunnilleen samaa se on näyttänyt pari kuukautta. Nyt, tänä aamuna lukema oli 62! Eli jee, kaksi viikkoa ilman makeita on tuottanut tulosta. Kaksi kiloa siis lähtenyt parissa viikossa, oon tosi tyytyväinen. Jos vielä kaksi viikkoa olen mässyttömällä, niin kaksi kiloa tai edes kilo vähemmäksi olis ihan mahtavaa.

Tässä  vielä kuvina.

Eli kuukausi sitten aloin miettimään, että olisi kiva mahtua taas omiin, vanhoihin vaatteisiini kun joulukuussa lähdemme matkoille. 

Seison kaikissa kuvissa maha ihan täysin rentona, jotta tilanne olisi vertailukelpoinen.

17.10. tilanne oli tämä:





Väliaikakuva marraskuun alusta. Mahtuu jo vetoketju kiinni, mutta paino ei ollut juuri laskenut, ehkä puoli kiloa. Sitten jätin ne makeat.

 



Ja kuva tältä päivältä. Edelliseen kuvassa se eroa ainakin, että housujen taskuistakin on vetoketjut on nyt kiinni :D



Oikeastaan musta näyttää, ettei hirveästi tuo masu pienentynyt pariin viikkoon, vaikka vaakalukema onkin pienentynyt. Olisko sitä rasvaa sitten lähtenyt jostain muualta? Jostain se kuitenkin on lähtenyt.

Käyn joka päivä vaa'alla, koska mun mielestä se on paras tapa seurata painon kehitystä. Painohan vaihtelee ihan nesteenkin vuoksi, joten heittoa voi olla päivänkin välillä vaikka kilon verran, jos on syönyt jotain suolaista. Mutta sitten, kun käy joka aamu, niin tietää onko se laskusuunnassa vai noususuunnassa, kun näkee joka päivä mitä tapahtuu.

Jos punnitsee itsensä vaan kerran viikossa, niin silloinhan ei voi tietää johtuuko painon vaihtelu nesteistä vai rasvasta.. Näin itse ajattelen. Miten te teette, kun seuraatte painon laskua?

 

 

Ruu ja kamerainnostus ♥

Meidän Ruu on ihan hirveän innostunut leikkimään kuvausleikkejä. Olen teille jo joskus aiemminkin kertonut, että hän leikkii kotona Ville Viikingin kanssa olevansa kuvaaja ja Ville saa toimia mallina :D Välillä leikkeihin pääsevät muutkin pehmot.





Nyt Ruu sai kuvausleikkeihinsä uutta intoa :) Löysin nimittäin instan kautta tämän upean puisen kameran, ja minun oli pakko hankkia hänelle se. Nyt meidän neiti kulkee täällä joka päivä kamera kaulassa. Pikkuvelikin pääsee leikkeihin mukaan :'D



Kameraa saa Li'l Decorista, jonka kivijalkaliike on Turussa, mutta verkkokaupan kautta heiltä saa tilattua tietysti mistä vaan. Minä otin hetken lapsivapaata ja menin käymään paikanpäällä hypistelemässä ihanuuksia :)



Kamera on niin kaunis, että kun se jossain vaiheessa unohtuu leikeistä, se käy somistamaan Ruun huonetta. Ja tuntuu sen verran tukevalta, että tästä voisi tulla yksi niistä leluista, joita säilytän Ruun lapsuudesta aikuisuuteen :)

Ruu halusi ottaa kaukolaukaisulla kuvan :D



Käykää ihmeessä ihailemassa Li'l Decorin ihanuuksia, jos olette Turussa! Heitä voi seurata myös instassa @lildecorfinland  sekä facebookissa :) 

Muistakaa joululahjaideana myös tämä ihana yövalo!

Tässä vielä muutama kuva liikkeestä paikan päältä :)



Kameraa löytyy monessa värissä :)



Aika ihania asusteita tulevaan juhlakauteen!