Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Lapsi oksentaa ikävästä - raju reaktio ikävöintiin

Lapsi oksentaa ikävästä. Onko tuttua muille?

Viime perjantaina olin työasioissa Helsingissä päivän, ja sillä välin Remu ja Ruu olivat hoidossa tutulla ja turvallisella läheisellä henkilöllä.

Olimme poissa noin 9-18 välisen ajan, eka kerta Remulle noin pitkään. Ennen hän on ollut saman läheisen hoidossa Ruun kanssa noin 4 tunnin pätkiä.

Alkupäivä oli mennyt ihan normaalisti. Päiväunien jälkeen Remu oli alkanut hakeutumaan enemmän syliin ja olemaan itkuisempi. Hän oli vaikuttanut kipeältäkin.

Kun palasimme, otin tietenkin Remun heti syliin, ja välittömästi hän oksensi! Ihan samantien. Ja pian uudestaan, ja vielä uudestaan.

Tämän jälkeen hän itki hiukan ja nukahti syliini.


Ikävää vai vatsatautia


Ensin epäilin tietenkin vatsatautia. Mutta kun poika heräsi noin tunnin kuluttua, hän oli kuin supervoimat saanut ja juoksi tuhatta ja sataa ja veti hirvittävän annoksen ruokaa, joka kaikki pysyi siis sisällä. Mitään merkkejä "vatsataudista" ei enää tämän jälkeen ollut!

Aloin epäilemään, että ehkä poika reagoi ikävään vatsallaan näin kovin. Kyselin teiltä kokemuksia Facebookissa blogin sivuilla, ja moni teistä kertoi kokeneensa vastaavaa lasten kanssa.

Eli ehkä Remu on vatsalla stressaaja ja tämä oli raju reaktio ikävään!

Onko teille käynyt näin? Ja miten autan Remua pärjäämään paremmin, kun nyt viikonloppuna olemme lähdössä mieheni kanssa Lontooseen yhdeksi yöksi? :( 

Joko seuraat instassa? Sinne Lontoon reissun päivityksiä heti tuoreeltaan huomenna. Instassa myös meneillään arvonta, voita 50 € lahjakortti lastenvaatteiden verkkokauppaan! :)

 

12 kommenttia

  1. Auts kuinka ikävää. Meillä ei ole koskaan oikein reagoitu mitenkään hoidossa oloon, tosin ovat olleet vain isovanhemmilla. Mutta, näitä tunnin kestoisia vatsatauteja meillä taas on ollut. Ensin aivan hurjan kipeänä ja pikku torkkujen jälkeen ei mitään. Oon vain ajatellut että lapset on sissejä :D Nämä ei siis ole liittynyt hoidossa oloon. On tuo toki mahdollista reagoida ikävään noin.

    VastaaPoista
  2. Tai voisiko olla migreeniä?

    Meillä ainakin lapsi usein vetäytyi pienempänä syliin, vaikutti kipeältä, oksensi pian ja se helpotti. Pian pystyi syömään ja leikkimään - aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

    VastaaPoista
  3. Varmaan ihan mahdollista että reagoi noin vatsallaan :-/ seurasin face keskustelua aiheesta ja aika yleistähän tuo näytti olevan. Siksi tulikin mieleen että kannattaisiko vauvoja luottaa muille hoitoon ihan pienestä lähtien? Kaikilla ei ole sukua tms jotta tämä olisi mahdollista, mutta tiedän useita perheitä missä tuntuu olevan se tilanne että (usein) äiti ei luota kehenkään muuhun kuin itseensä tai lasten isään hoitajana.. minusta tämä on melkoinen karhunpalvelus lapselle.

    Itse olen harrastuksen kautta nähny jopa 10-vuotiaita joiden äidit/isät otetaan turnausreissuille mukaan koska lapsi jännittää niin paljon sitä yötä erossa.

    Tämä siis ihan yleisesti aiheesta, en tiedä teidän syitä siihen miksei Remu ole ollut ennen pidenpään hoidossa tms saatika onko syy reagointiin tämä, kunhan pohdin kun sun facessa sattui hauskasti peräkkäin jutut siitä miten pieni on lista niistä kelle luotan lapseni ja tämä oksentelu juttu.

    VastaaPoista
  4. Jos lapsi on tutulla ja turvallisella aikuisella hoidossa, ei hänellä ole mitään hätää.

    Enää et ehdi totuttaa häntä enempään kyläilyyn, joten on vain pärjättävä tällä. Remulla on kuitenkin myös oma sisko turvana, joten hänellä ei ole mitään hätää.

    Lapsi saa ikävöidä ja hän oppii, että tulette kyllä hakemaan hänet kotiin takaisin. Joskus muutaman tunnin kuluttua ja joskus parin päivän päästä.

    Älä itse stressaa asiaa, koska silloin Remullakin on helpompaa jäädä hoitoon kun itse olet reipas. Ja kerran on ensimmäinen yö erossa hänestä,ei haittaa vaikka yö menisinkin itkien. Lapsi ei mene siitä rikki.

    Pitäkää te vanhemmat vaan hauskaa reissussa, sen jälkeen jaksat itsekin taas paremmin. Vaikka ne lapset ovatkin tottakai tärkeitä, niin myös äidin pitää saada rentoutua.

    VastaaPoista
  5. Ajattelin jakaa sulle meidän kokemuksen oksentelusta. Jos siitä olis jotain apua. :) Meillä 1 v tyttö alkoi oksennella, kun pidimme hänelle unikoulua. Oksentelu oli todella ns. aidon tuntuista, ei pakotettua. Ihmettelin neuvolassa, että mistä moinen voi johtua. Sieltä neuvottiin, että lapsi voi oksentamisen avulla pyrkiä ulos epämukavasta tilanteesta ja kehoitettiin olemaan muuttamatta epämukavan tilanteen kulkua(siihen lapsi pyrkii oksentaessaan) sekä napakasti kieltämään oksentamasta. Neuvolan mukaan lapsi voi oksennella uskottavasti saadakseen huomiota tai oman tahtonsa lävitse. Itse vähän epäilin tätä kun lapsi oli kuitenkin niin pieni, mutta ihme kyllä meillä oksentelut loppuivat muutaman oksentamis yrityskerran jälkeen ja saatiin unikoulu vietyä loppuun asti. Stemppiä teille ja ihanaa lomaa Lontoossa! ;)

    VastaaPoista
  6. Oho! Aikamoista! Kuulostaa kyllä todella oudolta, niinkuin tekin olitte ajatelleet :) Onneksi täällä oli tosiaan mennyt nyt viikonloppu paremmin, lapset oli tällä kertaa meillä kotona hoitajan kanssa joten ehkä sekin auttoi :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos :) Oli kyllä tosi hyväksi tämä reissu. Kyllä siellä monta kertaa tuli mieleen, että tämä oli tarpeen :) Ja hirmu hyvä juttu oli meidän parisuhteellekin että oltiin pitkästä aikaa ihan kaksin noin pitkä aika :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kommentista. Joo, meidän lista on tosiaankin pieni! Siellä on yksi ihminen itseasiassa:) Ja kun ei ole montaa läheistä lähellä, tukiverkko on pieni niin on kortilla sekin miten usein voi olla hoidossa. On hän tosiaan niitä lyhyempiä pätkiä ollut useasti siskonsa kanssa hoidossa, mutta yli vrk pituiseen hoitoon taas en itse halua alle vuoden ikäistä edes laittaa. Mutta tämä vkl oli ilmeisesti mennyt aika hyvin! Ehkä tuttu ympäristö auttoi :)

    VastaaPoista
  9. toivottavasti ei :( Minähän sairastan migreeniä, ja se taitaa olla periytyvää ja olen monet kerrat pohtinut, että toivottavasti lapsemme ei peri sitä.

    VastaaPoista
  10. Sekin on totta! Siis tosiaan että vatsatautikin voi mennä noin ohi. Arvelin vaan kun kellekään muulle ei tullut mitään, että ehkä olisin saanut itse jotain kun sain ne laatat siinä sylissä tai sitten Ruu edes, kun nuo kuitenkin niin paljon kyhnää kylki kyljessä :) Mutta niinhän se on, ettei tätä voi tietää. Jos toistuu vielä ja selviää että poika on masullaan jännittäjä, niin sitten voi tämänkin vasta varmaksi sen piikkiin laittaa :)

    VastaaPoista
  11. Toivottavasti ei jäänyt tuossa aiemmin vaikutus, että "manaisin" tuota migreeniä teidän pienelle.

    Ihan sillä ajattelin vain nostaa ajatuksena esille, että meillä tuon käyttäytymisen ennen oksentamista oppi lopulta nopeasti tunnistamaan, samoin altistavat tekijät - sitä kautta taas pystyi helpottamaan pienen oloa ennen kuin meni siihen oksentamiseen asti :)

    VastaaPoista

Kiitos käynnistä ja kommentista :)

Vanhemmat tekstit