Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Anteeksipyytäminen - vaikeaa lapselle ja monelle aikuisellekin

Klisee, mutta lapseni on paras opettajani. Monia asioita olen joutunut opettelemaan nyt lasten kanssa, koska en halua siirtää tapojani eteenpäin heille.

Anteeksipyytäminen on aina ollut minulle vaikeaa. 

Miten yksi sana voi olla niin tuskaista saada suusta ulos, ja vielä niin, että sen sanoo nöyrästi, sitä tarkoittaen? 

Vuosia sitten olin ihminen, joka ei osannut pyytää anteeksi.

Tämä on yksi niistä asioista, joissa olen joutunut äitinä tekemään itsetutkiskelua. En halua siirtää lapsilleni sellaista käytösmallia, että anteeksipyytäminen on vaikeaa. 

Haluan opettaa mallin kautta, että on luonnollista pyytää anteeksi riidan jälkeen, ja riidan toinen osapuoli myös antaa anteeksi.

Kuulostaa ehkä naurettavalta, että äidillä voi olla vaikea pyytää lapseltaan anteeksi.

lapsi anteeksipyytäminen
 
Mutta aluksi se oli! Minun teki mieli selitellä riidan jälkeen, miksi minun käytökseni oli oikeutettua, ihan kuin ei tarvitsisi pyytää anteeksi. 

Esimerkiksi, jos Ruuhun on sattunut minun kauttani (hän on vaikka juossut kohti ja minä olen avannut juuri laatikoston tms) , niin minun on tehnyt mieli sanoa ensimmäisenä, että on hänen oma syynsä kun näin kävi. Mitä hyötyä siitä tässä tilanteessa on, kun toiseen sattuu? 

Paljon fiksumpaa on sanoa, että "Anteeksi, äiti ei ehtinyt tehdä mitään kun törmättiin! Olen pahoillani!"

Kun minulla ja Ruulla on riita, ja lopulta ääneni on noussut, olen opetellut pyytämään anteeksi. "Anteeksi, kun äiti huusi". Haluan tällä osoittaa, ettei se ollut minulta oikein tehty. Eihän huutaminen ole oikein, ja mielestäni aikuisen pitää pyytää sitä lapseltaan anteeksi.
Monelle teistä nämä ovat varmaan itsestäänselvyyksiä, mutta minulle ne ovat asioita, jotka olen joutunut opettelemaan.

Anteeksi antamisen taito

Myös anteeksi antamisen taito on tärkeää. Sekin täytyy mielestäni tehdä heti, kun toinen anteeksi pyytää ja niin, että sitä oikeasti tarkoittaa. 

Entinen minä jäi aina vähän loukkaantuneen oloiseksi, jos anteeksi kukaan edes pyysi. 

Olen opetellut anteeksi antamista Ruun kanssa. Kun meillä on riita, pyydän anteeksi ja sanon: "Sovitaanko asia?" ja tämä päätetään halaukseen.


Tällä haluan opettaa lapsille, että riitoja voi olla, ja se on normaalia. Ja ne päätetään siihen, että pyydetään anteeksi ja sovitaan. 

Ruu on oppinut tämän onneksi todella ihanasti. Hän osaa nykyään itsekin sanoa, "Sovitaanko asia" ja haluaa tulla halaamaan. 

Toivottavasti näin lapsestani tulee tunneälyltään kehittyneempi, kuin mitä minä olen.

Anteeksipyytäminen voi hävettää lasta (ja aikuistakin)

Anteeksipyytäminen voi olla lapselle luontaisesti vaikeaa. 

Uskoisin, että se johtuu siitä, että on vaikeaa myöntää tehneensä tyhmästi, vaikka sen tajuaa itsekin.

Eihän kukaan halua olla se, joka käyttäytyy tyhmästi ja joutuu vielä myöntämään sen. 

Olen ajatellut, että kun opettelemme yhdessä anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista, se ei enää tuntuisi niin nololta. 

Anteeksipyynnön jälkeen pitää saada anteeksi.

Moni varmaan tunnistaa tilanteen, jossa lapsi on tehnyt jotain väärää, ja aikuinen yrittää saada hänet sanomaan "Anteeksi". Lapsi kieltäytyy ja voi olla jopa vihainen. 

Näin käy helposti aikuisillekin. Kun on mokattu, se suututtaa ja hävettää, ja voi olla helpompaa jatkaa kiukuttelua tai syyttää muita, kuin myöntää olleensa väärässä. 

Olen tässä kohti tehnyt meidän lasten kanssa niin, että koetan samaistua siihen lapsen tunteeseen. 

Häntä nolottaa, hän tietää tehneensä väärin. Ja nyt pitäisi vielä nöyrtyä ja pyytää anteeksi. Silloin ei kannata lähteä pakottamaan anteeksipyyntöä, vaan olen ottanut puheeksi sen, mitä tunteita lapsella silloin voi olla. 

"Sinua harmittaa, kun tuli tehtyä väärin. Ja nyt nolottaa ja suututtaa, se on ihan normaalia! Mutta silloin pitää pyytää anteeksi, kun on tehnyt toiselle väärin. Kaikki me tehdään joskus virheitä ja sen jälkeen pyydetään anteeksi toiselta"

Yleensä tässä kohti lapsesta näkee harmituksen, ja se on jo ihan tarpeeksi iso seuraamus tyhmästä teosta, ei lasta pidä nöyryyttää tai pakottaa anteeksipyyntöön asti. Se varmasti tekee siitä tulevaisuudessa vielä vaikeamman. Halaaminen on hyvä tapa lopettaa tämä asia (halaan siis itse lasta).

Näin toivon, että lapseni oppivat, että anteeksi pyydetään ja anteeksi myös annetaan. Ja samalla itsekin oppisin helpommin pyytämään anteeksi. (… Myös mieheltäni jos olen kiukutellut :D)

Vanhemmat tekstit