Milloin pitää pyytää apua?

Jos välillä miettii, että vihaan tätä elämää, onko se riittävä syy?

Tai jos tuntuu että vuoroviikkoinen vanhemmuus olisi avain vapauteen ja omaan aikaan, niin onko ratkaisu erota?

Musta tuntuu, etten hallitse ajankäyttöä. Se kaataakin sitten monta asiaa päälle. Aina ollaan myöhässä jostain, en saa tehdä töitä rauhassa eikä minulla ole aikaa harrastaa.

En ehdi tehdä kotitöitä, en olla sellainen vanhempi kuin haluaisin olla.



Laitoin aamulla neuvolaan viestin, että voinko saada kotiapua. Minusta tuntuu, etten ehkä kuitenkaan tarvitse sitä, joku muu tarvitsee varmana enemmän.

Mut missä se avuntarpeen raja menee?

Mun pitäisi saada takaisin sitä aikaa harrastamiseen, liikuntaan. Koko syksynä ei ole ollut, ja en ole käynyt oikeastaan missään muualla ilman lapsia kuin töissä muutaman kerran viikossa.

Ehkä jaksaisin henkisesti paremmin, jos olisi joskus aikaa liikunnalle.

Lopetanko työt?

Olin viime viikolla iloinen, että miehenikin sai oksennustaudin samaan aikaan kuin minä. Etten jäänyt yksin oksennustaudissa kotiin lasten kanssa, vaan hänkin joutui jäämään.

Pakko varmaan vaan alkaa ottamaan jostain illoista. Lähteä siinä vaiheessa liikkumaan, kun lapset nukkuu.

Ja tätähän se on, arki 3 pienen kanssa. Tiedetään!