Kenen uni on tärkeintä?

Meillä nukuttiin viime yönä hyvin!

Huolimatta siitä, että kaikki lapset on edelleen räkätaudissa. Aamulla jouduin jopa herättämään Remun, jotta ehtisimme kerhoon ajoissa. Tätä tapahtuu -ööö ei ikinä :D

Kohta 6 vuotta olemme olleet lapsiperhe. Unet ovat ainakin sen 6 vuotta olleet huonoja jo.

Kun odotin vielä Ruuta, 6 vuotta sitten, nukuin jo yöni sohvalla, koska siellä sain hiukan paremmin unta. Sitten tammikuussa - 14 syntyikin esikoistyttäremme, ja siitä eteenpäin olen masokistisesti nukkunut vähintään yksi lapsi vierelläni.

Meidän Ruu ja Remu olivat molemmat kovia heräilemään. Ruu heräsi noin tunnin-kahden välein joka yö koko vauvavuoden. Remu taas itki iltaisin tuntikausia ja heräili yöt myös.

Muistan olleeni välillä ihan äärettömän väsynyt.



Saatoin työnnellä Remua yöllä vaunuissa ulkona kolmen aikaan, jotta hän saisi nukuttua.

Kannoin häntä ja katsoin ikkunasta tähtitaivasta, toistelin itselleni ajatusta 'minä jaksan kyllä, minä olen aikuinen ja minä jaksan'

Uneni vähyys sai aikaan katkeruutta.

Miksi minä joudun valvomaan ja heräilemään? Miksi puolisoni saa nukkua?

Väitän, etten ole ainut pienen lapsen äiti, joka on tuntenut katkeruutta, kun katselee sitä kuorsaavan puolison selkää yöllä.

Katkeruus on voimakas tunne, joka ajaa ihmisiä erilleen.

Miehet yleensä ovat muutenkin parempia nukkumaan kuin naiset, mutta lasten ollessa pieniä miehen unentarvetta pidetään ehkä helposti tärkeämpänä kuin naisen.

Tämä siksi, kun mies käy oikeissa töissä ja lapsen äitihän voi 'nukkua päivällä kun lapsi nukkuu'.

Entä jos äiti ei saakaan päivällä unta, tai lapsi ei nuku kuin lyhyitä pätkiä?

Olin aikanaan ihan ihmeissäni, kun Ruu nukkui päiväunia vain 20 minuuttia kerrallaan. 

Olin luullut, että kaikki vauvat nukkuu päiväunia vaunuissa ulkona monta tuntia putkeen. Minä ehdin juuri tehdä itselleni voileivän ja Ruu heräsi taas.

Minä en synnyttänyt tällaisia lapsia. Minä synnytin huonosti nukkuvia, itkeviä lapsia.

Muistan, kun kerran odotin miestä tulemaan kotiin ja itkin, itkin itkevä Ruu sylissäni.

Olisin tarvinnut unta.

Uni on tosi tärkeää, ja yksi parhaita apuja pienen lapsen äidille olisi se, että puoliso auttaisi vaikka vapaapäivinään niin, että lasten äiti saisi nukkua.

Jos vauva vaan ottaa pulloa yöllä, niin yösyötöissä auttaminen on ihan älyttömän tärkeää. Vaikka se yksi tai kaksi yötä viikossa!

Koska mieskin on aikuinen, mieskin pärjää kyllä niillä huonoilla unilla välillä, vai mitä?

Minun onneni on, että Tilda, kolmas lapsemme on ollut parempivointinen ja terve vauva. Olen saanut nykyään nukuttuakin :) Yksi tai kolme kertaa yössä herääminen ei tunnu enää miltään.