Kun oma koira puree omaa lasta

 Tää aihe on tosi vaikea mulle kirjoittaa. Olen aina ollut ns. koiraihminen, eli koirat on ollut lähellä sydäntä, ja vaikka lapsiarki on kiireistä, raskasta ja väsyttävää välillä, en ole halunnut valita elämää ilman koiria. Koirat ja niiden kanssa metsälenkkeily on mun päivissä sellainen pieni happihyppely ja henkireikä. 



Mun lapsuudenkodissa on aina ollut koiria.

Ensimmäisen oman koiran otin 19 vuotta sitten. Jekku, jackrussellinterrieri oli mulla 15 vuotta. Hänen seurakseen tuli Punkki, russelinarttu, joka eli 13 vuotta meidän kanssa. Nyt meillä on Vili, jackrusseli 5 vuotta, ja hänen kaverikseen tuli viime kesänä kääpiömäyräkoira Hermanni. 


Eli meillä on ollut lapsien seurana aina koiria. Vaikka Jekku ja Punkki oli jo melko vanhoja, kun Ruu syntyi, kaikki meni hyvin lasten kanssa. Jokaisen koiran kohdalla.

Kaikki meni melko pitkään hyvin. Mutta ei enää Hermannin kanssa. 





11 kk vanha Hermanni hakeutuu jatkuvasti lasten luo, jalkoihin ja hakee hellyyttä. Lapset hellii Hermannia ja leikkii sen kanssa ja rakastaa Hermannia. Meillä on oltu aina tarkkoina, että koira saa nukkua rauhassa ja syödä rauhassa. Ihan niinkuin muutkin koirat ovat saaneet.

Hermanni alkoi melko nopeasti vahtimaan ja räyhäämään lapsille. En nyt muista tarkkaan, milloin se alkoi, ehkä 6 kk iässä. Hän alkoi räyhäämään lapsille, kun sai ruokaa. Vaikka lapset oli kaukana, monen metrin päässä. 


Minä sain mennä vaikka ottamaan ruuan hänen nenän edestä pois, tai vaikka suusta pois. Ilman mitään ongelmia, mutta mieheni ja lapset ei. Hermanni saa syödä ruokansa rauhassa, kylpyhuoneessa niin että ovi on kiinni. Mutta jos lapset juoksee huoneen ohi, Hermanni on valmiina hyökkäämään. 


Jos lapsi erehtyy menemään ovenkahvaan kiinni, Hermanni on valmiina käymään kiinni. 


Hermanni on purrut Remua ja Tildaa. Ensin luulin, että Hermanni jostain syystä ei pidä Remusta, kun ensimmäinen kerta tuli. Mutta tajusin pian, että hän pelkää Remun nopeita liikkeitä, juoksemista, kovaa ääntä. Vaikka Hermanni on omassa rauhassaan kylpyhuoneessa nukkumassa, hän räyhää oven läpi. 


Sunnuntaina Remu kompastui kun haki jotai Hermannin läheltä, Hermanni säikähti äkkiliikettä ja hyökkäsi. Ei ollut mikään pieni näykkäisy, vaan mieheni oli joutunut repimään Hermannin eroon kiljuvasta Remusta. Kerran, kun lapset ja mies oli sohvalla, Hermanni hakeutui jalkoihin sohvan eteen, ja kun Tilda lähti sohvalta, Hermanni säikähti lattialle tulevaa lasta ja hyökkäsi Tildan kimppuun. 



Kaiken tämän jälkeenkin lapset rakastaa Hermannia ja heidän sydän särkyy, kun olen sanonut, että joudumme luopumaan Hermannista. Tilda silittelee Hermannia, joka kerjää rapsutuksia ja sanoo " Tilda rakastaa Hermannia, Hermanni rakastaa Tildaa" Oma sydän särkyy. 



Hermannista ei uskoisi tätä todeksi. Hän rakastaa meidän lapsia ja vieraita ihmisiä, hän haluaa moikata jokaista uutta ihmistä ja kellahtaa selälleen heti kun joku on häntä rapsuttamassa. Hän tulee toimeen kaikkien koirien kanssa. Minä saan tehdä hänelle toimenpiteet kaikki ihan rauhassa, saan mennä hänen luo kun hän syö. Mutta lasten juoksemista, leikkiä ja kiljumista hänen psyyke ei näytä kestävän. Samoin se oman ruuan neuroottinen vahtiminen pitäisi saada loppumaan. Ei voi olla niin, että lasten pitäisi kiertää kymmenen metrin päästä kun koira syö, tai muuten koira hyökkää.



Oon itkenyt pari päivää silmäni turvoksiin ja pää kipeäksi. Valvonut yöt ja olo on jo kipeä ja sekava tästä kaikesta. Otin yhteyttä paikalliseen "ongelmakoirakouluttajaan", ja pyysin hänet meille kotikäynnille ratkomaan tilannetta. Hän pääsee ensi viikolla meille. Olen ennenkin pystynyt pääsemään koirieni kanssa vaikeista ajoista yli, haluaisin yrittää selvitä tästäkin. Mutta jokainen purema, jonka lapsi ottaa vastaan, on liikaa. Eikä sekään ole elämää, että Hermanni eläisi eristettynä jossain verkon takana osassa meidän kotia? Ei se Hermanni ymmärrä, miksi yhtäkkiä ei enää saa olla osa laumaa. 



Nyt haluan saada ammattilaisen mielipiteet tähän asiaan, sitten punnitsemme uusiksi, onko meillä mahdollisuuksia jatkaa elämää Hermannin kanssa. 



Jokainen purema lapsiin on liikaa. 




Suosittua