Lifestyleblogi

Puolessa vuodessa kolme raskautta.

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa näistä kolmesta raskautumisestani siltä kantilta, että ehkä jollekin joka haluaa saada lapsen, voisi tulla ovulaatiotestit hyvänä vinkkinä. 


Kolmesti puolessa vuodessa raskaaksi - moni on tullut sanomaan, että kylläpä tulet helposti raskaaksi. Jep, joka kierrosta.

Minä olen tikuttanut ovulaatiota viime keväästä asti. Kun imetin Ruuta reilusti yli vuoden, ei kuukautisia näkynyt. Kuulin kuitenkin, että ovulaatio voi silti olla, ja siksi halusin tarkistaa asian. Ovulaatiota ei kuitenkaan näkynyt koko imetysaikanani.

Heti, kun imetys päättyi kokonaan, palasivat myös ovulaationi, ja hyvin pian raskauduinkin, olikohan ekasta kierrosta jonka tikutin.









Kun saat testiin paksun viivan, seuraavat pari päivää kannattaa niinsanotusti panostaa hommaan erityisesti :D Jos tiedätte mitä tarkoitan? :D 

Toki ennen tuota viivan ilmestymistäkin voi tulla raskaaksi, koska miehen siittiöt elävät useiden päivien ajan. Mutta jos haluaa parhaat mahdollisuudet, niin suosittelen testejä! :)

Itse olen ostanut noita 14 pkl paketteja, niitä löytynyt ainakin Prismoista, ja silloin testaaminen tulee huomattavasti edullisemmaksi. Minä aloitin testaamisen aina jo kierron varhaisessa vaiheessa, muutama päivä menkkojen alkamisen jälkeen, koska halusin varmistaa etten missaa ovulaatiota vahingossa :D

Jos siis joku siellä ruudun toisella puolella koettaa saada lasta, ja nämä eivät ole vielä käytössä, suosittelen! :) Toki kukaan ei toivo, että joutuisi monta kertaa vuoden aikana yrittämään raskautta uudestaan, niinkuin me teimme, mutta jos näin  käy, niin jokainen negatiivinen raskaustesti on masentava. Silloin nämä kyllä ovat kiva apu.






Pari pientä yllätystä nt-ultrassa :)

Perjantai oli meille tärkeä päivä :) Päästiin iäsyydeltä tuntuvien viikkojen jälkeen nt-ultraan katsomaan pienen pientä vauveliamme, jota Ruu kutsuu Nasuksi :D

Oli muuten todella mukava kätilö. Hän kutsui odotushuoneessa istuvat Jussin ja Ruunkin mukaan tutkimushuoneeseen, joten saimme koko perhe olla tärkeässä hetkessä mukana.

Sanotaanko näin, että ainakin minua jännitti paljon vähemmän, kun taustamusiikkina oli Pipsa Possu soimassa :D Ruu siis katseli toimenpiteen ajan isänsä puhelimesta videoita ja jaksoi näin olla kiltisti hiljaa paikoillaan, ainakin melkein :)

Aikansa vauvaa kuvailtuaan kätilö kertoi, että niska on oikein siisti ja hyvältä näytti turvotus, olisiko ollut 1,3 mm ja kaikki alle 3 millimetrin on vähäistä?







Eka pieni ylläri oli, että sikiö vastasi mitoiltaan jo 13+1, vaikka eleltiin viikkoa 12+3. Esimerkiksi pituutta hänellä löytyi pää-perämitalta 70 mm, vaikka näillä viikoilla pituus on yleensä noin 50-55 mm. Noissa pituuksissa parin sentin ero on prosentuaalisesti aika paljon!

Laskettua aikaa (6.9) ei kuitenkaan muutettu, Ruun kohdallahan se muuttui tässä vaiheessa viikkoa aiemmaksi, kun hänkin oli isompi näillä viikoilla mitä piti. Mutta luulenpa, että olisiko niin, että molemmat vauvelit ovat vaan ottaneet näin alkuun hieman kovemman kasvupiikin ja oma tietoni oikeista viikoista on kohdallaan :) Olen kuitenkin seurannut tarkasti ovulaatiota molemmilla kerroilla ja siksi hedelmöitysajankohta on tarkkaan tiedossa :)

Toinen hauska ylläri oli, että kätilö suostuikin jo arvailemaan vauvelin sukupuolta! Kuulemma näyttäisi hieman jo poikaa tulevan! Mutta - kuten Ruusta muistamme, hänestäkin povattiin vielä rakenneultrassakin vkolla 21 varmaa poikavauvaa ;) Eli ihan huumorilla otamme vielä nämä tyttö/poikaveikkaukset.

Olen vakavasti harkinnut, että tällä kertaa olisi kiva mennä 4D-ultraan myöhemmillä raskausviikoilla :) Silloin ainakin tietäisi varmaksi, mitä on tulossa ja tietäisi jemmaako tytön vaatteita vai varaako kirppispöydän :)


Eli kaikki täällä hienosti <3 Masu kasvaa ja voi hyvin <3

Vielä tänään: OZBabyn turvaistuinpäivät

Jos teillä on aika hankkia turvaistuin lapselle, niin nyt voi löytää OZBabysta hyviä tarjouksia.

Kaikista turvaistuimista ja -kaukaloista heillä nyt vähintään - 10 % alennus, osasta jopa yli- 30%

Meilläkin tämä ehkä syksyllä edessä jos vauvalle joudutaan hankkimaan kaukalo. Ruun aikana meillä oli sukulaisilta kaukalo lainassa :)

Lisäksi koodilla  Stokke saa kaikista yli 200 euron menevistä Stokke- ostoksista 20 euron alennuksen :)

Tarjouskampanja voimassa enää tänään! :)





Mitä Muumimaailman Taikatalvessa on?

Olen itse ollut hieman skeptinen Taikatalvi- tapahtuman suhteen. Kannattaako sinne lähteä ja maksaa liput siitä, että pääsee laskemaan mäkeä? Voihan sitä mäkeä laskea muuallakin.

Mutta eilen mieleni muuttui :) Mietiskelin aamulla, mitä me tehtäisiin Ruun kanssa. Meillä oli pitkä päivä edessä, eikä mitään tekemistä. Kaikilla kavereillakin oli menoa ja kotonakin oltiin oltu jo alkuviikko ihan kaksistaan. Uimassa olisi varmaan ruuhkaa, kun on hiihtoloma-aika.

Sitten muistin, että nythän on Taikatalvi. Meiltä ei ole pitkä matka Naantaliin, joten extempore pakkasin tytön ja pulkan autoon ja lähdettiin katsomaan muumeja :)

Keli suosi meitä. Ei satanut mitään, lämpöasteet nollassa ja aurinkokin tuli välillä esiin! Täydellinen ulkoilukeli siis :)

Kun pääsimme Muumimaailmaan, vastaan tulivat Mymmeli ja Aliisa. Ruuta nämä hänelle vähän vieraammat hahmot jännittivät, ja niitä ei uskallettu vielä mennä moikkaamaan lähempää.






Tässä vaiheessa vielä jännitti niin, ettei uskallettu kuin hymyillä Mymmelille kauempaa :)



Sitten, kun päästiin vähän pidemmälle, ja joka puolella alkoi näkyä tuttuja valkoisia hahmoja, Ruukin rentoutui ja taisi tajuta, mihin ollaan tultu :) Sen jälkeen ei enää tarvinnut äitin syliin tulla hakemaan turvaa! Hahmolta toiselle juostiin halailemaan :)






Tässä vaiheessa, kun hahmoja alkoi näkyä joka puoella, Ruuta ei jännittänyt enää :)



Taikatalveen on tehty suuri kourumainen mäki liukumäen laskua varten, ja välineitä saa lainata paikanpäältä. Lisäksi ympäri laaksoa löytyy nuotiopaikkoja, joissa saa paistaa vaikka omat makkarat, tai sitten ostaa paistettavaa ja muuta pientä evästä myyntikojuista :)

Myös sisätiloihin pääsee syömään lounasta tai kahvittelemaan, jos haluaa välillä lämmitellä.







Ruu oli niin iloinen ja onnellinen Muumeista, että en enää kyllä mieti yhtään, kannattaako Taikatalvessa käydä. Muumihahmoja oli paikalla tosi paljon: me nähtiin ainakin Muumimamma, Muumipappa, Hemuli, Pikku Myy, Muumipeikko, Niiskuneiti, Mymmeli, Aliisa, Tuutikki ja Nipsu.






Muumimamma vilkuttelee..





Ruu vilkuttaa takaisin :)




Ruu oli ihmeellisen innoissaan Hemulista! En olisi arvannut :)



Käytiin katsomassa Talven Taikaa - esitys tapahtumateltassa. Esitys oli sopivan lyhyt, jotta Ruunkin ikäinen jaksoi seurata sen :) Moni vanhempi lapsi olisi varmaan jaksanut pidemmänkin shown leikkiä mukana. Koko päivän ohjelman näkee täältä.






Meillä oli mukana oma pulkka, ja ei vaunuja.

Ajattelin, että vedän Ruuta pulkassa silloin kun hän ei jaksa kävellä. Tämä oli virhe :D Siinä vaiheessa, kun tuli aika lähteä kotiin, ei Ruu tietenkään ollut kanssani samaa mieltä, vaan olisi halunnut jäädä "maailmaan", niinkuin hän sen ilmaisi. "Maailma, minä tuleennn! Maa-il-maan!!" 

Niinpä sain pääasiassa kantaa hänet kainalossani autolle ja itkultakaan ei vältytty, kun häntä harmitti niin kovasti lähteä pois :/

Olin aika hikinen kun pääsin hänen kanssaan takaisin autoon :'D







Suosittelen siis, jos joku on tämän ikäisen kanssa lähdössä, niin ennemmin jättää vaikka pulkan kotiin ja ottaa vaunut mukaan :) Pulkkaan on aika hankala laittaa vastentahtoisesti poislähtevää taaperoa, ja lisäksi se silta jota pitkin saareen mennään, on tosi hiekoitettu, joten ei siinä edes voisi vetää lasta pulkassa :) Paikan päällä saa kuitenkin lainata isoja liukureita mäenlaskua varten :)

Meillä oli hirmuisen kiva päivä Taikatalvessa, kiitos Muumimaailma kun saatiin käydä tutustumassa! Jos jollain on vielä loppuviikon suunnitelmat auki, ja kotoa löytyy Muumi-fani,niin voin suositella :)




























31 päivän kyykkyhaaste

Olenkin tänne kirjoitellut, että koetan saada sekä aerobista kuntoa että lihaskuntoa hieman kohennettua raskauden aikana, jotta jaksaisin raskauden loppuun asti hyvin. Tässä yksi keino motivoida itseäni - lähtekää mukaan!

Eli kyseessä Motiviren 31 päivän kyykkyhaaste, joka löytyy Facebookista. Siellä tapahtumasivulla löytyy ohjeita kyykyn oikeaan suorittamistapaan, ja paljon muita vinkkejä!

Tarkoitus on aloittaa 50 kyykyllä maaliskuun 1. päivänä, ja maaliskuun lopussa pitäisi jaksaa vetää jo 250 kyykkyä! Miten mahtaa käydä? :)

Kuntoni on tällä hetkellä sellainen, että 50 perättäisen syvän kyykyn tekemisen jälkeen hengästyttää jo kunnolla. Menin kyllä ihan pylly niin alas kun vaan meni. Täytyy vielä tarkastaa tekniikkapuoli.

Mutta sen kunnon pitäisi aika paljon nousta kk aikana, jotta jaksan 250 tehdä :)


Eilen ainakin menin laskuissa helposti sekaisin, joten melkein kannattaa varmaan laskea aina alaspäin. Tuolla sivuillakin videolla tehtiin niin, siitä tuli minullekin mieleen :) Ärsyttävää, kun yhtäkkiä huomaa ajatusten menneen sekaisin ja ei tiedä mikä on oikea tehty lukema.








Kuva on tuolta haasteen Facebook- siuilta tallennettu, koska Motivireen sivut näyttivät kaatuneen, kun jengiä on niin paljon lataamassa pdf- versiota tuosta kuvasta :)

Muita kyykkyhaasteeseen lähteneitä?


RV12 + 0, jee!

12 raskausviikkoa täynnä, eli se tarkoittaa nimellisesti sitä, että oltaisiin niiden pahimpien riskiviikkojen yli! Saanko tuulettaa? Saan! :)

Nyt pikku vauvelin pää-perämitta on noin 5 senttiä, ja moni tärkeä sisäelin on jo suurimmaksi osaksi kehittynyt! Ihan uskomatonta - ja perjantaina päästään katsomaan tätä pikku ihmistä ultraan :)

Mulla on tullut jo aika monta kivaa tytön nimeä mieleen, mutta vasta yksi pojan nimi. Senkin keksin eilen. Tytön nimiä on niin paljon enemmän ihania :D







Ruu pitäisi jossain vaiheessa opettaa nukkumaan tuossa uudessa majasängyssään!

Hän on nyt niin tyytyväisenä saanut nukkua isin ja äidin välissä viimeiset kuukaudet.. Mutta sitten kun vauva tulee, ei meidän sängyssä tila taida riittää neljälle! Siirto on parempi tehdä hyvissä ajoin, että vältetään draamaiset tunteet siitä, kuinka vauva vie Ruun paikan meidän keskeltä.

Olen tietenkin jo miettinyt esimerkiksi ihanien vauvan vaatteiden ostoa :D Jotain uutta tekee tietysti mieli ostaa, mutta kunhan meille selviää vauvan sukupuoli, näkee kuinka moni Ruun vanhoista vaatteista jää tälle tulokkaalle käyttöön :) Jos sieltä tulee poika, niin laitan Ruun vaatteet kirppikselle, muutamia muistoksi jääviä lukuunottamatta.

Myös vaunu-asiaa olen pohtinut. Vaikka Ruu on syksyllä jo 2,5- vuotias, tulee tuplavaunut silti yhä tarpeeseen. Manduca meiltä jo löytyy, ja siitä on varmasti paljon apua tulevaisuudessakin :)

Ihanaa, hyväntuulista ja aurinkoista päivää sinne teille!  Minä ja Ruu lähdetään pankkiasioille (olen hukannut pankkitunnukseni ja laskut pitäisi saada maksettua - uusia hakemaan siis.)

Sitten iltapäivällä minulla onkin omaa aikaa - tulee aika iso ulkoinen muutos tähän äitiin! Jee ;) 

Kun kyllästyin tylsään ruokaan

Meillä on jo pitkään tehty ruokaa suunnittelemattomasti. Kaupasta on aina ostettu peruselintarvikkeita, tyyliin kanaa, jauhelihaa, pastaa, perunaa, riisiä, kasviksia ja hedelmiä, leipää, maitotuotteita. Mutta ruuanlaitosta on puuttunut suunnitelmallisuus ja monipuolisuus. 

Näin ollen monesti kiireessä olen vain esimerkiksi tyytynyt paistamaan kanat ja keittämään pastan. Kaikki tietää, miten herkullista se yhdistelmä on sellaisenaan. Viereen on pilkottu tietysti tuoreita kasviksia ja heitetty raejuustoa pari lusikallista siihen kaveriksi.


Kuulostaa muuten aika lailla, että meillä jäi "fitfarm-lämpimän ruuan" laitto päälle :) Jep, terveellistä mutta aika tylsää, jos ei sitä varioi!


No, yhtenä päivänä söin taas tätä kana+pasta-settiä, ja päätin, että nyt meillä aletaan suunnittelemaan viikon ruokalajit kerralla. Tästä on nyt useampi viikko, ja ruokavalikoimamme on selkeästi monipuolistunut ja ruuanlaittoon on löytynyt uutta intoa.








Olen tehnyt niin, että sunnuntaina katselen esimerkiksi Yhteishyvän ruoka ja reseptit ja K-ruoka - sivujen reseptejä. Etsin kala-, kana-, ja jauheliharuoat, ja valkkaan yhden jokaista, lisäksi monesti joko kokoliharuoan tai toisen kanaruuan. Koetan myös valkata monipuolisesti peruna-, pasta- ja riisi- lisäkkeet. Joka viikolla jokin noista ruuista on uuniruoka.

Viime viikkojemme ruokiin on tullut esimerkiksi lohimedaljongit, jauheliha-perunasipulilaatikko, naudan lehtipihvit, broileri-savujuustokiusaus, pulled pork, naudan paahtopaisti. Huomenna meillä on kaalikääryleet vuorossa, sitten lohipasta ja loppuviikosta syömme kuorrutettuja burritoja.






Haluan joka viikolle jonkin ruuan, jota en ole ennen kokeillut. Tämä on ollut tosi hyvä juttu, ostamme melkein kaikki ainekset kerralla (kala on haettu erikseen, sille päivälle kun se valmistetaan, ja samalla täydennystä esim leipään tai maitoon).

Syömme samaa ruokaa kahdesti peräkkäin, eli esim tämän päivän päivällistä huomenna. Eli valmistan kaikkea aina sellaisen satsin, jotta siitä riittää myös Jussille lounaaksi mukaan.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Onko teillä suositella mulle jotain ehdottomia arkiruokareseptejä? Linkatkaa! Haluaisin siis tarkan reseptin, ettei se mun ruoka maistu taas samalta kuin omasta päästä tekemä aina maistuu :D



Ihan kohta uutta luomua kaupoissa! MUUTI!

Tällä viikolla voi kaupoissa törmätä uuteen, pirteään lastenruokatuotteeseen: MUUTIIN. Kyseessä on uudet luomutuotteet, joista löytyy puhtaita makuyhdistelmiä pienien eväshetkiin. 




Makuvalikoimasta löytyy





Karhu Voimamuuti: luomumustikkaa, luomubanaania, luomukauraa ja luomuriisiproteiinia.





Panda Voimamuuti: luomupäärynää, luomukaakaota, luomukookosta ja luomuriisiproteiinia. 





Leijona Voimamuuti: luomubanaania, luomumangoa,  luomupersikkaa ja - riisiproteiinia.





Apina Muuti: luomumustikkaa ja -banaania.





Fantti Muuti: luomuvadelmia ja -päärynää.





Poro Muuti: karpaloa ja päärynää.





Orava Muuti: tyrniä ja luomumangoa.





Kettu Muuti: luomuporkkanaa, luomuomenaa ja luomubanaania.
























Me ollaan Ruun kanssa päästy tutustumaan näihin jo heti vuoden vaihteesta. 





Ruuhan on ollut kovin innokas aina noiden pussisoseiden kanssa, mutta luonnollisesti uusi tuote ihmetytti ensin maultaan. Pian suosikiksi muodostui Fantti Muuti ja muutkin maut upposivat hienosti :) 
















Muutit eivät sisällä lisäaineita, eivätkä esimerkiksi sitruunamehua, joita monissa muissa luomusoseissa löytyy. 





Muuti löytyy Facebookista ja sieltä voi seurata, miten tuotteiden lanseeraus etenee! :) 











Taidan olla onnekas, kun en pelkää painon nousua?

Viime aikoina olen ollut mukana keskusteluissa, joissa käsitellään raskauden aikaista painonnousua. Olen huomannut olevani aika yksin oman ajatusmaailmani kanssa. Minua se ei nimittäin stressaa, ei ollenkaan.

Ehkä stressin aiheilla on jokaisen päässä kiintiö, joka niitä mahtuu olemaan, ja mulla noi silmättömänä syntymiset ja keskenmenot täyttää ne? :D En tiedä, mutta jos saan vaikka 20 kiloa lisää seuraavien 28-30 viikon aikana, niin se on mielestäni ihan ok.


Painon lisääntyminen ei tarkoita mulle nimittäin sitä, että voisin huonosti. Enemmänkin se, etten harrasta tarpeeksi liikuntaa, mietityttää. Siksi olenkin nyt laittanut kuvaustyöt jäähylle, en ota toistaiseksi töitä vastaan vaan koetan saada omaan aikaani mahtumaan enemmän liikuntaa.

Olen aidosti hieman hämmästynyt siitä, miksi painonnousu on niin peikko?

Johtuuko se iästäni (täytän kesällä 34), että otan asian lunkisti? Vai siitä, että ehkä ajattelen, että imetys taas vie kilot. Eihän se imetys välttämättä imetys onnistu, vaikka olisi kerran onnistunut. 

Ja en tarkoita ylenkatsoa toisten aitoja pelkoja.  Haluaisin vain, että ehkä sitä painonnousua voisi miettiä siltä kantilta, että se kuuluu asiaan ja on luonnollinen osa raskautta. Joka taas on mieletön onni, saada olla raskaana. 

Niinkuin kerroin aiemmin, mulle ei ole oikeastaan makeat maistuneet raskausaikana, karkit, suklaat, etc. Välillä on tehnyt mieli rasvaista ruokaa, ja olen nyt 10 viikon aikana käynyt 2 kertaa hesellä, kun sitä ennen en käynyt varmaan kahteen vuoteen. Mielestäni tuo ei silti ole paljon, meillä on aika hyvät ruokailutottumukset muutoin kotona.


Eli en tarkoita, että mielestäni raskausaikana pitäisi vetää ihan läskiksi, syödä mitä sattuu ja herkkuja kaksin käsin.

Päinvastoin, pitäisi syödä ihan niinkuin ennenkin - vihanneksia, kuituja, monipuolista ruokaa. Mutta paino voi nousta silti, vaikkapa sen 20 kiloa!

Itse olen joutunut kiinnittämään huomiota mm. vedenjuonnin määrään (lisätä sitä) ja maitotuotteiden käyttöön. Ennen raskautta en välttämättä joka päivä saanut kalsiumia tarpeeksi ruokavaliostani, mutta olen koettanut nyt palauttaa maitoa ruokajuomaksi kalsiumin vuoksi. Toki kalsiumia saisi vaikka purkistakin. Myös kalan syöntiä olen ajatellut lisätä viikottaiseksi.






Sain Ruuta odottaessani 14 kiloa. Muutamat kilot tulivat ihan lopussa, viimeisten viikkojen (rv 40-42) aikana, selkeästi turvotusta tuli. Kävin aktiivisesti ulkoilemassa koirien kanssa ja salillakin viimeiseen viikkoon asti. Kilot eivät haitanneet. Nyt en ole yhtä hyvässä kunnossa ja varmaan kiloja tulee enemmän.


Kaikkeen painon nousuun ei voi itse vaikuttaa vaikka seisoisi päällään. Hormonaalinen painonnousu on yksilöllistä, joidenkin keho reagoi raskausaikaan keräämällä eri tavalla kiloja.

Ja tottakai; jos olet valmiiksi jo reilusti ylipainoinen, esimerkiksi raskauden aikainen painonpudotuskaan ei ole välttämättä huono asia. Hyvin hoikille kiloja taas voi tulla luonnostaan enemmän.

Mutta kävipä painon kanssa miten kävi, pääasia on että päästäisiin sinne maaliin ja olisin hyvässä fyysisessä kunnossa kunhan synnytyksen aika koittaa. Kyllähän se hyvä kunto auttaa myös jaksamaan kahden lapsen kanssa!

Aika hyvänä ohjenuorana painon kanssa voisi pitää seuraavaa:


"Näin odottajan paino nousee:


  • Alkuraskaudessa painon ei pitäisi juurikaan nousta, sillä istukka ja alkio eivät vielä paina eikä lapsivettä vielä ole. 

  • Paino alkaa nousta pikkuhiljaa 12. raskausviikon jälkeen. 12.–20. raskausviikoilla tulee selkeä hyppäys: 25 prosenttia kokonaispainonnoususta ajoittuu näille viikoille.

  • 20.–30. raskausviikoilla tapahtuu puolet koko raskauden painonnoususta.

  • Loput kokonaispainonnoususta, 25 prosenttia, tapahtuu 30.–36. raskausviikoilla.

  • Viimeisen kuukauden, 36.–40. raskausviikkojen aikana painon ei enää tarvitse nousta.



(Vauva 1/2012)"


Niin ja ei ne siellä neuvolassa painoa siksi ota, että he moittisivat kahdesta extrakilosta, jotka ilmestyvät alkuraskauden turvotuksesta. Vaan pääasiassa siksi, että painoa seurataan mm. raskausmyrkytyksen havaitsemisen vuoksi, tai siksi että he tarkkailevat äidin ja vauvan hyvinvointia.

Jos on reipasta alipainoa, niin painoa saa tulla enemmän, kun reippaasti ylipainoisella. Onhan se ihan loogistakin: ylipainoisella on sitä varastoa jo valmiiksi, kun taas alipainoiselle sitä kuuluisi vähän kertyä imetystä varten.

Tämä asia herättää varmasti tunteita. Paino on arka asia monille... mutta sitä ei pitäisi kyllä automaattisesti liittää huonoon oloon ja huonoon kuntoon.

Multa on muuten kysytty niitä vauvamasukuvia. Ei mun masussa vielä näy mitään "vauvamasua", vaan turvotusta lähinnä ja ihan normipullotusta sen lisäksi :) Eli lähinnä näyttää vaan löysältä vatsalta :D Laitanpa kuvaa sitten, kun alkaa olemaan jotain näytettävää!





14- vuotiaan Jekku-russelin hammasremppa

Tämä aamu aloitettiin viemällä Jekku hammaslääkäriin. Liedon kunnalliselle oli varattu aika 8:15, ja pikkuisen vanhukseni sydän kuunneltiin ja paino tarkistettiin ennen rauhoittavan piikin antoa.

Ruu oli mukana, ja hänen mielestään eläinlääkärissä oli mielenkiintoista, kun seinällä oli niin paljon kissojen ja koirien kuvia :)

Alkuun eläinlääkäri ei tuominnut hampaita ihan onnettomaksi runsaasta hammaskivestä huolimatta, ja kehui Jekun yleiskuntoa, Vanhaksi koiraksi Jekku onkin tosi reipas, leikkisä ja fyysisesti hyvässä kunnossa.

Kun Jekku nukahti, jätimme hänet lääkärin käsiin ja lähdimme itse Liedon Bulleriina-kahvilaan aamupalalle. Tuntia myöhemmin menimme hakemaan pikkuisen, ja Ruu hieman säikähti lattialla elottoman näköisenä makaavaa koiraa, jonka kieli roikkui ulkona. Onhan se aika surkea näky! :(







Lääkäri totesi, että olisi hyvä varata toinen aika, koska lähempi tarkastelu oli paljastanut Jekun raateluhampaissa ongelmia. Kahden viikon päästä siis uusiksi.

Eläinlääkäri myös sanoi, että hampaiden harjaus on ainut tapa pitää Jekun hampaat paremmassa kuosissa pidempään. Joten se on nyt pakko aloittaa, vaikka kuinka vaikea olisi totuttaa vanha koira uusiin temppuihin. Jekulla kuitenkin voi hyvinkin olla useita vuosia vielä elämää edessä, ja suusta huolehtiminen tuo niitä vuosia lisää!

Nyt pikku-ukko nukkuu tuossa viltillä meidän vieressä. Punkki ihmettelee kauempana, että mikä hänen kaverillaan on, mutta uskoo hyvin kun olen käskenyt jättää Jekun rauhaan.






Tänään ei tehdä sen kummempia kuin vietetään seuraa täällä Jekulle kotosalla ja vahditaan hänen heräämistään :)





Raskausajan himot ja anti-himot

Musta olis kauhean hauska kokea, miltä tuntuu tehdä mieli syödä vaikka seinälaastia tai sinapilla kuorrutettuja suolakurkkuja. Toisille raskaana oleville näitä hassuja mielitekoja tuntuu tulevan, mutta täällä mennään jälleen tosi tylsällä linjalla! Ei ole tullut outoja päähänpistoja :)


Mulle oudointa on ollut se, ettei tee mieli suklaata, ei jäätelöä, ei karkkia. Normaalisti ne on mulla päivittäin mielessä, ja jos pakastimessa olisi jätskiä tai kaapissa suklaata, ne ei sinne vanhenisi. Nyt ei vaan tee mieli. Olen kyllä kokeillut syödä niitä, koska olen ajatellut että ehkä ne silti maistuisi hyvälle. Vähän niinkuin vanhasta tottumuksesta. Vaan ei, ei tee mieli.








Mutta jottei menisi ihan liian tarveelliseksi, mulla tekee mieli pullaa ja leivonnaisia. Kahvi taas on jäänyt oikeastaan pikkuhiljaa pois, juon sitä kyllä jos menen varsinaisesti kahville jonnekin, mutta kotona en enää ole keittänyt itselleni.






Samoin jonkin verran enemmän tekee mieli suolaisia ja rasvaisia mättöherkkuja, kuten heseä tai vaikka kebua. Ja intialaista! Ja oikein kunnon lämmintä, monipuolista ruokaa on saatava.






Turvotuksen ja pienen kuvotuksen takia en ole voinut syödä enää iltapaloja. Normaalisti siis syön aina ennen nukkumaanmenoa leipää + teetä + rahkaa. Nyt on iltaisin niin täysinäinen olo, vaikka ei olisi täynnäkään, etten voi ajatella ruokaa, vaikka olisikin vähän nälkä nukkumaanmennessä.


Muutamia viikkoja meni niin, etten aamulla voinut syödä leipää (niinkuin yleensä syön) vaan teimme ainoastaan smoothiet aamuisin.

Mä en usko, että mieliteot liittyisi jotenkin vauvan sukupuoleen. Uskotteko te? Onko teillä ollut eri sukupuolen vauvoista erilaiset raskaushimot?

Ruun aikaan en muista nimittäin tätä suklaan ja jäätelön maistumattomuutta. Mutta silloinkin minulla teki mieli heseä :'D


 Niiin ja onko noi laastihimot ja tosi omituiset mieliteot legendaa, vai tuleeko joillekin niitä himoja oikeasti? Miltä se tuntuu kun haluaa syödä jotain mitä ei ole ikinä maistanut?


Päivitys klo 17:23 : Käykää katsomassa instasta, joskus on vaan pakko saada jotain :D

Kun odotat ystävien kanssa yhtä aikaa.

Minulla ja pitkä-aikaisella ystävälläni Kristalla on melkeinpä samat lasketut ajat. Onneksi olkoon vielä Kristalle ja perheelle näin bloginikin puolelta! :)

Kävin tänään Kristan ja perheensä luona leikkitreffeillä Ruun kanssa, esikoisemmekin ovat samana vuonna syntyneet.

Aloin eilen illalla miettiä (varmaan km- historiani takia), että mitä jos jommallakummalla meneekin kesken.

Olemme molemmat jo hyvin turvallisilla viikoilla, mutta ainahan se mahdollisuus on. Itseasiassa aloin miettimään myös muita pelottavia asioita (kuten entä jos lapsella ei olisi silmiä), mutta ennenkaikkea mietin tuota keskenmenoa ystävyyden kannalta.





Minä ja Krista 2010 vapputunnelmissa xD




Minulla on tämä tilanne itseasiassa ollut jo aiemmin, viime syksynä; lähipiirissä on ollut odottajia ja itsellä vaan alkiot kuolee. Mutta olemme olleet kovin eri aikoihin raskautuneita.

Nyt olemme Kristan kanssa alusta asti iloinneet tästä yhdessä, vatsamme kasvavat yhtä tahtia, ties vaikka treffaisimme syyskuussa Tyksissä. Jotenkin olisi vielä ikävämpää, että toinen jäisi matkalle suremaan.


Jos menettäisin taas vauvan, minulla olisi varmaan vaikea seurata Kristan raskautta läheltä. En tiedä. Nämä on näitä inhimillisiä tunteita tottakai, onhan se iso suru. Mutta toivon kovasti, ettei sellaista tilannetta tule. Ihana asia saada jakaa raskaus ystävän kanssa samaan tahtiin! :)

Mutta ei ole tarkoitus olla negatiivinen; miettisinpä vaan! :) Kyllä täällä sydänäänet on kuunneltu säännöllisin väliajoin ja hyvältä kuulostaa!

Ensi viikolla pääsen taas näkemään vauvan, kun on niskaturvotus-ultra perjantaina! <3


Molo - rakkautta!

Eilen oli kyllä niin kevät ♥

Me käytiin aamulla ulkoilemassa Naantalissa ystävien kanssa, ja reippailun jälkeen poikettiin Naantalin Aurinkoiseen lounaalle. Oli tarkoitus mennä vain kahville ja pullalle, mutta koska lounas oli tarjolla ja näytti sen verran järkevältä vaihtoehdolta, otimme sen. Lounaaseen kun kuuluu myös laaja pullatarjonta :D

Söin kasvis-kaalikääryleitä, jotka olivat niin hyviä että taidan laittaa kaalikääryleet meidän ensi viikon menuun :)











Naantalissa Ruulla oli kyllä ihan toppapuku päällä, mutta koska kotimatkalla hain OzBabysta tämän ihanan Molon välikausihaalarin, oli sitä päästävä vielä kotona testaamaan!

Ja onpa se kaunis, oon ihan ihastunut!












Haalari on veden- ja tuulenpitävää softshelliä, joten pian ihan tarpeen täällä meillä päin, kun kevät tulee rytisten! :)

Kiitos ihanasta haalarista OzBaby. Heillä muuten nyt kaikki turvaistuimet vähintään - 10 %!






Me muuten mennään Ruun kanssa käymään Nurmeksessa, kotonani, maaliskuussa, joten Ruu pääsee vielä sinnekin kunnon lumileikkeihin vaikka täällä lumet ovat varmasti silloin jo historiaa.







Menen Ruun kanssa ensin junalla jo viikolla, ja Jussi tulee viikonloppuna perässä. Ruu on varmaan innoissaan junamatkasta, kun ei olla vuoteen menty junalla minnekään :)




Raskausjuttuja vielä loppuun: Mähän olen käyttänyt lähinnä äitiyshousuja jo monta viikkoa, koska turvotus on niin älytöntä, että en näe syytä kärvistellä normihousuissa jotka puristaisi vyötäröltä.

Tänä aamuna olikin mukava yllätys, kun pitkästä aikaa turvotus oli vähän vähempää! Ja meillä on jo rv 11+1 menossa, joten tämän viikon jälkeen on keskenmeno riski huomattavasti pienempi kuin aikaisemmin! Jee! Jokainen saavutettu viikko on mulle merkittävä :)


Ps. Ruun odotuksen aikaa samoilta viikoilta täällä! Hauska seurata, onkohan tämä raskaus samanlainen. Toivottavasti ainakaan sitä jatkuvaa migreenä ei tule!



Kroatian matka varattu! :) Mitä maksoi?

Nyt oon itse ihan yllättynyt meidän nopeasta päätöksenteosta; normaalisti me jahkataan matkapäätösten ja hotellivaihtoehtojen välillä vaikka kuinka kauan. Eilen ehdotin Kroatiaa Jussille, ja illalla varattiin lennot ja hotelli! Jes! :)

Joku teistä eilen kirjoitti kommentteihin, että kannattaako zika-viruksen takia lähteä etelään. En ollut itseasiassa ajatellut koko asiaa, en ollut tutustunut siihen ollenkaan. Lueskelin siitä eilen, ja todettiin, että jos tilanne Euroopassa ja Kroatiassa viruksen suhteen huononee niin perumme matkan, koska se on sikiölle vaarallinen. Meillä on peruutusturva ja jos matkaa ei silloin enää Kroatiaan suositella, niin peruutus varmasti onnistuu.

Mutta, nyt sitten vähän haluan huumailla tuota reissua! Kroatia on mulle ihan vieras, ja siksi oon googletellut siitä kaikkea. Näyttää niin ihanalta!

Ensinnäkin Kroatian luontoa kehutaan ihan tosi paljon, ja sen pitäisi olla hyvin säilynyt turismilta.

Me matkustetaan maalis-huhtikuun vaihteessa, ja silloin ei vielä helteet ole kuivattaneet parasta kukintaa :) Lämpötilan pitäisi kuitenkin vissiin olla jo parinkymmenen paikkeilla, luin että huhtikuun alussa voi olla jo helteitäkin. Aion kuitenkin varmuuden vuoksi pakata villasukat matkaan, jos onkin viileää :D





Kuva täältä






Me ollaan vain neljä yötä, joten ei pitäisi olla tylsistymisen vaaraa. Luin, että tuolta Splitistä on helppo matkustaa lähistöllä oleville saarille

Toisaalta tarjolla on myös historiaa palatsien muodossa ja Kroatian toiseksi suurin kaupunki mahdollistaa myös shoppailun :)

Me varattiin majoitus läheltä Riva- bulevardia, joka on ilmeisesti kesällä ihan täynnä ihmisiä, mutta meidän vierailun aikana paras sesonki on vasta tulossa.





Kuva täältä



Hinnoista.
Lennot oli siis meiltä kolmelta (Ruu tarvitsee jo oman paikan, kun on yli 2 v) 450 euroa. Norwegian ei ota lapsista samaa hintaa kuin aikuisista! Ja majoitus neljältä yöltä hyvällä sijainnilla, 4 * huoneessa oli alle 300, sekin Norwegianin kautta. Hintataso on vissiin aika sama tuolla kuin Suomessa. Siis meinaan ruokailua yms, mitä päivien aikana tekee :)


En ole koskaan ostanut tai lainannut matkaopas-kirjoja, mutta nyt tuli sellainen olo, että ehkä voiskin lainata kirjastosta sellaisen ennen matkaa :) ei tartteisi niin paljon netistä katsella vinkkejä.



Etelänmatka vai Lappi? Mahdunko toppavaatteisiin edes? Kroatia kokemuksia?

Jussin talviloma on edessä, ja kotona en haluaisi sitä ainakaan kokonaan kököttää. Jossain olisi kiva lähteä käymään. Viime vuonna vietime sitä Levillä läheisten kanssa mökkeillen.

Tänä vuonna olisi mahdollisuus samaan, mutta mutta: Mahdunko reilun kuukauden päästä toppavaatteisiin?

Onko järkeä lähteä pohjoiseen, jos toppahousut ei mene laisinkaan kiinni eikä toppatakki mahdu päälle? Rinteeseen en ole menossa, pelkään ensinnäkin kaatumista ja en osaa kunnolla laskea.

Pohjoisessa olisi tietysti perheenä ihan hirveästi tekemistä: Voisimme pulkkailla, käydä laavuilla retkillä, käydä Levin ihanassa kylpylässä, ja lisäksi Ruulle olisi paljon iloa serkuistaan.





Etelään vai pohjoiseen?



Etelään päin taas kiinnostaisi lähteä, koska silloin Ruu pääsisi ehkä nauttimaan allasleikeistä, saisi juoksennella pienemmissä vaatteissa ja nauttia lämmöstä. Jokin kaupunki-ranta- kohde kiinnostaisi, jolloin pääsisi kiertämään kaupunkia ja silti olemaan meren äärellä.

Kroatia kiinnostaisi, se on ilmeisesti todella mielenkiintoinen, monipuolinen maa, josta löytyy sekä upea luonto että isoja kaupunkeja? Me matkustettaisiin varmaan pääsiäisen paikkeilla, mutta onko maalis-huhtikuun vaihteessa siellä vielä "liian" kylmä? 16-18 astetta ja aurinkoa. Eli auringon paisteessa varmastikin yli 20 asteen olisi päivälämpötilat. Split tai Dubrovnik kokemuksia kuulisin mielelläni! :)


Hinnoista sen verran, että jos nyt varaisi lennot niin ne olisi meiltä kolmelta 450 euroa. Ei paljon kalliimpi kuin majoitus Lapissa. Mutta toki päälle tulisi sitten se kohteen majoitus, joka olisi ehkä 4 yöltä 300-400 euroa. Eli Lappiin pääsisi kyllä edullisemmin!

Aina yhtä vaikea valita :D





Kätevä emäntä täällä taas moi (kutistin mieheni uuden paidan)

Huoh taas :( Milloinhan sitä oppii katsomaan, mitä pyykkikoneeseen laittaa? Eilen tuli taas ikävä yllätys, kun tyhjensin pyykkejä koneesta kuivamaan.

Mikä ihmeen miniatyyrivillapaita siellä on? No, mieheni uusi merinovillainen paita :(

Kutistunut käyttökelvottomaksi. Ei kivaa! Ärsyttää oma aivottomuus välillä. En edes ole tullut ajatelleeksi katsoa jostain paidasta, saisiko sen laittaa pesukoneeseen. Käsinpesu kylmässä näyttää olevan ohjeessa.. Ei tuollaisia pitäisi edes myydä ilman jotain varoituksia.

Meillä on tosi vähän tuollaisia käsinpestäviä, en tiedä onko muita. Paita oli varmaan sadan euron arvoinen, mieheni osti sen vähän paremmaksi työpaidaksi.


Vertailun vuoksi taaimmaisena minun slimmipaitani, ja päällä kutistettu paita.







Välillä on niin tunari-olo. Sitä vaan tekee ja ei ajattele mitä tekee. Avaimia häviää, pankkitunnuksia häviää, lompakko häviää.. Lista on loputon. Ajatus ei ole mukana, kun kädet laittaa asioita paikasta a paikkaan b.

Kerran unohdin veden kiehumaan liedelle Ruun vauvavuoden aikana, ja lähdin viemään häntä nukkumaan yläkertaan. Onneksi ei käynyt mitään, siis kai siinä kattila voisi mennä pilalle mutta voisiko tulla tulipalo? Sammuisiko liesi itsestään?

Onneksi en ole unohtanut Ruuta minnekään.




Makuuhuoneeseen uutta (onni on käsistään taitava aviomies)

Muistatteko, kun jokin aika sitten kirjoittelin meidän makuuhuoneesta?

Katsellessani silloin ottamiani kuvia, huomasin että valkoinen seinä ja siinä olevat valkokehyksiset peilit olivat aika tylsä yhdistelmä. Arjen kiireessä en vaan kiinnittänyt siihen seinään koskaan huomiota.

Ajatus seinän ja näin huoneen ilmeen uudistamisesta lähti silloin. Halusin valkoisesta seinästä eroon.









Nyt se on toteutettu. Halusin tapetin, koska makuuhuoneessamme ei vielä tapetoitua pintaa ole. Se toi mukavasti lämpöä. Väriksi valikoitui vaaleanharmaa, koska siitä valkoiset yksityiskohdat nousevat kivasti pinnalle. Näin valaisimet ja peilit pääsivät ihan eri tavalla esille.

Minä valitsin tapetin ja Jussi hoiti toteutuksen yhdessä illassa :) Kiitos taas kätevä mieheni.

Nyt tekisi ihan kamalasti mieli jotain kiiltäväpiintaista päiväpeittoa ja yöpöytiä!

Mutta tiedän, että jos vauveli tulee meille syksyllä, niin jossain vaiheessa sängyn viereen siirtyy kamala ruma pinnasänky :D Että onko yöpöydän hankkiminen järkevämpää jättää sitten myöhemmälle?






Itseasiassa tiedän jo mitkä yöpöydät meille tulisi. Nämä Pentikin Hamptonit näyttäisi niin kauniille tuota harmaata seinää vasten! :)













Samaa Sandbergin tapettia löytyy muissakin sävyissä, tummanharmaana, beigenä, sinisenä ja vihreänä.  Tapettia maahantuo Maricken.


Tämä kuva ei liity asiaan mitenkään! Ruu vaan oli niin hauska, kun näki minut kameran kanssa, niin pysähtyi portaissa eteen poseeraamaan ja sanoi "Hymyile! Hymyile!" Ja veti virnistyksen kameralle :D söötti <3










Rv 10+3, ja miksi kerron raskaudesta jo nyt

Kiitos kaikille onnitteluista! :) Olemme kovin onnellisia kasvavasta masusta, ja siitä että olemme päässeet tässä raskaudessa pidemmälle kuin noiden kahden edellisen keskenmenneen kanssa.




Eilen moni kysyi, millä viikoilla meillä nyt sitten mennään :) Nyt on rv 10+3, eli rv 11 menossa. Se tarkoittaa sitä, että tätä pientä ihmisen alkua ei enää kutsuta alkioksi, vaan sikiöksi. Olemme kuitenkin yhä ensimmäisen kolmanneksen sisällä, jolloin keskenmenoriski on suurempi kuin rv 12 jälkeen.





Nyt hänellä on kaikki rakenteet muodostuneena - sormet, varpaat, nännit, nenänpää-, ja nyt pieni vauvamme voi keskittyä kasvamaan ja kehittymään. 





Kohtu on nyt greipin kokoinen, mutta uskomatonta miten iso mun maha on jo nyt! Olen kuullut, että toisessa raskaudessa maha kasvaa ihan eri lailla kuin ensimmäisessä, ja totta tosiaan, vatsani on jo nyt samanlainen kuin se oli Ruuta odottaessa rakenneultrassa noin rv 20.





Oloni on ollut vaihteleva. Minulla ei ole ollut varsinaista raskauspahoinvointia (ei ollut Ruustakaan), mutta kuvottavaa oloa, ja en ole voinut syödä normaalisti tämän vuoksi. Ja vaikka en syö normaalisti niin silti paisun ja turpoan :D No, ihan sama vaikka minusta tulisi elefantti, kunhan saan tämän vauvan ensi syksynä syliini turvaan :) 





Laskettu aika on siis syyskuussa 2016, tarkemmin sanottuna 5.9. Meillä on ultra Tyksissä kahden viikon päästä, eli ensimmäiset kromosomipoikkeavuuksien seulontatutkimukset. Kävin tämän viikon alussa antamassa verinäytteet, ja ultrassa katsotaan sikiön rakenteita (aivot, selkäranka, sydän, niskaturvotuksen mittaus jne). 





Vaikka minulla ei ole ollut varsinaista pahoinvointia, ja olen onnellinen raskaudesta, olen ollut jotenkin haluton ja mielenkiintoa ei ole ollut mihinkään. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta asiat joista normaalisti olisin kiinnostunut, eivät kiinnosta. Mikään muu ei oikein kiinnosta kuin perheeni. Tämä on tietysti aika ikävää. Ajattelin ensin, että ehkä tämä johtuu keskenmenon pelosta, ja olisi jonkinlaista masennuksen kaltaista, mutta ilmeisesti tätä on liikkeellä paljonkin samassa vaiheessa raskaana olevilla. Joten ei kai syytä huoleen? :) 





On ollut hiukan vaikeuksia kirjoittaa blogiakaan, kun tekisi tietenkin mieli kirjoittaa raskaudesta! Joten, raskaushöpinää varmaankin luvassa :D





Ruulle on kerrottu jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja hän antoikin vauvalle nimeksi Nasu :) En tiedä miten paljon hän tajuaa, mutta kyllä hän sanoo että vauva on masussani ja on sanonut joinain iltoina "Minä haluan jo pikku vauvan!" :) <3 






















Edessä on pitkä odotus, ja toivon niin paljon, että vauvamme pitäisi kaikin voimin kiinni. Kumpa saisin hänet ensi syksynä turvallisesti syliini. Odotan sitä todella paljon. 











Miksi sitten kerron tästä jo nyt, vaikka olemme vielä niin alussa? 








Jos tämä raskaus menee kesken, niin keskenmenojani aletaan tutkia. Ehkä jaksaisin yhä kertoa tästä teille, tai sitten en. En tiedä. 





Mutta jos joku törmää minuun jossain kaupungilla, niin kyllä masustani jo näkee, että olen joko kovasti kerännyt kiloja tai olen raskaana :) Samoin pari viikkoa sitten uuden Denniksen avajaisissa pöytäseurueessamme istunut Elina arvasin raskauteni, kun jouduin kyselemään tarjoilijalta, onko juustot tehty pastöroidusta maidosta. Ja moni teistä lukijoistakin varmasti tiesi odottaa näitä uutisia, koska meillä on vauvaa haluttu jo niin kauan. 








Jos ultratutukimuksessa selviää jotain vakavia poikkeamia, niin eihän se ole mikään häpeä, jota ei voisi kertoa. Suuri suru kyllä, mutta ei sitä tarvitse hävetä eikä peitellä. Se on elämää, ja voi kohdata ketä vaan. Ei meidän elämämme ole täydellistä, ja en aio kertoa ulospäin vain hyviä uutisia. Joskus elämä ottaa ja joskus antaa. 





Toivotaan, että tällä kertaa se antaisi <3 





Edellisten keskenmenojeni takia olemme käyneet varhaisultrassa. Minulla oli kovia vatsakipuja, ja kävimme tarkastamassa alkion voinnin. Silloin kaikki oli hienosti, ja nyt kuulen jo kotidopplerilla hänen sydämensä lyönnit. 








Istukka on tällä kertaa takaseinämässä, kun Ruusta se oli edessä. Joten raskaudesta on siltäkin osin tulossa erilainen: edessä oleva istukka vaimentaa potkuja ja sikiön liikkeitä :) Eli nyt saatamme päästä näkemään kunnolla ulospäin pullottavaa pikku pyllyä tai raajoja, toisin kuin Ruun aikana. Hauska päästä näyttämään Ruulle äitin masun liikkumista sitten aikanaan :) 








Ja sitten vielä semmoisen asian haluaisin sanoa: Kukaan ei voi edelleenkään tietää, onko nyt kolmannella kerralla nyt sitten onni matkassa. Aina voi käydä huonosti, joten ei voi kuin katsoa ja odottaa ja toivoa! Joten älkää sanoko kenellekään, että nyt se kuule varmasti kaikki menee hyvin :) Olenkohan jotenkin katkeroitunut ja negatiivinen? Ehkä, mutta mielestäni olen vaan realistinen :D 


















Laiskan naisen pulled pork ja pulled beef

Meillä on tutustuttu viime aikoina kauppoihin ilmestyneisiin Pulled Pork ja Pulled Beef- tuotteisiin.

Niiden ideana on, että liha heitetään pakkauksineen päivineen uuniin ja otetaan pois noin 4 tunnin kuluttua. Tadaa, nyhtöpossu ja -nauta on valmista! Voiko helpompaa olla?

Pakkauksesta löytyy myös ohje helppoon kermakastikkeeseen lihan seuraksi. Olen nyt kokeillut molempia lihoja, ja mielestäni possu oli hiukan liian pippurinen (varsinkin lapsille tarjottavaksi), ehkä pidin naudasta enemmän.







Molemmista syntyy ihan tosi helppo päivällinen, pisteet siitä!

Olen aikaisemmin valmistanut pulled porkia pitkän kaavan mukaan, jossa possu tehdään itse alusta asti. Olen sitä mieltä, että esim tämä Suolaa ja hunajaa- blogin ohje on kyllä vaivansa arvoinen, mutta tälleen arjessa nämä oikotiet on kyllä ihan paikkansa ansainneet :)

Sori huonot kuvat, otin ne illalla ihan nopeaan ja en jaksanut fiinistellä :)





Meillä oli niin täydelliset treffit ♥

Vähän kesti taas palata näppäimistön ääreen, ihmeellisen kiireistä aikaa! :)

Miehelläni oli vähän aikaa sitten syntymäpäivä, ja halusin antaa hänelle synttäreiden kunniaksi kahdenkeskisen illan, yllätyksenä. Ruu pääsi mummunsa luokse yökylään, ja minä olin varannut meille tekemistä Turussa. Ruu on viimeksi loppukesästä ollut yökylässä hoidossa, joten tämä oli hänen toinen kertansa ikinä.

Hieman tylsästi ja mielikuvituksettomasti olin suunnitellut meille ruokailu-keilaus-leffaillan :) Mutta halusin ottaa varman päälle, niin harvoin ollaan iltaa kaksin viettämässä, että parempi tehdä jotain mistä varmasti molemmat tykätään :) Harkitsin kyllä teatteriakin, (Luolamiehen ruuhkavuodet), mutta en uskaltanut sijoittaa siihen 60 euroa, jos ei olisikaan ollut hyvä.


Ruokapaikka valittiin yhdessä: Kristiinankadulla oleva nepalilainen ravintola kiinnosti, ja ruoka olikin tosi hyvää. Minä söin "tribeni kukhuro" nimisen annoksen, joka oli siis tandoorimarinoitua kanaa kookos, cashewpähkinä-kermakastikkeessa. Oikein maukasta!

Huomattiin, että vaikka olimme kaksin liikenteessä, ahmimme ruokamme kymmenessä minuutissa, ihankuin olisi kiire syödä ennenkuin Ruu kyllästyy ravintolassa oloon :D

Koska pikaruokailun jälkeen oli vielä runsaasti aikaa ennen keilausta, päätettiin pistäytyä kahvi-jälkiruokahetkelle matkalla olevaan Bryggman'siin. Jälkiruokalistalta valittiin chocolate trifle ja mutakakku. Masu tuli ehkä inan liian täyteen, mutta maistui silti hyvin :)





Kuvituskuvat v.-11 lomareissulta Santorinilta :) ♥ 



Seuraavaksi Kiitoradalle, jossa meillä oli rata varattuna.

Emme ole olleet vuosiin kaksin keilaamassa! Oli hauskaa. Jussi oli tietenkin parempi kuin minä. Ensin hän voitti ylivoimaisesti ekan kierroksen, mutta tokalla kierroksella minäkin sain vähän pisteissä eroa kiinni.

Tunnin keilauksen jälkeen lähdimme suoraan leffaan katsomaan Daddy's Home. Juuri sopivaa kökköhuumoria meille! Naurettiin molemmat ihan kunnolla. Will Ferrel on molempien mielestä hauska eikä Mark Wahlberg yhtään huono ollut :)

Leffan jälkeen kotiin - kello oli melkein yksitoista, joten mulla oli normaali nukkumaanmenoaika jo mennyt, ei kauan tarvinnut unta houkutella! Oli kieltämättä omituista mennä nukkumaan ilman meidän pikkutyttöä.

Eli ilta meni ihan täydellisesti. Mitä muuta voi tällaiselta illalta toivoa, kuin että pariskunnalla on hauskaa yhdessä ulkona kaksin? :)

Aamulla haimme Ruun aikaisin kotiin, oli jo ikävä häntä. Mummun luona vastassa oli iloinen tyttö, joka sanoi heti "Moikka! Ruu siivoaa!" ja alkoi levittelemään tavaroita. Taitaa siivoamisen opettelu olla meillä vielä hiukan kesken :)



Ruun 2- vuotiskuvat

Nämä kaksi valikoituivat Ruun "virallisiksi" 2-vuotiskuviksi :) Nämä menevät siis kehitykseen ja lähetellään isovanhemmille ja omaan kotiin ainakin jompikumpi esille myös!

Halusin ottaa sekä ulkokuvan että sisäkuvan. Molemmat melko pikaiseen otettuja, mutta tuli niistä silti ihan hyviä! Onneksi Ruu on iloinen poseeraaja :)














Mun ehdoton lemppari on tuo ulkokuva :) Sisäkuva otettiin tänä viikonloppuna, äkkiä ennenkuin lähdettiin Ruun serkkujen synttäreille. Olikin kivat juhlat :)

Lisää viikonlopusta (mm. meidän onnistuneesta treffi-illasta!) huomenna. Nyt Ruun kanssa lukemaan kirjaa! Lisää ottamiani kuvia mun kuvaussivuilla .


Miksi lähdin Indiedaysilta?

Yli vuoden päivät tuli kirjoiteltua Indiedays - portaalin alla. Nyt ollaan kuitenkin uuden yhteisön puolella, Kaksplus- verkostoblogeissa.

Miksi näin?

No, oma fiilishän siinä ratkaisi. Jotenkin oma tunne Indiedaysista on trendejä, kauneutta ja muotia korostavampi, ja itse tämmoisenä melko mukavuudenhaluisena, enkä trendeihin tai uusiin vaatteisiin/sisustusjuttuihin panostavana oikein tuntenut kuuluvani mukaan. Vaikka toki siellä on noin 500 blogia, mukana on monta muutakin collegessa viihtyvää - mutta silti pääpaino on sillä kauneus ja trendit-puolella. Toisin kuin minun jutuissani :)

Indiedaysiä voin kyllä edelleen suositella portaalina, jos jotakuta kiinnostaa portaaleihin haku. Mitään huonoja kokemuksia ei siis sieltä sinänsä ollut, ihan omasta fiiliksestäni halusin hakeutua hieman kodikkaampiin maisemiin :) Toivottavasti tämä Kaksplussan perhe tuntuu enemmän omalta :)

Kiitos Indiedaysille siitä, että sain heillä mahdollisuuden olla ja kiitos Kaksplussalle, kun pääsin mukaan!







Onko jollain muulla kerrottavaa Indiedaysista, Kaksplussasta tai muista portaaleista? Varmasti monia bloggaajia kiinnostaa kokemukset! :)


Vauhdikas aamunaloitus

Tänään otettiin heti aamusta suunta kohti Hirvensalon laskettelukeskuksen pulkkamäkeä. Matkalla poimittiin kyytiin ystäväni Krista ja hänen poikansa :)

Ihana keväinen ilma! Voisko tämä olla jo kevään alkua?
Aurinko paistoi ja 1 aste pakkasta! Ihan loistavaa :)












Tuolla Hirvensalossa on aika mukavat nuo pulkkamäet, pitkät vauhdit saa. Ihan ylhäältä ei uskallettu lasten kanssa mennä, koska vauhti kasvaisi niin suureksi, että puolivälikin mäestä oli ihan riittävä :)












Mulla alkoi niin paljon tehdä mieli lähteä viettämään Jussin talvilomaa Lappiin, niinkuin viime vuonna oltiin Levillä :) Siellä paistaa kevätkuukausina melkein jokapäivä aurinko ja Ruu nauttisi varmasti niin paljon :)

Tämä oli kiva tapa aloittaa päivä. Ulkoilusta tulee niin ihana olo!

Kun päästiin kotiin, Ruukaan ei poiminut jauhelihan palasia pois makaronilaatikon seasta, ruokahalu oli sen verran kohdillaan ;) Tai sitten hän vaan ei huomannut niitä ketsupin ja raejuuston alta :)

Ihanaa, raikasta päivää!

PS. Huomaatteko mitään uutta blogissa? ;)


PPS Kaikki odottavat ja imettävät: muistakaa alennuskoodi, jolla saa nyt kaikista imetys-ja äitiysvaatteista OZbabyssa alen!