Lifestyleblogi

Taaperomme saa katsoa tablettia, enkä ota siitä huonoa omatuntoa

Minä herään ensin. Tulen alakertaan, vien koiranpennun pissille ja alan laittamaan itselleni aamupalaa. Pian taaperomme Ruu heräilee, ja haen hänet keittiöön. Juttelemme hetken; nukuitko hyvin, Vili kävi pissalla, ulkona sataa, mitä haluaisit aamupalaksi?  Laitan hänelle aamupalan nenän eteen ja samalla annan tabletin. 

Ruu valitsee tabletista Lasten Areenan kuvakkeen ja sieltä haluamansa ohjelman. Se on yleensä joku seuraavista: Paula, Hei Taavi, Taavi Tiikerin naapurissa, Pipsa Possu tai Humps. Taaperomme saa katsoa tabletista ohjelmia samalla kun syö. Näin on useimmiten myös lounaalla ja päivällisellä. Ruu katsoo useimmiten myös automatkoilla puhelimesta lastenohjelmia.

 

taaperon puhelimen käyttö-4

 

Ja minusta tämä on ihan ok. En ota siitä ollenkaan huonoa omatuntoa. Meillä ei katsota muutoin telkkaria, tai istuskella muuna aikana ruutujen äärellä.

Meillä luetaan kirjoja, esimerkiksi jokaiseen iltaan kuuluva kirja on Ruulle tosi tärkeä osa iltaa. Lisäksi kerron hänelle tarinoita omasta päästäni, ja Ruu kertoo niitä minulle. Teemme palapelejä ja leikimme legoilla. Hän on kohtelias, sanoo oma-aloitteisesti "kiitos" ja "ole hyvä". En usko, että ohjelmien katselu on tehnyt haittaa hänen kielelliselle kehitykselleen. Lisäksi koska hän katsoo niitä vain tilanteissa, joissa muutoinkin istuisi, ei se ole pois liikkumisenkaan osalta.

Ruu on kiinnostunut numeroista ja kirjaimista, samoin kirjoittamisesta. Hän haluaa jo itse nähdä ja kokeilla, miten kirjoitetaan "Ruu" tai vaikka "isi". Samoin hän käyttää monipuolista kieltä, ja uskon että laadukkaat lastenohjelmat myös opettavat hänelle sanoja. Jos joskus tulee jännittävä kohta (esim Martta puhuu - ohjelmassa) niin Ruu on kertonut, että pelottaa, ja sitten katsomme yhdessä jännän kohdan tai kysyn häneltä, vaihdetaanko ohjelma pois ja katsotaan jotain kivempaa.

Välillä syömme ilman tablettia. Ja jos Ruu silloin kysyy, saako katsoa ohjelmaa, olen sanonut että nyt ei katsota. Ja hän on ollut ihan ok asian kanssa. Ei raivokohtauksia tai pöydästä poistumista.

Minusta tabletin ja puhelimen käyttö on nykyaikaa myös taaperoilla. Ja itseasiassa ajattelen sen olevan osa nykyaikaa, että lapset osaavat käyttää niitä. Se kaikki on tulevaisuutta yhä enemmän ja näin koen sen myös hyväksi, että lapseni osaa tuollaisia asioita.

Jos taas meillä sairastetaan, niin silloin makoilu kuuluu luonnollisesti suureen osaan päivästä. Sitten myös ohjelmia kuluu enemmän.

Kun vastapainoksi katselulle on taaperon luonnostaan saamaa liikuntaa erilaisissa ympäristöissä, sekä myös sitä kirjojen lukemista, värittämistä, piirtämistä, maalaamista, soitinten soittelua ja vaikka muovailua, en usko että ohjelmien katselu älylaitteista on syy tuntea huonoa omatuntoa vanhempana. 

 

taaperon puhelimen käyttö-3

 

Mielestäni hyvä artikkeli asiasta esimerkiksi tässä.

Mitä mieltä te olette? Tuleeko morkkis?

Off shoulder - äitiyspaita, jatkoon vai ei?

Olen alkukesän koettanut metsästää off shoulder- paitaa tai mekkoa, joka näyttäisi hyvältä myös raskausmahan kanssa. Ei ole muuten ollut helppoa. Olkapäät paljastavat paidat ovat yleensä sen mallisia, että isomahainen näyttää vaan - noh, isolta. Muodottomalta teltan alla piilottelijalta. Olisihan se kiva, että paita istuisi jostain kohtaa, vaikka keskivartalolla onkin kokoa.

Kivoja off shoulder- äitiysvaatteita löytyi kyllä mm. Asokselta, mutta koska en ole sieltä vielä entuudestaan tilannut, en uskaltanut alkaa nyt kokeilemaan. Ehkä vielä uskaltaudun. Tarvitsen loppukesästä jotain tosi nättiä ylleni ja voi olla etten tarpeeksi tarjontaa vaan löydy täältä läheltä.

Tämän tilasin eräillä päikkäreillä H&M android- sovelluksen kautta. Oletteko muuten huomanneet, että jos käytätte sitä sovellusta ja näytätte H&M clubikorttianne myös kivijalkaliikkeiden kassoilla, keräätte sinne sovellukseen pisteitä ja niillä pisteillä saa lopulta esim ilmaiseksi tuotteita? Toki siihen tarvitaan jo rutkasti pisteitä, mutta siis jos saa minkä tahansa valitsemansa tuotteen veloituksetta, niin kyllä mulle esimerkiksi joku talvitakki kelpaisi ilmaiseksi :D Ja minä kun olen laiskana sanonut siellä kassoilla "En jaksa näyttää sitä korttia, en jaksa kerätä pisteitä" Auts.

 

off shoulder äitiyspaita-3

 

Mutta takaisin aiheeseen! :) Tämän puseron hain eilen postista. Yleensä H&M äitiyspaidat ovat aika reilua kooltaan, mutta tämä olikin yllättävän istuva ja pientä kokoa. Vai johtuukohan se vaan minusta :'D

Mitä tykkäätte? Mulle tuli ekana mieleen yhdistää tämä esimerkiksi farkkushortseihin. Koska minulla ei ole äitiysfarkkushortseja, joudun ehkä etsimään sellaiset jostain :) Sitten siihen havaianakset, ne mulla onkin omasta takaa. Ja ehkä ihana olkihattu. Täydellinen combo, ainakin mun mielikuvissa. Mutta toi sivuprofiili on edelleen vähän häiritsevä. En oikein pidä tuosta liehuhelmasta kuitenkaan. Masusta tiukat yläosat ovat enemmän mieleeni.

 

off shoulder äitiyspaita-5

 

Tilasin myös yhden mekon, mutta se ei oikein ole mieleeni. Liian liehuvainen ja tuo yläosa ei ole mun juttuni.. Ihan liian mamma jotenkin, vaikka mamma olenkin :) Tuo lähtee takaisin.

Ja sitten ihan ylisöpöt vastasyntyneen sukat :) Meillä ei Ruun ajalta ole noita vastasyntyneen sukkia juurikaan tallella, ja Ruulle käytettiin pitkään puolipotkareita, joten sukat ei ollut tarpeen. Mutta tilasin nyt kahdet kuitenkin, niin ei ihan ilman olla :)

 

äitiysmekko-3

äitiysmekko-4

 

Tänään on ohjelmassa Ruun kanssa pulikoimista ja trampoliinia, meille tulee kaveri kylään. Eilen oli muuten täsmälleen sama ohjelma, mutta eihän kesäpäivänä muuta tarvita kuin hyvää seuraa ja ulkona oleskelua :)

 

Iloista päivää teille kaikille! :)

Ps. Sain kommentin jossa toivottiin, että kertoisin lähestyvän synnytyksen minussa aiheuttamista tuntemuksista, sekä edellisen synnytyksen fiiliksistä. Onko jotain muuta, jota toivoisitte lukevanne? :)

 

 

Miltä näytti se harhaanjohtanut ultrakuva?

Tätä on taas kyselty  teidän lukijoiden toimesta :) 2013 syksyllä esikoisemme rakenneultrassa meille povattiin poikaa. Saimme mukaamme ultrakuvan vauvan haaroista, ja ultrannut kätilö sanoi olevansa sataprosenttisen varma, että meille on poika tulossa. Enkä yhtään ihmettele, kun kuvaa katsoo! :)

Voi miten jännältä minusta tuntui, että sisälläni kasvaa pieni poika! Apua, en tiedä pikkupojista yhtään mitään. Tytöistä sentään sen verran, että itse olen ollut joskus pieni tyttö :D

Koska saimme jo rv 21 paikkeilla tietää sukupuolen, aloin ostelemaan kavereilta ja kirppiksiltä pojan vaatteita. Pian minulla olikin kokoon 68-74 asti kunnon kasa melko poikamaisia vaatteita hankittuna, sininen pinnasänky ja sinisävyiset rattaat.

Poika sai odotusaikana nimen Ruu. En muista mistä nimi tuli mieleeni, muistan kun tarkistin googlesta, onko se edes nimi. Selvisi, että nimi on unisex-nimi. jota on annettu suunnilleen yhtä paljon tytölle kuin pojillekin.

 

synnärille lähdössä_

 

Käynnistys oli 30.1. klo 8:00.

Kun saavuimme synnärille, jossain vaiheessa kätilöt kysyivät onko meillä sukupuolesta tietoa ja kerroimme että poikaa sieltä odotetaan tulevaksi :)

Muistan varmasti lopun ikääni sen hetken, kun 2 tunnin ponnistusvaiheen jälkeen olin saanut vauvan vihdoin rutistettua ulos, ja silmäni olivat vielä uupumuksesta sekä keskittymisestä suljetut. Kätilö huudahti: "Avaa silmäsi, tämä on tyttö!" Voi sitä hämmennyksen ja huvituksen määrää! Ei tuntunut todelliselta :)

Minulta on usein kysytty, miltä tuntui kun synnärillä paljastuikin, että vastoin odotuksiamme meille syntyikin tyttö. Eihän siinä muuta ollut kuin totaalisen suuri yllättymisen tunne.. Kun olet kuukausikaupalla totutellut ajatukseen pienestä pojasta, niin on se aikamoinen pommi :)

Pikkuinen tyttömme sai siis nimekseen Ruu. Tavallaan kätevää, kun meillä oli etukäteen unisex-nimi mietittynä :D Ei tarvinnut miettiä kuin toka nimi uusiksi, siinäkin riitti pähkäiltävää.

Tällä kertaa meille on siis 4D:ssä rv 16+0 povattu poikaa, ja samoin rakenneultrassa. Mutta jostain syystä silti en osaa luottaa tuohon poikaveikkaukseen! Mistähän mahtaisi johtua ;)

Pojalle on jo nimi tiedossa, ja tällä kertaa se ei ole unisex. Mutta en ole vielä poistanut alkauraskauden aikana puhelimeeni kirjoitettua muistiota tytön nimistä.. Ihan varmuuden vuoksi pidän nekin nimet vielä tallella! Edessä on noin 10 viikkoa, ja saamme tietää mitä masussa kasvaa :)

Ja siinä se ultrakuva vuodelta 2013. Eli näyttää todella siltä, kuin jalkojen välissä olisi pojan vehkeet, vai mitä? :) Ainakin meille meni täydestä! Ja tyttö sieltä tuli :)

 

rakenneultra

 

 

Rv 30+0 ♥

Huomenta! Täällä on palattu arkeen tänään, meillä elellään vielä kolmisen viikkoa arkea ja sitten vasta alkaa kesäloma Jussilla :) Odotan hänen lomaansa ihan tosi paljon! Raskaus on edennyt nyt viikolle rv 30+0, joten ihan hämmästyttävän pitkällä ollaan! Rv 31 käytännössä siis menossa, kun noista raskausviikoista puhutaan :)

Rv 31 tarkoittaa, että vauva on yleensä rapiat 1,5 kilon painoinen ja reilu 35 senttiä pitkä. Aika vonkale siis jo! Olen niin raskauskuplassa, nämä kaikki mitat ja tiedot aiheuttaa ihania sydämentykytyksiä, kun olen niin onnellinen tästä tilasta :)

 

rv 30

 

Mun paino näytti aamuvaakalla noin 8,2 kiloa enemmän kuin raskauden alussa, ja edelleen vauhti näyttäisi olevan ihan sama kuin Ruun odotuksen aikana. Aika jännä miten tasaisesti se on mennyt! Eli seuraavan 10 viikon aikana minulle näillä näkymin tulisi vielä noin 4 kiloa, jos paino nousee samaa tahtia kuin esikoisestani.

 

rv 30-6

 

Olen syönyt herkkuja tasaisesti joka päivä. Ajattelin, että tällä viikolla voisin koettaa skarpata niissä vähän? Ja lisätä sitä kuntoliikuntaa, joka on kyllä jäänyt ihan nollaan. En ole tehnyt yhtään pidempää kävelyä tai edes pyöräilyä moneen viikkoon, ihan hävettää! Kuntoliikunta tekisi hyvää.

 

rv 30-8

 

Meidän juhannus meni pääasiallisesti rauhallisesti kotona - kirjoittelen juhannuksesta vaikka huomenna lisää :) Torstaina on neuvola rv 30+ ja silloin saan tietää taas sf-mitan sekä ajattelin kysyä, jos minun olisi hyvä käydä radi-testissä, minua janottaa 24/7 niin paljon. Vaikka ottaisin vettä, minuutin päästä suu taas huutaa lisää.

Nukun hyvin raskauden puolesta, ainostaan tuo Vili-koira herättää minut joka aamuyö kun pissaa lattialle ja en voi nukkua siinä hajussa.

Vauvan huone on saanut uutta pientä kivaa juhannuksen alla, kuvaa olikin jo instassa! Aivan ihanat pehmeät Miffyt muutti odottelemaan pientä poikaamme :) Ja isompiakin hankintoja kotiin lasten iloksi tehtiin, nekin on jo nähty instan puolella!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, ja varsinkin teillä joilla on lomat alkaneet! Me taidetaan lähteä Ruun kanssa meidän kylään kirjastoon hakemaan minulle kirjastokortti ja varaamaan eräs kirja, jossa on kasvatusvinkkejä lempeämpiin kasvatustapoihin. Ja hei - en ole enää kertaakaan käyttänyt uhkailua tai kiristystä sen jälkeen, kun päätin kiinnittää asiaan huomiota! :)

 

 

Hiprakka ei kuulu tämän lapsiperheen juhannusjuhlaan

Ei myöskään jouluun, vappuun, uuteen vuoteen eikä viikonlopun viettoon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että meillä ei oteta saunakaljaa enempää, kun Ruu on kanssamme. Ja sitä saunakaljaa en ota minä, vaan hyvin harvoin Jussi - ehkä kaksi kertaa vuodessa Ruun läsnäollessa, jos meillä on vaikka vieraita saunomassa. Joskus se saunakaljakin on alkoholiton.

Mielestäni pienen lapsen ei tarvitse nähdä vanhempiaan hiprakassa ja vielä vähemmän humalassa. Alle kouluikäisen EI tarvitse vielä oppia "mitä on fiksu alkoholinkäyttö", niinkuin monet perustelevat muutaman kaljan tai muutaman viinilasin ottamistaan. Lapsi ehtii kyllä oppia sen järkevän alkoholinkäytön mallin sitten teini-iässä, jolloin on mielestäni hyväkin puhua siitä, että alkoholi on juoma, jota käytetään fiksusti ja harkiten.

Mutta pienelle lapselle tilanne, jossa tuttu syli tuoksuukin erilaiselle, on pelottava. Äiti tai isä nauraa erikoisesti ja silmissä on omituinen kiilto. Äitin tuoksu on erilainen. Isi ei ole oma itsensä. Se on omituista ja aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Minä en halua olla kaljalle tuoksuva äiti, en edes sitä yhtä hetkeä. Lisäksi jokainen alkoholiannos heikentää aikuisen toimintakykyä, ja kun lapsista on kyse, aikuisen on aina oltava se joka pystyy toimimaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. 

Tämä ei tarkoita, että olisin viimeisen kolme vuotta ollut raivoraitis. Olen käynyt ystävieni kanssa ulkona. Ja Ruu ei näe minua silloinkaan krapulassa. Olen ollut esimerkiksi muutaman kerran laivalla, ja olen tasan tarkkaan skarppina kun tulen illalla takaisin kotia. Silloinkaan en tietenkään varmasti tuoksu sataprosenttisesti itselleni, mutta ainakaan en ole enää hiprakassa, varmasti vähän väsynyt kyllä. Ja ennen lasta juhannukseni olivat jotain ihan muuta, kuin raittiita. Mutta se oli silloin - nyt olen äiti.

 

alkoholi lapsiperheessä

 

Vanhemmat monesti luulevat, että lapsillahan on hauskaa, kun vanhemmillakin on hauskaa. Mutta valitettavasti se vain on niin, että lapset pitävät sitä käytöstä normaalina, eivät tiedä, että ei kaikkien lapsien vanhemmat ota viikonloppuisin alkoholia.

Meillä on lapsi, ja me olemme olemassa häntä varten. Hänen lapsuutensa on meidän käsissämme, ja haluan tehdä siitä mahdollisimman onnellisen. Raitis lapsuus on yksi näistä asioista, joita jokainen meistä voi tarjota lapselleen.

Raitista ja iloista juhannusta lapsiperheisiin! :)

Herää ennen muuta perhettä ja yllätä herkkuaamiaisella

Juhannuksena on monella perheellä tavallista pidempi viikonloppu edessä. Minä olen herännyt nyt monena aamuna ennen muuta perhettä, koska koiranpentu on täytynyt viedä ulos. Viime viikonloppuna ajattelin hyödyntää tämän aikaisin nousemisen niin, että tein perheelleni sunnuntai-aamuksi herkkuaamiaisen :)

 

brunssi kotona-2

 

Aloitin valmistelut jo lauantai-iltana, kun laitoin tämän superhelpon leivän tulemaan. Leipä vaatii noin 10-12 tunnin kohoamisen, mutta illalla vain muutaman minuutin valmistelut :)

 

brunssi kotona-3

 

Pataleipä

 

8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

1/4 tl kuivahiivaa

2 tl suolaa

4 dl kylmää vettä

 

Sekoita kuivahiiva jauhoihin, lisää suola ja kylmä vesi. Sekoita (vaikka käsin) tasaiseksi ja laita kulho huoneenlämpöön kelmulla peitettynä 10-12 tunniksi.

 

Aamulla: laita uuninkestävä, kannellinen kattila tai pata uuniin. Lämmitä uuni 225 asteeseen, heitä taikina astian pohjalle. (Itse voitelen vielä pohjan oliiviöljyllä kevyesti, että leipä irtoaa helposti)

Laita leipä uuniin, kansi päällä, puoleksi tunniksi. 

Puolen tunnin jälkeen poista kansi ja paista vielä 20 minuuttia. Kumoa leipä astiasta ja anna jäähtyä hetki ennen leikkaamista.

 

Lisäksi olin tehnyt edellisenä päivänä lettutaikinan jääkaappiin, ja paistoin siitä pannukakkuja.

 

brunssi kotona-4

 

Aamiaiseen sopisivat myös paistetut tai keitetyt munat, munakas, croissantit (niitäkin saa valmistaikinasta!), pakastepullat, pasteijat, tuorepuuro, erilaiset juustot, jogurtti, mysli ja hedelmäsalaatti... Mielikuvitus rajana :)

 

brunssi kotona-5 brunssi kotona-6

 

Jos teillä on viikonloppuna yhteinen aamu edessä, ota tästä idea ja hemmottele muita!

Hyviä juhannuspyhiä kaikille teille :)

 

brunssi kotona-7

brunssi kotona-8

 

Uhkailija ja kiristäjä -minä kasvattajana. Milloin näin kävi?

Eräänä päivänä tajusin, että suustani tulee joka päivä uhkauksia. Meidän pienelle taaperolle. Vieläpä hyvin kiltille taaperolle, jota on helppo ohjailla uhkauksin, kiristyksin ja lahjomisten avulla! Mitä ihmettä?

Kerron tarkemmin, esimerkeillä:

  • Olemme menossa nukkumaan. Pitäisi rauhoittua sänkyyn, mutta Ruu höpöttelee kaikenmaailman sadut ja tarinat ja leikkii unikavereillaan. Otan Ville Viikingin hänen vierestään ja sanon "Nyt nukkumaan tai äiti heittää Villen pois!" Tämä taisi itseasiassa olla ihan ensimmäisiä tapoja, joissa aloin käyttämään tuollaista keinoa.

  • Olemme lähdössä ulos. Tai minä olen, ja Ruu sanoo "En halua ulos!". Hän sanoo aika usein, ettei halua lähteä jonnekin, mihin nyt menemmekään -ulos, kauppaan, kävelylle tms. Hän juoksee karkuun vaatteiden laittoa. Sanon "Nyt vaatteet päälle, tai jäät yksin kotiin"

  • Pottailu: Ruusta näkee jo kauas, että hänellä on pissahätä. Kysyn, pitäisikö mennä pottalle. "Ei!" hän ilmoittaa. Sanon: "Jos menet pottalle, saat liimata tarran pottaan"

  • Olemme kyläilemässä kavereilla. Ruu repii lelua kaverin kädestä. "Nyt annat sen takaisin Amandalle, tai kohta sinulla ei ole enää kavereita kun et osaa leikkiä"


Tätä on jatkunut nyt muutaman kuukauden. Ihan huomaamattani olen alkanut käyttää monta kertaa päivässä pieniä sanoja, joilla ohjaan Ruun toimintaa, mutta ikävällä tavalla. Näinkö haluan hänet kasvattaa? Voisin varmasti toimia toisinkin.

 

kiintymysvanhemmuu-3

 

 

Uhkailu ja kiristys ja lahjonta on helppoa. Mutta eivät tunnu minusta oikealta. Kysyin eilen Kiintymysvanhemmuusperheet - ryhmästä vinkkiä, ja ehdinkin illalla lukea referaatit muutamista kirjoista, jotka käsittelevät lapsen ja vanhemman kohtaamisia arjessa. Keskustelua ja toisen mielipiteen huomioon ottamista, toisen läsnäolon huomioimista ja toisen todesta ottamista. Niitä minun täytyy opetella lisää, ja kärsivällisesti nyt opetella uusia tapoja omaan käyttäytymiseeni.

 

Miksi tämä on tullut mieleeni vasta nyt? No eihän tätä ole aiemmin tarvinnut miettiä - kun lapsi on alkanut uhmaamaan ja kiukuttelemaan vasta viime kuukausina, olemme selvinneet ilman useita päivittäisiä konflikteja.

 

En halua kasvattaa lapselleni, että uhkailemalla saadaan toinen ihminen tekemään, niinkuin itse tahtoo. Tai että minä jyrään tahtoni yli, enkä kysele ja keskustele hänen mielipiteestään. Toki, jos on kysymys vaaratilanteesta tai kamalasta kiireestä, ymmärrän, etten sitten varmastikaan tule jäämään neuvotteluihin. Mutta en myöskään halua jatkaa tällä polulla, johon huomaamattani astuin.

 

kiintymysvanhemmuus

 

Ruu on niin herkkä ja helppo lapsi, että miksi menisin sieltä, missä aita on matalin? Jotta voisin katsoa taakseni myöhemmin, jotta voisin uskoa tehneeni parhaani hänen kanssaan, minun on kyseenalaistettava oma toimintani, ja tahdottava kehittyä kasvattajana tietoisesti.

Seuraavana tutkin lisää alan kirjallisuutta, ja haluan mennä päivä kerrallaan ilman kiristyksiä. Vaikka päivämme ovatkin täynnä pusuja, hellyyttä, yhteisiä hetkiä, läheisyyttä ja kerron usein lapselleni, kuinka paljon häntä rakastan, niin aina voin olla parempi jossain asiassa. 

Ikävä yllätys löytää itsestään piirteitä, joissa tajuaa menneensä vikaan maailman tärkeimmässä asiassa.

Rv 30, pesänrakennusvietti kiihtyy

Ihanaa, kun viikonlopulle sattui kunnon sadepäivä! Rv 30 alkoi eilen ja pesänrakennusvietti laittoi meidät käyttämään kaiken vapaan ajan kodin siivoamisessa ja vauvan huoneen valmistelussa.

Tämä vauvalle tuleva huone on muuttunut jo pariinkiin kertaan. Senkin takia, kun kolme vuotta sitten en laisinkaan suunnitellut sitä kokonaisuutena, kun aloin sisustamaan. Haalin sinne vähän mitä sattuu. Silloin sinne odotettiin poikaa tulevaksi, ja värivalinnat olivat kirkkaita värejä.

Huone oli Ruun syntyessä hänen hoitohuoneenaan, ja hänen syntymänsä jälkeen aloin kaivata sinne enemmän tyttömäisyyttä. No, muiden värien rinnalle tuli vielä vaaleanpunaistakin. Huone oli lopulta sekava ja näytti pienemmältä kuin oikeasti onkaan. Saatiin me siellä kuitenkin vauva hoidettua, joten ajoi asiansa.

Kun isompi makuuhuoneista saatiin asumiskuntoon, päätimme tehdä siitä esikoisellemme leikkihuoneen. Jussi rakensi huoneeseen toiveideni mukaisen ihanan majasängyn, (käykää kurkkaamassa tuolta linkin tekstistä) ja tämä pienempi huone jäi sekalaisen romun huoneeksi.

Nyt huone on saanut suunnitelman, ja sitä on alettu taas laittamaan kuntoon. Tällä kertaa värimaailma on suunniteltu ja ajaton. Lisävärejä voi halutessaan tuoda vaihtuvilla tekstiileillä, ja aikanaan lapsen lelut ja vaatteet kyllä huolehtivat väreistä ja sekamelskaisesta elämän tunnelmasta.

 

vauvanhuone-2

 

Mutta toistaiseksi: huone on ihanan rauhoittava. Kun astun sinne, olen niin iloinen siitä, kun Jussi teki sen eteen paljon töitä viikonloppuna. Hän tasoitti seinästä entiset reiät, maalasi ja päällysti nuo Ikean laatikostot dc-fixillä. Kaikkinensa iso homma, kun piti irroittaa listat ja verhotangot ja hioa jne.

 

vauvanhuone-4

 

Kun vielä saamme huoneen nurkasta pikkupakastimen pois (se muuttaa alakertaan), niin huoneeseen saa hienosti pinniksen ja hoitopöydän. Sisustaminen on tietenkin vielä kesken; piensisustus täydentyy hiljalleen kun ehdin selailemaan verkkokauppoja. Verhoiksi taidan valita yksivärisen valkean kapan. Matto on Ikeasta, ja tuo pikku tihulainen ehti jo käydä pissaamassa siihen sunnuntaina xD

Rule number one: kun sinulla on koiranpentu, älä laita mattoja lattialle edes hetkeksi.

 

vauvanhuone-3

 

Tällä hetkellä hyllyiltä löytyy mm. tämä muumurulta saamani juliste ja Camala-artin kortti naperolle. Camalalta on saatu myös juliste, se odottaa kehystystä.

 

vauvanhuone-5

 

Seuraavaksi siis verhon etsintään. Ruu nukkuu, joten käytänpä ajan hyödyksi ja lähden surffaamaan verhokaupoille :) Mukavaa päivää kaikille teille!

 

 

Kyllästyttääkö poikavauvojen vaatetarjonta?

Sen jälkeen, kun meille 4D - ultrassa povattiin poikaa, aloin katselemaan poikavauvojen vaatteita sillä silmällä. Lindex, Kappahl, H&M, kotimaiset merkit. Pääasiassa noiden vaatetarjonta tuli tutuksi viikkojen aikana. En lämmennyt.  Sitten hoksasin:miksi tyytyisin tämän maan rajojen sisäpuolelle?

Nykyaikana ulkomailta tilaaminen on ihan yhtä helppoa kuin kotimaastakin. Tietysti on plussaa, jos englannin kieli on jotenkuten hallussa, mutta laajaa sanastoa ei tarvita. Etsin merkkejä Instagramista, jossa niihin oli nopeinta tutustua.

Päädyin tilaamaan kahdelta pienvalmistajalta. Toisen tilauksen näytin teille täällä. Silloin tein tilauksen Tobias and the Bearin unisexeistä leggareista, ja olen niihin ihan myyty. Tilasin samanlaiset sekä vauvalle että Ruulle. Ja aion tehdä uudenkin tilauksen, ehdottomasti :)

 

miley & moss-2

 

Toisen tilauksen - useammat erilaiset pöksyt vauvalle, tein Miley & Moss -merkiltä. Toimitusaika oli pari viikkoa, ja kaikki sujui erinomaisesti. Esittelin pöksyt eilen vilauksella instassani, kun näytin teille pienen vilauksen valmistuvasta vauvanhuoneestamme :)

 

Miley & Mossin kuosit ovat niin suloisia! Ja käykää ihmeessä katsomassa hänen tarjontansa tyttöjen ihanuuksissa! Aivan uskomattoman söpöjä mekkosia ja haalareita...  Kankaat eivät ole heidän omiaan, samoja kuoseja siis löytyy muiltakin pienvalmistajilta. Mutta kankaat vaikuttavat näin lyhyen tutustumisen perusteella laadukkailta ja ompelujälki on hyvää.

 

miley & moss-3

 

Suurin ero noiden kahden merkin housujen välillä on vyötärön mallissa. Miley & Mossin housuissa on selkeästi tiukempi vyötärö. Meidän Ruu on ollut ihan pienestä asti pulleavatsainen, joten saa nähdä, joudunko löystyttämään poikavauvalle noita housujen vyötäröitä. Mutta Tobias and the Bearin leggareissa on Ruulle hyvin istuva vyötärö.

 

Tobias and the Bearia myy myös yksi Suomessakin toimiva verkkokauppa, mutta haluamani kettuleggareita ei heillä ollut ja taisi tulla hivenen edullisemmaksi tilata suoraan heiltä itseltään.

Maksoin tilaukset muistaakseni S-etukortin tilillä, joten luottokorttiakaan ei tarvittu.

 

Mitä tykkäätte? :) Onko nämä uusia tuttavuuksia?

 

Letut söpömmin - vartaissa!

Nämä pienet rahkaletut ovat vartaissaan niin suloisia, että tekisi mieli vaan jäädä katselemaan. Toisaalta letut näyttävät niin herkullisilta, ettei niitä raski jäädä pelkästään ihailemaan ;) Ja se on hyvä, herkut on tarkoitettu syötäviksi!

 

letut-2

 

Tarjosin lettuja sateisen, harmaan lauantai-iltapäivän piristykseksi. Hyvin upposivat vesi kielellä odottavien kanssaeläjieni suihin :)

Kärsivällinen letunpaistaja paistaa taikinasta teelusikallinen kerrassaan pienen pieniä lettuja, jotka näyttävät söpöiltä vartaissa marjojen tai hedelmäpalojen kanssa. Myös vaahtokarkit kävisivät nätisti annokseen.

 

Jos kärsivällisyys ei riitä kymmenien pikkulettujen paistamiseen, nämä toimivat hyvin myös isompina. Paistoin samasta taikinasta meille tänään ruhtinaallisen isoja amerikan pannukakkumaisia lettuja. Miedolla lämmöllä isommatkin paistuvat kauniisti ja kääntäminen on helppoa.

Pannun lämpötila on parasta pitää maltillisena. Taikina on paksua ja vaatii hetken, että lettu paistuu sopivasti kypsäksi. Aito voi ruskistaa pinnan kauneimmaksi! :) Itse pidin lieden noin lämmöllä 4/5 asteikolla 1-10.

 

letut-3

 

Lettujen seurana on kuohukermasta ja Valion mansikkarahkasta tehty vaahto, jota maustoin vielä vaniljasokerilla ja sokerilla.  Olivat todella hyviä, tällä taikinalla letuista tulee helposti paksuja ja kuohkeita.

 

letut-4

 

Pienet rahkaletut vartaissa

 

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl sokeria

250 g maitorahkaa (Ehrmann)

1 kananmuna

2 dl rasvaton maito

 

30 g sulatettua oikeaa voita

Paistamiseen: voita

 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maitorahka, muna ja maito, sekoita hyvin. Lisää sulatettu voi.

 

Anna taikinan turvota ainakin puoli tuntia. Sekoita.

 

Sulata voi pannulla, pannu ei saa olla niin kuuma että voi tummuu tai palaa. 

 

Jos haluat pikkuisia lettuja vartaaseen, annostele teelusikallinen kerrallaan pannuun. Isoon pannuun mahtuu helposti monta lettua yhtäaikaa paistumaan.  Ruskista rauhassa voissa ja käännä :)

Pujottele vartaisiin vuorotellen muiden herkkujen kanssa.

 

Jos et jaksa paistaa kaikkea taikinaa kerralla, taikina säilyy hyvin jääkaapissa kelmutetussa kulhossa seuraavaan päivään, tai vaikka seuraavan päivän aamiaispannukakkuihin, niinkuin meillä tehtiin :)

 

Vartaisiin voi tietenkin laittaa seuraksi vaikka tuoretta ananasta, vaahtokarkkeja, nektariinia.. Ja kastikkeeksi sopii vaikka kinuskikastike tai jäätelö. Sky is the limit! Jos haluat käyttää vartaat grillissä nopeasti lämpiämässä, sekin varmasti toimii hyvin.

 

Kauniit ja Rohkeat juonipaljastukset, kesä - syksy 2016!

Syksy 2018 Kauniiden ja Rohkeiden juonipaljastukset täällä:








Kauniit ja Rohkeat juonipaljastukset, kesä 2017 ja syksy 2017 täällä! 

Älkää naurako - näitä on pyydetty tosi paljon! :) Joten tässä uusimmat Kauniit ja Rohkeat juonipaljastukset. Osa jaksoista nähdään varmaan jo kesän aikana - näyttäisi vähän siltä, etteivät Kaunarit jää kesätauolle laisinkaan? No, tuleepahan telkkarista edes jotain, joka ei ole uusintaa :D



Eli edellisen kerran kirjoitin paljastuksia täällä. Nekään eivät vielä ole kaikki tapahtuneet, mutta tässä jo lisää.



Maya - Rick - Nicole - Zende

Sarjaan on tullut uutena hahmona Zende Forrester, joka aloittaa harjoittelun Forrester Creationsilla. Nicole ja Zende rakastuvat. Mutta kun Nicole päättää auttaa Rickiä ja Mayaa lapsen saannissa, Zende ei pysty hyväksymään asiaa ja hänen ja Nicolen tiet lopulta eroavat.

Toinen uusi hahmo sarjassa on Sasha. Hän on Mayan ja Nicolen salattu sisarpuoli. Tämäkin neitokainen saapuu Losiin, nyt kun koko Mayan perhe asustaa siellä. Sasha iskee silmänsä Zendeen, ja joutuu riitoihin Mayan ja Nicolen kanssa.



Maya ja Rick onnistuvat saamaan lapsen Nicolen avulla. Lapsen nimeksi tulee Elizabeth Nicole Forrester. Synnytys yhdistää jälleen myös Nicolen ja Zenden - mies tajuaa, kuinka itsekäs oli, kun ei hyväksynyt kohdunvuokrausta. Sasha kuitenkin keksii olevansa raskaana Zendelle, mutta valheet eivät kanna pitkälle.



Kauniit ja Rohkeat juonipaljastuksia



Caroline - Ridge - Thomas



Caroline ja Ridge odottavat lasta, joka sai alkunsa Thomaksen ja Carolinen hetkellisestä sekoilusta. Poika saa nimekseen Douglas.

Ridgeä koetetaan jopa kiristää tiedolla oikeasta isyydestä, mutta kiristyksen takana ollut lääkäri saa surmansa onnettomuudessa.

Thomas ei tiedä olevansa lapsen isä, ennenkuin Katie vihdoin painostaa Ridgeä asiasta. Ridge koettaakin työntää Thomaksen usean vuoden työkomennukselle Aasiaan, mutta tämä ei suostu lähtemään lapsensa läheltä. Lopulta totuuden kuulevat myös Bill ja Brooke. Lapsen parhaaksi sovitaan, ettei asiasta kerrota julkisuuteen, ja ainakaan näissä jaksoissa tieto ei ole vielä levinnyt laajemmalle.



Kauniit ja Rohkeat



Bill - Katie -Brooke 



Jos luulit, että Billin ja Brooken suhde on ohitse, olit väärässä. Brooke aloittaa työt Spencerillä, mutta pian kiusaus käy ihan liian suureksi Billille, ja pian tämä syleilee menetettyä rakkauttaan, vaimonsa sisarta. Brooke vastustelee, mutta pikkuhiljaa pari vain löytyy kerta toisensa jälkeen salaisista suudelmista.

Petos paljastuu Katielle, joka tarttuu pulloon. Hän syyttää ennenkaikkea Brookea ongelmistaan.



Kauniit ja Rohkeat



Wyatt - Liam - Steffy - Quinn



Quinn sekoaa pahemman kerran. Hän saa päähänsä, että Steffy olisi oikea nainen Wyattille, ja sopivan tilaisuuden tullen keksiikin sairaan juonen Liamin pään menoksi. Liam eksyy vahingossa Australian koneeseen, kun hän saattaa Ivya takaisin kotimaahansa. Tästä syntyy väärinkäsitys Liamin ja Steffyn välille, ja Wyatt käyttää tilaisuuden hyväkseen lähentyäkseen Steffyn kanssa.

Kun Liam palaa, hän menettää jostain syystä tajuntansa parkkipaikalla, ja Quinn kidnappaa hänet. Paljastuu, että Liam on saanut muistinmenetyksen, eikä muista edes omaa nimeään. Quinn kehittää Liamille uuden henkilöllisyyden, sekä itsensä ja Liamin välille rakkaustarinan, ja Liam uskoo kaiken. Erinäisten operaatioiden kautta Quinn saa kaikki Spencereillä ja Forrestereilla uskomaan, että Liam on poissa kuvioista omasta halustaan ja jättänyt Steffyn. Steffy turvautuu hädän keskellä Wyattiin.

Melko pikaisesti Wyatt ja Steffy menevät naimisiin. Sillä välin Liamin muisti alkaa pikkuhiljaa palailemaan, ja hän näkee vilauksia Steffyn kasvoista mielessään.

Jossain vaiheessa Deacon saa tietää Quinnin salaisuuden, ja Quinn juonii suunnitelman, jonka päätteeksi hän työntää Deaconin jyrkänteeltä mereen.

Lopulta Quinnin salaisuus paljastuu kaikille, kun Wyatt päättää yllättää äitinsä ja tämän uuden poikaystävän "Adamin". Wyatt näkee äitinsä ja Liamin suuteloimassa, ja vähitellen koko kauheus paljastuu.



Kauniit ja rohkeat Kauniit ja Rohkeat juonipaljastuksia 1





Kaikki kuvat soap.sheknows.com

Lapsiluku. Mistä tietää, että nyt on viimeistä kertaa raskaana? Vai voiko sitä tietää?

Täällä tukka ja maha pystyssä aamukahvia keittelen. Kuvassa muuten näkyy ihan lempparikotiasu-yhdistelmäni. Gina tricotin toppeja tulee pidettyä usein, ja alaosana melkein päivittäin HM:n tuubitoppi. Raskaana oleminen... olen nauttinut siitä todella paljon.

 

raskaana, rv 29

 

Kohta alkaa 30. raskausviikko, ja minusta alkaa jo tuntumaan siltä, että tämä raskaus meni ohitse aivan liian nopeaan. Olen tunnustellut vauvan liikkeitä kyltymättömästi, kuvannut vatsaa, pukeutunut niin, että saan vatsastani kaiken irti.. Mutta enää ehkä reilut 10 viikkoa jäljellä.

Mielessäni on pyörinyt monta kertaa kysymys: Onkohan tämä minun viimeinen kertani? Ihan hirveä ajatus, oikeasti. En ole yhtään valmis siihen. Mutta aina ei saa itse valita. Kroppani ei välttämättä enää anna minulle lapsia, ja voihan olla, että toisen vauvan synnyttyä meistä alkaa tuntumaan, että lapsiluku onkin täynnä.

 

Täytän kesällä 34. Ruun sain ollessani 32, eli tätä tahtia jos saisimme vielä kolmannen lapsen jonain päivänä, olisin ehkä mahdollisesti 36 vuotias.

Tiedän - elämää ei pitäisi koettaa miettiä etukäteen, pitää tottakai keskittyä siihen, mitä meillä nyt on. Mutta kai se on jotain naiseuteen liittyvää, että pohtii lapsilukua. Löysin itsestäni äidin niin myöhään, että tavallaan tuntuu, että aikani voi loppua kesken.

 

Näkisin helposti meillä useamman lapsen kirmailemassa ja tappelemassa keskenään. Varmasti myös väsymys ja arjen hankaluus kasvavat käsikädessä lapsiluvun kanssa, varsinkin kun minäkään en ole mikään kaikista systemaattisin ja organisoiduin naishenkilö. Olen kaaos välillä itsenikin kanssa.

 

Turhahan tätä on miettiä. Mutta olenko ainut ajatusteni kanssa? Onko teillä muilla ollut samanlaisia ajatuksia? Mistä sen tietää, että pian on lapsiluku ns. "täynnä"? Tavallaan jotenkin haluaisin jo tietää, jos en enää koskaan ole raskaana. Pitää ottaa tästä odotuksesta ja vauvan tulosta kaikki irti. Odotan jopa synnytystä innolla, vaikka tottakai myös kauhun sekaisin tuntein :D Edellisestä kerrasta ei jäänyt millään tapaa hyvät fiilikset, paitsi lopussa syliin saadusta lapsesta tietenkin :)

 

Meillä on muuten ollut jo pitkän aikaa etunimi tälle tulevalle pojalle valmiina. Emme vain ole keksineet muita vaihtoehtoja, sen jälkeen kun heitin tämän ilmaan :) Minusta tuntuu, ettei tarvitsekaan. Nimi on helppo lausua, käy yhteen sukunimemme sekä Ruun nimen kanssa, on suomalainen nimi ja kiva myös siksi, ettei sitä tule kovin usein vastaan.

 

rv 29, raskaana

 

 

Nyt otan leipää (Salosen Makupalat, aivan ihanaa: ruista, mallasta, vaahterasiirappia ja rusinoita leivässä!) ja kahvia. Vili on alakerrassa kanssani ja Jekku ja Ruu koisivat yläkerrassa.

Hyvää perjantaita kaikille :)

 

 

 

Pikkupavlovat hurmasivat minut heti

Voi että, minkä herkun olen missannut vuosien ajan :) Ihan vaan ennakkoluulojeni vuoksi! Ensinnäkin luulin, että pavlovan tekeminen olisi monimutkaista. Toisekseen, luulin että ne olisivat ällömakeita. Molemmat väärin!

 

pavlova

 

Pavlovan tekeminen on helppoa. Pikkupavlovat vaativat yhden työvaiheen enemmän, eli yksittäin pursotuksen, mutta sekin on helppoa. Minulla meni eniten aikaa pursotuspussin etsimiseen, en ole aikoihin pursottanut mitään, ja  koko elämäni aikana varmaan kymmenen kertaa enintään. Mutta silti nämä onnistuivat ihan hyvin :) Uskallan siis suositella muillekin :)

 

pavlova

 

Miksi tehdä pikkupavlovia, sen sijaan että tekisi yhden ison?

No, koska täyte pehmentää marenkia, ja nämä kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua. Jos olisin tehnyt yhden suuren pavlovan, olisi siitä suuri osa jäänyt meillä syömättä. Nyt voin täyttää osan vasta tänään ja saadaan taas tuoretta ja rapeaa pavlovaa! :)

 

Tein pohjan tällä helpolla Valion ohjeella.  En kopioi sitä tähän, koska en muunnellut ohjetta lainkaan.

Täytteen tein seuraavalla tavalla:

2 dl kuohukermaa

2 dl Valion vaniljarahkaa

1 tl vaniljasokeria

1 rkl sokeria

 

päälle:

0,5 l kotimaisia tuoreita mansikoita

 

Yhdistin vatkatun kerman, vaniljarahkan ja sokerit.  Pilkoin mansikat neljään osaan, ja lisäsin jokaisen pavlovan päälle 4 mansikkalohkoa.

Pitkä paistoaika on ainut kärsivällisyyttä vaativa vaihe. Minä paistoin kaksi peltiä kiertoilmassa kerralla, joten sain kaikki yhtä aikaa uuniin. Ja hyviä tuli! Tästä tulee varmaankin meidän juhannuksen jälkiruoka :)

 

pavlova

 

 

Rv 29, pitäiskö alkaa valmistautumaan vauvaan? :)

Maanantaina pyörähti 29. raskausviikko käyntiin. Se tarkoittaa, että vauvalla olisi nyt syntyessään hyvät (noin 90 %) mahdollisuudet selvitä. Nyt vauveli alkaa erityisesti keräämään painoa itseensä, reilu kilon painoisesta vauvasta tulee parisataa grammaan painavampi joka viikko. Pituuttakin pitäisi kasvaa vielä noin 20 senttiä! :) Joten huima kasvu edessä vielä.

 

Veikkaan, että myös oma painonnousuni ottaa spurtin, koska viime viikkoinahan se ei juuri ole noussut. Jos ei muuten, niin ainakin viikonlopun pizzan tuoma turvotus nosti jo painoa :D

Olen voinut hyvin. Ei mitään uusia vaivoja, migreeniä vain yhtenä iltana viime viikolla. Viime viikon aikana ei ollut enää jaloissa kramppeja. Minua ei närästä tms :) Joten erittäin helpolla pääsen tällä hetkellä! :) Pitää muistaa olla kiitollinen tästä. Aion tehdä töitä vielä pitkälle elokuuhun, joten toiveena olisi, että kroppa kestäisi loppuun asti näin.

Kauhea jano minulla on 24/7. Onkohan se normaali, vai pitäisikö miettiä radin mahdollisuutta?

Mua edelleen jotenkin epäilyttää, että vauva muka olisi poika! :D Vaikka olen hankkiutunut tyttövaatteista eroon, niin silti sisälläni on epäilys siitä, että sukupuoli olisikin taas katsottu väärin :) Luin jostain, että vasta viikoilla 23-24 sukupuoli näkyisi selkeästi. Saa nähdä.

Olen ostanut joitain unisex-vaatteita, mutta en mitään hyvin selkeän poikamaista. Ehkä sellaiset ilmiselvän poikamaiset eivät miellytä minua vauvojen vaatteissa muutenkaan.

Hoitopöytä on kavereilla lainassa, joten se pitää vielä hakea kotiin, ja laittaa muutenkin huonetta kuntoon. Ostimme harmaata maalia, jolla vedämme yhden seinän. Lisäksi vauvan huoneessa on ennestään Färg & Formin harmaa Moln- tapetti yhdessä seinässä, ja kaksi muuta seinää jäävät valkoisiksi. Haluan tilasta pakastimen pois. Se on ollut siellä tähän asti, mutta jotta saisin huoneesta oikeasti viihtyisän, jokainen nurkka tarvitaan. Pakastin ei oikeastaan ole kovin kaunis :'D

 

lastenhuoneen maalaus

Lauantaina näin Lindexillä kivan vauvojen hupparin, mutta jäin itsekin miettimään, oliko se tytöille vai pojille "suunnattu". Se nimittäin oli raikkaan turkoosi/mintunvihreä, joten väri ei sinänsä leimannut vaatetta. Jos sitä olisi ollut Ruun koossa, olisin voinut ostaa sen Ruulle ja sitten se menisi joskus aikanaan myös mahdolliselle pikkuveljelle.

Muuta ei olla hankittukaan. Pitäisi varmaan alkaa ostamaan. Tein ilmoituksen raskaudesta Kelalle vasta viime viikolla. Otan äitiyspakkauksen rahana, koska Ruusta minulla jäi suurin osa äitiyspakkauksen vaaatteista käyttämättä.

Tarvitsemme ainakin uusia harsoja. Ruun aikana hankitut on miljoona kertaa käytettyjä ja niistäkin olen jo suuren osan heittänyt puhkikäytettyinä menemään. 50-56 kokoisia yöpukuja voisi varmaan olla muutama ihan uutenakin, niin vauvan herkkä iho ei joudu heti kovin käytettyihin ja karkeisiin sopeutumaan.

Jossain vaiheessa tietenkin pitää hankkia pikkuisia vaippoja, ja ehkä jotkin imetysliivit. Viime kierroksella en raskinut ostaa kunnon imetysliivejä, vaan yhdet henkkamaukat ja ne oli ihan surkeat. Jäivät käyttämättä, ja loppujen lopuksi käytin lähinnä niitä imetystoppeja, joissa on se tuki rintojen kohdalla.

Imetysliivejä ei uskalla muutenkaan vielä ostaa, koska ainakin Ruun synnytyksen jälkeen painoni putosi niin nopeaa tahtia, että myös tissit suorastaan surkastuivat, niissä oli kokoa vain silloin, kun niissä oli maitoa :D Joten imetysliivejä en voi ostaa vielä.

Ruun yhdistelmävaunut olemme antaneet pois jokin aika sitten. Tuplat katsotaan sitten myöhemmin.

 

 



Sisustussuunnitelma on muutenkin aika hyvin jo mielessä :)


Mitään sen suurempia en usko meidän tarvitsevan vauvan tuloa varten. Kylpyamme ekoja pesuja vartenkin on jo Ruun aikana hankittu. Joten me ollaan aika valmiita uuteen tulokkaaseen. Hän pärjää varmasti hyvin pitkälle maidolla, vaipoilla ja puhtailla vaatteilla :-) 




Tuleeko muille, jo esikoisen saaneille, mieleen jotain, jota on tokalla kierroksella tarvinnut hankkia? 







Seuraa blogia Facebookissa!

Tästä helppo herkku viikonlopun kahvipöytään: Britakakku

Itse löysin tämän helpon herkun vasta pari kesää sitten. Jostain syystä ajattelin aiemmin, että marenkikakku olisi minusta liian imelää.. Höpsistä! Raikkaat marjat, pehmeä täyte ja rapea marenki ovat ihan täydellisiä yhdessä. Britakakku valmistuu myös ihanan helposti ja näyttää upealta.

Ja eihän aina tarvitse ottaa isoa palaa, vai mitä? ;)

Mun vakio-ohjeeksi on muodostunut tämä Maku.fi- palvelun ohje. Helppo ja selkeä, ja täytteessä taas voi itse kukin varioida kaapin sisällön mukaan. Netistä löytyy myös useita ohjeita gluteenittomaan britakakkuun.

Minä tein täytteen näin: 

1 pss Ekströms vaniljakastikejauhetta
3 dl maitoa

1 prk kuohukermaa
1/2 prk rahkaa (käytin Ehrmann)
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

250 g mansikoita (näitä menisi tähän enemmänkin!)

Koristeeksi syötäviä kukkia

Sillä välin, kun pohjalevy oli jäähtymässä, tein vaniljakastikkeen. Jauhe sekoitetaan maitoon, ja valmis kastike laitetaan jääkaappiin hetkeksi lepäilemään.

Vaniljakastikkeen lepäillessä vatkasin kuohukerman ja pilkoin mansikat neljään osaan. Kerman sekaan tykkään laittaa rahkaa, koska siitä tulee näin hieman raikkaampaa :) Maustoin sokereilla.

Kakkulevy puolitetaan, ja levitin pohjalla ensin puolet vaniljakastikkeesta, ja melkein puolet kermasta. Lisäksi tasaisesti mansikoita. Toinen kakkulevy päälle, ja pinnalle vaniljakastiketta, loput kermasta ja runsaasti mansikoita! Ja väriä tuomaan runsaasti kukkia :)
mansikkabrita

Ps. Jos kaipaat oikein huolella, vaihe vaiheelta kirjoitettua ohjetta pohjan tekoon, sellainen löytyy tästä. Siinä neuvotaan kaikki kananmunien keltuaisten erottelusta lähtien!

Helppoa ja herkullista! Hyvää viikonloppua!

Kauhea taistelu yhden masukuvan takana...

Harrastan valokuvausta, ja kun näen kivan, melko helposti itse toteutettavan idean jossain, niin kuvaa tulee kokeiltua varsinkin nyt raskausaikana itseeni kaukolaukaisulla.

Heräsin tänään taas viiden jälkeen, ja Ruu nukkuu yhä, joten mulla oli kivasti aikaa tehdä omia touhujani alakerrassa. (Toki mieluummin olisin itsekin nukkunut pitkään)


Vili, 10 vkoa, ei valitettavasti ollut nukkumassa. Hän halusi ihan kaiken huomion, mitä mulla vain oli jakaa. Ja kun koetin ottaa kuvaa itsestäni, hän teki sen mahdollisimman vaikeaksi xD






Yritin heittää hänelle palloa, antaa luita, kieltää, komentaa, viedä kauemmas.. Vaan ei! Hän kipitti aina takaisin ja alkoi repimään mua hiuksista tai muuta vastaavaa xD









Lopulta murentelin hänelle siankorvaa olohuoneen nurkkaan, sain hänet hetkeksi pysymään siellä, ja sain yhden edes tyydyttävän kuvan :D






Tuossa meni varmaan 25 minuuttia näiden kaikkien kuvien välillä! Nyt on ihan hiki päässä ja kädet naarmuilla pienistä purevista hampaista.

Ja arvatkaa kuka nukkuu tuolla nyt ihan tyytyväisenä :D Ihme ettei Ruu sentään herännyt.

Ja miks mä tällaista kuvaa yritin ottaa?
Valmis kuva näkyy kohta instassa! :) --->>






klik klik! 










Aiotko Asuntomessuille?

Tämä blogi on alunperin saanut alkunsa rakentamisesta.

Aloimme rakentaa 4 vuotta sitten, ja koska rakentaminen ja asumiseen liittyvät sivuilmiöt ovat olleet näin vuosien ajan jo yksi mielenkiintomme kohteista, Asuntomessuillakin on käyty jo monta vuotta putkeen.






Tänä kesänä Asuntomessut ovat Seinäjoella, ja vaikka talomme on ainakin sisältä jo 99 % valmis, niin messuille mennään jälleen kerran :) Tällä kertaa kiinnostaa mm. pihojen ratkaisut; erityisesti materiaalit päällysteistä istutuksiin. Lisäksi kyllä sisustus aina kiinnostaa! :)

Viime vuoden juttuni messuistä löytyy täältä.










Lempparitaloni sisustukseltaan oli ehdottomasti tämä Adalmiinan Helmen rouheasti sisustama :) Lisää kuvia tuolla vanhassa postauksessa!







Mitä muuta Seinäjoella kannattaa tehdä, olisko ehkä jotain taaperoa kiinnostavaa? Heittäkää vinkkejä! :)