Viivan perässä - vauvakuumeessa

Täällä elellään siinä mielessä jänniä aikoja, että nyt kun imetys on saatu lopetettua,  olisi mahdollista että kierto palautuisi pian :) Olen jo jonkin aikaa testaillut ovulaatiotesteillä, ja minulla ei kierto käynnistynyt imetyksen aikana vaikka lopulta imetin tosi vähän.

Ovulaation tuleminen tietysti mahdollistaa sen, että ehkä tässä jossain kohti sitten testaillaan raskaustesteillä :)

Täytyy myöntää, että nyt jo olen välillä tehnyt "varmuuden vuoksi" raskaustestin silloin tällöin :D Vaikka olenkin ollut aika varma ettei ovista ole ollut, niin silti tietysti mielessä käy, että entä jos sittenkin :D

Ajatuksena on jotenkin tosi jännittävä, että jos vaikka nyt keväällä tärppäisi, niin ehkä meille voisi ensi talvena tulla vauva? Ruu olisi silloin 5 vuotta ja Remukin jo melkein 2, 5 vuotias. Ja minä 36!

Keskenmenoista on jäänyt pelko


Moni ehkä muistaa, että meillä oli kaksi keskenmenoa silloin, kun yritimme saada Remua.

Niistä on jäänyt päähän sellainen ajatusmaailma, että en usko että nytkään säästyisimme keskenmenoilta. Jotenkin nyt ajattelen, että automaattisesti menee kesken joitakin kertoja, ennenkuin saamme vauvan. Jos saamme.

Musta tuntuu, että vauvan yrittäminen on kun koettaisi tuulisella säällä sytyttää kynttilää. Ensin sitä koettaa saada tulen siihen tikkuun, ja kun se vihdoin pysyy siinä, on vaikeuksia saada se kynttilä palamaan.

Välillä liekki sammuu monta kertaa putkeen, ja vihdoin löytyy hyvä tuulensuoja ja liekki kestää. 

Ruu toivoo pikkusiskoa


Vauvan yrittämisestä ei puhuta kotona lasten kuullen. Silti Ruu puhuu vauvasta melkein viikoittain :D

Hän höpöttää, kuinka haluaisi pikkusiskon ja on keksinyt hänelle nimenkin! Blogin Facebookissa kerroinkin jokin aika sitten, kuinka Ruu teki muovailuvahasta hahmoja ja kertoi yhden niistä olevan pikkusisko.

Lisäksi hän on kertonut, että on nähnyt unta jossa minä tulin sairaalasta pikkusiskon kanssa. Aika suloista, jotenkin aika koskettavaa kuunnella kun hän puhuu noita.



Mites muilla, onko vauvakuumetta? :) 

Seuraathan jo blogin instassa? Kaikki uutiset ja jutut on yleensä ekana siellä :)

 


Peruutettu tai myöhästynyt lento - muista oikeutesi. Me saimme 1800 €korvauksia.

Peruutetttu tai myöhästynyt lento oikeuttaa matkustajan huolenpitoon ja korvauksiin. Ne vain täytyy itse osata ja tietää hakea!

Meidän paluulento Los Angelesista peruutettiin. Silloin ei paljon naurattanut, kun tieto peruutuksesta tuli tekstiviestistä ja olimme jo tietenkin matkalla kentälle.

Kun lento peruuntuu tai myöhästyy, ilmailulaki määrää mahdollisten korvausten määrän.

peruutettu lento asiakkaan korvaukset

Peruutettu lento

Kun lento perutaan, tai joudut odottamaan korvaavaa lentoa, olet oikeutettu lentoyhtiön tarjoamaan huolenpitoon. Se tarkoittaa aterioita tai virvokkeita suhteessa odotusaikaan, sekä kaksi maksutonta puhelua tai sähköpostiviestiä.

Jos joudut odottamaan yön yli, lentoyhtiön on korvattava hotellimajoitus ja kuljetus hotellin ja lentoaseman välillä.

Kun lento perutaan - mitä tehdä?


Meidän peruutustapauksessa lentoyhtiö Norwegian toimi huonolla asiakaspalvelu-asenteella. Jouduimme odottamaan pienten lasten kanssa kentällä tuntikausia ilman mitään infoa. Väsyneiden lasten kanssa odottelu on aika tuskaisaa, kun ei tiedä milloin vastauksia tulee.

Lopulta varasin itse hotellihuoneen ja lähdimme hotelliin. Perin kustannukset tietysti jälkeenpäin lentoyhtiöltä.

Kun palasimme kotiin, täytin korvaushakemuksen Norwegianin sivulla ja odottelimme vastausta. Sitä ei kuulunut pariin kuukauteen, joten kyselin perään ja vastaus hyvityksestä tuli samantien.

Jos korvaushakemusta ei osaa tehdä ominpäin, niin sitä varten on netissä erilaisia palveluita tarjolla, jotka ottavat välistä jonkin prosenttiosuuden. Mutta hakemuksen teko ei ole vaikeaa, joten älä turhaan maksa siitä muille.

Korvausten määrä kun lento peruutetaan tai se viivästyy


Korvauksen suuruus määräytyy lennon pituuden ja uudelleenreitityksestä johtuvan viivästyksen mukaan. Löydät taulukon korvaussumman suuruudesta esimerkiksi täältä Trafin sivuilta : peruutettu tai myöhästynyt lento korvaukset

Meidän tapauksessa korvaus oli 600 euroa per naama, eli koska Remu ei ollut vielä 2 vuotta, hänellä ei ollut omaa paikkaa ja korvauksia tuli vain meistä kolmesta, eli 1800 euroa.

Korvaus voi olla suurempi kuin maksettu lipun hinta, niinkuin meidänkin tapauksessamme. Olimme maksaneet edestakaisesta matkastamme yhteensä reilut 1200 koko perheeltä.

Korvauksia saa sekä lennon peruuntuessa että viivästyessä. 

Lisäksi tietysti korvattiin ne hotelli-ja ruokailukulut, mitä tuolta odotusajalta tuli.



Sori, mut me perutaan taas

Remu on pian 1,5 vuotias. Jatkuva sairastelu taisi alkaa noin 4 kk iässä, jos oikein muistan. Siitä alkoi myös meidän sosiaalisen elämän jatkuva peruutusten, treffien siirtämisen ja pahoittelujen kierre. 

Meidän lapset on ollut viimeisen vuoden aikana noin 2 viikkoa pisimmillään täysin terveinä. Se tapahtui kerran viime kesänä. Tarkoitan sellaista terveenä olemista, ettei kummallakaan vuotaisi räkä tai he ei yskisi.

Nyt meillä on päällä noro-virus. Se alkoi viime viikolla. Sitä ennen Ruulla alkoi kova yskä juuri pari päivää ennen sitä. Sitä ennen oli pari päivää oireettomia lapsia, jotka oli juuri selvinneet RS-viruksesta, jonka sairastivat peräkkäin.



Tällaista tämä on koko ajan ollut. Meidän kalenteri on aina sovittu melko hyvälle mallille kavereiden ja heidän lastensa tapaamisia, mutta suurimman osan joudun aina perumaan, koska tietenkään kukaan ei halua ottaa tauteja tietoisesti.

Ja jos meillä on pari tervettä päivää, niin hyvällä tuurilla treffikaverit on kipeänä.

Tuntuu oudolta, miten he voi olla koko ajan kipeänä. Siis mistä voi aina löytyä joku uusi virus! Ihan uskomatonta. Sanonpa ääneen, että influenssaa meillä ei vielä ole ollut, joten varmaan se tulee seuraavaksi.


Jotain hyvääkin


On pakko sanoa, että joissain asioissa olemme olleet onnekkaita. Kummallakaan lapsista ei ole ollut pahoja korvatulehduskierteitä. Remulla ei ole ollut yhtään korvatulehdusta ja Ruulla oli muistaakseni kerran 1-vuotiaana.

Remu ei siis ole koskaan saanut antibiootteja, mikä on ihan hirmu hyvä homma. 

Pitkä imetys suojaa? Aijaa.


Välillä katkerana ajattelen, että pitkä imetys ja imetys ylipäätään muutenkin muka suojaa lasta. Siis MITEN PALJON meillä olisi sairastettu, jos ei olisi imetetty? Molemmat oli rinnalla 1 v 5 kk asti. 

No, ehkä meillä olisi sitten oltu vielä pahemmin kipeänä. Vaikea vaan kuvitella.

Molemmat syö vitamiineja joka päivä, deet ja monivitamiinit on käytössä. Käsiä pestään joka välissä saippuan kanssa ja kuivataan huolella. Ulkoillaan yleensä päivittäin, ja eikös kotona olevan koiran pitäisi joidenkin tutkimuksien mukaan parantaa vastustuskykyä? :D

Mitä jos lapset olis päiväkodissa? Olisin töistä koko ajan poissa.

Jatkuva treffien peruuttelu nolottaa


No, ehkä tämä tästä. Oli vaan pakko saada avautua, kun tulee korvista tämä jatkuva peruuttelu. Nolottaa, kun joutuu aina laittamaan saman viestin; Meillä ollaan taas kipeänä, otetaanko uusi aika ensi viikolle?

Samoin lukemattomat synttärit ollaan jouduttu jättämään väliin, kun meidän lapset ei voi osallistua, ettei kaikki saa samaa tautia.

Vapaa-ajan peruutusten lisäksi joudun välillä siirtämään kuvauksiakin. Esimerkiksi jos meillä on RS-virus, niin ilmoitan asiakkaalle asiasta, etten mene heidän kotiinsa pienten vastasyntyneiden luokse, viruksen kanssa.

Miten te muut toimitte, jos lapsenne nenä vuotaa ja hän yskii, on selvästi jokin virus? Kerrotteko aina siitä etukäteen, ennenkuin menette juhliin tai kavereille kylään? Minun mielestäni se on reilua ja en itsekään tykkää, että tullaan flunssaisena meille kylään (paitsi jos meilläkin olisi jo joku nenän vuotaminen valmiiksi)

Kylläpä huomaa imetyksen loppuneen

Voi jestas! Siis olen ollut imettämättä nyt ehkä reilun viikon päivät, ja sitä ennen imetin enää kerran joka toinen päivä noin viikon ajan. Ja kyllä huomaa eron entiseen!

En nimittäin muuttanut syömistäni lainkaan - en muistanut :D 

Aloin tuossa eräänä päivänä ihmettelemään, että onpa turvotusta kun ulkoiluhousut (joissa ei joustoa vyötäröllä) ovat niin kireät. Ja seuraavana päivänä ne oli yhtä kireät. Kohta ei enää toinen nappi mennyt oikein kiinni. Sitten tajusin: Ei tämä mitään turvotusta ole, olen alkanut lihomaan! :D

Remu roikkui monta kuukautta rinnalla öisin varmaan vähintään 5 krt yössä ja söin pitkin päivääkin. Tottakai se kulutti satoja kaloreita joka päivä.



Jos ajatellaan vaikka olisi 400 kaloria mennyt päivässä maitoon, niin on muuten aikamoinen homma vähentää niin paljon ruokailuista tai lisätä liikuntaa.

Kymmenessä päivässä se on 4000 kcal, joka vastaa puolen kilon rasvamäärän tulemista ylimääräisenä suoraan kroppaan! Siis voipaketin verran 10 pvässä. Ei hyvä!

Argh, kamalaa tällainen äkillinen muutos. Ja eikä ole vielä edes kierto alkanut, olis edes se alkanut niin vähän lohduttaisi :D

Ei mulla muuta tähän iltaan - kohta iltapalaherkkuja kun kerta lapsetkin nukkuu xD

 

Miksi en tiedä, mikä minusta tulisi isona

Mikä minusta tulisi isona? Olen jo 35 ja vieläkään en tiedä vastausta.

Miksi on niin vaikea kuvitella itseään johonkin työnkuvaan loppuiäkseen? Minun on aina ollut vaikea kuvitella itseäni kymmeniksi vuosiksi samaan hommaan. Mutta kyllä tässä pikkuhiljaa pitäisi ns.vakiintua työnkin suhteen.



Minun ongelmani on aina työasioissa ollut se, että koen kiinnostusta vähän joka suuntaan ja kaikkialle. Selkeää ykköskohdetta ei ole koskaan ollut. Myöskään lahjakkuutta ei varsinaisesti ole mihinkään yhteen alaan, vaan olen ihan hyvä vähän kaikessa.

Olisi kiva tietysti jotenkin hyödyntää blogin ja kuvaamisen kautta saatu oppiminen, mutta missä näitä sitten hyödyntäisi? 

Remu täyttää 3 vuotta 1, 5 vuoden päästä ja silloin luultavasti on edessä kokoaikaisesti työelämään palaaminen. Mutta onko se jonkin koulun kautta, vai ehkä yrittäjänä?



Kouluunkin hakisin mielelläni, mutta ensin pitäisi osata päättää se ala, ettei taas menisi aika tavallaan hukkaan, jos ei sitten sinne alalle päätyisikään töihin. Toki kaikesta opiskelusta on hyötyä, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.



Olen välillä vähän kade niille, jotka jo 15-kesäisenä tietävät haluavansa vaikka hammaslääkäriksi tai parturi-kampaajaksi, sitten menevät alan koulutukset läpi ja tekevät uran sillä alalla. Näyttää niin helpolta.

Vai onko itsekästä ajatella, että pitäisi löytää duuni, jossa oikeasti viihtyy? Onko se vaan haihattelua.

Painitteko muut tämän asian kanssa? 

Mikä minusta tulisi isona

Muumimaailman Taikatalvessa

Yhteistyössä Muumimaailma

Siis miten ihana aurinkoinen kevätpäivä! Niin kevätfiilis, kun vain vähän pakkasta, aurinko paistaa, hanki kimaltelee ja linnut laulaa :)

Me vietimme tämän aamun Naantalissa, Muumimaailman Taikatalvessa.

Remu 1 v 6 kk tajusi ekaa kertaa nyt Muumien päälle, tai ainakin hän oli yhtä hymyä aina kun pääsi tervehtimään Muumeja. Me itseasiassa aika vähän katsotaan Muumeja, mutta kyllä hän on iltaisin Muumi-kirjoja lukenut, joten ehkä hän tunnistaa hahmot sieltä kautta.

Ruun suosikki oli kuulemma pilkkimiskoju.



Me kävimme laskemassa huimassa mäessä pulkalla, omaa pulkkaa ei olisi kannattanut ottaa mukaan koska laskuvälineitä on Taikatalvessa tarjolla yllin kyllin.



Lisäksi jumpattiin Aliisan Pakkasjumpan mukana ja katsottiin teatteriesitys Hemulin Pilkkikilpailu. Katsomossa oli lämmittimet ja lisäksi grillimakkara lämmitti sisäisesti :)

      

Taikatalvessa on useita paikkoja nauttia omia eväitä tai paistaa makkaraa, mutta jos omat eväät unohtuu niinkuin meillä, niin nälkää siellä ei tarvitse nähdä :)

Päiväohjelman löydät tuolta Taikatalven sivuilta.

Ruu odotti paljon Muumitalon tutkimista, koska muisti entuudestaan siellä olevan paljon pientä tilpehööriä, kaikkea sellaista mitä hän rakastaa hiplata :)





Taikatalvi Muumimaailmassa 25.2. asti 10-16 joka päivä

Liput ostat edullisemmin ennakkoon täältä!

Voita liput Muumimaailman Taikatalveen!

Muumimaailman Taikatalvi taas Naantalin Muumimaailmassa 17.-25.2. klo 10-16.  

Me ollaan Taikatalvessa jo monena  vuonna vierailtu, ja kun äsken kerroin Ruulle, että taas mennään sunnuntaina Muumimaailmaan niin voi sitä riemua :)

Taikatalveen voi ostaa lippuja etukäteen halvemmalla Muumimaailman lippukoneesta täältä!

Ohjelmassa tänä vuonna mm. mäenlaskua Pikku-Myyn kanssa, Aliisan kanssa jumppaamista, Hemulin pilkkikilpailu- teatteriesitys. Koko päiväohjelman löydät täältä Taikatalven sivuilta. 

Alle 2 -vuotiaat pääsevät ilmaiseksi Taikatalveen.

Arvon blogin Facebook-sivulla 2 päivälippua. Käy osallistumassa täällä, klik klik! 

 

Muumimaailman Taikatalvi

 

Raskauskuvaus talvella

Raskauskuvaus talvella! :)

Minulla kävi muutama viikko sitten tuuri, kun sain näin kauniin odottajan masukuviin :) 

Tämä keskitalvi, tai pian kai jo kevättalvi, on ihanaa aikaa kuvauksille. Lumi ja aurinko ovat upeat yhdessä.

Tässä yksi esimerkki tästä upeasta tulevasta äidistä. Kiitos J kun sain käyttää kuvaa! ♥

Oletteko te ottaneet raskauskuvia? Minä olen molemmilla kerroilla kuvannut itse itseäni, mutta jos vielä tulen raskaaksi joskus niin haluaisin mennä jollekin toiselle kuvattavaksi! Olisi kiva saada vain olla siinä kuvassa ja joku muu tekisi sen kuvan :)

Muista stailaus!


Raskauskuvissa, kuten kuvissa muutenkin stailaus on tosi tärkeä osa. Tässäkin kuvassa odottajalla on aivan upea mekko päällä, ja fiilis olisi aivan eri jos hän olisi tullut housuissa ja paidassa. Joten suosittelen panostamaan siihen.

Inspistä kuvien pukeutumiseen voi hakea vaikka Pinterestistä "maternity photography" tms :)

Kuvia voi hyvin ottaa talvellakin ulkona, ei koko ajan tarvitse olla vähissä vaatteissa vaan riisuu kuvien ottamisen ajaksi :) Toki kovat paukkupakkaset ovat asia erikseen, tai jos sataa oikein räntää.

Joko seuraat instassa ja facessa? Julkaisen molemmissa silloin tällöin kuvia myös töistäni! Hääkuvia löytyy aiemmasta jutustani täällä blogissa :)

Täydellinen eteinen

Eteisen säilytysratkaisut ovat monesti lapsiperheissä ongelmallisia.

Meidän eteisen säilytysratkaisu on tällä hetkellä meidän tarpeisiimme ihan täydellinen. Olemme asuneet tässä 4,5 vuotta, ja sinä aikana tätä on pikkuhiljaa kehitelty. Nyt se on aika kiva silmälle ja ennenkaikkea toimii mielestäni hyvin.

 

Kaapiston sisuksen suunnittelin aikanaan itse ja annoin luonnoksen kalustemyyjälle. Tämä tuli itseasiassa halvemmaksi kuin valmiit ratkaisut, joita he myivät. Sisältö, jonka suunnittelin, oli niin simppeli että se tietysti vaikutti hintaan.

Eteinen on kooltaan niin iso, että siihen mahtuu vaivatta tuplavaunut pyörimään ja isompikin satsi lapsia pukemaan talvikamppeita yhtäaikaa.

Eteisen kaapiston sisuksissa säilytetään tietenkin suurimmaksi osaksi ulkovaatteita ja kenkiä, mutta ylimmällä tasolla katonrajassa säilytän myös joulukoristeita yms kausitavaraa.

Oikea puoli on kokonaan lasten kamoille, ja vasen meidän. 


Loppusilaus dymolla


Viimeinen silaus säilytykseen tuli, kun tein dymolla korien alle tarrat. Nyt jokaisen korin alla lukee, mitä niihin kuuluu.



Ennen kun nimesin korit, tuli helposti laitettua pipot ja hanskat hätäisesti samaan koriin. Tämä johti siihen, että lopulta kaikkea oli kaikissa koreissa ja kun etsi jotain tiettyä, se oli työlästä. Ilman nimilappuja ei kuitenkaan aina muistanut/viitsinyt kiinnittää huomiota siihen, mihin koriin tavaraa tunkee, kun tulee ulkoa sisälle.

Nyt, kun laput ovat paikallaan, ne näkee aina kun käyttää koreja ja tulee samantien lajiteltua asusteet oikein. 

Olen jakanut asusteet niin, että yhdessä korissa on käsiin ja jalkoihin menevät ja yhdessä päähän/pään kautta menevät. Näin lajittelu on loogista ja nopeaa.



Jos teillä on hyviä vinkkejä eteisen järjestykseen, saa vinkata! Uskon, että niitä lukee mielellään moni muukin kuin minä :)

Meidän lauantaihin kuuluu mm. huomisten Frozen -juhlien järjestelyä, jos juhlat kiinnostaa niin tule mukaan seuraamaan instassani täällä! 

 

Aloin lahjomaan lastani syömään - ja miten meidän kävi

Nirso lapsi. Minä olin itse sellainen, ja niin on tyttärenikin. Hän aloitti nirsoilun jo reilun vuoden iässä, siihen asti oli melko ennakkoluulottomasti maistellut kaikenlaista. Sitten alkoi nirsoilu.

Ei kanaa, ei kalaa, ei lihaa, ei riisiä, ei kastikkeita.

Minä imin itseeni nykytietoa lasten kasvatuksesta ja siitä, miten tässä asiassa pitää toimia. Niinkuin aiemmin olen blogissani kertonut, en aio pakottaa lastani maistamaan mitään sellaista, jota hän ei halua maistaa.

Lasten kasvatuksessa ei suositella lahjomista, joten koetin vain monin eri tavoin saada häneen upotettua ravintoaineita, laittaa tarjolle monipuolisia ruokia mutta en panostaa maistamaan niitä tai ottamaan omalle lautaselleen. Oikeastaan mitään edistystä ei tapahtunut ruokailuasiassa.

Ruokavalio oli suppea, mutta tyttö on onneksi kasvanut hyvin omalla käyrällään ja kaikki oli 4 vuotisneuvolassa erinomaisesti.

Joulukuussa olimme Los Angelesin matkalla ja tuntui aika ikävältä, kun lapseni lämpimät ateriat koostuivat lähinnä ranskiksista ja bataattiranskiksista. Onneksi aamupalalla buffetissa hän söi monipuolisesti ja iltapalat ostimme kaupasta.

nirso lapsi

Päätin tuolla reissulla, että koetan lahjomista.

Olimme meksikolaisessa ravintolassa, ja pöytään oli tilattu tortilloita eri täytteillä ja Ruulle bataattiranskiksia. Ruu syö kotona tortilloita kyllä, mutta omilla tutuilla täytteillään (raejuusto, ketsuppi, tomaatti, kurkku) ja niinpä nämä ravintolan tortillat eivät hänelle käyneet.

Kysyin taas kerran, haluaisiko Ruu maistaa tortillaa tai jotain täytteitä, mutta ei. Sitten ehdotin seuraavaa: Jos maistat vähän tästä, saat jälkiruuaksi jäätelöä. Hän innostui ensin.

Mutta sitten iski jännitys. Häntä kauhistutti ajatuskin sen epämääräisen näköisen täytetyn tortillan maistamisesta. Kysyin, jospa hän maistaisi mieluummin papuja, mutta se näytti ilmeisesti vielä pahemmalta.

Koska tilanne tuli Ruulle niin äkkiä, ehdotin että jos hän edes maistaisi tomaattia jossa oli hiukan ranskankermaa seassa. Kotona hän tottakai syö tomaattia, mutta koska ranskankerma oli koskettanut sitä tuossa, niin nyt se oli ilmeisesti ihan pilalla.

Sovittiin, että hän saa heti laittaa maistiaisen pois suustaan, kun on kokeillut. Pakko ei ole syödä, kun uskaltaa maistaa niin sekin on jo hyvä. Ja näin hän teki, salamannopeasti tomaatinpala syljettiin ulos servetille.

Niin näytti, että hukkaan meni sekin kokeilu. Mutta ei mennyt.


Tässä tapahtui muutos. Se ei käynyt kuin salamaniskusta. Vaan pikkuhiljaa Ruu hoksasi, että hän saa maistaa juttuja ja laittaa ne ulos suusta samantien. Hän alkoi jopa itse ehdottamaan, että hän voisi maistaa jotain muiden lautaselta.

Joka ikinen kerta minun sisälläni on hypitty riemusta! Se haluaa ITSE MAISTAA!

Välillä jännitys on vienyt voiton ja hän on perääntynyt, mutta olen sanonut että se on ihan ok ja olen tosi iloinen kun edes ehdotit, että voisit maistaa.

Ja nyt, pari kuukautta reissusta Ruu söi lautasellisen riisiä ruuan kanssa. Sitä ei ole tapahtunut kolmeen vuoteen. Muistan kun hän söi vuoden ikäisenä riisiä, ja me tyytyväisinä katselimme. Sen jälkeen hän on sanonut ei.

Tänään sanoin, että jos hän syö riisiä niinkuin me muutkin, hän saa iltapalalla pannukakkua ja niin hän söi, koko annoksen! Hän pyysi, että saa laittaa sinne sekaan ketsuppia ja juustopaloja, ja minä sanoin tottakai että anna mennä :D Laittakoon minun puolestani sinne sekaan vaikka sen pannukakun, mutta pääasia kun syö riisiä!

Ja toinen asia tälle päivälle: hän maistoi ekaa kertaa sinappia, kun olimme pulkkailemassa. Hän ei ole koskaan ennen suostunut edes maistamaan sitä, mutta nyt hän suostui kun sanoin, että hän saa sitten kaakaota. Ja näin hän maistoi ekan kerran sinappia makkaran päällä ja sanoi että se oli hyvää! :D

En tiedä mitä tähän kaikki viisaat kasvattajat sanovat, mutta minä kiitän lastani joka kerta ja kerron, kuinka iloinen olen kun hän suostuu maistamaan ja syömään! Kerroin, kuinka ylpeä ja iloinen äiti on kun hän tekee niin.

Nirso lapsi on stressin aihe


Jos joku siellä vetää herneitään nenään, niin ihan sama. Nirso lapsi on varmasti monelle sen kokevalle vanhemmalle aikamoinen stressi, ja voin kertoa että täällä on keksitty vaikka mitä keinoja, että saataisiin neidille kaikkea ravintoaineita.

Joten nyt kun tämä yksi nirso lapsi on saatu innostumaan maistelusta tällä tavoin, niin on se iso voitto meille!

Ei ole pakko niellä, saa sylkeä heti ulos


Uskon, että yksi avain tässä oli se, että Ruu tajusi, ettei hänen ole pakko tykätä siitä mitä maistaa. Ja että sen saa laittaa pois suusta jos tuntuu epämiellyttävältä.

Olen keskustellut tästä asiasta, ja olen saanut ohjeita siitä, että lasta voi kannustaa ihan alkuun haistamaan uutta ruokaa, ja jo sen koskettaminenkin on yksi askel eteenpäin. Joten nyt tiedän miten tässä edetään - jos Ruu ei halua joskus maistaa jotain niin voin kehottaa häntä edes sormella koskettamaan sitä tai haistamaan. Ja sekin on jo hyvä juttu!

Ei mulla tällä kertaa muuta. Oli pakko tulla jakamaan tämä ilo :)

Luovumme unelmiemme kodista

Kun rakensimme kotiamme viisi vuotta sitten, ajattelimme, että tässä asutaan loppuelämä.

Perustin tämän blogin rakentamisen ympärille ja kirjoittelin aiheella "loppuelämän kotia rakentamassa". Mutta silloin ei osattu vielä ennustaa meidän tulevia tarpeita, ja nyt on tilanne sellainen että olemme suunnanneet katseen eteenpäin.

Myydään omakotitalo Liedosta

Tämä päätös syntyi viime kesänä. Olimme mieheni kanssa kahdestaan pyörälenkillä, anoppi oli lasten kanssa. Meillä oli tosi kivaa. Satoi välillä kaatamalla, mutta se teki kaikesta vielä hauskempaa :) Puhuimme tulevaisuudesta ja teimme yhteisiä suunnitelmia. Sillä lenkillä päätimme, että alamme rakentamaan uutta kotia.

Tontti ostettiin syksyllä. Tontin myötä alkoi tietenkin suunnittelu kiihtymään, ainakin päänsisäisesti.

Välillä haikeus iskee. Tämä paikka on ihana ja olemme tehneet valtavan työn talon ja pihan eteen.

Eräänä päivänä annoin lapsille vauhtia keinuissa pihallamme, ja mietin että luovumme tästä kaikesta, emmekä koskaan enää tule saamaan sitä takaisin. Oikeasti ajatus vähän itkettää nytkin, mutta meillä on omia tunteitamme suuremmat syyt muuttaa.
Eniten tulen kaipaamaan pihaa ja tonttiamme ylipäätään. Kodin voi rakentaa uusiksi, mutta samanlaista pihaa on harvassa paikassa tarjolla (ainakaan meidän budjetilla)



Mutta elämä vie eteenpäin, uusiin haasteisiin. Innolla tietysti jo suunnittelemme tulevaa kotiamme.

Kertokaa parhaat vinkkinne talon myyntiin ja näyttöjä varten? Ja mitä itse olette yleensä pitäneet tärkeänä, kun olette olleet katsomassa perheelle uutta kotia?

Aiomme kesällä vielä laitella lomalla kodin viimeisen päälle ja sitten kesällä alamme aktiivisesti etsimään tälle ostajaa :) Ja rakentaminen alkaa näkyä blogissani aika pian - meillä täällä pyöritetään jo pohjapiirustuksia ja kohta esittelen tontinkin!

Jos rakentamisen seuraaminen kiinnostaa, seuraa instassani instagram.com/miiametsoblog tai facebook.com/miiametsoblog :)