Tilda 2 viikkoa, ja 2- vuotiaan isoveljen oireet

Tilda on nyt 2 viikkoa vanha. Hän on voinut hienosti, ja painoakin on tullut hyvin, hän painaa jo noin 300 g enemmän kuin syntymäpainonsa oli :) Ensimmäinen neuvola oli eilen. 



Ensimmäisen viikon jälkeen kirjoitinkin tänne, että jonkin verran on isommissa lapsissa ollut oireilua vauvan tuloon. Mutta nyt, kahden viikon jälkeen on erityisesti Remun käyttäytymisessä nähtävissä selvä muutos.

Remu kiusaa isosiskoaan koko ajan, hajottaa paikkoja, heittelee leluja, jokaiseen kieltoon reagoi voimakkaalla huudolla ja vastustaa nukkumaanmenoa enemmän kuin ennen. 

Näiden lisäksi hän haluaa entistä enemmän olla sylissä ja hakee läheisyyttä, joihin tietysti koetankin vastata mahdollisimman paljon. Onneksi Tilda yhä nukkuu paljon ja aikaa jää myös isompien kanssa olemiseen.

Ja onni on, että Remu ei edelleenkään kohdista tätä mitenkään vauvaan. Hän haluaa pussata, ottaa vauvaa syliin ja silittää. 

Lisäksi Remulle on tullut ihan valtava edistys puheen kanssa näinä 2 viikkona. Uusia sanoja tulee nyt monta päivässä - tämä on tietysti hirvittävän iso ilonaihe meille :) Vielä kun pottailukin edistyisi ;)

Tänään taidan viedä Tildan ensimmäiselle vaunulenkille. Olen ollut aika maltillinen hänen ulkoilun aloittamisen kanssa, kun meillä ei ole kiire mihinkään. Tänään on myös ystäväni tulossa katsomaan vauvaa, talon myyntinäyttö, Ruun satubaletti ja Ruun tanssinäytös. Eli ohjelmaa riittää :)

Mukavaa lauantaita kaikille!


Tulethan mukaan myös instaan!

Takana viikko elämää 3 lapsen kanssa - miten meillä on mennyt?

Nyt on reilu viikko eletty elämää kolmilapsisena perheenä.

Vauva on ollut melkein kuin häntä ei olisikaan, siinä mielessä että hän on nukkunut noin 20 tuntia joka päivä. Eli hänestä ei ole ollut minkäänlaista "vaivaa", jos niin voi edes vauvoista yleensä sanoa :)

Hän on nukkunut kaikki yöt kotona tosi hyvin, muutamana aamuna valvonut jonkin aikaa 4-5 maissa, mutta sitten on vielä jatkanut uniaan pitkälle aamuun. Nukkuisipa nuo isommatkin niin hyvin! :)


Miten isommat lapset on reagoineet vauvan tuloon?

Ruu ja Remu ovat olleet alusta asti aivan ihania vauvaa kohtaan. 

Jo synnärillä he olivat ihastuneita pikkusiskoon ja halusivat heti helliä häntä, melkein kilpailuksi meni sekin, kumpi saa enemmän koskettaa pientä :) 

Mutta ei voi väittää, etteikö lapset olisi reagoineet vauvan tuloon. 

Tämä on näkynyt esimerkiksi uudenlaisena kiukutteluna, varsinkin Ruu on vetänyt herkästi herneen nenään. Ja jos hänelle sanoo jostain asiasta, että se oli tyhmästi tehty, hän ottaa kritiikin itseensä ja häntä alkaa itkettää helpommin kuin ennen. 

Remu taas ottaa mallia Ruun kiukuttelusta. 

Eräänä päivänä hän sanoi, että hän haluaisi, että kotona olisi asiat niin kuin ne oli ennen vauvaa. 

Mutta täydensi, että vauva saisi silti olla olemassa. Kyselin, mikä sitten pitäisi olla niin kuin ennen. Kuulemma kotona tehdyt muutokset (tv-taso ja matto vaihtuneet!) pitäisi palauttaa ennalleen ja koristetähti ottaa pois :) 

Toisella kertaa hän sanoi, ettei äiti enää tarvitse häntä. Ja hän ei tarvitse äitiä 💔 

Mutta nämä on tulleet siis tilanteissa, joissa hän ei ole halunnut vaikkapa pestä hampaita tai mennä nukkumaan. Hän on myös halunnut enemmän nukkumaan meidän sänkyymme, (jossa siis nykyään nukkuu vauva) ja omaan sänkyyn menoa on vastusteltu enemmän, kuin ennen.

Ruu on myös sanonut, että haluaisi olla aina pieni, eikä halua olla iso tyttö. Olen siihen sanonut, että hän saa aina olla minun pikku tyttöni. Olen kaikkeen näihin koettanut vastata hyvin lapsentasoisesti ja jutella ja kuunnella, mikä hänen sydäntään painaa, että hänellä olisi sellainen tunne, että häntä kuunnellaan ja otan hänet tosissani. 

Remu ja Ruu ovat olleet taas räkäisiä ja yskäisiä, varsinkin viime viikolla oli molemmat yhtä aikaa. 

Silloin tuntui hiukan seinät kaatuvan lastenkin päälle, mutta olen ihan näitä tilanteita varten hankkinut jotain pientä uutta tekemistä, esim muovailujuttuja ja värityskirjaa jne, mihin he voivat kääntää energiansa silloin, kun kaikki menee vain tappeluksi ja minä olen kiinni vauvassa. 

Ensimmäinen yö yksin lasten kanssa

Mieheni teki viime viikon puolikasta työpäivää, joten olimme tänään ensimmäisen koko työpäivän keskenämme. 

Ruu on onneksi jo parantunut sen verran hyvin, että vein hänet jo seurakunnan kerhoon 3 tunniksi. 

Sinä aikana myös Remu otti reilun tunnin unet, ja sain hetken keskittyä vain Tildaan ja ehkä vähän suklaaseen :D 

Kun Tilda nukahti ja Remu oli hereillä, sain olla Remun kanssa kaksin ja rakentelimme legoilla ja luimme kirjaa. Mukavaa, että ehtii jokaisen kanssa vuorollaan olla ihan kaksin.

Nyt isommat lapset ovat isänsä kanssa ulkona nauttimassa lumesta ihan innoissaan ja Tilda nukkuu, joten hetki blogin seurassa minulle :)



Viikonloppuna olimme ensimmäisen yön lasten kanssa keskenämme. Mieheni auttoi laittamaan lapset nukkumaan, ja lähti kavereitaan moikkaamaan mökkireissulle. 

Otin tuoksi yöksi kaikki kolme samaan sänkyyn kanssani, koska Remulla oli kova yskä. Olisin muuten joutunut jokatapauksessa juoksemaan hänen luonaan, kun hän itki yskimisen takia. Lisäksi Ruulla tulee usein yöllä pahoja unia tai pissihätä. 

Yö meni tosi hyvin, vaikka heräsin tietysti usein Remua auttamaan yskän kanssa. Tilda oli helppo. eniten vaivaa oli Vilistä, joka jostain syystä haukkui alakerrassa keskellä yötä moneen otteeseen. Ehkä hän reagoi siihen, kun kaikki ei ollut kotona tai kun oli täysikuu. 

En tiedä, mutta se oli kyllä ärsyttävää, pelkäsin että lapset heräävät koiran haukkuun. Mutta eivät heränneet! :) 

Pikkuhiljaa elämä asettuu uusiin uomiinsa

Kerroin teille viimeksi kaikista vaivoista, joita eka viikko synnytyksen jälkeen oli täynnä. Nyt ne alkavat olemaan historiaa! 

Imetys ei enää satu, jälkisupistukset ovat loppuneet, turvotus alkaa pikkuhiljaa helpottamaan ja migreenikin on pysynyt poissa. Pukamat ei ole hävinnyt :D

Tervetuloa seuraamaan myös instan puolelle. Nyt lähdetään viemään Ruu jumppaan ja mennään ostamaan meidän pihalle jouluvalaistusta!

Siitäkin tulee varmasti kuva instaan :) 

Viikko synnytyksen jälkeen: ummetusta, pukamia, kipeät, veriset rinnat, horkkaa ja jälkisupistukset


Nyt on viikko synnytyksestä. Olen ihan korviani myöten rakastunut vauvaan. Kummallinen on tuo onnentunne, kun saan vauvan vierellä olla ja pitää häntä ihan lähelläni ♡

Viikko sitten tähän aikaan vauva oli muutaman tunnin ikäinen, synnytys meni hienosti. Olen kiitollinen siitä.

Viikko sen jälkeen ei kuitenkaan ole ollut helpoimmasta päästä, ja halusinkin kertoa siitä, että vaikka synnytys olisi helppo, ja selviäisi ilman repeämiä, ei sen jälkeen aina välttämättä ole elämänsä kunnossa. 

Tiedän, että monella on vaikeampaa, mutta itseni yllätti, että helpon synnytyksen jälkeen olenkin ollut kipeämpi kuin vaikka Remun synnytyksen jälkeen.

Otin tämän kuvan 4 päivää synnytyksen jälkeen. Näytän edelleen suunnilleen samalta. 

Kuvasta näkee, miten turvotus on aika suurta, kasvoissa ja vartalossa. Turvotus on ollut suurempaa, kuin raskausaikana, ei minulla oikeastaan kasvoissa näkynyt turvotus raskaana ollessa. 

synnytyksen jälkeen, maidonnousu, veriset nännit, ummetus, pukamat, horkka ja jälkisupistukset

Vartalo synnytyksen jälkeen

Tämä viikko on ollut aika rauhallista menoa. En ole vielä alkanut liikkumaan isommin, koska olen ollut aika kipeä. 

Ulkoilu ja rauhallinen kävely varmaan tekisi hyvää, katsotaan jos tänään jo pääsisin liikkeelle. Olen ollut kalpea kuin lakana. 

Yhtenä aamuna purskahdin itkuun aamiaispöydässä, koska joka paikkaan koski niin paljon, ja on aika avuton olo. En siis yleensä itkeskele, ehkä kerran vuodessa.

Maidonnousu

Maito nousi todenteolla 3 päivän päästä synnytyksestä. 

Minulla maidon nousu on joka kerta ollut kovin tuskaista. Rinnoista tulee kovat, kivistävät, kuumottavat, suorastaan kulmikkaat, koska maito tulee niin vauhdilla ja suurina määrinä. 

Vauva ei mitenkään saa juotua sellaisia määriä, ja pumppaamaankaan ei kannata isommin ryhtyä, koska se taas lisää maidontuotantoa.

Maidon nousu teki tällä kertaa myös jotain, mitä ei itselleni ole ennen käynyt. 

Yhtenä iltana iski ihan yhtäkkiä hillitön horkka. Minulle tuli yhdenäkkiä järkyttävän kylmä, niin kuin olisi pakkaseen laitettu ilman vaatteita. 

Vedin peitot päälleni ja horkka oli ihan järkyttävä. Tärisin niin paljon, että hampaat todella kalisivat yhteen, enkä voinut sille mitään. 

En osannut yhdistää tätä maidon nousuun, enkä tiennyt syytä, miksi menin horkkaan. Niinpä säikähdin, että jotain on nyt huonosti ja minua alkoi itkettää ja siinä tärisin, kalisin ja itkin peittojen alla. 

Kun vauva itki, en pystynyt edes kävelemään horkassani, vaan konttasin hänen luokseen ja otin peiton alle kanssani. Onneksi horkka meni ohi noin viidessä minuutissa. 

Jälkisupistukset

Jälkisupistuksia ei ollut Ruun synnytyksen jälkeen, mutta Remusta ne tulivat tutuiksi. Ja nyt taas on ollut todella voimakkaat kivut. 

Jälkisupistukset tulevat joka kerta ensimmäisinä päivinä synnytyksen jälkeen, eritoten imettäessä vauvaa. En tiedä tuleeko niitä jos ei imetä? Varmaankin. 

Tosi voimakkaat kivut, ihan synnytyssupistuksiin verrattavia kipuja. Onneksi ne ovat nyt jo helpottaneet, mutta niistä kärsin noin 3-4 ensimmäistä päivää.

Rinnat verillä

Imetys on ollut alkuun tuskaisaa. Varsinkin vasen nänni on todella kipeänä, vaikka molemmat nännit ovat yhtälailla verillä. 

Joka kerta, kun vauva ottaa kiinni vasemmasta rinnasta, silmissä tuntuu sumenevan. kun kipu on niin kova. 

Onneksi edes oikea rinta alkaa olla jo parempi, joten ihan jokainen imetyskerta ei tarvitse alkaa kivun kanssa. 

Pukamat

Minulla on tullut jokaisen lapsen synnytyksestä peräpukamat. Remun ja Ruun jälkeen olen selvinnyt niistä kotikonstein, mutta nyt en. Tällä kertaa tuli niin iso ja kipeä pukama, että olen käynyt sen kanssa lääkärissä. 

Sieltä sain tutkimusten jälkeen (ERINOMAINEN LÖYDÖS! huudahti vanhempi, huumorintajuinen lääkäriherra :'D ) puuduttavaa geeliä ja reseptilääkkeet. Toivotaan, että näillä selvitään, tilannetta seuraillaan. 

Välillä on ollut vaikea edes nukkua, kävellä saatikka istua pukamien kanssa.

Ummetus

Ummetus iski tietysti heti synnytyksen jälkeen.

Siihen otin Pegorionia, joka onneksi auttoi nopeasti, ja nyt pidän massaa pehmeänä apteekista ostetun magnesiamaidon kanssa. 

Magnesiamaitoa voin kyllä suositella muillekin synnyttäneille, kannattaa aloittaa sen käyttö heti kun on synnyttänyt. Otan pari kertaa päivässä ja se on riittänyt. 

Migreeni

Kaksi päivää kärsin myös kovasta migreenistä. 

En tiedä, oliko se hormoneista johtuvaa vai kenties huonoista imetysasennoista vai kaikesta tästä yhteensä, mutta kun oli yhtä aikaa migreeni, pukamat pahimmillaan, kipeät jälkisupistukset ja kipeät rinnat, niin olo oli kyllä aika huono. 

Kaiken tämän keskellä on ollut vähän pinna kireällä isompien lasten ja koiran kanssa. Ei sillä, että he olisi tehneet mitään väärää - koira oireillut tietysti hiukan siihen, kun hän on saanut vähemmän aktiviteettia ja huomiota, kun uusi arki on etsinyt uomiaan. Mutta kyllä tämä tästä. 

Ruu ja Remukin on hieman oireilleet vauvan tuloon, kerron siitä vaikka eri postauksessa. Vaikka he ovat ihastuneita vauvaan ja haluavat auttaa, niin kyllä heistä silti huomaa, että muitakin tunteita on tässä uudessa tilanteessa herännyt. 

Tervetuloa myös instan puolelle :) 



Helppo askartelu "Kirje joulupukille" lapsen kanssa

Kaupallinen yhteistyö Tammer-Tukku

Taas on se aika vuodesta, kun ihanan nostalgisesti lelukuvastoja tippuu postilaatikosta :)

Meilläkin on Ruun kanssa selattu lelukuvastoa innolla, ihan oma lapsuus tulee mieleen. Ruun ihaillessa leluja, minulle tuli mieleen, että voisimme tehdä lelukuvaston kanssa helposti kirjeen joulupukille. 

Ruu ei osaa vielä kirjoittaa kirjettä itse, joten näin hän pääsisi itse enemmän mukaan kirjeen tekemiseen :)

Tämä tapa helpottaa myös joulupukin apureiden työtä: Jos kirjeessa lukee vain "Littlest pet shop juttuja", se voi olla hepreaa isovanhemmille.

Mutta, kun kirjeessä on kuva sekä lelun nimi, on etsiminen helpompaa. Ja kun mukaan laittaa vielä nettikaupan osoitteen, josta kaikki löytyy, niin menee helpoksi :)


Ehdotin Ruulle, että hän leikkaa irti kaikki toiveensa tästä Joulun Toivelelut 2018 -kuvastosta, ja yhdessä liimataan palaset kirjeeseen.


Tämän jälkeen Ruu halusi vielä koristella kirjeen.

Nyt meillä on valmis kirje pukille postitettavaksi, ja tytön oma tekemisen jälki näkyy varmasti kun ei ole tarvinnut äidin kirjoittaa kirjettä :)


Vauvajutut on näkynyt meillä Ruun leikeissä vahvasti. Ruun toiveissa on esimerkiksi tämä vauvanukke, joka syö ja kakkaa! :)

Tämän lisäksi toiveisiin leikattiin vauvanuken syöttötuoli.

Tein tietysti jo tilauksia tämän yhteistyön muodossa, ja tilasin samalla Remullekin joululahjat.

Remulle valitsin juttuja sen perusteella, mihin hän itse näytti ihastuvan. Niitä olivat kaikki työkoneet ja autot ja pelastusajoneuvot :)

Hänelle on tällä hetkellä kaikki potkuteltavat ajoneuvot ihan ykkösiä, ja tämä Mersun potkuauto lähtikin joulupukin konttiin.

Lisäksi arjen iloksi tilasin tämän Play Doh leivänpaahdin- setin.



Meidän molemmat tykkää ihan hirveästi noista muottijutuista, millä saa tehtyä kaikkea hienoja juttuja muovailuvahasta.

Ruulla menee helposti kaksi tuntiakin omassa rauhassaan, kun saa väkertää  noilla muoteilla juttuja! Joten tosi kiva ratkaisu tylsiin päiviin. Suosittelen lämpimästi tämän ikäiselle :)

Näitä Play-Doh muottijuttuja on paljon erilaisia, käy katsomassa valikoima täältä!

Miten teillä muuten tehdään lasten ja joulupukin kanssa? Sanotteko, että pukki tekee lahjat korvatunturilla ja tuo ne? Meillä sanotaan, että isi ja äiti ja mummot ja ukit ne hankkii, ja joulupukki jakaa ne jouluaattona.

Black week -alennus kaikista leluista ja arvonta!

Osoitteessa lelutnetissä.fi on Black Weekin kunniaksi kaikki lelut alennuksessa vähintään -15 %, ja muista myös käydä täällä osallistumassa upeiden joululelupakettien arvontaan! 

Synnytyskertomus: 3. synnytykseni oli kaikinpuolin kaunis kokemus

Synnytyskertomus 3. lapsemme synnytyksestäni on tässä. 

Meidän rakas Tildamme, 3 päivää vanha, nukkuu vierelläni sitterissä, maha täynnä maitoa. 

Mieheni lähti viemään vanhemmat sisarukset kerhoon. Youtubesta soi Ville Valon ääni ja takkatuli räiskii rauhallisesti taustalla. 

Kirjoitin viimeksi tänne rv 40+0, eli laskettuna päivänä ja kerroin, että minulla on ollut välillä todella tukala olo, ja jonkin verran on supistellut iltaisin, mutta ne ovat päättyneet. Mietin, millä saisi edistettyä synnytyksen käynnistymistä.

Synnytys kokemuksia

Saman päivän iltana heitimme mieheni kanssa reippaan kävelylenkin, mutta vielä illalla ei ollut yhtään kummemmin olo siitä, että pian synnyttäisin.

Muutamia supistuksia, oikeastaan kivuttomia, kuukautiskivun tuntuisia ja kohdun kovettavia tuli ennen puolta yötä, mutta ne jäivät siihen. 

Yhden aikoihin 2 -vuotias poikamme kömpi omasta sängystään viereeni nukkumaan, mutta en saanut nukuttua, kun poika oli niin levoton ja välillä tuli noita supistuksiakin. Siirryin supistuksieni kanssa alakertaan sohvalle nukkumaan. 

Tai ainakin koetin nukkua, samalla nimittäin kellotin supistuksia sovelluksen muistiin, jotta pysyisin kärryillä niiden laadusta. 

Supistuksia tuli puolen tunnin-kymmenen minuutin välein, välillä väli oli pidempikin ja torkahtelin. Näin kului koko aamuyö. 

Ramppasin vessassa useaan kertaan, suoli tuntui tyhjentyvän pikku hiljaa. 

Rv 40+1, synnytys käynnissä

Puoli kuuden maissa poikamme herätti miehenikin, ja he tulivat alakertaan. Kerroin, että nyt on supistellut koko yön, mutta ei kovin kipeää. Tuossa kohtaa supistuksia tuli 8-10 minuutin välein. 

Ehdotin, että anopilleni voisi laittaa viestiä, että tänä aamuna voisi tulla meille, koska meillä voi olla synnärille lähtö edessä. Mies laittoi viestin.

Supistusten luonne alkoi pian muuttua. Niistä tuli napakampia, ja aika pian ehdotinkin laittamaan uuden viestin, että oikeastaan anoppini voisi jo lähteä ajelemaan meille. 

Nyt olin jo aika varma, että tänään meillä on synnytys edessä. Ajatus jännitti ja vähän pelotti, pelkään kaikkea kipua. Otin panadolin auttamaan supistuskipuihin. 

Pakkasin kassin, puin itseni ja kun anoppi tuli, kävin herättämässä vajaa 5 -vuotiaan esikoistyttömme. 

"Hei, mummo tuli meille, tuletko moikkaamaan mummoa?"

"- Ai, en tiennytkään, että mummo tulee meille tänään" Tyttö sopersi ja nousi sängystä. 

"Mummo tuli, koska isi ja äiti lähtee sairaalaan pikkusiskoa hakemaan"

"-Ai, en tiennytkään että tänään tulee pikkusisko!" Tyttö virkistyi samantien :D 

Menin vielä viimeisen kerran vessaan ja sanoin miehelleni, että tämän jälkeen lähdetään. 

Tässä vaiheessa supistuksia tuli 2-6 minuutin välein. Vessassa vielä mietin, että mennäänköhän me liian aikaisin? No, ehkä sitten ehdin olemaan vaikka ammeessa, jos en ole vielä avautunutkaan. 

Matka Tyksiin kesti ruuhkassa noin 20 minuuttia. Se oli aika tuskaista, istuminen ja supistelut eivät ole mukava yhdistelmä. Paras kivunlievitys tässä vaiheessa oli Radio Rock. Kun Volbeatin Still Counting pärähti soimaan, tuntui kivun kestäminen heti helpommalta. 

Kerroin tässä vaiheessa miehelleni viime hetken toiveita synnytyksestä, pyysin muistuttamaan hengittelystä, ja pian hän tiputti minut synnärin ovelle ja lähti etsimään autolle paikkaa. 

Tässä vaiheessa supistukset tulivat noin 2 minuutin välein. "Tulin synnyttämään" ilmoitin vastaanotossa, ja se oli aika ilmeistäkin, kun siinä kiemurtelin tuskissani :) 

Kätilö kokeili nopeasti kohdunsuun ja totesi minun olevan 8 cm auki, joten menemme suoraan saliin. 

Kello oli tässä vaiheessa 8:14.  

Vaihdoin vaatteeni kaapuun ja nojailin sängyn reunaan, liikuttelin lantiotani edestakaisin. Varsinkin eteentaivutus tuntui auttavan supistuksen aikana. 

Kätilö kysyi kivunlievitystoiveitani. Sanoin, että ei oikeastaan ole mitään suurempia toiveita, tensiä voisin kokeilla, ja kysyin ehdotuksia sellaisista keinoista, jotka ei ainakaan mitenkään hidastaisi synnytyksen edistymistä. Hän ehdotti muistaakseni pudendaalipuudutusta, mutta minusta tuntui että en halua mitään toimenpiteitä kuitenkaan. 

Kerroin, että haluaisin olla pystyssä mahdollisimman pitkään. Olin kirjannut synnytystoiveisiini jakkaran, ja kätilö kysyi jos haluan käyttää sitä synnytyksessä. En enää oikein tiennyt mitä halusin, vastasin useaan kysymykseen "En mä tiedä"

Pian minusta alkoi tuntua, että en enää luota pystyasentoon. Minusta tuntui, että jalat saattaisi pettää alta kun minua ponnistutti. Pyysin päästä sänkyyn varmuuden vuoksi. Siinä päädyimme kylkiasentoon - olin lukenut siitä teiltä lukijoilta tosi paljon hyvää, ja siksi se tuli nytkin mieleeni. 

Kätilö oli aivan ihana. Hän antoi silloin tällöin kannustusta, pyyhki ulostetta, mutta hyvin vähän mitenkään ohjeisti. Tuntui juuri tilanteeseen sopivalta, että synnytys sai edetä ihan itseksiään, omalla tahdillaan, ei kehotuksia ponnistuksista. Mieheni piti hiestä märästä kädestäni kiinni ja muistutti hengityksestä.

Sain TENSin selkääni, ja se tuntuikin auttavan. 

Samoin voimaannuttavista ajatuksista oli apua tosi  paljon. Kun kipu oli kovinta, koetin keskittyä ajatukseen, että kohta pikkuinen tyttömme on täällä. Se auttoi poistamaan ajatukset pois kivusta.

Välillä supistukset olivat lyhyitä, välillä niiden välit olivat pidempiä, mutta kätilö antoi niille aikaa eikä kysellyt mitään. 

Edellisissä synnytyksissäni ponnistaminen on tuntunut hiukan suoritukselta, kun ohjeita on tullut, (tietysti hyvää tarkoittavia,) mutta nyt oli jotenkin hienoa, kun ponnistus sai tulla rauhassa ja olla lyhyt, jos siltä tuntui. 

Tykkäsin myös siitä, ettei lapsivesikalvoja puhkottu, ei edes ehdotettu. Ne puhkesivat itsestään ihan lopuksi. 

Pikkuhiljaa vauva eteni. Kätilö kysyikin pian, haluanko jo kokeilla kädelläni vauvan päätä, mutta en halunnut. Vauva oli jonkin aikaa pelkkä pää ulkona, mutta ihan hiljaa (ehdin jo huolestua). Pian sain uuden supistuksen ja ponnistin vartalonkin ulos.

Napanuora sai sykkiä rauhassa loppuun asti ennen leikkausta.

Kello oli 8:51 kun Tilda syntyi, eli ehdimme kaikenkaikkiaan olla noin 45 minuuttia sairaalassa :)  

synnytyskokemus

Polikliininen synnytys.. tai ei sittenkään

Olin kirjannut toiveisiini polikliinisen synnytyksen, eli että pääsisimme kotiutumaan 6 tunnin kohdalla. 

Vauvalla ja äidillään oli kyllä kaikki hyvin, eli olisimme päässee kotiin, mutta mieleni kuitenkin muuttui. 

Ajatus kodin hälinästä 2 vanhemman lapsen kiljuessa ei tuntunutkaan enää houkuttelevalta :D

Päätimme mieheni kanssa, että minä ja vauva kotiudumme vasta seuraavana päivänä.

Näin sain rauhassa tutustua pikkuiseen ihan kaksin ihokontaktissa. Saimme yhden hengen huoneen, jossa meillä oli koko maailma vain meidän kahden :) 

Huono yö

Ensimmäinen yö oli uneton.

Vauva itki käytännössä 10 minuutin välein, enkä nukkunut silmäystäkään. Silloin kaipasin kotiin ja mieheni seuraa.

Vauvalla oli masu kipeä, mutta aamukuudelta hän sai isot kakat ulos ja nukahti vihdoin muutamaksi tunniksi :) 

Kotiin

Kotiin siis lähdimme 1 vrk iässä. 

Isommat sisarukset tulivat isänsä kanssa hakemaan meitä, ja olivat liikuttavan innoissaan pienestä siskostaan.

synnytyskertomus

Tänään, 3 vrk iässä meillä on tarkastus Tyksissä.

Vauva on ihana. 

Kiitos teille kaikille onitteluistanne ♡

Meitä voi seurata myös instassa :) 


Rv 40+0 eli tänään on laskettu aika!

Rv 40+0 saavutettu! Eli meillä alkoi rv 41. Tämä tarkoittaa sitä, että enintään 2 viikkoa enää ja synnytys alkaa, koska sittenhän se käynnistetään, jos ei ennen sitä lähde vauva suosiolla :D

Olo on välillä TOSI TUKALA. Toissapäivänä vauva painoi jotain lantion hermoa niin, että reisiin tuikki jatkuvasti sellaisia jalat alta vieviä sähköiskumaisia kipuja.

Eilen tuli koko illan supistuksia, väli vaihteli 7- 18 minuutin välillä monta tuntia. Mutta, kun menin nukkumaan, supistukset loppuivat. Olin tietysti jo toiveikas, että yön aikana supistukset voimistuisi ja viimeistään aamulla tulisi lähtö.

Mieliala vaihtelee.

Noina päivinä, kun on tosi tukala edes kävellä kotona, on semmoinen fiilis, että nyt riittäis jo.

Sitten taas tänään ei ole ollut mitään ongelmaa, olen touhunnut ihan normaalisti ja ulkoillut ja ei tunnu mitään kipuja. Mikäs tässä raskaana ollessa jos ei mihinkään satu.

Rv 40+0 ja synnytyksen käynnistäminen kotikonstein

Olen painellut akupisteitä, nilkan akupiste tuntui eilen noiden supistusten keskellä ihan toimivalta. Mutta en jaksanut sitä yötä myöten jatkaa, mieluummin rupesin nukkumaan. 

Saunassa olen käynyt muutaman kerran viime viikkoina, muutoin käyn ehkä kerran puolessa vuodessa. Mutta ei se ole supistuksia ainakaan aiheuttanut. 

Ananas ja synnytyksen käynnistyminen

Olen lukenut, että ananas voisi edistää synnytyksen käynnistystymistä. Jossain jopa luki, että ananas sisältäisi oksitosiinia, mikä ei kyllä taida olla totta - kaikkea ei kannata uskoa. 

laskettu aika, synnytys, ananas


Vaikuttavana aineena käsittääkseni on bromelaiini, joka on ananaksessa oleva entsyymi. 

Ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole, jos alan popsia tuoretta ananasta päivittäin. Sehän poistaa nestettäkin, jota tällain raskaana olevana on kyllä kehoon kertynyt :) 

Samaa entsyymiä on ilmeisesti myös kiivissä ja mangossa. En tiedä, onko ananaksen tehoa tieteellisesti todistettu, mutta onneksi ananas on hyvää, joten laitetaan testiin! Kerron sitten, miten kävi :D 

Jos minusta ei kuulu mitään, se voi tarkoittaa, että olen synnyttämässä. 

Tai sitten huomenna tulee taas huono ja kiukkuinen päivä, kun olen kurkkua myöten täynnä tätä masua enkä jaksa vilkaistakaan someen päin :) 

Mukavaa torstai-iltaa jokatapauksessa teille kaikille :) 

Tervetuloa mukaan myös instan puolelle!



Matkustaako lapsesi autossa mahdollisimman turvallisesti?

Kaupallinen yhteistyö Folksam ja Suomen Blogimedia

Miten lapsi matkustaa autossa kaikista turvallisimmin? 

Tämä aihe on henkilökohtaisesti lähellä sydäntäni.

Automatkustamista lasten kanssa on tullut pian 5 vuotta harrastettua.

Melko helppoa lapsen turvallisuuden suhteen oli vielä silloin, kun vauvan laittoi kaukaloon ja kaukalon isofixilla kiinni takapenkille. Vyöt jämäkästi kiinni - tässä ei voi paljon mokata, ainakin tuntui siltä.


Lapsen siirtäminen kaukalosta turvaistuimeen

Mutta mitä sitten kävikään, kun oli aika siirtää lapsi kaukalosta pois?

Kahlasin läpi testejä ja tutkimuksia, luin lehtijuttuja.

Millainen turvaistuin olisi hyvä valinta? Lopulta olin ihan hukassa kaiken lukemani kanssa. Päätin mennä lastentarvikeliikkeeseen, ja pyytää suositusta myyjältä - he varmasti tietäisi parhaiten!

Lopulta astelin kaupasta ulos roimasti köyhtyneenä, palkki-istuimen kanssa. Luulin tehneeni hyvän valinnan myyjän suosituksesta.

Nyt, neljä vuotta myöhemmin tiedän paremmin. Kunpa olisin jo tuolloin törmännyt Folksamin testeihin.

Kyseistä istuinta ei missään nimessä suositella. Jos olisin tuolloin tiennyt sen, mitä nyt tiedän, olisin valinnut eri istuimen.

Vuoden ikäisen ei pitäisi istua kasvot menosuuntaan.

Vakuutusyhtiö Folksam on testeissään todennut, että pienellä lapsella on viisinkertainen riski kuolla tai loukkaantua pahasti kasvot menosuuntaan asennetussa turvaistuimessa kuin selkä menosuuntaan asennetussa. 

Lasten tulisi matkustaa 4-5 vuotiaaksi asti selkä menosuuntaan. Moni vanhempi ei tiedä, että jalat koukussa matkustaminen ei ole turvallisuusriski.



Folksamin mukaan selkä menosuuntaan asennetun turvaistuimen suojausteho on 90–95 verrattuna suojan puuttumiseen. Kasvot menosuuntaan asennetuissa turvaistuimissa suojausteho on 60–70 prosenttia.

Siitä huolimatta vanhemmat kääntävät istuimet liian aikaisin, eli kuusi kymmenestä kolmivuotiaasta istuu autossa kasvot menosuuntaan päin.

Tutkimusraportti ja turvaistuintestin tulokset löydät Folksamin sivuilta täältä.

Perheauton turvallisuus

Millaisessa autossa lasten on turvallisinta matkustaa? Onpa perhe tai auto iso tai pieni, tärkeintä on, että se suojaa yhtä hyvin lapsia kuin aikuisiakin.

Turvallisia perheautoja on saatavana kaikissa kokoluokissa ja pienimmässä kokoluokassa turvallisuus paranee koko ajan.

Folksamin "Kuinka turvallinen autosi on?" - tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota mm. takapenkin turvalaitteisiin ja siihen, että autossa on riittävästi tilaa turvaistuimen ollessa kiinnitettynä selkä menosuuntaan.

Minä en edes tulisi kysyneeksi sellaisia takapenkin turvavarusteita kuin turvavyömuistutin, turvavyön kiristin, vyövoiman rajoitin ja turvaverho.

Nämä ovat erityisen tärkeitä silloin, kun lapsi matkustaa kasvot menosuuntaan.

Testitulokset näet täällä!

Lapsi autossa talvivaatteissa

Paksujen vaatteiden käyttäminen autossa voi heikentää lasten turvallisuutta, osoittavat Folksamin kolaritestit. joissa lapsella on päällä talvivaatteet.

Testissä selvitetään, miten 4-12 vuotiaiden matkustaminen talvivaatteissa kasvot menosuuntaan kiinnitetyssä turvaistuimessa vaikuttaa heidän turvallisuuteensa.

Tutkimuksessa todettiin, että jos turvavyö vedetään talvivaatteiden päälle, vyö ei kolarin sattuessa saa kosketusta kehoon. Erityisen huono tilanne on usein silloin, kun lapsi kiinnittää itse vyönsä ja vyö jää kiristämättä. Aikuisen tulisi aina tarkistaa vyön kiinnitys.

Folksam korostaa, että lapset ovat liikenteessä ryhmä, joka on muita alttiimpi loukkaantumisille ja siksi on tärkeää kiinnittää huomiota jokaiseen seikkaan, joka parantaa lapsen turvallisuutta.

Miten te toimitte pakkasilla?

Kotona auto on monella mahdollisuus ensin lämmittää, jolloin ei välttämättä tarvitse paksuja haalareita ylle. Mutta jo marketissa käydessä auto jäähtyy niin paljon, että onhan paksut vaatteet tarpeen.

Folksam neuvoo, että haalaria tai takkia avataan niin, että poikittaisvyö pääsisi lähelle kehoa.

Kolaritesti "Lapsi talvivaatteissa" ja vinkit lasten turvallisempaan automatkustamiseen talvella löydät täältä.

Näihin asioihin kannattaa oikeasti perehtyä. 

Pieniä juttuja, joilla voi parantaa lasten turvallisuutta autolla matkustaessa.

Minua ainakin harmittaa nyt jälkikäteen, kun menin sokeasti uskomaan myyjän puheisiin ja tyttömme matkusti monta vuotta istuimessa, joka ei tosiaankaan olisi paras mahdollinen.

Saako vielä perua - taas se viime hetkien paniikki ja synnytyspelko

Rv 40 on yli puolessa välissä, eli tänään on 39+4. Vauva on yhä tiukasti masussa.

Viime päivinä on tullut pieniä epävarmuuden tunteita - miten selviän vauvan ja näiden kahden isomman kanssa?

Entä kun en saa nukkua, Remu herättää joka aamu viiden maissa, siihen yöimetykset ja lasten flunssat ja muut. Miten kädetkään riittää kolmen kanssa? 

Myös synnytyskipu on alkanut pelottamaan ja olen ihan valmis ottamaan pienen aikalisän. Nyt yhtäkkiä ei olekaan enää kiire päästä tositoimiin! :D

rv 40 synnytys pelottaa


Viime viikolla olin vielä niin synnyttämään lähdössä, nyt olis kiva vaan jos tietäisin, ettei vauva tule tällä viikolla. En halua nyt synnyttää! (Ihan kuin sen saisin itse päättää :))

Mulla on tullut nämä samanlaiset fiilikset sekä Remusta että Ruusta ihan viime metreillä.

Ruuta odottaessa pelkäsin synnytyskipua ihan hirveästi ja sitä, miten lapsi muuttaisi elämän. Entä jos parisuhde ei kestäisikään vauvavuotta? No kipuhan oli jäätävä mutta onneksi vauvavuodesta selvittiin :)

Remua odottaessa pelkäsin tietysti, että taas joutuisin käynnistykseen ja sitäkin, miten kahden kanssa menisi.

Pitää varmaan vaan hyväksyä jo etukäteen, ettei aina tulekaan riittämään. Ja että tulen olemaan väsynyt. Omaa aikaa (esim liikunnalle!) täytyy opetella ottamaan. Ja päiväunia.

Enää ei tosiaankaan voi perua, mutta nämä ajatukset on varmaan osa prosessia, jonka oma kehoni käy läpi ennen synnytystä.


Ps. Instassa ihana arvonta!


Rv 40 ja synnytyksen stimulaatiohoito

Kaupallinen yhteistyö Kätilön koti

Voiko synnytyksen käynnistymistä edistää akupunktiopisteiden painelulla tai vyöhyketerapialla?

Kävin lauantaina Synnytyksen lempeässä stimulaatiohoidossa. Sain kutsun hierontaan kätilö Anna Paulilta, joka tarjoaa tukea ja osaamista raskausaikaan, synnytykseen ja vanhemmuuteen.

Olen käynyt hieronnoissa todella vähän elämäni aikana, ehkä kaksi kertaa. Niinpä ensimmäinen ajatukseni oli, miten mahtaa hieronta onnistua tämän masun kanssa ja jaksanko maata paikallani tässä tilassa?

Mutta melkein kaksi tuntia meni hoidossa ihan silmänräpäyksessä. Nukahdin käsittelyn aikana useita kertoja, olin milloin missäkin unessa menossa ja aina yllätyin yhtä paljon, kun heräsin ja olinkin hierottavana :)

Hoito tehdään kyljellään, ja ympärillä on ihanasti tukevia tyynyjä, joten mihinkään ei pääse kolottamaan.

Kätilön koti tarjoaa synnytyksen stimulaatiohoitoa suppeana (90 min) ja laajana versiona (120 min).

Molemmat sisältävät kehon hieronnan, akupisteiden painelua ja vyöhykkeiden käsittelyn. Näiden tarkoituksena on rentouttaa ja stimuloida kehoa, jotta keho vapauttaa omaa oksitosiinihormoniasi, joka taas voi käynnistää synnytyksen.

Akupisteitä painellaan hyvin voimakkaastikin, joten selkeästi kyseessä on hoito joka pyrkii herättelemään kehoa synnytystä varten.

Todella ihanalta kuulostaa myös Belly Mapping - hoito, jossa Anna lopuksi maalaa vauvan vatsan päälle siihen asentoon, jossa hän kohdussa tuolloin on! Sellainen olisi ihastuttava muisto raskausajasta.

Oma kokemukseni hoidosta oli todella rentouttava (niin kuin nukahtelusta voi päätellä), ja reilu vuorokausi käsittelyn jälkeen tunsinkin ensimmäiset napakat supistukset tämän raskauden aikana. Eli ehkä se jollain tasolla valmisteli kehoani tai edisti synnytyksen alkamista. Toiveikas olen!

Nyt en tietenkään voi kuin odottaa, pian nähdään milloin vauva on itse valmis tulemaan :)

Erilaisten hoitojen lisäksi Kätilön koti tarjoaa mm. synnytysvalmennusta, kotisynnytyskätilön palvelut ja synnytysdoulan palveluita.

Kaikki Annan tarjoamat palvelut löydät täältä.

rv 40 raskaus akupunktiohoito

Rv 40

Tänään täällä alkoi 40. raskausviikko. 

Masu tuntuu tosi isolta. 

Sf-mitta oli tiistaina 35,5 cm, eli melkein yläkäyrällä. Masu on pysty ja kapea, kuin olisi koripallo siellä sisässä!

Ihme, ettei vatsanahka ole vieläkään revennyt! Auttaakohan sisäisesti nauttimani reipas kaakaorasvan määrä ihon kimmoisuuteen? :D

Vauva on selkeästi vähän rauhallisempi kuin aiemmin, varmaan tila alkaa olemaan vähissä.

Joka ilta mietin, että jos yöllä alkaisi tapahtua. 

Päivät on ollut pitkiä, kun lapset ollut koko viikon kotona sairastelemassa. Ruu alkaa onneksi olemaan jo parempi, joten ehkä viikonloppuna jo päästään tekemään jotain :) 

Remu syntyi rv 39+2, eli kahden päivän kuluttua. Se olis aika kiva isänpäivän ylläri, saada vauva kotiin sunnuntaiksi! :) 

Tervetuloa mukaan jännäämään myös instan puolelle. Toivottavasti kohta on vauvauutisia! :)




Henkilön Miia Metso (@miiametsoblog) jakama julkaisu