Vauva on ollut melkein kuin häntä ei olisikaan, siinä mielessä että hän on nukkunut noin 20 tuntia joka päivä. Eli hänestä ei ole ollut minkäänlaista "vaivaa", jos niin voi edes vauvoista yleensä sanoa :)
Hän on nukkunut kaikki yöt kotona tosi hyvin, muutamana aamuna valvonut jonkin aikaa 4-5 maissa, mutta sitten on vielä jatkanut uniaan pitkälle aamuun. Nukkuisipa nuo isommatkin niin hyvin! :)
Miten isommat lapset on reagoineet vauvan tuloon?
Ruu ja Remu ovat olleet alusta asti aivan ihania vauvaa kohtaan.
Jo synnärillä he olivat ihastuneita pikkusiskoon ja halusivat heti helliä häntä, melkein kilpailuksi meni sekin, kumpi saa enemmän koskettaa pientä :)
Mutta ei voi väittää, etteikö lapset olisi reagoineet vauvan tuloon.
Tämä on näkynyt esimerkiksi uudenlaisena kiukutteluna, varsinkin Ruu on vetänyt herkästi herneen nenään. Ja jos hänelle sanoo jostain asiasta, että se oli tyhmästi tehty, hän ottaa kritiikin itseensä ja häntä alkaa itkettää helpommin kuin ennen.
Remu taas ottaa mallia Ruun kiukuttelusta.
Eräänä päivänä hän sanoi, että hän haluaisi, että kotona olisi asiat niin kuin ne oli ennen vauvaa.
Mutta täydensi, että vauva saisi silti olla olemassa. Kyselin, mikä sitten pitäisi olla niin kuin ennen. Kuulemma kotona tehdyt muutokset (tv-taso ja matto vaihtuneet!) pitäisi palauttaa ennalleen ja koristetähti ottaa pois :)
Toisella kertaa hän sanoi, ettei äiti enää tarvitse häntä. Ja hän ei tarvitse äitiä 💔
Mutta nämä on tulleet siis tilanteissa, joissa hän ei ole halunnut vaikkapa pestä hampaita tai mennä nukkumaan. Hän on myös halunnut enemmän nukkumaan meidän sänkyymme, (jossa siis nykyään nukkuu vauva) ja omaan sänkyyn menoa on vastusteltu enemmän, kuin ennen.
Ruu on myös sanonut, että haluaisi olla aina pieni, eikä halua olla iso tyttö. Olen siihen sanonut, että hän saa aina olla minun pikku tyttöni. Olen kaikkeen näihin koettanut vastata hyvin lapsentasoisesti ja jutella ja kuunnella, mikä hänen sydäntään painaa, että hänellä olisi sellainen tunne, että häntä kuunnellaan ja otan hänet tosissani.
Remu ja Ruu ovat olleet taas räkäisiä ja yskäisiä, varsinkin viime viikolla oli molemmat yhtä aikaa.
Silloin tuntui hiukan seinät kaatuvan lastenkin päälle, mutta olen ihan näitä tilanteita varten hankkinut jotain pientä uutta tekemistä, esim muovailujuttuja ja värityskirjaa jne, mihin he voivat kääntää energiansa silloin, kun kaikki menee vain tappeluksi ja minä olen kiinni vauvassa.
Ensimmäinen yö yksin lasten kanssa
Mieheni teki viime viikon puolikasta työpäivää, joten olimme tänään ensimmäisen koko työpäivän keskenämme.
Ruu on onneksi jo parantunut sen verran hyvin, että vein hänet jo seurakunnan kerhoon 3 tunniksi.
Sinä aikana myös Remu otti reilun tunnin unet, ja sain hetken keskittyä vain Tildaan ja ehkä vähän suklaaseen :D
Kun Tilda nukahti ja Remu oli hereillä, sain olla Remun kanssa kaksin ja rakentelimme legoilla ja luimme kirjaa. Mukavaa, että ehtii jokaisen kanssa vuorollaan olla ihan kaksin.
Nyt isommat lapset ovat isänsä kanssa ulkona nauttimassa lumesta ihan innoissaan ja Tilda nukkuu, joten hetki blogin seurassa minulle :)
Viikonloppuna olimme ensimmäisen yön lasten kanssa keskenämme. Mieheni auttoi laittamaan lapset nukkumaan, ja lähti kavereitaan moikkaamaan mökkireissulle.
Otin tuoksi yöksi kaikki kolme samaan sänkyyn kanssani, koska Remulla oli kova yskä. Olisin muuten joutunut jokatapauksessa juoksemaan hänen luonaan, kun hän itki yskimisen takia. Lisäksi Ruulla tulee usein yöllä pahoja unia tai pissihätä.
Yö meni tosi hyvin, vaikka heräsin tietysti usein Remua auttamaan yskän kanssa. Tilda oli helppo. eniten vaivaa oli Vilistä, joka jostain syystä haukkui alakerrassa keskellä yötä moneen otteeseen. Ehkä hän reagoi siihen, kun kaikki ei ollut kotona tai kun oli täysikuu.
En tiedä, mutta se oli kyllä ärsyttävää, pelkäsin että lapset heräävät koiran haukkuun. Mutta eivät heränneet! :)
Pikkuhiljaa elämä asettuu uusiin uomiinsa
Kerroin teille viimeksi kaikista vaivoista, joita eka viikko synnytyksen jälkeen oli täynnä. Nyt ne alkavat olemaan historiaa!
Imetys ei enää satu, jälkisupistukset ovat loppuneet, turvotus alkaa pikkuhiljaa helpottamaan ja migreenikin on pysynyt poissa. Pukamat ei ole hävinnyt :D
Tervetuloa seuraamaan myös instan puolelle. Nyt lähdetään viemään Ruu jumppaan ja mennään ostamaan meidän pihalle jouluvalaistusta!
Siitäkin tulee varmasti kuva instaan :)
Siitäkin tulee varmasti kuva instaan :)
