Lifestyleblogi

Hyvästit kodillemme ♡

Jäähyväisten paikka. 

7 vuotta sitten aloitin tämän blogin seuraavilla sanoilla:

ALKU

Vaikka aloitan kirjoittamaan vasta nyt, niin paljon työtä on jo tehty.

Lukemattomat tunnit, jotka on käytetty tontin etsimiseen ja taloesittelyihin talomyyjien tapaamiset ja ajetut kilometrit ovat jo takana.

Nyt on tontti löydetty ja siihen rakastuttu, perjantaina tehdään tonttikaupat, ja talon suunnittelu on jo kalkkiviivoilla.

Tavoitteena on kesällä 2013 muuttaa pois kaupungista, ja päästä omaan taloon :)




Nyt on aika sanoa hyvästit tälle kodille. Tänään haen avaimet väliaikaiseen asuntoon, johon muutamme seuraavien päivien sisällä. 

Talostamme on siis tehty tarjous, ja me olemme sen hyväksyneet.

En vielä ihan ymmärrä tätä. Kaikki on lopulta tapahtunut tosi nopeasti. Ja en usko, että lapset ymmärtävät, mitä muuttaminen oikeasti tarkoittaa. 










Ikävä tulee vielä

Minun on aina ollut helppo siirtyä elämässä eteenpäin, jättää asiat taakseni, vaikka isoissakin asioissa. 

Mutta tänne taloon olemme tulleet jokaisen lapsemme kanssa synnytyslaitokselta. Täällä on valvottu itkuiset yöt. 

Tuolla paljussa mieheni kosi minua. 

Tämän talon rakennusaikana mieheni ja kahden koiramme kanssa kuljimme täällä vuoden ajan illat ja viikonloput. Jekku ja Punkki on haudattu tämän maan multiin omenapuun alle. 



Täällä on huudettu miljoona kertaa "nyt loppuu tappelu!". Leivottu pullaa ja rakennettu lumi-ukkoja. Pesty tuhansia kertaa pyllyjä :'D

Paljon muistoja siis liittyy tähän paikkaan. Ja unelmia, joista osa jäi toteuttamatta.

Muutto tulee varmaan olemaan lapsille kova paikka. Eivät he sitä vielä ymmärrä, vaikka olen koettanut asiasta puhua.

Uutta kohti

Viikonloppuna vietämme täällä viimeiset juhlat; Ruun 5-vuotisjuhlat ja Tildan nimiäiset. Sitä ennen aloitamme siirtämään tavaroita seuraavaan osoitteeseen.

Jos haluaa  eteenpäin, on myös luovuttava vanhasta. Se pätee aika monessa asiassa elämässä.

Meidän synttärijuhlia ja uuden kodin puuhia voi seurata myös instassani, tänne blogiin en varmaan ihan heti ehdi kertomaan uutisia :)

Aloitamme ensin lastenhuoneista. Haluan tehdä ne ekana kuntoon, jotta lapsilla olisi kiva siirtyminen ja he olisivat innoissaan uudesta kodista.

Mutta nyt siis hakemaan avaimia ja pakkailemaan, leipomaan ja koristelemaan kotia juhlia varten.




Alesta löytynyt takkirakkaus - pitkä toppatakki

Minä olen muodin perässäkulkija - tarkoitan sitä, että kaikki ehtii olla  muotia jo kauan ennen kuin itse lämpenen niille ja raskin käydä ostoksillakin :)

Nyt hoksasin alesta tällaisen pitkän, kokovartalokondomi-tyyppisesti suojaavan toppatakin ja tajusin, että se on juuri sitä, mitä minä tarvitsen!

Kuljen paljon kuskaamassa lapsia, ja silloin ei tarvitse riisua takkia lainkaan. Tykkään lähteä liikenteeseen leggareissa ja paidassa, ja tämän takin alle ne piiloutuu ihanasti, ja näytän ihan sään mukaan pukeutuneelta :D

Tämä toppa on Icepeakin ja se oli -30 prossan alessa. Ei mikään kummoinen ale, mutta kun lähtöhinta takilla oli 150 euroa niin tuo on ihan tuntuva alennus.

Ja onhan toi nätti! Eli käytännöllinen ja hyvännäköinen - hyvä ostos siis :)

pitkä toppatakki alessa
Myin facebookin kirppiksellä entisen toppatakkini pois, se oli niin pientä kokoa etten enää mahtunut siihen.. Onneksi tämä on tasapaksua mallia eikä mitään vyötäröä tarvita :D

Esittelin tämän jo aiemmin instan puolella, tulkaa sinnekin mukaan! :)


Jälkitarkastus - erkauman tsekkaus, eka kerta vaa'alla synnytyksen jälkeen ja kierukan laitto.

Synnytyksestä on pian 10 viikkoa, ja eilen kävin jälkitarkastuksessa.

Oli muutenkin kiireinen päivä; minulla oli kampaaja-aika pitkästä pitkästä aikaa, Remulla rokotus ja Tildalla neuvola, lisäksi kävin aloittamassa kirppispöydän ja vielä illalla kävin ensin täydentämässä kirppispöytää ja vielä juoksu/kävelylenkillä.

Kuparikierukka ehkäisyksi

Olin aiemmin päättänyt, että otan tämän jälkitarkastuksen yhteydessä pitkästä aikaa jonkin ehkäisyn, ja valitsin kuparikierukan. Tähän päädyin siksi, että minulla on ollut kuparikierukka aiemminkin, ennen kuin aloimme yrittämään Ruuta.

Silloin minulla oli kuparikierukka melkein 6 vuotta. Tuolloin ei mitään vaivoja siitä ollut, joten ainakin silloin kuparikierukka oli minulle hyvä ratkaisu. Siksi haluan nytkin koettaa ehkäisyä sen avulla.

Hormonaalista ehkäisyä en halua, ja tämäkin asia painoi vaakakupissa.

Asennus vähän kirpaisi, mutta tosi vähän. Loppupäivän ajan tuli hiukan menkkamaista vuotoa, mutta se on jo loppunut.

erkauma vatsalihakset, jälkitarkastus, kierukan laitto

Erkauman tsekkaus

Jälkitarkastuksessa tehtiin kierukan asennuksen yhteydessä sisätutkimus, kaikki oli kunnossa. 

Kerroin, että hiukan on ongelmia vielä vessassa käydessä (isompi hätä), varsinkin jos yhtään tulee ummetusta, ja se johtuu lantionpohjan lihasten löysyydestä ja kudosten venymisestä ja on hyvin yleistä. 
Ummetusta pitää vaan koettaa ehkäistä ja tehdä lantionpohjan lihasten jumppaa.

Pyysin tarkistamaan mahdollisen erkauman, koska en ollut varma katsonko sen itse oikein. Mutta kuten ajattelinkin, sitä ei juurikaan ollut. Ihan vähän heti tuossa navan yläpuolella oli rakoa, joten vatsalihaksia hyvä tehdä vielä ihan rauhallisesti ja syviin vatsalihaksiin keskittyen. 

Ohjeita erkauman tunnistamiseen on esimerkiksi täällä.

Viimeiset raskauskilot

Painoni nousi raskauden aikana noin 14-16 kiloa, en ole ihan varma mitä se lopulta oli, kun taisin lopettaa vaa'alla käynnin :D 
Mutta nyt jälkitarkastuksessa menin ekan kerran vaa'alle, ja se näytti 5 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. 

En ollut ennen raskauttakaan missään hirmu timmissä kunnossa, mutta tämä 5 kiloa on tietenkin jossain tuossa keskivartalolla ja häiritsee kyllä, koska entiset housut ja takit puristaa, eikä mahdu kiinni. Inhottavaa! 

Eli haluaisin tietysti niistä eroon. Mutta kuten tiedätte, olen kova herkuttelija, joten se hieman vaikeuttaa asiaa :D

Ehkä Ruun synttäreiden jälkeen voisi alkaa vähän tiukemmalle linjalle vaikka arkiherkuttelun suhteen. 

Mulla toimii parhaiten se, että kävisin joka päivä vaa'alla. Sillä tavalla saan oikean kuvan siitä, nouseeko paino vai laskeeko. 

Nyt olen aloittanut sen juoksutreenin rauhallisen maltillisesti, joten ainakin liikuntaa olen vähän onnistunut vihdoin lisäämään. Jos vielä kuntosalitreeni alkaisi keväällä, niin olen tyytyväinen!

Mulla on tosi pullottava vatsa vielä, ehkä vatsalihasten heikkous ja just noi 5 kiloa siinä vaikuttaa. Ne jos olisi poissa vaikka huhtikuun puoliväliin mennessä, niin olisi kiva lähteä rantalomalle! :) 

Ilmainen juoksukoulu - ota haaste vastaan!

Viime syksynä, ollessani raskaana, luin ystäväni Lauran blogipostausta, jossa hän kertoi Sohvaperunan juoksukoulusta. Hän oli juuri juossut 5 km viiden viikon ohjelman jälkeen.

Silloin ajattelin, että kun vauva on syntynyt, niin minäkin kokeilen! Nyt synnytyksestä on 2 kuukautta.

Minä olen aina vierastanut juoksua. Se ei vaan tunnu mukavalta. Jos olen koettanut "alkaa juoksemaan" harrastukseksi, into loppuu yleensä tosi nopeasti.

Juoksu kuitenkin olisi hyvä harrastus minulle.

Inhoan käyttää aikaa matkoihin salille tai jumppaan. Ajatuskin siitä, että pelkkään siirtymiseen ja takaisin tuloon menisi esimerkiksi puoli tuntia tai jopa tunti, kauhistuttaa ja ahdistaa.



Juoksemaan voi lähteä heti kotiovelta. Se on tehokkaampi kuntoilun muoto kuin kävely, jota kyllä tykkään koiramme kanssa tehdä. Miksi en tykkää juosta?

Kun kunto on huono, on hirmu kova kynnys lähteä juoksemaan, koska eihän se huonokuntoisena hyvältä tunnu.

Sohvaperunan juoksukoulu ja helppo aloitus

Tämä Sohvaperunan juoksukoulu antaa matalan kynnyksen aloittaa juoksemisen.

Ensimmäinen päivä vaatii vain noin 15 minuuttia ajastasi! Se tuntui niin helpolta, että minäkin sain itseäni niskasta kiinni, ja aloitin ohjelman.

Siinä ekana päivänä kävellään 5 minuuttia, juostaan 2 minuuttia ja käännytään takaisin kotiinpäin, samalla tavalla 5 minuuttia kävelyä ja 2 juoksua. Eli 14 minuutin lenkki!

Tämän ohjelman suorituksen kautta 5 viikon päästä on tarkoitus juosta 5 kilometriä.

Se olisi minulle tosi hyvä tavoite, koska nyt en varmaan jaksaisi mitenkään juosta noin kauan. Olen ihan rapakuntoinen. Tai no, jaksaisin kyllä kävellä varmaan koko päivän, mutta en jaksa juosta.

Jos ohjelmaa jatkaa kauemmin, niin 11 viikon jälkeen pitäisi pystyä juoksemaan 10 kilometriä! Joku varmaan siellä nauraa, mutta mulle noi matkat on pitkiä jos juoksemaan pystyisin :)

Tavoitteeni

Minun tavoitteeni olisi se, että edes pysyisin ohjelmassa, enkä lopettaisi viikon jälkeen.

Olisi hieno fiilis, jos 5 viikkoakin saan tehtyä! Ja ei siitäkään haittaa ole, että lihakset vahvistuisi ja ehkä vyötärökin kaventuisi?

Mutta kuntoni paraneminen olisi ihan ykköstavoite! Olin joskus 4 vuotta sitten ihan hyvässä kunnossa, kirpaisee vähän katsella kuvia sieltä :D

En ole harrastanut sellaista kuntoa nostavaa liikuntaa moneen kuukauteen kunnolla. Ihan muutamia, satunnaisia kertoja.

Kaikki jutun kuvat vanhoja, sanotaanko että tavoitekuvia.

ilmainen juoksuohjelma



Ajattelin kertoa mun aloituksesta ja etenemisestä täällä ja instassa, lähde messiin! :)

Jos linkki juoksuohjelmaan meni ohi silmien, niin se löytyy täältä!



Ongelmia uuden vuoden lupausten kanssa

Teittekö alkaneelle vuodelle lupauksia? Minä vähän - itselleni, en onneksi julistanut niitä missään ääneen.

Enemmänkin ne oli suunnitelmia. Asioita, joihin voisin kiinnittää enemmän huomiota, koska olen niissä huono.

Huolimattomuus

Yksi heikkouksistani on huolimattomuus. Ajattelin, että voisin alkaa pitämään parempaa huolta tavaroistani.

Yleensä minulla on pankkikortti noin kerran kuukaudessa hukassa, koska lykkään sen "kiireessä" jonnekin muualle, kuin lompakkoon. Sitten se tulee jostain erikoisesta paikasta vastaan ja yhteinen taipaleemme jatkuu.

Tämä on tosi huono tapa. Eihän oikeasti niin kiire ole, ettei voisi laittaa korttia takaisin lompakkoon. 

Ja miten kävi? Kaksi viikkoa on eletty tätä vuotta ja nyt on kortti jo kolme päivää ollut kadoksissa. Ei saakeli!

Muistan, että käytin sitä viimeksi lauantaina kahvilassa ja nyt on tiistai-ilta. Olen katsonut ihan kaikkialta. Ehkä suljen sen pian varmuuden vuoksi.


No mites muut "lupaukseni"? 

Ajattelin, että alan leikkimään lasten kanssa joka päivä vaikka pienenkin hetken. (En välttämättä joka päivä tee niin, kun olen muka niin kiireinen kotitöiden ja Tildan kanssa ja ja ja.. selityksiä)

En ole muistanut koko asiaa. Minun pitäisi kirjoittaa tämä vaikka jääkaapin oveen, niin muistaisin. Ei se sen vaikeampaa ole. Huomenna kirjoitan - jos muistan.

Lisäksi suunnittelin vähentäväni ruokahävikkiä. Se on sentään pysynyt melko hyvin hanskassa! Hyvä minä.

Onneksi en sentään luvannut mitään herkutteluun liittyvää tai liikunnallista. Herkkuja menee kamalasti. Liikuntaa ei niin kamalasti.

Mites teidän lupaukset? Kerro Facebookissa! :)



Meloneras gran Canaria loma varattu

Varasimme jokin aika sitten matkan Gran Canarialle Meloneras- nimiseen paikkaan. Lähdemme matkaan huhtikuussa, joten siellä pitäisi olla jo ihan kivan lämmintä tuolloin! :)

Meloneras on lähellä Maspalomasia, en oikein itse tarkkaan tiedä ovatko samaa aluetta vai meneekö siinä jokin alueraja, mutta ihan vierekkäin kuitenkin ovat. Joka sivustolla kuitenkin mainitaan Melonerasin yhteydessä, että siitä alkaa Maspalomasin hiekkadyynit ja lähellä on Maspalomasin majakka.

Minulle Meloneras ja Gran Canaria on vielä vieras, kerran olen käynyt Teneriffalla eli viereisellä saarella. Onkohan näissä paljon eroja?

Olimme Play de las Americaksessa 5 vuotta sitten, kun Ruu oli 6 viikkoa vanha. Ihan kiva paikka, mutta jotenkin jäi vähän sellainen fiilis, ettei ihan täysin meidän paikka. Ehkä johtui myös siitä, että matkustimme ekaa kertaa ikinä lapsen kanssa, ja ehkä olimme vähän epävarmoja :)

Näissä kuvissa siis Ruun kanssa tuolla Teneriffan matkalla 2014.

Meloneras kokemuksia



Luin, että Meloneras on rauhallinen paikka ja siellä on pitkät hiekkarannat. 

Jos haluamme shoppailemaan, lähellä on Playa del Ingles (alle vartti autolla?) ja isompi Las Palmas tunnin matkan päässä. Siellä voisi yhtenä päivänä käydä!

Lentokentältä pitäisi olla noin 30 minuutin matka hotellille.

Hotelliksi valitsimme Lopesan Baobob Resortin. Se vaikutti tosi kivalta, toivotaan, että ruoka on maistuvaa, koska otimme tällä kertaa puolihoidon.

Yleensä emme ole ottaneet ruokia varauksen mukana, mutta ajattelimme että ehkä aamupäivä menee helposti muutenkin hotellin lähellä, sitten ruoka, Remun päikkärit ja iltapäiväksi sitten muualle? Katsotaan, miten meidän käy :)

Vähän mietityttää, millä kuljetus-kokoonpanolla lähtisimme matkaan.

Kun Remu vielä nukkuu päikkäreitä, hän tarvitsee myös rattaita pidemmillä matkoilla. Ja Tilda tietysti tarvitsee rattaat. Eli ottaisimmeko matkarattaat, yhdet tai kahdet.

Vai jotkin sisarusrattaat, joihin saisi sekä vauvan että Remun? Vaikeaa jotenkin päättää.

Myös kuljetusta lentokentältä täytyy miettiä. Matkatoimiston bussiin kun ei saa vauvalle kaukaloa. Joten ehkä kannattaa tilata oma kuljetus ja ottaa kaukalo vauvalle mukaan.

Hankalia nää jutut on. Muuten emme aio vuokrata autoa reissulle.. vai pitäisköhän :D

Jos sulla on suositella tuolta alueelta meidän kokoonpanolle (5 v, 2 v ja vauva) jotain kohteita, niin laita viestiä instassa tai facessa vaikka kommenttiin! :) Tai saa mailiakin laittaa tottakai!

Tervetuloa mukaan myös instaani! :)



Henkilön Miia (@miiametsoblog) jakama julkaisu

Anteeksipyytäminen - vaikeaa lapselle ja monelle aikuisellekin

Klisee, mutta lapseni on paras opettajani. Monia asioita olen joutunut opettelemaan nyt lasten kanssa, koska en halua siirtää tapojani eteenpäin heille.

Anteeksipyytäminen on aina ollut minulle vaikeaa. 

Miten yksi sana voi olla niin tuskaista saada suusta ulos, ja vielä niin, että sen sanoo nöyrästi, sitä tarkoittaen? 

Vuosia sitten olin ihminen, joka ei osannut pyytää anteeksi.

Tämä on yksi niistä asioista, joissa olen joutunut äitinä tekemään itsetutkiskelua. En halua siirtää lapsilleni sellaista käytösmallia, että anteeksipyytäminen on vaikeaa. 

Haluan opettaa mallin kautta, että on luonnollista pyytää anteeksi riidan jälkeen, ja riidan toinen osapuoli myös antaa anteeksi.

Kuulostaa ehkä naurettavalta, että äidillä voi olla vaikea pyytää lapseltaan anteeksi.

lapsi anteeksipyytäminen
 
Mutta aluksi se oli! Minun teki mieli selitellä riidan jälkeen, miksi minun käytökseni oli oikeutettua, ihan kuin ei tarvitsisi pyytää anteeksi. 

Esimerkiksi, jos Ruuhun on sattunut minun kauttani (hän on vaikka juossut kohti ja minä olen avannut juuri laatikoston tms) , niin minun on tehnyt mieli sanoa ensimmäisenä, että on hänen oma syynsä kun näin kävi. Mitä hyötyä siitä tässä tilanteessa on, kun toiseen sattuu? 

Paljon fiksumpaa on sanoa, että "Anteeksi, äiti ei ehtinyt tehdä mitään kun törmättiin! Olen pahoillani!"

Kun minulla ja Ruulla on riita, ja lopulta ääneni on noussut, olen opetellut pyytämään anteeksi. "Anteeksi, kun äiti huusi". Haluan tällä osoittaa, ettei se ollut minulta oikein tehty. Eihän huutaminen ole oikein, ja mielestäni aikuisen pitää pyytää sitä lapseltaan anteeksi.
Monelle teistä nämä ovat varmaan itsestäänselvyyksiä, mutta minulle ne ovat asioita, jotka olen joutunut opettelemaan.

Anteeksi antamisen taito

Myös anteeksi antamisen taito on tärkeää. Sekin täytyy mielestäni tehdä heti, kun toinen anteeksi pyytää ja niin, että sitä oikeasti tarkoittaa. 

Entinen minä jäi aina vähän loukkaantuneen oloiseksi, jos anteeksi kukaan edes pyysi. 

Olen opetellut anteeksi antamista Ruun kanssa. Kun meillä on riita, pyydän anteeksi ja sanon: "Sovitaanko asia?" ja tämä päätetään halaukseen.


Tällä haluan opettaa lapsille, että riitoja voi olla, ja se on normaalia. Ja ne päätetään siihen, että pyydetään anteeksi ja sovitaan. 

Ruu on oppinut tämän onneksi todella ihanasti. Hän osaa nykyään itsekin sanoa, "Sovitaanko asia" ja haluaa tulla halaamaan. 

Toivottavasti näin lapsestani tulee tunneälyltään kehittyneempi, kuin mitä minä olen.

Anteeksipyytäminen voi hävettää lasta (ja aikuistakin)

Anteeksipyytäminen voi olla lapselle luontaisesti vaikeaa. 

Uskoisin, että se johtuu siitä, että on vaikeaa myöntää tehneensä tyhmästi, vaikka sen tajuaa itsekin.

Eihän kukaan halua olla se, joka käyttäytyy tyhmästi ja joutuu vielä myöntämään sen. 

Olen ajatellut, että kun opettelemme yhdessä anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista, se ei enää tuntuisi niin nololta. 

Anteeksipyynnön jälkeen pitää saada anteeksi.

Moni varmaan tunnistaa tilanteen, jossa lapsi on tehnyt jotain väärää, ja aikuinen yrittää saada hänet sanomaan "Anteeksi". Lapsi kieltäytyy ja voi olla jopa vihainen. 

Näin käy helposti aikuisillekin. Kun on mokattu, se suututtaa ja hävettää, ja voi olla helpompaa jatkaa kiukuttelua tai syyttää muita, kuin myöntää olleensa väärässä. 

Olen tässä kohti tehnyt meidän lasten kanssa niin, että koetan samaistua siihen lapsen tunteeseen. 

Häntä nolottaa, hän tietää tehneensä väärin. Ja nyt pitäisi vielä nöyrtyä ja pyytää anteeksi. Silloin ei kannata lähteä pakottamaan anteeksipyyntöä, vaan olen ottanut puheeksi sen, mitä tunteita lapsella silloin voi olla. 

"Sinua harmittaa, kun tuli tehtyä väärin. Ja nyt nolottaa ja suututtaa, se on ihan normaalia! Mutta silloin pitää pyytää anteeksi, kun on tehnyt toiselle väärin. Kaikki me tehdään joskus virheitä ja sen jälkeen pyydetään anteeksi toiselta"

Yleensä tässä kohti lapsesta näkee harmituksen, ja se on jo ihan tarpeeksi iso seuraamus tyhmästä teosta, ei lasta pidä nöyryyttää tai pakottaa anteeksipyyntöön asti. Se varmasti tekee siitä tulevaisuudessa vielä vaikeamman. Halaaminen on hyvä tapa lopettaa tämä asia (halaan siis itse lasta).

Näin toivon, että lapseni oppivat, että anteeksi pyydetään ja anteeksi myös annetaan. Ja samalla itsekin oppisin helpommin pyytämään anteeksi. (… Myös mieheltäni jos olen kiukutellut :D)

Säästö satoja euroja vuodessa - vakuutusten kilpailuttaminen kannattaa!

Kaupallinen yhteistyö Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva

Melkein puolitoista vuotta siinä meni, mutta kannatti! Minun ja mieheni on ollut jo pitkään tarkoitus istahtaa pöydän ääreen, perehtyä meidän perheen vakuutuksiin, ja kilpailuttaa ne.

Miksi kilpailuttaminen tuntuu niin vaikealta? Pitäisi saada rauhallinen hetki, jotta voi tehdä tarjouspyyntöjä, sen jälkeen vielä ajan kanssa perehtyä saatuihin tarjouksiin, ja vertailla niitä omaan, entiseen sopimukseen.

Tuntui lopulta mahdottomuudelta, ja aikaa tälle kaikelle ei meinannut löytyä millään.

Takaraivossa jyskytti kuitenkin ajatus siitä, että kilpailuttamalla voisimme säästää satoja euroja vakuutusmaksuissa. 

Jos uhraa kilpailutukseen vaikka pari tuntia aikaansa, pääsee hyvälle tuntipalkalle säästöjen kautta.

Sillä rahalla tekee jo pienen viikonloppureissun perheen kanssa!

Tämän ajatteleminen sai vihdoin keskittymään asiaan niin paljon, että päädyimme lopulta kutsumaan Vakuutusyhtiö Turvan edustajan meille vertaamaan vakuutuksia.

Halusimme vertailla sekä vakuutusten hintoja, että sisältöä: ei ole tarkoitus säästää sen kustannuksella, että uuden vakuutuksen ehdot olisivat huonommat!

Kun Turvan edustaja istui keittiömme pöydän ääreen eräänä arki-iltana, tuli asiat vihdoin käytyä kunnolla läpi. Remu ja Ruu vetivät samalla omaa showtaan, ja olisin varmaan luovuttanut, jos olisimme kahdestaan kokeillut lukea sopimuksia läpi, härdelli oli taas niin kova.

Onneksi edustaja oli kärsivällinen ja ymmärsi kaikki keskeytykset hyvin :)

vakuutusten kilpailuttaminen

Kodin kaikkien vakuutusten kilpailuttaminen

Meillä on vakuutuksissa kaksi autoa, koti, henkivakuutukset minulle ja miehelleni, kolmen lapsen lapsivakuutukset ja matkavakuutus. Joten ei ihan iisi homma käydä kaikkia läpi.

Kun haluaa vertailla vakuutusten hintoja, kannattaa kilpailuttaa kerralla kaikki kodin vakuutukset, ja tarkastella loppusummaa, ei niinkään yksittäisten vakuutusten hintoja. 

Kun keskittää vakuutuksia yhteen yhtiöön, saa yleensä alennuksia jotka tuovat loppusummaa alaspäin.

Turva tarjoaa kaikkien suomalaisten ammattiliittojen jäsenille parhaimmat vakuutukset ja edut, esimerkiksi heti 10 %:n jatkuvan liittoalennuksen koti,-henkilö- ja kaskovakuutuksista.

Lasten vakuutuksissa piti tehdä terveysselvitykset, ja jos uudessa vakuutustarjouksessa on poissulkevia ehtoja (kuten meillä Remun vakuutuksessa on allergioista), kannattaa tietysti harkita tarkkaan ennen vaihtamista.

Tämän vuoksi me päätimme jättää Remun vakuutukseen vanhaan yhtiöön, vaikka vakuutus Turvassa olisi ollut edullisempi: ehkä allergioiden mahdollisesti väistyessä iän myötä siirrämme senkin Turvan piiriin.



Tuosta huolimatta vaihdon tuoma säästömme on satoja euroja. Eli en voisi tyytyväisempi olla, onneksi saatiin tämä vihdoin tehtyä!

Vakuutusten vertailu

Mielestäni vakuutusten vertailu on vaikeaa. Ehdot ovat monesti niin monimutkaisia, ja luvut ja sanat vaan vilisevät silmissä! 

Tämän takia onkin hyvä pyytää ammattilainen avuksi, jos vaan yhtään tuntuu vaikealta. Minä en ole lainkaan sellaista tyyppiä, joka normaalisti pyytäisi edustajan meille kotiin käymään, mutta tämän käynnin jälkeen olen sitä mieltä, että tässä asiassa se kannattaa.

Meillä käynyt Turvan edustaja pyysi jokaisen vakuutuksen kohdalla nähtäväksi entisestä vakuutuksestamme sisällön ja luvut, ja näin meille tuli turvallinen olo siitä, ettemme ole vaihtamassa huonompaan.

Samalla hän tarkisti, ettei meillä ole päällekkäisiä vakuutuksia; ettemme turhaan maksa samasta asiasta moneen paikkaan. Myös mahdolliset aukot tulee käydä läpi, että kaikki tärkeä on varmasti vakuutettu.

Vakuutusten päivittäminen ajan tasalle

Samalla tuli päivitettyä vakuutusten tiedot ajan tasalle.

Esimerkiksi miehelläni ei ollut edunsaajana minä, vaan vanhempansa, koska vakuutus oli otettu joskus ennen kuin me olimme tavanneet. Niinpä näin perheellisinä on ihan asiallista laittaa henkivakuutuksiin toisemme edunsaajiksi.

Turvan edustajaan saat yhteyden helpoiten lomakkeella tämän sivun kautta! Voit pyytää edustajan kotiin tai sopia tapaamisen Turvan toimipisteeseen, tai pyytää tarjouksen kokonaan netin kautta tai vaikka puhelimitse.

Suosittelen ehdottomasti tekemään tämän, kaikki säästö on aina kotiinpäin! :) 




Vilin tuomiopäivä

Vietimme joulun vanhempieni luona Pohjois-Karjalassa.

Reissussa oli myös reipas jackrussellinterrierimme Vili, 2,5 vuotta.



Matkan aikana päätimme, että Vili pääsee palleistaan eroon, kunhan kotiudumme. 

Vili nimittäin merkkaili mummolassa joka paikkaan.

Voi että se oli noloa ja ärsyttävää. Hän hyppäsi jopa sängylle pissaamaan!

Mummolassa tuoksui vahvasti toinen uroskoira, siskoni koira, mutta ei tuollainen käytös ole silti mukavaa. Emme voineet Vilille selkää kääntää ilman, että hän oli nostamassa jalkaansa.

Vili on ennenkin merkkaillut, mutta ei se ole noin voimakasta ollut. Tämä oli viimeinen pisara.

Niinpä päätimme varata ajan eläinlääkärille, ja viime perjantaina mieheni kuskasi Vilin sinne.


Kyselin instassa teiltä kokemuksia, onko kastrointi auttanut merkkailuun, ja moni sanoi sen olleen välitön apu. Kaikilla sekään ei ole auttanut.





Nyt leikkauksesta on 4 päivää, ja Vili on tällä hetkellä määrätty välttämään rajuja leikkeja, joka aamu hän saa kipulääkkeen ja hän joutuu käyttämään kauluria toistaiseksi, ettei pääse nuolemaan haavaa.

Onhan hän aika surkeana, kulkenut monta päivää häntä koipien välissä. Ei me tätä mielellämme tehty, mutta ei ollut oikein enää vaihtoehtoja.

Kastrointi voi auttaa myös siihen, miten paljon uroskoira isottelee muille uroksille. Vili on toisille ollut tosi vihainen mutta toisille taas alistunut ihan täysin, varsinkin eräästä isosta naapurin uroskoirasta Vili tykkää ihan valtavasti.

Kastraatiolla on myös muita positiivisia vaikutuksia, se ehkäisee vakavia sairauksia kuten kiveskasvaimia.

Toivon kovin, että tämä auttaisi merkkailuun!

Onko sinulla tai lapsellasi "muotisairaus"?

Ferritiini, refluksi ja kireät suun jänteet ovat tulleet yhä useammalle tutuiksi käsitteiksi viime vuosina.

Kun tavallinen kansa on löytänyt sosiaalisessa mediassa vertaistuki- ryhmien kautta toisensa, yleistyvät myös kotilääkärien diagnoosit.

On helppo kertoa Facebookissa omista oireistaan tai lapsen oireista.

"Mikähän sillä/mulla mahtaisi olla? Kuva ohessa" Muilta saman kokeneilta tulee pian vastauksia, arvauksia ja vertaistukea. Kehotuksia mennä lääkäriin ja pyytää tiettyjä kokeita tai tutkimuksia.

Tästä ovat monet terveydenhuollon ammattilaiset selkeästi ottaneet nokkiinsa.

Kun potilas, eli asiakas tulee pyytämään ferritiini-tutkimuksia, kieltäydytään, koska ferritiini on kuulemma muoti-ilmiö.

Varmaan moni on kilpirauhasensa toimintaa epäilevä on kohdannut saman?

Refluksikin on muoti-sairaus.

Jokainen itkevä vauva nykyään sairastaa refluksia. Sen sanoi minulle eräs lääkäri, ehkä ihan vitsinä, mutta ei oikeastaan paljon naurata.

Olisiko pokkaa puhua muotisairaudesta silloin, jos se olisi oma lapsi, joka itkee ja mahahapot korventavat hänen ruokatorveaan? Jos se olisi herra lääkäri itse, joka kantaa itkevää lasta joka ilta tuntikaudet?

ferritiini lapsella kireä kielijänne refluksi


Meidän kohdalla olen törmännyt vähättelyyn, kun puhutaan suun jänteistä.

Kireä kielijänne ja huulijänne aiheuttavat monia ongelmia, ja monelle äidille niiden kuitataan olevan kunnossa.

Melkein yhtä moni uskoo synnärin tai neuvolan mielipidettä asiasta ja kärsii imetyskivuista, muista oireista ja ehkä lopettaa imetyksen ennen aikojaan, koska maitokin saattaa loppua ihan sillä, kun jänteissä on ongelmia.

Niinhän meillekin meinasi käydä Remun kanssa.

Mietin vaan, kuinkahan monella imettävällä äidillä on maito loppunut sen takia, koska vauvan kireitä jänteitä ei ole tunnistettu?
Luku on varmasti aikamoinen.

"Imuote on hyvä, kun osaa imeä sormea"

Ja taas Tildan kohdalla.. Kerroin neuvolalääkärille, että meidän imuote on huono, ja epäilen itse syyksi huulijänteen kireyttä. 

Oireina on maiskutus, maito valuu, ote irtoilee, tyttö yskii maitoa kesken syönnin.

Lääkäri kuittasi imuotteen olevan hyvä, kun tyttö imi hänen sormeaan.

Sen jälkeen minun teki mieli kävellä ulos huoneesta, mutta tyydyin kertomaan, että menemme kyllä asiantuntevalle lääkärille, jos painonnousu hidastuu tai muita ongelmia tulee.

Tämän neuvolalääkärimme mielipidettä en valitettavasti arvosta, jos kaikki nuo kertomani merkit ohitetaan, ja pelkän sormen imemisen perusteella tämä mieshenkilö kuittaa otteen hyväksi.

Yleensäkää en ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa kohdata asiakas ja ottaa mahdollisesti ne testit, jotka ehkä voisivat helpolla selvittää näinkin yksinkertaisia asioita?

Miksi imetysdieettejä tai vauvan mahdollisia allergioita ei oteta esille neuvolassa?

Miksi neuvolassa ei ohjata kokeilemaan imetysdieettiä, kun vauva oksentaa kaiken syömänsä maidon kaaressa joka ilta? 

Ymmärrän, että äidin on hyvä syödä monipuolisesti ja vauva saa sitä kautta altistusta, mutta minkä kustannuksella? 

Meillä on ollut kaksi oksentavaa vauvaa JA KOSKAAN meille ei ole neuvolassa sanottu, että vauva voisi olla allerginen maidolle/ jollekin muulle minun syömälleni. 

Vaikka oli. 

Meidän vauvavuosi olisi voinut olla paljon helpompi, ja Remun vointi parempi, jos olisin tiennyt että hän on allerginen maidolle ja kananmunalle, ja imetyksen kautta oireilee niihin rajusti.

Oksentamisesta sanottiin, että vauva syö liikaa ja oksentaa.

Miksi ferritiini-mittauksista kieltäydytään?

Jos asiakkaalla tai hänen lapsellaan on väsymystä, huimausta, masennusta, ehkä hiusten lähtöä, mutta normaali hemoglobiini ja hän pyytää ferritiini-mittausta, niin miksi ei?

Astutaanko siinä silloin lääkärin varpaille, kun on itse pohdittu syytä omaan huonoon oloon?

Itse kehotan jokaista, jota nämä asiat mietityttävät, menemään yksityiselle, alan spesialistille, jos nämä mietityttävät ja jos se vain on mahdollista taloudellisesti.

Vertaistukea muilta

Ja jos kaipaa vertaistukea tai ns. nettilääkäreitä, niin Facebookissa on hyviä ryhmiä mm. Allergialapset vertaistukiryhmä, Kireä kielijänne / tukiryhmä, Raudanpuute - ryhmä, Imetysdiettaajat (allergisien imetettävien äideille) Imetyksen tuki

Toki ryhmiä on paljon muitakin, melkein joka vaivaan, ja itse en voi kuin suositella. Niissä ei ole pakko puhua yhtään mitään, monesti apua on jo siitä, kun lukee muiden saaneen apua jostain.

Oletko kohdannut vähättelyä, kun olet mennyt neuvolaan tai lääkäriin ja puhunut näistä muoti-ilmiöistä? Kerro Facebookissa tämän jutun alla tai minulle voi laittaa viestiä yksityisestikin jos ei halua julkisesti huudella.



Vauvakuume - miten sen voi päättää, ettei enää vauvoja? Järjelläkö?

Mulla on Ruun syntymästä asti ollut vauvakuume.

Vaikka Ruun ja Remun vauvavuodet olivat kamalia itkujen ja jatkuvien yövalvomisien kanssa, silti vauvakuume pysyi vahvasti läsnä.

No nyt meillä on ollut todella ihanat 7 viikkoa Tildan kanssa, ei tämä helppo vauva-aika ja ihan ylisöpö ja tyytyväinen vauva ainakaan auta asiaa!

Tilda on jo alkanut kovasti seurustelemaan, hän hymyilee ja jokeltelee ja hakee kovasti seuraa meiltä, ja rakastaa saada juttuseuraa ja huomiota. On niin koukuttavaa jäädä hänen kanssaan höpöttelemään.

Mielessä pyörii ajatus: onko tämä viimeiseni? Minulla ei ole raskaana olemista ikävä, vaikka raskaus oli helppo. Synnytyskin oli helppo.

Olen sanonut monille, että kyllä tämä lapsiluku on nyt tässä. Tuntuu, että minun kuuluisi sanoa niin.

Mutta ajattelen, että miksi meidän pitäisi lopettaa kolmeen lapseen, onhan monilla muillakin enemmän lapsia? 



Jos on vauvakuume, niin mikä on oikea syy päättää, että tämä on tässä? Taloudelliset syyt ehkä? Tilanpuute? Lapset ei mahdu autoon? Vai ettei enää jaksa?

Täytän ensi kesänä 37 vuotta. Se on jo niin paljon, että ei minun elämässäni enää tule "iltatähtiä".

Minun hedelmällisyyteni ilta on jo menossa :'D

Tuntuu niin hurjalta ajatella, että viimeistä viedään. On kauhea ajatus, että pitäisi laittaa nuo pienet vaatteet pois, viimeistä kertaa. Oikeasti surullinen ajatus.

Itsensä kehittäminen - kyllä se onnistuu pienten lastenkin kanssa

Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta saavuttaa suuria asioita työelämässä, joten en tunne suurta painetta lähteä takaisin työelämään. Toki olen tehnyt tässä sivussa koko ajan töitä blogissa ja kuvaajana.

Olen saanut käydä kursseja ja koulutuksia, kun lapset ovat kasvaneet ohi vauvaiän. Olen saanut kehittää itseäni. En koe jääneeni paitsi mistään - ehkä eläkekertymäni on eri mieltä.

Vielä me varmaan Tildan kanssa valvotaankin, ja tulemme olemaan väsyneitä. Remun kanssa käydään tällä hetkellä läpi lempeää nukutus-koulua, kun koetamme saada häntä nukahtamaan itsekseen omaan huoneeseen. Ja siinäkin on tekemistä.

Joten onhan kädet täynnä kolmen lapsen kanssa, mutta mistä tulee tämä tunne, ettei tämä riitä?

Perjantai 7:00-19:00 arkipäivän kuvaus

Niin kuin tiedätte, olen kotona 3 lapsen kanssa, onnellisesti äitiyslomalla tällä hetkellä :)

Normaalisti meidän arkipäiviin kuuluu lasten kerhot neljänä päivänä viikossa, ja ne rytmittävät päivän kulkua. Mutta perjantaisin ei ole kerhoja, niinpä silloin olemme kotosalla, ehkä joku kaveri käy kylässä tai käymme näkemässä kavereita vaikka kauppakeskuksessa.

Tässä kertoilen suurinpiirtein meidän normaalista perjantaista :)

7:00 

Päivä alkaa seitsemän maissa. Mieheni lähtee töihin ja minä touhuan aamupalaa lasten kanssa.

Alla on hieman huono yö. Tilda nukkui kyllä hienosti, mutta Ruu kömpi viereeni 4 aikaan ja oli niin ahdasta, etten oikein saanut enää unta.



Tähän aikaan hereillä on ainakin Remu, joskus harvoin Ruu. Tilda saattaa olla hereillä, mutta aika usein hänkin vielä hetken torkkuu.

Nyt keitin meille puuroa, Remu katsoi Pikku Kakkosta ja touhusi omiaan.



Koetan syödä aamulla tukevasti, koska usein päivällä unohdan oman syömiseni. Aamulla siihen on helpoin keskittyä :)

Nyt söin siis puuroa karpaloilla ja mehukeitolla, ja 2 reissumiestä joiden päällä polar 15- juustoa (ihan lempparini), salaattia, kurkkua ja tomaattia.

Sitten on aamupesut tehtävänä ja vaatteiden vaihtoa. Jos meillä ei ole kiire minnekään, lapset voi hengata puoli päivää yöpuvuissaankin :)

9:00 

Kun kaikki olimme syöneet aamiaisen, alkoivat lapset leikkeihinsä, ja pian olikin jo ensimmäinen tappelu päällä.

Remu ja Ruu ottavat päivittäin yhteen, riita tulee lelujen päältä tai siitä, että Remu häiritsee Ruun leikkejä. Koetan yleensä toimia poliisina, ja pitää huolen ettei riidat menisi ihan mahdottomiksi.

Remu vetäisi tässä vaiheessa aamua takaraivo edellä lattiaan. Hän juoksi keittöstä, jalka osui pikkuauton päälle ja poika lensi selälleen :( Joka päivä tuolle pojalle sattuu ja tapahtuu.

11:00 

Koetan nukuttaa Tildaa ulos vaunuihin, mutta se ei meinaa onnistua. Hän ei ole vielä tottunut nukkumaan ulkona, ja heräilee vähän väliä. Lopulta otan hänet sisälle, ja hän nukkuukin sisällä vaunuissa hyvät unet :)


Tappelu jatkuu. Remu alkaa olemaan jo väsynyt, ja oli lyönyt Ruuta yläkerrassa lelulla. Otan Remun alakertaan ja hän kirkuu portaiden edessä suoraa huutoa, koska olen solminut portin kiinni ettei hän pääse ylös Ruuta kiusaamaan.

Teen lounaan, molemmat syövät hyvin. Tämän jälkeen sopu on taas maassa ja molemmat viihtyvät piirtelyn ja pelien äärellä.

Yleensä Remu nukkuu näihin aikoihin päikkärit, mutta tänään ne jäävät väliin.

14:00

Ystävät tulevat käymään, menemme kaikki ulos tekemään lumiukkoja. Tilda nukkuu sisällä ja on minulla itkuhälyttimen päässä.

Remukin jaksaa hienosti touhuta, vaikka ei ole nukkunut. Lumiukkojen tekoa on odotettu, tämä on kivaa kaikista! :)



Menemme vielä sisälle jatkamaan leikkejä, kaverit ovat pari tuntia kylässä.

16:00

Yleensä mieheni tulee 16 aikoihin kotiin perjantaisin, mutta nyt hän haki auton huollosta ja Vili - koiramme eläinlääkäristä. Vili oli kastroitavana merkkailun vuoksi.

18:00

Lapset tekevät muovailuvahasta juttuja ja kun mieheni ja Vili tulevat kotiin, laitan Tildalle yöpuvun ja vien nukkumaan.


Tilda haluaa yleensä yöpuulle jo 18-19 välissä, niin tänäänkin. Hän nukahtikin aika nopeasti tällä kertaa.

19:00

Isommat lapset jäävät alakertaan isänsä kanssa, ja syövät iltapalaa. Kun iltapala on syöty, he menevät 20 jälkeen nukkumaan. Ruu nukkuu omassa huoneessaan ja Remu omassaan. Ruu osaa nukahtaa itse ilman seuraa, mutta Remu tarvitsee vielä nukuttajan. 

Tämän jälkeen me otamme kaksin iltapalan ja katsomme ohjelmaa netistä samalla :) 

Tällainen siis on meidän perjantai tällä kertaa! Ihan mukava peruspäivä oli, tosin Remu olisi voinut vähän nukkua päikkäreitä, ettei olisi tullut niin montaa tappelua :)