Lifestyleblogi

Me muutetaan!

Me muutetaan! 

Nyt jos joku on etsimässä Liedosta 3 makuuhuoneen kotia, niin meiltä vapautuu 2krs- rivitalo, asumisoikeus-koti tästä Liedon keskustasta :) 

Me kävimme eilen katsomassa 5 makkarin asuntoa, sekin asumisoikeus- asunto VASOlta, ja siirrymme siihen joulukuun alusta. 

Minä olen kaivannut yksikerroksiseen, ja kun sellainen tuli eteen ja rakentamisessa voi mennä vielä vuosikin, niin ehdottomasti nyt kannattaa siirtyä :) 

lastenhuone ideoita


Tildalla on aina kova hinku sisarien perään yläkertaan, ja itse taas puuhailen tietenkin paljon alakerrassa, missä keittiö on. Tämä on yksi syy siihen, miksi yksikerros olisi nyt meille kivempi. Lisäksi portaat on tietty muutenkin näin pienen kanssa vähän vaarallinen. 

Tämä 5 h+k mahdollistaa sen, että yhdestä huoneesta tulee minulle työhuone. 

Pysymme Liedossa. Se on kaikista helpointa, että Ruu saa aloittaa eskarin siellä kunnassa, missä tulee sitä jatkamaan kun saamme talomme valmiiksi. 

Muutamme tosiaan näillä näkymin vasta joulukuun alussa, mutta jos tähän joku haluaa jo aiemmin muuttaa, niin sitten voimme siirtyä aiemminkin. Muuten maksamme turhaan kahdesta asunnosta päällekkäin, ja siinä ei tietenkään ole järkeä! :) 

Kodista lisää kuvia instassa :) 




Taaperon nukutus - uudet kujeet. Ja milloin on hyvä aika luopua päiväunista?

Teksti sisältää kaupallisen linkin

Pääsimme hiljattain palaamaan kotiin vesivahingosta johtuvan remontin jälkeen. 

Nuo 7-8 viikkoa, jotka olimme evakossa, nukuimme koko perhe yhdessä huoneessa siskonpedeissä. 

Lapsille oli ymmärrettävästi mukavaa, kun koko perhe köllötteli samassa tilassa vierekkäin. Kenenkään ei tarvinnut nukkua omissa huoneissaan, mikäs sen kivempaa!

No, minä kaipasin kuitenkin vanhempien omaa makuuhuonetta ja yörauhaa. Ja onhan minulla Tilda kainalossa, siinäkin on jo riittävästi tekemistä :) 


Yöt kun nykyään menee aika hyvin  3 v. Remulla ja 5 v. Ruulla.

Remu joskus vielä aamulla aikaisin kömpii mieheni viereen nukkumaan, mutta öiset itkut ovat hävinneet sen jälkeen kun allergiat on saatu kuriin.

Mutta ennen sitä yötä pitää saada Remu nukahtamaan!

Kun palasimme evakosta tänne, Ruun ja Remun oli ikävä palata takaisin omissa huoneissa nukkumiseen, ja keksin, että heistä voisi olla aika mukava kuunnella nukahtaessa musiikkia. 

Laitoin siis tabletilta YouTubesta soimaan "Baby sleeping music" - rauhallista, unenomaista pimputtelua. Tätä meillä on nyt sitten iltaisin kuunneltu, samalla kun he nukahtavat. 


Talon muotoinen hyllykkö Ruun huoneessa * on tämä.

Onko muilla kuunneltu musiikkia iltaisin?

Ruu nukahtaa yleensä ihan välittömästi.

Remun nukahtaminen vaihtelee. Hän taistelee kovasti nukkumista vastaan, vaikka olisi lopen uupunut. "Minä en halua nukkumaan, minä en halua enää ikinä nukkua.. Minä haluaisin, että olisi jo aamu"

Näitä hän toistelee melkein joka ilta.

Remun nukahtamisen nopeuteen vaikuttaa päiväunien pituus. Hän tarvitsee melkein joka päivä yhä päiväunet, mutta koetan pitää ne alle tunnissa, jotta ilta ei vaikeutuisi. 


Kuva Remun huoneesta, lentokonehylly on MaiBoolta aikanaan saatu.

Yleensä Remu nukahtaa nopeasti autoon, kun ajan lasten kanssa jonnekin hiukan pidemmälle puolen päivän jälkeen. Tildakin nukkuu yleensä siinä samalla, ja Ruu on jossain kerhotoiminnassa. 

Mietinkin, että pitäisikö ne päiväunet lopettaa kokonaan.

 Toisaalta Remu on ihan mahdoton välillä iltaisin, vaikka olisi päikkärit nukkunutkin. Että en tiedä, onko niistä välttämättä apua iltariehumiseen. 

Ruu lopetti nukkumisen 2 v 8 kk iässä, Remu on jo 3 v 2 kk, mutta onni on kyllä että hän nukkuu niin helposti autoon, koska monena päivänä se riehuminen on jo puolen päivän aikaan ihan mahdotonta ja uni auttaa. 

Miten teidän taaperot?








Uupumukseen johtaneet syyt

En ole masentunut. En ole ihan varma, missä se raja menee, mutta innostun yhä asioista niin kuin ennenkin, ja jaksan hyvin nousta aamuisin sängystä. Minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia.

Kiitos kaikille tsemppaavista viesteistä ja vertaistuesta!



Olen vain uupunut. Voisikohan niin sanoa.

Syyt

Aloin perjantaina miettiä syitä, että miksi minusta tuntuu tältä, ja olen päätynyt seuraavaan.

- Hoksasin, etten ole moneen kuukauteen ollut ilman lapsia missään muualla kuin töissä. 

Elämäni on jo noin 4 kk ajan ollut töitä ja lapsia, ei mitään muuta. 

- Suurin osa töistäni on kotona tehtävää työtä, jonka pariin siirryn makuuhuoneeseen pariksi tunniksi, kun mieheni on tullut kotiin. 

- Lopetin oikeastaan liikunnan melkein kokonaan, kun syksyn alussa alkoi sairasteluni. Sen jälkeen jälkeen menikin helposti pari kuukautta ilman liikuntaa, ja yleiskuntoni on laskenut huomattavasti.

Toki myös rankka syksy; sairastelut, rakentaminen ja vesivahinko vaikuttavat varmasti asiaan

Jokainen tarvitsee välillä irtioton

En tiedä miksi edes ajauduin tuollaiseen. Ensin minulla oli niin paljon töitä, että kaikki "vapaa-aika" meni niiden parissa. 

Huomasin, että en halunnut tehdä miehelleni niin, että töitteni lisäksi hän "joutuisi" olemaan lasten kanssa keskenään myös minun muiden menojeni takia. 

Koska tein paljon töitä, niin tuntuu jotenkin väärältä lähteä niiden lisäksi vielä muutenkin pois kotoa. 

Mutta lähteehän miehenikin, niin kuin pitääkin! Hän harrastaa, on käynyt kavereiden kanssa mökillä ja on työmatkoja.



Miksi teen itsestäni mököttävän marttyyrin?

Vaikka mieheni ei varmastikaan mitenkään hingu jäädä lasten kanssa keskenään (se on aika rankkaa) niin silti, pitäisi minunkin käydä vapaa-ajalla tuulettumassa ja nähdä kavereita ILMAN LAPSIA. 

Ajattelin töitä usein myös päivisin, kun olin lasten kanssa. Tekemättömät työt kummitteli mielessä, ja eihän niistä mitään tule lasten kanssa ollessa.

Pikkuhiljaa kaikki alkoi ärsyttämään

Kun et tuuletu, kaikki alkaa vähitellen ärsyttämään. 

Joskus kesäkuussa viimeksi olin leffassa kaverin kanssa, ja oli tosi kiva käydä pari tuntia ulkona. Leffa oli hyvä (Elton Johnista kertova, suosittelen!) mutta sitten työkiireet alkoivat toden teolla ja en vain enää raskinut olla "ylimääräistä" poissa.

Vähitellen arjessa alkoi ärsyttää kaikki. Myös miehen naama ja sanomiset. 

En ole enää aikoihin tervehtinyt iloisesti, kun mieheni tulee töistä. Olen ennemminkin ollut ärtyisä ja paennut omiin töihini. En ole lähtiessäni moikannut lapsiani pusujen kera. 

Ei tällainen ole oikein muita kohtaan, eikä tietenkään itseäni.

Se, että jään enemmän kotiin, mutta olen sitten kuin seipään niellyt riivinrauta, niin mitä iloa siitäkään on? 

Lasten kanssa yleensä olen jaksanut olla ihan iloinen, mutta sitten, kun mieheni tulee kotiin niin monesti vedän jonkin tympääntyneen moodin päälle. En oikein tiedä miksi. 

Itseanalyysi

Moni ehdotti, että laittasin lapset päiväkotiin niin jaksaisin paremmin. 

Itseasiassa tämä ei ole vaihtoehto, enkä halua tehdä näin. 

SYYT: Tilda on vielä tosi pieni, ja ei lasten kotona ole ole minulle millään lailla ongelma - ongelma on, että olen itse liikaa kotona ja liia vähän ilman lapsia

Tietenkään te ette voinut tätä ongelman ydintä tietää, koska en tiennyt sitä itsekään.

Minun täytyy vain itse nyt tajuta, että päivällä ei edes koeteta keskittyä töihin, koska se aiheuttaa lähinnä turhautumista.

Minun täytyy ottaa vapaa-aikaa, ilman lapsia ja ilman töitä. Eli ihan vapaata.

Minun täytyy ottaa liikunta takaisin ihan jokapäiväiseen elämään. 

Neuvola ei muuten vastannut perjantaina viestiini mitään. Katsotaan, vastaakohan he lainkaan. 

Itse itseäni niskasta kiinni

Otin tänään jo ekan askeleen! Lähdin aamulla kuvaamaan, eli otin koiran ja kameran mukaan ja lähdin luontoon. Arvatkaa miten mun kävi?

Tipuin veteen ja kamera meni myös. Tuli kallis reissu! :D

Ensi lauantaina menen ystävän kanssa ulos, ehkä syömään ja vaikka leffaan, tai jotain. Ja olen sopinut nyt kaksi stand up- iltaa ystävieni kanssa, eli tuulettumista tilattu! 

Jospa saisin näistä virtaa ja voimavaroja arkeen ja meidän perhe saisi pirteämmän äidin! :) 

Dublinin erilainen matkakertomus

Viime viikonloppuna olimme Dublinissa, minä, mieheni ja nuorin lapsemme Tilda.

Remu ja Ruu olivat ensimmäisen kerran mummolassa melkein 3 vrk ilman meitä, ja varsinkin 3 vuotiaalle Remulle tämä oli selkeästi pitkä aika ja ikävä oli tullut 🧡

Ruu taas olisi varmaan mielellään vaikka viikon siellä tai muualla, kun vaan tekemistä riittää 😁

Juuri ennen Dublinin matkaa olimme koko porukka vatsataudissa ja koska Tilda oli kovin itkuinen myös taudista toivuttuaan, (kirkui kaikki yöt) vein hänet lääkäriin ja korvatulehdus sieltä löytyi 🙄



Pelkäsin tietenkin, että korvat ei ehdi alkaa parantua ennen lentoa, mutta lennot meni ihan hyvin!

Mutta mitä antibiootti tekikään - Tildan maha oli reissun ajan niin sekaisin, että hän ripuloi noin kerran tunnissa. Monet vaatteet meni tässä touhussa sotkuun, myös meiltä vanhemmilta.

Esimerkiksi kerran istuimme kahvilassa ja yhtäkkiä mieheni huomasi, että Tildalta on taas tullut kaikki ohi ja yli vaipan, ja myös hänen vaatteet meni siinä samassa. Menimme vessaan putsaamaan jälkiä.

Vessasta tuli vain liru kylmää vettä hanasta.

Kun saimme Tildan puhtaaksi, hän vetäisi uuden satsin vessan lattialle,ennenkuin ehdin vaippaa laittaa. Mut hei, onni ettei kenenkään päälle 👌🏻

Eli matka oli aika sotkuinen.

Havaintoja Dublinista: kaunis, ihastuttava kaupunki. Hinnat edullisempia kuin Suomessa. Paljon nähtävää keskustassa, hyvät ostosmahdollisuudet. Herkuttelijan kohde! Isot pullat ja kakut😁

Lento kesti noin 3 h, ja taksi keskustaan noin 25 e. Meillä oli Tildalle kaukalo mukana ja siksi taksilla mentiin.

Ihana, eläväinen kaupunki.

Ystävällisiä, lapsirakkaita ihmisiä. Tilda sai koko ajan juttelua osakseen.

Voin tosi lämpimästi suositella Dublinia, me tykättiin.


Milloin pitää pyytää apua?

Jos välillä miettii, että vihaan tätä elämää, onko se riittävä syy?

Tai jos tuntuu että vuoroviikkoinen vanhemmuus olisi avain vapauteen ja omaan aikaan, niin onko ratkaisu erota?

Musta tuntuu, etten hallitse ajankäyttöä. Se kaataakin sitten monta asiaa päälle. Aina ollaan myöhässä jostain, en saa tehdä töitä rauhassa eikä minulla ole aikaa harrastaa.

En ehdi tehdä kotitöitä, en olla sellainen vanhempi kuin haluaisin olla.



Laitoin aamulla neuvolaan viestin, että voinko saada kotiapua. Minusta tuntuu, etten ehkä kuitenkaan tarvitse sitä, joku muu tarvitsee varmana enemmän.

Mut missä se avuntarpeen raja menee?

Mun pitäisi saada takaisin sitä aikaa harrastamiseen, liikuntaan. Koko syksynä ei ole ollut, ja en ole käynyt oikeastaan missään muualla ilman lapsia kuin töissä muutaman kerran viikossa.

Ehkä jaksaisin henkisesti paremmin, jos olisi joskus aikaa liikunnalle.

Lopetanko työt?

Olin viime viikolla iloinen, että miehenikin sai oksennustaudin samaan aikaan kuin minä. Etten jäänyt yksin oksennustaudissa kotiin lasten kanssa, vaan hänkin joutui jäämään.

Pakko varmaan vaan alkaa ottamaan jostain illoista. Lähteä siinä vaiheessa liikkumaan, kun lapset nukkuu.

Ja tätähän se on, arki 3 pienen kanssa. Tiedetään!




Edistymistä raksalla!

Pitkästä aikaa raksa-kuulumisia!

Hitaasti on syksy mennyt, mutta nyt näyttäisi siltä, että reilun viikon päästä tulee hirret ja sittenhän eteneminen onkin ihan eri tahtia! :)

Hirsitaloa rakentaessa onkin se kiva puoli (edelliseen talomme verrattuna) että kun hirret siihen kasataan, niin ulkoseinät on sit oikeasti siinä! :)

Kun edellinen kotimme taas vaati ulkoseinien nousun jälkeen kaikenmoista muuta eristystä ja levytystä sinne seiniin, tietenkin.



Me jätämme kaikki ulkoseinät hirrelle. Sisäseiniä huoneista levytämme, esim makuuhuoneisiin haluan tapettia ja maalattua tasaista seinää :)

Nyt on tontilla siis perustukset hyvässä vaiheessa, ne on valettu alkuviikosta. Laitoinkin siitä taas instaan storya eilen, kun kävin katsomassa paikkaa lasten kanssa.

Instaan tulee varmasti taas ekana kuvaa, kun jotain tapahtuu! Tulkaa sinnekin seuraamaan :)




Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Miia (@miiametsoblog) jakama julkaisu

Osaanko rakastaa?

Pätkä lempirunostani menee näin:

If equal affection cannot be, let the more loving one be me

Tämän on kirjoittanut W.H. Auden 60 -luvulla, ja en tiedä mihin hän sillä viittaa, isompiin asioihin maailmassa varmaan, mutta minulle se liittyy pohdintaan omasta kyvystäni rakastaa.

Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, olisinpa minä se, joka rakastaisi enemmän.

Osaanko rakastaa oikein? 

Olimme viikonloppuna pari päivää reissussa mieheni ja nuorimman lapsemme kanssa.

Kun palasimme kotiin, olin ihan mielettömän väsynyt (kerroinkin edellisessä tekstissäni), eikä minulla ollut yhtään ikävä lapsia.



Eikös äitien pitäisi aina kotiinpalatessa (melkein jo työpäivänkin jälkeen) olla hirmu ikävöiviä ja julistaa somessa vähintään "Voi kuinka olikin jo ikävä näitä pikkuisia, ihana palata kotiin? "

Minulla ei ollut ikävä. No oli tottakai kiva nähdä heidät, mutta voisin varmaan helposti olla viikon reissussa, eikä silti tulisi ikävä. Onko se normaalia? 

Mietin paljon muutenkin, olenkohan hyvä äiti. Rakastanko lapsiani oikein, ja tarpeeksi? 

Mietittekö te näitä?

Ja jos tämä ei ole normaalia, niin olenko tunne-elämältäni kylmä. En kyllä sitä yhtään ihmettelisi, olen aina ajatellutkin olevani.

Onko joku teistä ollut jotenkin tunnetasolla lukossa ja saanut niitä auki - en nyt tarkoita pelkästään tuota ikävä- asiaa, mutta yleensä?

Joskus mietin, että olisi hyvä päästä jonnekin juttelemaan, tarkoitan ns.kallonkutistajaa. Haluaisin saada auki tunnelukkoja, niitä nyt varmasti on jokaisella.




Ootteko sairastaneet paljon? Voi lohduttaa lukea meidän syksystä!

Eipä ole paljon tullut kirjoiteltua.

Olen ollut väsynyt, ihan hiton väsynyt. 

Syitä on monia. Yksi iso syy on tämä jatkuva, sanonko syvältä mistä oleva sairastaminen!

Meidän perhe on sairastanut flunssaa ja kaikkea muita tauteja nyt viimeiset 8 viikkoa.



Ei ole ollut kuin muutama päivä välissä, etteikö olisi jotain. Minä itse olin varmaan 7 viikkoa kipeä, ja yhäkin olen. Välillä yskä ottaa sellaisia kohtauksia, tiedättekö, kun se ei lopu millään?

Minulla oli silmätulehdus, oli poskiontelontulehdus, ja sitten tulehtui viisaudenhammas eikä suukaan enää auennut ilman särkylääkkeitä. Ja lopuksi, kuin viimeisenä tikkuna kynnen alle, meidän koko perhe sai oksennustaudin. (Okei, Ruu ei laatannut)

Ja sen jälkeen Tilda vielä korvatulehduksen.

Jep, Tildan korvatulehdus löytyi juuri ennen meidän minilomaa. Onneksi kuitenkin sen verran ajoissa, että ehdittiin aloittaa antibiootit ja lennot meni tosi hyvin.

Mutta loman jälkeen, kun palattiin kotiin, en ollut nukkunut juurikaan noin 9 - 10 yöhön.

Oksennustaudissa oltiin kaikki vuorotellen, jotta varmasti sai valvoa joka yö. Sitten Tilda kirkui öisin korviaan. 7 hammastakin hän on tehnyt nyt yhtäkkiä, nekin on valvottanut.

Olin paluun jälkeen niin väsynyt, että tuntui ettei silmät pysy auki kuin virittämällä tulitikut luomien väliin.

En ole jaksanut viikkoihin harrastaa yhtään liikuntaa, olen tehnyt vain välttämättömät asiat: työt ja hoitaa lapset.

Jos tämä koko talvi menee näin, niin en tiedä mistä repisi voimia.

Huonomminkin voisi olla. Muistelin juuri aikoja, kun Remu oli vauva ja hän huusi ja huusi kaikki illat, ja ei täällä nukuttu moneen kuukauteen. Voi pieni Remppa.

Onneksi ei enää koskaan niitä aikoja.

Mites te, laittaako joku paremmaksi? :) 


Karmiva Karnevaali Särkänniemessä

Kaupallinen yhteistyö Särkänniemi

Särkänniemessä tarjolla vielä tämän viikon lauantaihin asti erityistä syysloma-ohjelmaa: Karmiva Karnevaali hurmaa kaikki jännityksen ystävät!





Me vierailimme Karmivassa Karnevaalissa tänään koko perheen voimin, eli se sopii hyvin myös pienille lapsille! :)

Meidän lasten mielestä parasta oli Karkki vai Kepponen - kierros! :) Tämä kannattaa ehdottomasti ostaa. Siihen kuuluu 4 pisteessä kiertäminen, pienillekin lapsille sopivalla alueella! :)

Kierroksella lapsen kuuluu käydä pisteessä aina kysymässä 'Karkki vai Kepponen?' ja myyjä vastaa jommankumman ja ojentaa lapsen paperipussiin kivan yllätyksen, karkin tai kepposen! :)



Hienoa viihdettä oli myös erilaiset näytökset! Me saimme ihailla tulishowta (tästä näkyy vilaus myös instastoryssani) ja akrobatiaa.


Puisto itsessään on ihan uskomattoman upeasti koristeltu! En olisi ikinä arvannut, miten hyvin visuaaliseen ilmeeseen on panostettu!



Jokapuolella on jotain aiheeseen liittyvää rekvisiittaa ja puistossa liikkuu karnevaalin hahmoja. Me vierailimme myös zombie-alueella, jossa näkyy oikeasti aika karmivia zombieita. Niistäkin videopätkä storyssa! Eli ihan kaikista herkimpien lasten kanssa ei oikeasti kannata sinne puolelle mennä edes :)

Tottakai päivään Särkänniemessä kuuluu aina laitteilla hurjastelua, herkkujen syöntiä ja esimerkiksi narunvetoa! Narunveto ja Ankkalampi oli lapsien mielestä tosi kivaa, kun aina tulee palkinto :)



Puisto on 21 asti illalla avoinna, ja vasta 18 jälkeen upeat valot pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. Joten kannattaa olla puistossa iltaan asti, kaikinpuolin upea kokemus äänet, valot ja kaikki rekvisiitta! :)


Kahvittelupuolelta tiedoksi muille allergisille tai allergisten äideille ja iseille: Remulle löytyi sopivaa muffinssia, eli munaton, maidoton ja soijaton muffinssi :) Soijalesitiiniä siinä oli, mutta se sopii Remulle. Nämä on aina kivoja juttuja, kun Remukin saa samalla tavalla kahvilasta herkun niinkuin muutkin! :)

Suosittelen Karmivaa Karnevaalia lämpimästi kaikille! :)

Ajatuksia imetyksestä kolmen vauvan jälkeen

Mainos Philips Avent

Kolmas vauva, kolme erilaista imetystaivalta.

Nyt vietetään Pohjoismaista imetysviikkoa, ja ajattelin kertoa omista kokemuksistani ja ajatuksista  kolmen lapsen jälkeen.



Imetys on jokaisen kolmen kohdalla lähtenyt onneksi hienosti jo synnytyslaitoksella sujumaan.

Ensimmäisen lapsen jälkeen luulin tietäväni kaiken imetyksestä :) 

Ajattelin, että imettämällä imetys onnistuu.

Kun vaan antaa vauvan olla rinnalla, kyllä se luonto hoitaa. Ihanan naiivia näin jälkikäteen ajateltuna :D

Ensimmäisen kanssa imetys tuntui vievän kaiken ajan. Ruu oli rinnalla koko ajan. Hän ei tuntunut nukkuvan missään muualla, kuin rinnalla.

Meillä oli paljon ongelmia. Oli rintatulehduksia, oksennuksia päivittäin, sammasta, tutti ei kelvannut ja olin itse tuttina. Ei ollut kaikista helpointa, mutta imetys kesti pitkälle toista vuotta.

Opettelin käyttämään rintapumppua heti imetyksen alkutaipaleella. Pumpattu maito helpotti tosi paljon oman ajan ottamista, kun sain kerättyä maitoa talteen ja pääsin itse hetkeksi vaikka ulkoilemaan.

Muistan, kun luin ohjeita pumpun käyttämiseen, ja ihmettelin, miten vauvan kuvan katselu tai vauvan katselu voisi auttaa maidon nousussa :) Nyt olen huomannut, että pelkkä vauvan ajattelu saa joskus maidon nousemaan :) 

Ongelmista huolimatta koin imetyksen tärkeäksi, ja imetyksen lopettaminen oli minulle ja Ruulle molemmille tosi vaikeaa. Muistan, kuinka molemmat itkimme.

Remun kanssa kaikki oli erilaista. 

Hänkin oksensi päivittäin valtavia määriä, mutta meillä oli uusi ongelma: tuli sellainen olo, että ehkä maito ei riitäkään.

Remu raivosi rinnalla. Olo oli niin lohduton! Remulla oli kireä kielijänne ja hän oli allerginen maitoni kautta, mutta tuolloin minä en tiennyt mitään imetysdieeteistä.

Tajusin, etten sittenkään tiedä kovin paljon imetyksestä :) Ei imetys aina onnistu, vaikka tahtoa ja yritystä olisi.

Remua imetin lopulta melkein yhtä kauan, kuin Ruuta, kun ongelmista selvittiin.

Nyt tiedän, että olisin voinut päästä paljon helpommalla, kun olisin poistanut ruokia omasta ruokavaliostani. Remu on allerginen, ja tottakai tämä vaikeutti vauvavuottamme.

Kolmannen kanssa meillä on ollut aika helppoa. 



Tildalla ei ole allergioita, mutta kahden edellisen oksentelijan vuoksi pelkäsin melkein ensimmäiset 9 kk ajan, että Tildakin oksentaa päälleni. Ruun ja Remun imetyksistä jäi selkeästi pelkoja.

Tilda ei roiku kaikkia öitä rinnalla, vaan syö muutaman kerran yössä. Se tuntuu ihan luksukselta sen jälkeen, kun Ruu ja Remu oli kerran tunnissa rinnalla.

Omat vinkkini maidon pumppaamiseen ja rintapumpun käyttöön

Minulla maitoa on tullut pumpun kanssa parhaiten, kun imetän samalla lasta toisella rinnalla. Silloin toinenkin rinta alkaa herua kuin itsestään. 

Pitkät, rauhalliset pumpun painallukset on toimineet minulla hyvin. 

Yksi vinkkini on, että jos tietää että tarvitsee seuraavana aamuna pumpata maitoa, imettää yöllä vain toisesta rinnasta, ja aamulla pumppaa siitä täydemmästä samalla kun vauva toisella rinnalla :) 


Philipsiltä saat nyt 30 euron alennuksella monipuolisen synnytysosastopakkauksen, jossa on kaikki tarvittavat apuvälineet, jos haluat pumpata vauvalle maitoa. 

Pakkaus helpottaa imetystaipaleen aloitusta!


Pakkaus sisältää liivinsuojia päivä- ja yökäyttöön, lämpötyynyjä auttamaan helpottamaan kipua alkuun, kun maito nousee rintoihin synnytyksen jälkeen. Nännivoidetta, jotta nännit kestäisi imetyksen alun paremmin, käsikäyttöinen rintapumppu ja yhteensopiva tuttipullo. 

Tutti, jossa kiinni pehmolelu, joka auttaa tutin löytämistä. Pumppuun sopivia säilytyskuppeja pumpatun maidon säilytykseen ja toinen tuttipullo, jotta toinen voi tarvittaessa olla pesussa.

Suoraan verkkokauppaan pääset tästä :)

En ole vielä ajatellut, että miten kauan Tildan kanssa imetystaivalta jatketaan. mutta uskoisin, että niin kauan kuin siltä tuntuu! :) Imetyksen keston päättäminen on ainoastaan lapsen ja äidin välinen asia, ja me katsellaan tässä Tildan kanssa, että mitä tehdään :) 

Hyviä imetys - ja pumppaushetkiä kaikille :) 




Varaa hääkuvaus ajoissa! ♥

Kovin ruuhka kuvauksissa on tältä vuodelta minun osaltani ohi :)

hääkuvaus kuvaus metso

Kiitän kaikki asiakkaitani ja toivotan tietysti kaikki uudet asiakkaat tervetulleiksi myös! Vielä otan kuvauksia vastaan tällekin vuodelle! :)

kuvaus metso hääkuvaus

Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin ensi kesän hääkuvausten kiivas varaaminen. Osa häälauantaista on jo varattuja, ja vuodelle 2021 on tehty varauksia myös. Joten, näiden kanssa kannattaa olla ajoissa :)

hääkuvaaja turku kuvaus metso

Minulla meni tästä vuodesta suurin osa ajasta äitiysloman merkeissä, mutta ensi vuonna tehdään töitä enemmän. Tulossa on pieni hinnankorotus, koska siirryn alv-verolliseksi, joten veroja menee enemmän. 

kuvaus metso hääkuvaaja turku

Vielä tämän vuoden puolella tehdyt varaukset myyn entiseen hintaan :) 




hääkuvaus masku pori turku loimaa


kuvaus metso turku häät



Lisää kuviani ja kokonaisia gallerioita saat näytille pyynnöstä. 

Laita viesti kuvausmetso@gmail.com

Kuvausten hinta on tämän vuoden puolella tehtyihin varauksiin 100 eur/ tunti plus matkakulut 45 eur/100 km.


Miten sujuu pottailut 11 kk ikäisen Tildan kanssa?

Meidän Tilda on pian 11 kk! Kuten olen kertonut useita kertoja, Tilda on ollut helppo vauva, hänen kautta olen saanut nähdä millaista on elää terveen vauvan kanssa.

Ajattelin kertoa pottailusta. 

Esikoisemme Ruun kanssa aloitettiin pottailu reilun puolen vuoden iässä. Hän istui siinä tukevasti ja mielellään, kuin tatti :D Ruu alkoi hyvin varhaisessa vaiheessa tehdä kaikki kakat pottaan, ja vaippoihin jäi pelkät pissat.

Ruusta tuli kokonaan kuiva 1 v 2 kk iässä.

Remua ei pottailu kiinnostanut lainkaan. Remulla tuli kakkaa vielä 1,5 vuotiaanakin 7-8 kertaa päivässä, johtuen allergioista. Minuakaan ei silloin jaksanut kiinnostaa kovin paljon yrittää- jos toista ei kiinnosta siinä istua, niin odotetaan myöhemmäksi.

Kun saimme allergioita hallintaan, alkoi pottailukin helpottamaan.

Remu oppi lopulta päiväkuivaksi vähän vajaat 3 -vuotiaana. Remu on nyt 3 v 1 kk, ja yövaippa on yhä käytössä.

Pian 11 kk vanha Tilda on nyt joitain  kuukausia kokeillut pottaa, ja yleensä sinne tulee vähintään pissa hyvin nopeasti. Kun vien hänet heti aamulla herättyään potalle, sinne tulee myös kakka.

Muutoin pottailumme on vielä hyvin vähäistä, eli lähinnä tuolla aamupotalla mennään! :)

Mielestäni on kuitenkin iso hyöty jo siitäkin, että kerran päivässä tekee kakat pottaan. 




Se tulee hänelle tutuksi ja keho oppii, että kakka tulee kun istuu potalle.

Jossain vaiheessa aletaan pottailemaan useammin päivässä, vaikka iltapotan voisi ottaa seuraavaksi käyttöön, tai päiväunien jälkeisen potan :)

Lisäksi tällä voi säästää yhden vaipan päivässä. Jos olisin vain vaihtanut yövaipan pois, ja Tilda tekisi aamukakan vaihdettuun vaippaan, niin sehän pitäisi vaihtaa pois.

Nyt kun kakka menee pottaan niin vaipalle tulee pidempi käyttöaika. 1 vaippa päivässä on kuitenkin 30 vaippaa kuukaudessa, iso kasa jätettä!

Mitään kiirettä meillä ei kuivaksi opetteluun pidetä.

Ruun kanssa aikanaan opeteltiin kestovaippojen kanssa, mutta nyt en jaksa alkaa niiden kanssa säätämään. Koin kuitenkin sen silloin hyväksi keinoksi! :)

Miten teillä on aloitettu pottaharkat?


Nordbjørn - edulliset talvihaalarit!

Mainos Jollyroom

Ensilumi on jo monella paikkakunnalla satanut maahan, joten talvi todellakin on lähellä :) Nyt oli meidänkin aika päivittää talvivaatteet oikean kokoiseksi.

Jollyroomista löytyi tällä kertaa tällainen kokoonpano meidän kolmikolle:



Ruun päällä on Nordbjörn Arctic Toppahaalari, väri Pink, koossa 120.

Apua koon valintaan: Ruu on noin 110 pitkä, ja koko 110 kävi meillä kokeilussa myös, mutta se oli tosi nafti, joten tässä kannattaa ehdottomasti ottaa se omaa pituutta seuraava koko mielestäni. Tämä 120 on ehkä ihan vähän pitkä, mutta siinä edellisessä 110 hän ei pystynyt esimerkiksi kyykistymään.

Tildan päällä on Nordbjörn Igloo Overall, koko 80. Tilda on noin 73 cm pitkä. Tämä koko tuntuu hänelle oikein sopivalta!

Remun päällä Nordbjörn Arctic, väri Camouflage, ja koko 100. Remu on noin 93 cm pitkä ja tämä koko on tosi sopiva :)

Arctic- ja Igloo -haalareiden vesipilari-arvo on 10 000, ja saumat on teipattu. Heijastimet löytyy sekä edestä että takaa. Lahkeissa on kuminauhat, jotta lahkeet pysyy hyvin kenkien alla lumessa kontatessa :)

Polvet ja takamus ovat vahvistetut, täällä jo testattiin kestoa konttaamalla :)




Haalarissa on irroitettava huppu ja kauluksesta löytyy pehmeä fleecevuori :)

Remulla jalassa Nordbjörn Polar - talvikengät. Hyvä mittataulukko näihin löytyy tuolta tuotteen sivuilta! Kengät ovat vedenpitävät.

Ruulla jalassaan samat kengät värissä Raspberry.



Tildalla on päällään haalarin lisäksi Nordbjörn Snowcap lakki ja käsineet.

Hanskoista löytyy heijastimet, ja ne ovat vedenpitävät ja lämpimät!

Koko on 0-2 vuotta, ja se on aika sopiva, Tildan päänympärystä en valitettavasti tähän hätään ihan sataprosenttisen varmaksi muista, mutta epäilisin jotain 48 cm? :)





Tervetuloa seuraamaan myös instassa! :)


Minilomalle Dubliniin

Koetin äsken varata minulle ja miehelleni matkaa jonnekin. Melkein ihan mihin vaan! Kun vaan pääsee pois hetkeksi :D

Olemme varanneet anopin hoitamaan kahta isompaa lasta parin viikon päästä viikonlopun ajan, eli 2 vuorokautta. 

Se on pisin aika, minkä he ovat olleet hoidossa! 

En kuitenkaan ollut vielä varannut reissua meille mihinkään, ajattelin odotella Hullujen Päivien tarjonnan ensin. Sieltä ei löytynyt kuin 3 vrk reissuja, ja se olisi vähän liikaa. 

Empiminen ja odottelu nosti hintoja! Aamulla katselemani reissut olivat nyt illalla jopa 600 euroa kalliimmat. Vissiin Hullareiden kautta tullut niin paljon varauksia, että paikat hupenivat tuoltakin viikonlopulta. 

Kokeilin mm. Budabestiä, se oli ykkösvalintani kohteista. Hinta nousi varausta tehdessäni satoja euroja.. Joten aloin etsimään edullisempia kohteita. 

Sitten kokeilin Dublinia, ja lennot sinne ja takaisin olivat meiltä noin 600 euroa. Ei sekään mikään hirmu halpa, mutta satasia halvempi kuin muut Euroopan kaupungit.

Niinpä lähdemme tsekkaamaan Dublinin! En olekaan koskaan Irlannissa käynyt. 

Toivottavasti ei sada koko ajan vettä. Eikös se ole sateista aluetta tuohon aikaan? No, me voimme sitten kierrellä kauppoja ja kahviloita ja ravintoloita :D

Kiva joka tapauksessa päästä uusiin maisemiin. Meillä on sairasteltu pitkään, monta viikkoa ja tämä evakossa asuminen on ollut aika tylsää. Pian kai vesivahingon jäljet on korjattu ja pääsemme muuttamaan takaisin tuonne rivariin! :) 

Koska mulla ei ole kuvaa Dublinista, niin laitetaan tämä kuva Prahasta vuosien takaa! :) Ruu taitaa olla tuossa vähän vaille 2 vuotias :)