Oksennusta pidätellen autokoulussa

Minun on pakko myöntää, että ajattelin viikko sitten tämän autokoulun syventävän vaiheen olevan lähinnä rahastusta. Olenhan ajanut jo pari vuotta ilman törttöilyjä, miksi minun pitäisi taas mennä penkkiä kuluttamaan?




En tiedä tarkemmin, mitä vaiheita autokoulussa ennen oli. Mutta nykyään se muistaakseni menee niin, että ekassa vaiheessa on teoriatunteja, ajotunteja liikenteessä sekä liukkaan radalla. Sitten kirjallinen ja inssi. 





Tämän jälkeen pitää käydä harjoitteluvaihe, johon kuuluu lisää teoriaa, palauteajo ja ryhmäajo. 





Sen jälkeen, syventävä vaihe; kahden vuoden sisällä kortin saamisesta ajettava vielä (simulaattorilla) pimeän ajo, rata-ajotunnit omalla autolla, kolme teoriatuntia, arvioiva ajo autokoulun autolla ja palauteteoriatunti. 





Minulla oli tänään nuo kolme teoriatuntia, sekä rata-ajot. 





Jännitin taas niin paljon, että masu oli ihan sekaisin. Oikein mukava tunne olla pari tuntia autossa sellaisen mahan kanssa. 










Jonottamassa radalle. Vettä satoi ja mahassa kiersi.








Menin meidän autolla, ja Jussi totesi aamulla siinä olevan hiukan huonot renkaat ja ensi kesäksi tulisi uudet. No, sen kyllä huomasi radalla liukastellessa: Esimerkiksi en hallinnut autoa liukkaalla radalla ollenkaan edes 40 km vauhdissa, kun piti kierrellä tolppia, vaikka kuinka monta kertaa koetin. 20 km/h sentään onnistui! Oli aika kamalaa huomata, miten huonosti auto pysyi hallinnassa. Ajeltiin pari tuntia siellä kaikkea mahdollisia tehtäviä.





Rata-ajon jälkeen mentiin sisätiloihin katsomaan kolariraatoja. Siis autoja, jotka ovat oikeasti olleet kolarissa. Ihan kamalaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Musta tuntui, että en ehkä pysty olemaan siellä loppuun asti, kun mahassa velloi niin paljon, kun kuuntelin niitä autojen tarinoita. Yhdessä on kuollut takapenkkiläinen, toinen edestä joutunut pyörätuoliin. Tuossa kuoli taas takapenkkiläinen, lensi ikkunasta ulos kun auto lensi rampista. Ihan järkyttävää. 





Yhteen autoon oli tolppa tehnyt kamalan, syvän loven juuri sen takaoven kohtaan, missä meillä Ruu aina istuu. Siitä oli lähtenyt matkustaja taivaaseen. Ajattelin, että miten voi enää ikinä uskaltaa ajaa, kun katsoo näitä? :( Jotkut hurjapäät menivät testiautoon kokeilemaan, miltä tuntuu olla autossa, joka kääntyy katolleen. Minä vaan ajattelin, että toivottavasti sinne ei ole pakko mennä, enpystyenpysty. 





Viimeisenä istuttiin luokkaan. Katsottiin mm. filmi jossa nuori mies kertoi elämänsä muuttaneesta päätöksestä lähteä ajamaan humalassa. Nyt hän istuu pyörätuolissa. Tuosta linkistä voi lukea tämän tositarinan. 





Lisäksi käytiin keskusteluja esimerkiksi siitä, tietääkö meistä jokainen, missä omassa autossa on varoituskolmio, tai turvavyöleikkuri? Minä en tiedä missä varoituskolmio on meidän autossa, mutta aion katsoa sen paikan tänään. Sen paikkaa on myöhäistä alkaa pohtimaan sitten, jos sitä tarvitaan. Toivottavasti ei ikinä tarvita!





En mä tiedä, mutta kaiken tämän tänään kuunnellun ja koetun jälkeen mulle tuli sellainen olo, että tämä päivä tekisi hyvää jokaiselle autoilijalle. Teki todella minulle! Vaikka olen liikenteessä aina varovainen, niin silti tämä muistutti siitä, miten helposti kaikki voi muuttua. 





Tuollaisen puolikkaan päivän voisi käydä vaikka kymmenen vuoden välein uusiksi, tai viiden. Vähän niinkuin käydään töiden takia työturvallisuuskortteja ynnämuita kortteja uusimassa. Niin moni on mukamas varma siitä, että on hyvä kuski ja ajaa aina vähän yli nopeusrajoitusten, tai keskittyen puhelimeen samalla. Se ei olisi minusta enää yhtään rahastusta. 






Hirvi ja karpalo pizzassa

Mielestäni yksi hyvän pizzan ominaisuuksista on se, että sieltä löytyy monenlaisia makuja. Jos jokainen suupala maistuu tasan samalle, on syöminen tylsää. 




Halusin kovasti tehdä hirvenlihapizzaa, mutta oli tuskan takana keksiä, mitä pizzaan menisi hirven kaveriksi. Tiedättekö, kun joidenkin mielestä pizzassa ei saa olla mitään makeaa, tyyliin ananasta? No, mun mielestä taas pitää olla :) 





Lempparipizzojani on Denniksen Rafael, josta löytyy kanaa, ananasta, basilikaa, sweet chili -kastiketta ja creme fraichea!



















Päädyin lopulta karpaloon. Sehän käy hyvin riistan henkeen. Ja tuo vaihtelua, eikä ole liian makea. Pizzaan meni myös kynnen verran tuoretta valkosipulia ja fetaa. Mausteeksi laitoin mustapippuria ja hieman pizzamaustetta tomaattipohjaan. 





Oli aika kivaa vaihtelua! 



















Vielä hiukan kehittelyä vaatii; hirvenliha on niin vähärasvaista, melkein rasvatonta, että pizza olisi ehkä kaivannut rasvaisemman juuston tai jonkin muun rasvaisemman täytteen lisäksi :) Mutta makua löytyi. Jos saat jostain hirvenlihaa käsiisi, kannattaa kokeilla pizzassakin :)





Mitä te olisitte laittaneet hirven seuraksi? Heittäkää mulle ideoita ens kertaa varten! 






























Aamun pelastavat leggarit

Juuri kun pääsin sanomasta, että olen tyytyväinen öihin, tulee taas huono yö perään. Ei pitäisi ikinä vissiin sanoa, että hyvin menee :D

Ruu heräili yöllä paljon ja alkoi kahden aikaan pyytämään potalle. Vein hänet tietenkin sitten, koska jos hänellä oikeasti olisikin isompi hätä, olisi inhottava tehdä ne yöllä vaippaan. No, ei sieltä mitään tullut, mutta minä menetin uneni kun olin hereillä hänen kanssaan. Aamulla oli noustava neuvolalääkäriin, ja väsytti ihan vimmatusti. Mutta ai että kun mieli parani, kun vedin jalkaan nämä eilen postista tulleet leggarit! Rakkautta!











Viime viikolla näin, että näitä saa jälleen, ja hetken pohdinnan jälkeen raskin panostaa niihin. Muistaakseni hinta oli 30- 40 euron välillä, joka on mulle legginsseistä PALJON. Mutta ajattelin, että jos kerrankin..

Nyt kun sain nää jalkaan, niin olen tosi iloinen päätöksestäni. Kiva välillä saada jotain, mistä haaveilee :)  Legginssit ovat siis Vimman.

Ruun söpöt vaatteet ovat Name It:n. (saatu) Näissä käytiin äsken lääkärineuvolassa. Kaikki oli oikein hyvin. Kuuloa ei testattu, koska terveydenhoitaja ei ollut paikalla ja laite on ilmeisesti hänellä. Muutoin kaikki normaalisti :)






Nyt me pötkötellään lasikuistilla, sadetta kuunnellen. Ruu leikkii ja minä hoitelen laskuja ja työjuttuja koneella :) Ihan ookoo tällainen sadepäiväkin pitkästä aikaa! :)














Meidän yöt on parantuneet huimasti! :)

Sen jälkeen, kun imetys on loppunut ja Ruu on siirretty omaan huoneeseen, on meillä yötkin parantuneet tosi merkittävästi.

Ruu on nyt vuoden ja 7 kuukautta vanha.

Jussin kesäloman ajan esimerkiksi Ruu nukkui melkein joka aamu 8-9 asti. Heräsi pääasiallisesti kaksi kertaa yössä, kun vielä puoli vuotta sitten saattoi herätä 5 tai ääretöntä kertaa yössä.

Kun Ruu herää yöllä, hän ei ala hyväntuulisesti höpöttelemään, niinkuin olen kuullut joidenkin lasten alkavan. Hän alkaa itkemään, ja yleensä ensimmäinen herätys tulee joskus aamuyön varhaisina tunteina. Jussi menee häntä lohduttelemaan takaisin uneen, ja hän jatkaa nopeasti uniaan.

Toisen kerran hän herää yleensä 4-5 maissa aamulla itkemään, ja ei enää lopettanut, ennenkuin pääsee viereen. Siinä jatkamme unia kaikki yhdessä.

Kun Jussin loma päättyi, myös Ruun aamut muuttuivat aikaisemmiksi. Ilmeisesti hänen unensa syvyys vähän siinä heikkenee kun keittiöstä ja muualta talosta kuuluu ääniä.

Nykyään hän heräilee 7 maissa.

Välillä yöt ovat ihan mielettömän hyviä! Ruu menee nukkumaan 20:30 - 21 välillä, noin suunnilleen.

Hänelle luetaan kirjaa. Sitä hän pyytää joka ilta tehtävän (KIJJA, KIJJA! hän huutelee). Sen jälkeen pitää kerätä pupu ja kaksi eri vauvanukkea pinnasänkyyn hänen viereensä. Muuten ei rauhaa löydy.. Jotenkin hassua, miten ne pienet kiintyy joihinkin leluihin, ja ne pitää saada viereen?

Välillä meillä on öitä, jolloin hän ei herää ollenkaan. Silloin minä ja Jussi epäuskoisina saatamme mennä keskellä yötä katsomaan, onko siellä kaikki kunnossa ;D






Olen näihin öihin tosi tyytyväinen. Edes viime viikon flunssan aikaan ei ollut huonoja öitä.
Välillä, kun tulee esimerkiksi hampaita, heräilyä on enemmän, mutta se on tietenkin ihan luonnollista ja ohimenevää.

Joskus minulla tekee pahaa, kun ajattelen häntä pikkuista tuolla yksin nukkumassa.

Ajattelen, että miksi hänen pitää vielä nukkua yksin, kun hän on niin vauva vielä? Ehtisi sitä yksin nukkumaan myöhemminkin..
Mutta sitten ollaan kokeiltu nukkua hänen vierellään, ja yö on kaikilla niin levoton, että unohdan taas nämä ajatukseni :D

Kokeilin myös siirtoa isojen tyttöjen sänkyyn. Ekana iltana ei itse saatu rauhaa, kun mietittiin, että entä jos hän pyörii sieltä kuitenkin alas. Kävimme hänet aikaisin meidän viereemme :D

Seuraavana iltana, kun olin häntä isoon sänkyyn nukuttamassa, hän osoitti itse pinnasänkyään ja sanoi "tuonne!". Jaahas, nukkukoon pinnasängyssä kerta haluaa ♥

Hyvää yötä! :)







Autokoulussa jälleen


(puhelinpostaus)





Mulla on huono tapa jättää asiat viime tippaan. Niin kävi myös ajokortin loppuun suorittamisen kanssa.





Nykyään ajokortin ajo ei käykään enää niinkuin ennen vanhaan, että on se ensimmäinen vaihe ja sitten toinen vaihe, ja se on siinä. Vaan on ensimmäinen vaihe, jolloin käydään teoriatunnit yms. Sitten on harjoitteluvaihe ja vielä lisäksi syventävä vaihe!
Tämä viimeinen mulla on käymättä.





Ja tämä syventävä vaihe siis sisältää vielä teoriatunteja, pimeän ajon, tarkkailevaa ajoa ja rata-ajoa!


Minä tietenkin heräsin asiaan vasta reilu viikko sitten. 





Olin ajatellut, että korttini on voimassa "jonnekin syksyyn ". Mutta sehän menee tosiaan ihan pian umpeen! Syksy on nimittäin jo täällä...





No ei muuta kuin kiivasta soittelua Turun alueen autokouluihin. Onneksi jostain löytyi tilaa ja nyt kiltisti käyn vielä pari viikkoa tunneilla, jotta saan pitää korttini!





Eilen olin suorittamassa pimeän ajoa simulaattorilla. Mua jännitti etukäteen ihan hirveästi! Maha oli ihan sekaisin. Mutta se olikin aika helppo juttu ja ihan mukavaakin.  Mutta jos jännittää, niin ei sille mitään voi. Onneksi heillä oli vessa :D


































Seuraavana on rata-ajo ja teoriatunnit.
Muutenkin olisi kiireitä, mutta ei auta. Kaikki muu on nyt laitettava toissijaiseksi ja tunnit käytävä. Rahaakaan ei pala kuin noin 450 euroa.. huhhuh!





Nyt nauttimaan ehkä viimeisestä kuumasta päivästä. Huomenna tulee sateita ja taitaa syksy alkaa myös säiden puolesta :)





Tuossa muutama kuva meidän eilisen illan kävelyltä. Käydään lähellä asuvia hevosia aika usein näyttämässä Ruulle. Ruu tykkää tosi paljon :) Punkille oli liian kuuma ilta kävellä, voi toista!








Mukavaa päivää kaikille!































Ikävintä Muumimaailmassa

Muumimaailmassa vierailu ei tosiaankaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Jos niin luulit, niin lue teksti loppuun asti ja harkitset kahdesti, mitä teet ensi kesän lomalla, tai ehkä jo Taikatalven aikaan lopputalvesta.


Muumimaailma oli eilen viimeistä päivää avoinna tälle kesälle. Meillä on kotona muumikirjat kovassa kulutuksessa, (MAMMA,MAMMA, kuuluu kun Ruu pyytää muumikirjaa), joten päätimme vielä viime hetkillä viettää kesäpäivämme siellä.


Naantali on kesällä uskomattoman kaunis. Mä voisin hyvin nähdä meidät siellä viettämässä eläkepäiviä! :) Naantalin vanhan kaupungin alueella vallitsee näin ulkopaikkakuntalaisen silmin jotenkin ihana rauha ja levollisuus.








Muumimaailma on saaressa, ja sinne mennään pitkää kävelysiltaa pitkin. Sininen meri välkkyi auringon valosta. Ruu ei meinannut pysyä rattaissaan, kun muumihahmoja alkoi näkyä lipuissa ja kylteissä ympäriinsä. "Joo!Joojoojoo!" kuului tytön suusta.







Ruu päästettiin juoksemaan ja hän sai päättää kiertelyjärjestyksen. Ruu kiinnitti heti huomionsa Hemulin puutarhavajaan. Häntä kiehtoi tosi paljon kaikki kastelukannut ja kukkaset siellä. Koska hän olisi penkonut siellä loputtomiin, jouduttiin ohjaamaan hänet muuallekin tutustumaan :)












Pian vastaan tulikin muumilaakson väkeä. Ruu katsoi ensialkuun vähän kauempaa, ihmeissään, että mikäs juttu tämä on. Isin kanssa oli turvallista mennä vähän lähemmäs tutustumaan Muumipeikkoon. Lopulta Muumipeikko sai halin ja läpyn! :)




























Seuraavaksi mentiin katsomaan Nipsun gramofonitanssiaisia teatterin puolelle. Näytös oli hyvän pituinen; Ruukin jaksoi katsoa sen loppuun saakka. Välillä häntä hieman jännitti avautuva näyttämön seinä, mutta syli riitti tähän jännitykseen ensiavuksi :)

Sitten jatkettiin kiertelyä. Nyt saattoi olla isin ja äidin valinta, että pysähdyttiin Muumimamman munkkikojulle. Nyt alkoivat ongelmat.






Otimme luonnollisesti perheannoksen; olemmehan perhe.

Munkit olivat tuoreita ja tosi hyviä. Perheannokseen kuuluu 20 pikkumunkkia, ja me jouduimme syömään koko annoksen, koska eihän hyviä munkkeja voi jättää syömättä!





Kyllä minä niin mieleni pahoitin tuosta munkkien määrästä. Jos ne olisivat edes olleet vähän kuivia tai vaikka jopa edellispäiväisiä, olisin voinut jättää ne hyvillä mielin syömättä.

Täysin, melkein kipein vatsoin lähdimme pyörimään muumitaloa kohti. Onneksi Ruu oli meistä järkevin, eikä vetänyt munkkiövereitä, joten hän jaksoi kirmailla nuorilla jaloillaan.





Muumitalon viereltä löytyikin Pikku Myy, Muumimamma ja Muumipeikko vetämässä leikkiä lapsille, Ruu oli taas ihan messissä ja taputti tahtia.





Kun Muumimamma lähti talolle päin, me lähdimme häntä seuraamaan. Portailla Ruu suorastaan kiiruhti mamman perään.





Vihdoin hän sai mamman keittiössä kiinni, ja syöksyi mekkoon kiinni! Ruu oli ihan huumassa. Hän jotenkin ihan täysin hullaantui Muumimammasta! Meidän piti jo ottaa Ruuta syrjemmälle, että
muutkin lapset pääsivät hänen luokseen.




Ruu seurasi mammaa ulos ja halusi taas päästä haliin. Muumimamma sai pusunkin poskelle, ja huumaantunut Ruu ei olisi halunnut lainkaan päästää ihanaa mammahahmoa luotaan :) Oli aika älyttömän suloista, miten pieni voi ihastua niin kovin :)








Meidän piti kantaa mammaan ripustautunut lapsemme muualle, jatkamaan matkaa. Menimme tutkimaan muumitaloa ja kävimme ylimmässä kerroksessa asti. Matkalla näimme Tiuhtin ja Viuhtin, jotka leikittivät lapsia.







Talo oli näillä keleillä melko lämmin, varsinkin ylimmistä kerroksista. Menimme taas ulos ja Ruu sai juoksennella päättömänä minne halusi :) Siltä hän kyllä jo alkoi näyttämäänkin, yritti juosta Nipsua kiinni, kun Nipsu oli menossa henkilökunnan tiloihin. Nipsu ehti onnekseen sulkea portin ennenkuin lapsemme tarttui häntä hännästä kiinni, ja Ruu jäi repimään porttia.

Pienen tytön mieleen ei meinannut millään mahtua, että emme voi mennä Nipsun kotiin! Meillä vanhemmilla onneksi oli tietoa siitä, mihin karvaisella ystävällä oli kiire; seuraava teatteriesitys oli alkamassa. Veimme Ruun katsomaan näytelmää siitä, kun Muumipeikko rakensi talon.

Siellähän se Nipsukin oli!










Ruu halusi katsoa näytökseen loppuun ilman isiä ja äitiä, ja otti meihin hajuraon.

Nytkö se jo alkaa, että on noloa liikkua isin ja äidin seurassa? :D Enää eivät edes avautuvat seinät jännittäneet kokenutta teatterissa kävijää.









Koska lapsemme kävely alkoi tässä vaiheessa muistuttamaan päätöntä sekoilua, ja kellokin läheni sulkemisaikaa, näytöksen jälkeen ohjailimme hänet pikkuhiljaa ulosmenoa kohti. Rattaisiin ei kuitenkaan ollut asiaa, sen verran vauhtia täynnä tämä riemukas pikkuneiti oli. Kotimatkaa tehtiin vähän väliä pysähdellen, kiipeillen ja muumien tanssia jäljitellen.


Kuin taikaiskusta, mukapirteä ja virtaa täynnä oleva lapsemme sammui autoon pakattaessa. Virtakytkin kai vihdoin löytyi ja painoin siitä huomaamattani :) Ruu veteli sikeitä matkan kotiin asti.







Vieläkin on morkkis munkkien määrästä. Ensi kesän parannusehdotukseksi aion kirjoittaa vanhempien munkkien tarjoilun, kuten monissa muissakin kesäkohteissa suosiolla tehdään. Tällainen ähky ei ole hyväksi, kun lehtien kansissakin sanotaan, että kesäkiloja pitäisi alkaa tiputtamaan :)


Ps. Terveisiä Muumimammalle. Olet ollut Ruun suosikki jo kirjoista, ja tuon käynnin jälkeen asemasi vaan vahvistui. Ensi kesänä Ruun ukki ja mummo vie hänet, ettemme me joudu taas munkkiansaasi! :)












Cheek - check!


Cheek oli just niin hyvä kuin odotettiin :)





Kai se koko juhlivan stadionin tunnelma tekee kans tosi paljon, mutta osaa Jare ottaa yleisön!


Meillä oli tosi mukava päivä ja ilta. Ensin käytiin Koskipuistossa piknikillä. Haettiin herkkuja Stockan tiskiltä ja mentiin paahteeseen niitä syömään. Noin neljän maissa lähdettiin pikkuhiljaa siirtymään kohti aluetta.


















Ensin käytiin kuuntelemassa Kasmiria. Hän esiintyi telttalavalla, ja teltta oli niin täynnä ettei sisälle mahtunut vilkaisemaankaan :) Me mentiin nurmikolle viltille istumaan ja nautittiin musasta ja jäätelöstä :)


Seuraavaksi siirryttiin stadionille Elastista katsomaan. Miten Ela voikin aina olla niin positiivinen ja energinen? :)



Lavalla kävi useita vierailevia artisteja piipahtamassa, esim Samuli Edelmann, Robin ja Uniikki. Yleisö oli täysillä messissä :)








Elan jälkeen oli pari tuntia aikaa, ja me vietettiin se viltin päällä istuskellen. Taustalla soitti (joku) TI. Ei tuttu mulle :D





Ja sit illan päästara eli Cheekki! :) muutama uusi biisi oli sellaisia, joita en tunnistanut, mutta muuten keikka oli pelkkää hittiä hitin perään. 





Pimenevä ilta oli ihana. Kaikki ne valot, musa ja tunnelma.. ja lämmintä oli vielä parikymmentä astetta, joten ei tarvinnut ottaa edes lisää vaatetta päälle vaikka kello läheni puoltayötä :)





Keikan päätti ilotulitus. Ehkä kliseistä mutta toimii silti! :) 


Oli tosi hauska, tämän äidin oma pikkuloma pois kotoa ja Ruun luota. Heillä on mennyt kotona Jussin kanssa tosi mukavasti, ja mulla on jo kova ikävä pikkuista! :)





Kohta hypätään Onnibussiin ja viikonloppua on vielä jäljellä, ehtii touhuta perheenkin kanssa jotain kivaa!

















Pää keveni (ja lompakko)

No, nyt on siellä kampaajalla käyty. Viime kerrasta oli vuosi, joten ainakin tätä oli ehditty harkita pitkään.




Täällä lähtökohta.





En mä tiedä oikein, mitä mä ajattelin saavani, mutta nyt on 





- ainakin se jäätävä liukuvaalennus pois


- kuivat latvat pois


- kevennetty tukka


- siistitty väri








Mutta SILTI on jotenkin sellainen olo, että olisin ehkä halunnut vielä jotain muutakin. Ehkä enemmänkin tuosta volyymista pois, rohkeammin. Mutta miten se kampaaja voisi tietää, kun en itsekään tiedä mitä? 





Niin ja kun sitä otsatukkaa tosiaan mietittiin, niin lopulta itse päätin pesupaikalla, että ei leikata. Koska kuitenkin arjessa mulla on tukka niin paljon kiinni, ja se otsatukka vaan rasvoittuisi tuossa otsalla kun haroisin sitä koko ajan silmiltä. 





150 euroa on tosi paljon rahaa. Sen verran meni. Mutta toisaalta, jos kerran vuodessa raskin käydä, niin ei se kuukautta kohden paljon tee :D Eli vuoden päästä ehkä taas ;D



















Huomen aamulla on lähtö Tampereelle, Blockfesteille ystäväni kanssa! Ihan huippukivaa. 


Nyt menen pakkailemaan, en tiedä vieläkään yhtään mitä laitan päälle. Jotain kivaa, kesäistä!