Kolme vuotta kotona lapsen kanssa? Ei ikinä.

Tämä otsikon virke oli ajatukseni kaksi vuotta sitten. Ruu oli silloin vielä masussa, ja minä ajattelin, ettei minua saisi viihtymään vuosia kotiäitinä.

Ajattelin, miten muka kukaan kotona jaksaa olla, minä haluan käydä töissä.

Minulta on usein kysytty täällä blogin puolella, milloin aion palata töihin.

Nyt on töihin jätetty ilmoitus kolmannesta kotivuodesta. Minulla on vakituinen, kokoaikainen työpaikka, josta olen hoitovapaalla. Viihdyn Ruun kanssa ihan loistavasti kotona. Minulla ei ole mikään kiire takaisin töihin.

Koska tämä on meille taloudellisesti mahdollista, en näe syytä, miksi menisin jo takaisin työhön, josta en edes pidä, joka ei millään tavalla motivoi palaamaan? Sillä välin kun minä olen poissa, joku toinen saa jatkaa työsuhdettaan, win- win.

Aloitin vakituisesti työelämässä 17 - vuotiaana. Päivääkään en ole ollut työttömänä, olen aina etsinyt töitä vaikka sitten vuokravälityksen kautta. Jos palaan töihin vuoden päästä, kolmenelosena, niin minulla on työssäoloaikaa hyvällä tuurilla yli 30 vuotta jäljellä. Eiköhän niissä ehdi töitä tehdä.

Nykyinen työni olisi vuorotyötä: saattaisin huonolla tuurilla olla koko arkiviikon näkemättä Ruuta hereillä. 














Talouspuolen hyöty olisi minun tapauksessani onneton:

Palkkani on pieni. Joutuisimme hankkimaan toisen auton, jonka käyttöön menisi rahaa kuukausitasolle jaettuna vähintään (eri laskureiden mukaan) noin 300 euroa. Sen lisäksi menettäisin tietysti kotihoidontuen eli noin 300 e. Lisäksi maksaisimme päivähoitomaksuja, varmaan sen noin 300 e? (En tiedä mitä ne tarkalleen on? )

En voisi enää tehdä näitä kuvaushommia samalla tavalla kuin nyt, koska eihän minulla enää olisi samalla tavalla aikaa tehdä niitä. Nyt kuvaustyöt tuovat minulle lisätuloja. Lisäksi tietysti se pieni, mitä saan Indiedaysilta bloggaamisesta.






Eli karkeasti, töihin paluu saattaisi tuoda talouteemme parisataa euroa lisää rahaa kuussa. 


Vastapainoksi se suuri ikävä, joka minulla olisi, kun en näkisi häntä enää välttämättä hereillä joka päivä? Ei kiitos. 

Koska minulla on mahdollisuus olla kotona, käytän sen, ja olen erittäin kiitollinen saamastani mahdollisuudesta.


Kun olin äitiyslomalla, aloin miettimään, millä ihmeellä saisin kh- tuen päälle lisätuloja. Silloin pohdin pääni puhki, miten voisin ansaita edes vähän lisää rahaa. 

Koetinkin muutamaa eri keinoa, ennenkuin keksin kokeilla valokuvausta. Aluksi kuvasin tietysti ilmaiseksi kavereideni lapsia. Pian otin tuttujen lapsia pientä korvausta vastaan.

Sitten siirryin ottamaan pienen palkkion, kuvasin vieraitakin lapsia ja laskutin osuuskunnan kautta. Ja edelleen hyvin pienillä palkkiolla mennään, mutta tämä on silti mahdollistanut sen, että voin esimerkiksi tehdä Ruun kanssa arkena jotain pientä kivaa ja minun ei tarvitse pyytää rahaa mieheltäni.

Se taloudellisesta puolesta,







Ruu saattaa jäädä meidän ainoaksi lapseksi. Nämä vuodet hänen kanssaan ovat korvaamattomia, ja haluan ottaa niistä kaiken irti. Hän on vain kerran pieni, ja kohta jo kuuluu maailmalle, ei enää äidilleen. 









Toki joudun luopumaan monesta asiasta, joita haluaisin myös tehdä. Jokin aika sitten minulle tarjoutui työmahdollisuus ihan huippupaikasta Helsingissä. Olisin kulkenut siellä pari-kolme päivää viikossa, mutta valitsin Ruun kanssa kotona olemisen.

En pysty kotoa käsin samaan kehitykseen millään, mitä tuo työ valokuvauksen parissa olisi minulle tarjonnut, mutta tärkein on aikani Ruun kanssa.

Entä Ruun kehitys? Ruu pääsee näkemään ikätovereitaan säännöllisesti, on sosiaalinen ja taitava monessa asiassa. En tietenkään voi tarjota hänelle joka päivä ryhmätoimintaa, mutta teen hänen kanssaan niin paljon erilaisia asioita kun vaan keksin. En ole kasvatuksen ammattilainen, mutta rakastan Ruuta yli kaiken, ja laitan hänet jokaisessa asiassa etusijalle.


Kukaan ei tiedä minkä verran meillä täällä maanpäällä on päiviä jäljellä. Kuten olen aiemminkin sanonut, jokainen päivä oman lapseni kanssa täällä on kultaa kalliimpi.





























Tom of Finland meidän vessassa ja sängyssä

Jussi pääsi yllättämään minut jouluna. En olisi osannut arvata häneltä tulevan Tom of Finland- tuotteita, mutta hän oli muistanut, että kerran mainitsin Finlaysonin ikkunoiden ohi kävellessämme, että ne ovat minusta hienoja.






Niinpä nyt meillä vierailevat saattavat vessassa käydessään hieman yllättyä, kun käsipyyhkeissä koreilee maskuliiniset mieshahmot. Tom of Finland- mallisto on kunnianosoitus Touko Laaksosen taiteelle, ja viesti suvaitsevuuden puolesta.

Samaa kuosia on nyt meillä myös tyynyliinoissa, jossa samaa mustavalkoista kuviota on koko pinta-alan täydeltä :)











Näin saat oman "Best nine" - Instagram kollaasisi!

Jos olet Instassa ihmetellyt, kun monella näkyy vuoden 2015 eniten tykätyimmistä kuvista kollaasi, ja haluaisit sen itsekin, toimi näin.


Mene esimerkiksi tälle sivulle: http://2015bestnine.com/






Kirjoita sinne oma Insta- tunnuksesi, esim minä laitan miiametsoblog. Ei siis häshtägejä eikä @-merkkejä tarvita.

Sivu muodostaa 9 kuvan kollaasin vuotesi suosituimmista kuvista. Voit tallentaa kuvan puhelimeesi tai koneellesi. HUOM: En vastaa siitä, jos sivun kautta saa jonkin viruksen puhelimeen. Jokainen selaa ja lataa netissä omalla vastuullaan :) 





Minun vuoteni parhaat kuvat näyttävät tältä:

Naimisiinmeno on ykkösenä. Niin minustakin :)

Tokana tulee ensimmäisenä talvisena päivänä otettu kuva talostamme.

Kolmas kuva on minusta ja Ruusta laivalla syksyllä. Tykkään tuosta kuvasta tosi paljon!





Neljäntenä on perhekuva meistä. Ruu on hukutettu pusuihin :)

Viides kuva on olohuoneestamme joulukuun alussa. Kuudes kuva minusta ja Ruusta Prahan kaduilla.

Seitsemäs kuva Ruun ihanasta huoneesta! Ai vitsi kuinka paljon tykkään tuosta :)

Kahdeksas kuva on kollaasi. Se on otettu silloin, kun rakensimme Ruun huonetta ja sinne sänkyä ja kaikki oli vielä kesken.

Yhdeksäntenä kuva, joka on otettu keittiömme suunnasta olohuoneeseen päin. Ihana valon määrä!


Tervetuloa seuraamaan seuraavaa vuottamme :)

Tiedossa ainakin uudenvuoden risteily lasten ehdoilla, Rovaniemen matka heti tammikuussa, Ähtärin reissu, makuuhuoneeseen tulee uusi tapetti ja Ruun 2- vuotissynttärit tammikuun lopussa <3


Jakakaa mut herkuttomaan vuoteen! :)

Ajelin äsken ystäväni luota kotiinpäin. Tämä ystäväni on jo pari vuotta ollut karkiton, (syönyt vain jouluna karkkia) ja siitä ajatus varmaan omaan päähän tuli.

Ajattelin autossa nimittäin, että jospa laittaisin itselleni haasteen:

Niin monta kertaa, kuin tämä teksti jaetaan Facebookissa, olen ilman mitään herkkuja ensi vuoden alusta alkaen.

Tämä tsemppi ja tuki olisi nyt tarpeen:

Olen vetänyt koko syksyn joka päivä jotain hyvää.

Yleensä viimeistään iltapalaksi suklaata/jäätelöä vähintään puolikkaan suklaalevyn verran, ja mikään ei ole saanut tätä mun herkkukierrettä katkeamaan. Painoa on varmaan noin 5 kiloa tullut lisää syksyn aikana.

Kokeillaan sit tällaista! :)

Eli: niin monta päivää kuin tulee blogin Facebookin puolelta jakoja, olen syömättä ns. herkkuja vuoden alusta, 3.1. alkaen. Herkuiksi luen siis karkit, suklaan, jäätelön, makeat leivonnaiset, sorbetit, sipsit, makeat jälkiruokaherkut. 






Jaot otetaan huomioon 3.1. aamuun mennessä tulleista, eli sunnuntaina sitten alkaisi tämä :)






Ruulla on synttärijuhlat kuun lopussa, joten salaa toivon että silloin ainakin jo saisin herkkuja :D





Hassu joulucollege

Minulla joulun pyhiin kuuluu sekä ne rennot, joustavat ja mukavat oloasut, ja toisaalta esimerkiksi aattona ja mammojenmummojen luona vieraillessa hieman nätimmät vaatteet.

Tässä yksi mun lempparilötköttelyasuista: pukin tuomat villasukat, hassu college ja trikoot.






Mulla oli tänä vuonna ihan ekaa kertaa ikinä jouluaiheinen collegepaita! Se oli mielestäni niin lutuinen, että oli ihan pakko saada :) Porokoira- college on saatu Mick's - verkkokaupasta.










Mun tekisi mieli laittaa tämä sivuun seuraavaa joulua varten; siitä voisi tulla sellainen mun oma jouluperinnepaita, ja ehkä Ruukin muistelisi aikuisena, että äitillä oli jouluna aina se hassu koirapaita :D Se olis aika söpöä :'D

Joulu näkyy hyvin mun kasvoissa. Paitsi että posket on pyöristyneet, on mulle taas tullut ihan urakalla näppyjä. Varmaan siksi kun olen vetänyt suklaata niin huolella ja vedenjuonti on jäänyt kyläillessä tosi vähiin. Vielä eilen kierrettiin neljässä eri kyläpaikassa ja en tainnut juoda kuin yhden lasin vettä tuona aikana.






Nyt on taas Jussi töissä, ja minä ja Ruu olemme kaksin kotona päivät. Neljä päivää ihan normaalia arkea, tosin uuden vuoden aattonakaan ei suuremmin mitään juhlita, mutta varmaan jotain herkkuja tulee tehtyä pöytään jälkiruuaksi ja ehkä muutama tähtisadetikku näytetään lapsille :).

Vietämme uutta vuotta läheisten seurassa maalla, jolloin koirienkaan ei tarvitse pelätä pauketta.

Uuden vuoden päivänä lähdemme ystäväperheen kanssa laivalle, ja lapset pääsevät ihailemaan muumeja :) Ruu sai joulupukilta muumitalon ja se on taas lisännyt hänen muumi-fanitustaan :)



Pukki tiesi: lempparivaate tuli joulupaketista

Kirjoitin joulupukille, että toivon paketistani tätä ihanaa mekkoa. Eli toisin sanottuna, kun olimme Jussin kanssa kaupoilla pari viikkoa ennen joulua, kerroin hänelle, että jos hän ei vielä tiedä mitä haluaisi antaa minulle joululahjaksi, niin tämä on hyvä idea :D 




Ja niinpä sain kaivaa tämän jouluaattona paketista ja vedin heti päälle. Siitä asti on mekko ollut joka päivä edes vähän aikaa päällä, mutta nyt jouduin laittamaan sen pesuun :D Vitsailinkin instagrammissa muiden tähän mekkoon rakastuneiden kanssa, että voi olla että tätä joutuu hankkimaan toisenkin, että on aina joku laittaa päälle kun toinen on pesussa! :) Saattaa olla että tilaan tuon harmaan vielä.
















Mekon malli on mun mielestä niin kaunis! Kyseessä on siis Papun Kanto- mekko mustana. Aivan supermukava päällä <3 Tuossa levennyksen kohdalla lantiossa on taskut, joten ei se koko ajan ole noin terävästi levällään lantiosta :)





















Ruullakin oli Papua päällä jouluna.. Kävin ennen joulua Uuden Muotoilun joulumarketissa Logomossa, ja ostin hänelle tämän Murkku - tunikan. Sekin näkyy Instagram- tililläni, ihan superhurmaava! Tonttulakki on Höö Babywearin, Ruu ihastui siihen kun siinä on "nallen korvat" hänen mielestään! :) 





Nyt tuo lasten mekko on tuolla netissä alessakin, suosittelen lämpimästi. Taisin itseasiassa maksaa siitä tuolla Uuden Muotoilun marketissa enemmän kuin mitä se olisi maksanut nyt alessa - se vähän harmittaa, mutta ainahan kaikki tulee joulun jälkeen alennukseen. Olisi pitänyt arvata :) 






Kuvassa onnellinen uuden lemmikin omistaja :D <3 










Raskas, rakas 2015.


Tärkein matka tämän vuoden aikana on ollut matka itseeni. Se on pienen lapsen äidille loputon suo. Sitä miettii, miten voisin olla parempi äiti? Entä jos viiden vuoden päästä tajuan tehneeni jotain pahasti väärin?





Voisin kuvitella, että itseensä tutustuminen on minun tapauksessani erittäin tärkeää sekä itseni kannalta että Ruun takia.





Olen aikuisen elämäni ajan käyttäytynyt vaihtelevan itsekkäästi. Ruun tulo elämääni oli ehkä ensimmäinen oikeasti merkitsevä asia. Minun täytyi miettiä tekojeni seurauksia. Jussin tapaaminen oli jo suuri muutos, sekään ei muuttanut minua tietenkään hetkessä.





Odotusaikana mietin paljon tulevaa rooliani äitinä. Muistan, kuinka en osannut odottaa äitiydeltä mitään. Ruusta tuli heti syntymänsä jälkeen minulle kaikkeni.





Uskon olevani hyvä äiti.





Tämä vuosi on ollut vielä parempi kuin ensimmäinen vuoteni äitinä. Ruu on taapero, ja ei enää niin kiinni minussa kuin vauvavuotena. Minulla on niin hauskaa tuon tytön kanssa. 





Ei ole ollut hetkeä, että olisin katunut päätöstämme lapsen yrittämisestä.



















Yrittää. Valitsin sanan, koska lapsen saamisen vaikeus on tullut konkreettisesti päin kasvoja tänä vuonna. Minulle on ollut jo pitkään selvää, ettei lapsen saanti ole aina helppoa.





Pian sen jälkeen, kun Ruu oli syntynyt, kävimme keskustelua tulevan ehkäisyn valinnasta. Neuvolassa kyseltiin siitä, ja Jussin kanssa käymäni keskustelun pohjalta vastasin, että vauva saa tulla kun on tullakseen.





Kohta tästä keskustelusta on kaksi vuotta ja vauvaa ei ole tulossa.



Ensin meni pitkään, että sain kierron käynnistymään imetyksen jälkeen. Imetyksen lopettaminen oli minulle tosi vaikea päätös. Itkin monet itkut, kun Ruu halusi rintaa ja jouduin kieltäytymään. Eikä kierron käynnistyminen lopulta mitään ratkaissut.



Kaksi keskenmenoa viime vuoden aikana olivat kova isku minulle. Olen miettinyt, miksi tämä on käynyt meille. Ystäviä ja tuttavia on raskautunut samaan aikaan kun me olemme saaneet ikäviä uutisia. En ole katkera, iloitsen kyllä muiden onnesta. Mutta välillä olen miettinyt, etten jaksaisi kuulla enää yhtään raskausuutista.




Jos nyt tietäisin, että lopetin imetyksen kesällä ihan turhaan vastoin minun ja tytön tahtoa, en olisi tehnyt niin. Se ei ollut oikotie uuteen raskauteen.





Ruun kasvamisen seuraaminen on luonnollisesti ollut vuoteni suurin onni. Hyvin onnelliseksi teki myös naimisiin meno. Jussi kosi minua kesällä kotona, löysin sormuksen paljussa kesäyönä samppanjalasin pohjalla. Ehdottomasti romanttisin teko joka minulle on ikinä tehty.








Oman kehittymiseni kannalta vuosi on ollut myös valokuvauksen kannalta merkittävä. Perustin toiminimen, ja opiskelin useilla kursseilla lisää valokuvan hallintaa. Olen yhä ihan noviisi, mutta parempi kuin vuosi sitten. On ollut mahtavaa ollut, että olen näin saanut mahdollisuuden hengähdystaukoihin kotona olemisesta, kehittää itseäni ja ansainnut pientä taskurahaa, jolla olen voinut osallistua perheemme talouteen.





Vuodelta 2016 toivon tietenkin perheenlisäystä. Se on suurin toiveeni.





Kaikki muut toiveeni tulevat kaukana tuon perässä. Mutta muitakin toiveita on. Olen vielä vuoden 2016 kotona Ruun kanssa. Aion yhä kehittää itseäni ja opiskella, kalenteriin tulee keikkoja ja opinnoille on oma aikansa varattuna.





Myös blogin tulevaisuus on pöydällä





Olin joulun alla kahden vaiheilla: joko lopetan kokonaan tai koetan parantaa. Indiedaysiin kuuluminen mietityttää. Onko tämä välttämättä minun paikkani, ei ehkä. Näitä asioita täytyy vielä miettiä. En halua tehdä hätiköityjä päätöksiä.





Jussin kanssa olen onnellinen. Parisuhteen eteen pitää kuitenkin tehdä töitä, ja yksi ensi vuoden tavoitteistani voisi olla se, että varaisimme enemmän kahdenkeskistä aikaa. Ruu on ollut elämänsä aikana yhden kerran yöhoidossa ja me olimme kaksin leffassa. Sen lisäksi kävimme kerran leffassa, kerran Logomossa katsomassa Voice of Finlandin, ja noilla kerroilla haimme Ruun illaksi kotiin.





Parisuhteen hoitaminen, toistemme näkeminen puolisoina, eikä vain äitinä ja isinä on minulle tärkeää ja siksi haluan koettaa skarpata tässä. Kolmet "treffit" vuoden aikana on minun mielestäni melko vähän.



















Suruista huolimatta katson sekä taakse- että eteenpäin positiivisesti. Vuosi oli kaikenkaikkiaan onnellinen, ja menetysten aikana minulla oli tuki sekä mieheltäni että ystäviltäni. Olen kiitollinen ja onnellinen heistä.





Odotan innolla mitä kaikkea tuleva vuosi meille antaa. 








Ruun kanssa jokainen päivä on lahja. Hän oppii joka päivä uusia sanoja ja asioita. Kun vain saisin pitää perheeni terveenä luonani ensi vuonnakin, niin minulla on kaikki :)




Paluu joulumaisemista

Tekstiä matkan päältä! :) Joulu on meidän osalta vietetty. Matka takaisin kotiin on parhaillaan ajon alla. Ruu nukkuu päiväuniaan, ja minä ja Jussi tapetaan aikaa arvoitusten ja irtokarkin avulla.
Onneksi on hyvä ajokeli. En ole vielä varma, jäämmekö ehkä yötä matkalle vai ajammeko suoraan kotiin tämän päivän aikana. Riippuu ihan siitä, miten Ruu jaksaa istua.
Meidän joulupyhät menivät nopeaan. Parasta oli katsoa, kuinka kivaa Ruulla oli. Hän pitää isovanhemmistaan todella paljon! Kävimme lisäksi vierailulla yläaste-aikaisen kaverini perheen luona ja näimme serkkuani perheineen.
Kotiinkin on aina kiva mennä. Rakastan meidän kotia ja kotona olemista. Arvostan todella paljon omaa paikkaamme ja rauhaamme :) Arki alkaa taas maanantaina, kun Jussi menee töihin, mutta arki on tervetullutta!
Meillä jaetaan jouluna lahjoja. Määrä ei ole suuri, eikä tärkeä. Mutta tykkään silti, että se kuuluu osaksi minun ja meidän perheemme jouluun :)
Mukana muutama kuva joulunvietostamme. Tämä on kännykkäpostaus, joten kuvat ovat hieman epäjärjestelmällisesti :)
Hyvää Tapaninpäivää :)





Olohuoneen uusi sohva (ja joulumieli koetuksella!)

Kerroin täällä aikaisemmin syksyllä, että laitoin meidän nojatuolit ja bestå-tason myyntiin. Kaikki on nyt myyty ja uusi sohva tuli tilalle :) Nojatuolit ja taso lähtivät pois, koska se yhdistelmä oli omaan silmääni ihan liian levoton, jotenkin siinä oli liikaa ja halusin rauhallisemman näkymän ikkunan suuntaan.

No nyt tilalla on tällainen:






Omaan silmään tämä uusi kokonaisuus käy tosi hyvin :) Ihanan valoisa niiden nojatuolien tumman sävyn sijaan, kun tuossa vieressä on jo melkein musta takka.






Koko vaihto meni rahallisesti päittäin, eli ei jouduttu maksamaan sohvasta mitään kun myytiin tuolit ja taso pois. Taso oli tullut mukanamme Turun kaksiosta, joten tänne se oli jäänyt vähän niinkuin vanhasta kodista pyörimään.






Kotiinkin on laitettu joulukuusi, vaikka lähdemme jouluksi Pohjois- Karjalaan. Hain kuusen tuosta meidän pihasta vesisateessa, ja kuusi on aika laiha ja ihan epäsymmetrinen :D Mutta ei sitä koristeiden alta edes huomaa ;)

Normaalisti Jussi on meillä hoitanut kuusen haun, mutta hänen nilkkansa meni lauantaina jääkiekossa. Ilmeisesti nivelsiteet ovat venähtäneet, ja jalka on ollut tosi kipeä nyt pari päivää, Eli juuri kun minä aloin saamaan jalkani kuntoon (siihen haavaan iski vielä sienenkin kaiken lisäksi), niin nyt on meillä toinen jalkapuoli.






Eikä siinä vielä kaikki meidän perheen sairasteluiden kohdalta; sunnuntaina minä sain vatsataudin ja vietin sunnuntaina ja maanantain välisen yön hiestä märkänä vessan lattialla. Nyt on sitten sen jälkeen ollut migreeni, joka tietysti tuli kun en ole voinut syödä tai nukkua kunnolla.









Kaikesta tästä huolimatta uskon, että meidän joulusta tulee ihana. Ruu on varmasti todella iloinen nähdessään kaukaiset isovanhempansa, ja siitä lapsen ilosta se oma ilo tulee :)

Blogi on jo ollutkin väsymyksen takia aika hiljaa viime päivät, ja sama hiljaisuus jatkuu varmasti myös joulun ajan.



Toivotan teille kaikille lukijoilleni hyvää joulumieltä ja rauhallista joulun aikaa! 

Terkkuja Prahasta, loma puolivälissä!

Pari päivää on nyt Tsekin maaperää tallailtu, ja saman verran on vielä jäljellä.

Lennettiin tänne maanantaina Norwegianin lennolla. Entistä mukavampi nyt matkustaa Ruun kanssa, kun hänen kanssaan voi jutella vaikka siitä, että kohta mennään lentokoneeseen, ja jännittääkö jne :) Hän on ihanan innoissaan kaikesta!








Viimeksi Ruu on ollut lentokoneessa vajaa vuosi sitten Levin reissulla. Sen ja muutkin lennot elämässään hän on tähän asti nukkunut, mutta nyt hän oli koko matkan hereillä. Koska Ruu on alle 2, hänelle ei tarvitse vielä ostaa omaa paikkaa, ja hän istui matkan sylissäni.

Meidän hotelli on Grand Majestic Plaza. Halusimme hyvän hotellin, aamiaisen, hyvän sijainnin ja tilavan huoneen, koska tämän ikäisen kanssa huoneessakin tulee vietettyä aikaa, ja tietysti lapsi haluaa leikkiä. Olemme olleet hotelliin tosi tyytyväisiä, voin suositella lapsiperheille! Myös henkilökunta on ollut äärimmäisen ystävällistä.













Kaupungilla on kuljettu kävellen. Ruu on saanut juosta itse, istunut vaunuissa ja välillä haluaa olla sylissä. Meillä on lainassa Ruulle tuollainen reppu, jossa on valjaat. Tosi kätevä mielestäni sen takia, että näin Ruu on koko ajan turvallisesti meidän hallinnassamme, eikä voi juosta vahingossa vaikka raitiovaunun alle tai ihmisjoukossa karata.






Ruulla Lindexiltä ostettu kevyttoppahaalari ja Little Mayan pipo, minulla Vimman lettileggarit, Onlyn takki ja Friendtexin hattu.















En ole hirveän innostunut ostamaan mitään paikallisia käsitöitä tms, mitä Prahasta ilmeisesti kannattaisi matkaoppaiden mukaan ostaa, mutta leluja olemme ostaneet!

Jos tiedätte sen piirroshahmo Myyrän, niin sehän on täältä kotoisin. Ostimme Ruulle kaksi Myyrä- palapeliä iltojen ratoksi tänne. Toinen oli euron ja toinen pari euroa. Täsmälleen samoja myydään Suomessa moninkertaisilla hinnoilla. Ehkä käyn hamstraamassa vielä muutaman lisää :D Ruu tykkää tehdä palapelejä :)


Täällä on useita joulutoreja, joilla voi käydä esimerkiksi eläimiä silittelemässä ja ruokkimassa :)










Ruun lempijuttuja on muuten noiden eläinten lisäksi täällä ollut meidän hotellin aulan vesielementti, kylpyamme ja kaupungilla nähdyt koirat ja joulupukit :D Tuo aulan suihkulähde on sellainen että hänet pitää joka kerta kantaa sieltä pois :)



Iltaisin on kasattu palapelejä, leikitty piilosta (isi ja äiti vuorotellen piiloon), syöty intialaista take awayta ja löhöilty :) Parasta lomassa on kyllä koko perheen kesken oleminen :)














Joulunviettoon Pohjois-Karjalaan

Minä olen kotoisin Pohjois - Karjalasta, ja tänä vuonna meidän perhe suuntaa sinne joulunpyhiksi.








Koska matkanteko kestää niin kauan (8-9 tuntia), ja kyydissä on kaksi koiraa ja yksi taapero, on pysähdyksiin varattava kunnolla aikaa ja ehkä jopa yövytään kesken matkan, mennessä tai tullessa tarpeen vaatiessa.

Jos matkustaisimme pelkästään lapsen kanssa, niin ehkä pidemmät pysähdykset huoltsikoilla riittäisi jaloitteluun, mutta kun kyydissä on pieniä koiria, voi olla ettei pitkiin pysähdyksiin ole mahdollisuutta.

Jos ulkona on kovin kylmä, ei koiria voi jättää jäähtyvään autoon tai ulos. Ja huolto-asemille niitä ei tietenkään saa viedä.

En siis odota tuota siirtymisvaihetta kovin innokkaasti, mutta muutoin sinne menoa kyllä. Ruulle tulee varmasti ihana joulu. Hän tykkää minun vanhemmistani ihan hirveästi, ja heille ainoan lapsenlapsen saapuminen jouluksi on varmasti tosi tärkeää.

Käytiin ostamassa joulupukin asu viime viikonloppuna, ja ukki saa laittaa ne päälleen aatto-iltana :) Valkoinen joulukin on mummolassa taattu :)












Olimme siellä jouluna viimeksi 3 vuotta sitten, jolloin tämän tekstin kuvitus on otettu. Viime vuonna emme halunneet lähteä Ruun kanssa ajamaan niin kauas, ja kaksi vuotta sitten minulla oli jouluna niin iso masu, (rv 37) ettei automatka tuntunut hyvältä idealta.


Normaalisti laittaisin itse kuusen kotiin vasta aattona, mutta koska emme ole aattoa kotona, aiomme tuoda kuusen sisälle jo lauantaina. Ruu pääsee siis koristelutouhuihin viikonloppuna. Kivaa :) Oikea kuusi on minulle iso osa joulun tunnelmaa.