Libero Touch- vaipat testissä

Pääsin Indiedaysin ja Liberon kampanjaan tutustumaan Liberon uusiin Touch - sarjan vaippoihin.

Meillä on vaippailu vähentynyt jo huomattavan vähiin - vaippa on päällä lähinnä kotoa poistuttaessa ja öisin. Mutta mukava ja luotettava vaippa on silti aina tarpeen - ennen varsinkin aamuisin meillä on huomattu ohivuotoja ja ei ole kenellekään kiva herätä äkkiä vaihtamaan vaippaa uuteen.

Välillä vaippa vaan mennyt kannettaessa huonosti reiden kohdalta, ja sehän riittää ohivuotojen syntyyn. Uudessa Touch- mallistossa on reiden istuvuuteenkin kiinnitetty erityistä huomiota.

Liberon sivuilla voi nyt tarkistaa helposti, mikä Libero Touch - vaipoista on juuri paras koko sille omalle lapsellesi. Sivuille syötetään lapsen paino, kehitysvaihe ja vyötärönympärys:










Uusista Touch- teippivaipoista löytyy myös vaipan kostumisesta kertova kosteusindikaattori. Näin ei vähemmänkään kokenemman vaipanvaihtajan tarvitse arvailla, pitäisikö vaippa jo vaihtaa uuteen!

Itse kiinnitin erityisesti huomiota vaipan silkkiseen pehmeyteen. Meidän tytön atooppisen herkälle iholle pukee mielellään mahdollisimman pehmeän vaipan. Yhtään ohivuotoakaan ei ole vielä tullut testijakson aikana :)

Libero Touch teippivaippoja nyt siis kaupoissa koossa 1-4 ja housuvaippoja koossa 4-6 :) KÄykäähän tutustumassa mallistoihin ja niiden eroihin Liberon sivuilla. Nämä vaipat jää meillä käyttöön!


Tämä päivä on meillä juhlittu 2 - vuotisjuhlia, niistä juttua huomenna! Ihana sankari on nyt äitin kainalossa, ihan puhki juhlistaan :)







$(document).ready(function() {

ga('a.send', {

hitType: 'event',

eventCategory: 'Post',

eventAction: 'view',

eventLabel: 'Libero Touch'

});

});

Mistä meillä riidellään?

Viime päivinä on mediassa puhuttu parisuhteiden riidanaiheuttajista. Tutkimuksen mukaan eniten riitaa tulee kotitöistä, lasten kasvatuksesta ja raha-asioista.

Toisaalta oli myös tutkittu, että yli 80 prosenttia on parisuhteessaan hyvin tai melko onnellisia. Minun mielestäni aika hyvä luku :)

Meillä riidellään mielestäni aika vähän. Tämä on mieheni kärsivällisen luonteen ansiota. Jos minua jokin kiukuttaa, niin hän ei lähde riitaan mukaan, vaan pystyy pysymään itse tyynenä ja keskustelemaan asiasta. Eihän sellaiseen tarvitse itsekään alkaa ääntä korottamaan.

Edellisen vuoksi yleensä riitaa aiheuttavasta aiheesta myös samantien keskustellaan, että miksi (minua) jokin harmittaa ja miten toivoisin asian menevän jatkossa.


Yleisimmät riidanaiheet tulevat varmaan lapsenhoidosta. Olen itse tietenkin enemmän tyttömme kanssa, koska olen kotiäitinä. Muutaman kerran viikossa pyydän kuitenkin, että isi ja tytär tekisivät jotain täysin keskenään, ja minä saisin keskittyä joko töihin tai blogiin. Jos se ei oikein meinaa onnistua, niin minua alkaa ärsyttämään. Silloin tiuskaisen jotain asiasta.

Tämänkin voisi tietysti ratkaista niin, että menisin vaan suljettujen ovien taakse vaikka makuuhuoneeseemme tekemään töitä. Mutta yleensä Ruu alkaa silloin vielä nopeammin kyselemään, mihin äiti meni ja päättäväisesti nousee yläkertaan perääni.







Vauvavuotena meillä tuli vielä aika paljon tiukkaa keskustelua siitä, että Jussi harrasti monena iltana jotain ja oli siksi töiden lisäksi vielä parina-kolmena iltana poissa plus turnaukset. Ruu oli vauvavuotensa aikana tosi suuritarpeinen eikä viihtynyt juuri yksin lattialla touhuten, ja minä olin välillä hyvin väsynyt ja itkuinen.

Minua harmitti, että olin ensin viiteen asti yksin lapsen kanssa ja vielä sen jälkeen illallakin. Ymmärrän kyllä, että miehelleni liikuntaharrastukset ovat tärkeitä ja tottakai ne tekevät hyvää!
Silloin, kun itsellä väsyttää ja kaipaisi aikuisen (puolisonsa) seuraa, ei paljon auta ajatus, että tämä harrastus tekee miehellesi hyvää.

Mutta tässä asiassa on tullut muutosta, kun Jussi on vähentänyt harrastuksiaan yhteen-kahteen iltaan viikossa plus turnaukset. Ja Ruun kanssa oleminen on nykyään paljon helpompaa tietenkin, koska hän on niin ihana ja seurallinen taapero :)

Olen tosi kiitollinen mieheni pitkästä pinnasta ja rauhallisesta luonteesta. Rauhoittanut paljon minuakin, ja olen tajunnut miten erimielisyydet on hyvä selvittää. Hän myös tekee kaikkensa meidän hyvinvointimme eteen - en pidä sitä itsestäänselvyytenä.

Tänään saadaan taas kahdenkeskistä aikaa, kun lähdemme uudistuneen Denniksen kutsuvieras-avajaisiin. Eli nam, pizzaa! :) Viikonloppuna juhlitaan sitten 2-vuotiasta rakasta Ruutamme ♥


Bloggarien kauneuspäivä tuli kuin tilauksesta!

Vähän aikaa sitten sähköpostiini tuli aivan ihana kutsu. Hiusmuotoilua Tunteella ja Kynsisalonki For You kutsuivat bloggaajia tutustumaan palveluihinsa, ja saimme valita laajasta tarjonnasta, mitä haluaisimme! :)

Tarjolla oli mm. värejä ja leikkauksia, meikkauksia, sokerointeja. ripsipidennyksiä, intialaista päähierontaa, rakennekynsiä ja kestolakkauksia.

Minä tiesin heti, minkä tarpeessa olisin :)

Nätti juurikasvuni huusi värjäystä, ja hiusten mallikin oli jo kasvanut ulos edellisestä leikkauskerrasta. Ja naama taas on ollut viime aikoina aika jäätävä, kun mulla on joku aikuisiän akne puhjennut.. Kipeä ja ruma! :(

Näppyjen sijaan halusin katseet kiinnittymään silmiin, eli mun onnettoman värittömät ripset saisi pidennykset :)

Minun kauneuspäiväni alkoi For You:n tiloissa Turun keskustassa.

Tarjolla oli suklaata ja shampanjaa, ja aivan ihana henkilökunta otti jotenkin niin sydämellisesti vastaan, että jäi tosi hyvä mieli tuosta paikasta! :) Minun ripseni laittoi Kiia-Maria, joka on vasta muuttanut Turkuun ja pari tuntia vierähti nopeasti hänen kanssaan rupatellen :)








Ripset ennen käsittelyä:






Ja jälkeen :)





For Yousta kiidin välillä hakemaan Ruun hoitopaikastaan, vein kotiin ja lähdin kampaajalle takaisin Turkuun :) Seuraava etappi Hiusmuotoilua Tunteella!
Kiirettä piti, mutta kannatti. Oli niin kiva istahtaa kampaajan tuoliin ja ottaa rennosti :)

Tukka ennen:






En oikeastaan osannut itse oikein sanoa, mitä haluaisin tukkaan. Ainut, mitä tiesin etten halua, oli punaiset tai violetit shokkivärit - eivät ole just nyt mun juttuni, jotain maanläheisempää kiitos!

Mutta ihan todella hyvin kampaajani Maarit luki minua: graafinen leikkaus ja ruskeat sävyt, hiukan vaaleampaa ruskeaa sekaan.






Tukasta tuli tosi kiva.

Olin jo ennestään miettinyt, että nyt täytyy joko mennä leikkauttamaan malli uudestaan, tai sitten antaa tukan kasvaa. Kasvatan sitä sitten taas myöhemmin - nyt nautin lyhyemmän mallin helppoudesta! :)













Kiitos ihanasta hemmottelusta Kynsisalonki For You ja Hiusmuotoilua Tunteella! Tämä tuli tarpeeseen.

Iso kiitos kuuluu myös ystävälleni ja Ruun mummulle, jotka hoisivat Ruuta päiväsaikaan, että pääsin käymään Turussa :)


Loppuun tarjouksia lukijoille! 





1. Tunteella-kampaamossa väreistä ja leikkuista erikseen tai yhdessä -10% helmikuun ajan.


2. Tunteella Maaritin sokeroinneista -10% helmikuun ajan


3. Tunteella Terhin ripsipidennyksistä -10% helmikuun ajan


4. For You kaikista töistä -10% helmikuun ajan





Sekä tuotetarjoukset:








1. Osta Sebastianin hoitoaine, saat shampoon eurolla (koskee hydre ja volupt -linjaa)


2. Osta muotoilutuote, saat toisen samanlaisen eurolla (koskee: re-shaper, trilliant, shine define,microweb fiber, stylebrid 9, drynamic, texturizer, volupt spray-tuotteita)(niin kauan kuin tavaraa riittää)


3. KukkaFiorin kukista -10% helmikuun ajan!





Tarjous mainitsemalla Miia Metso- blogi kassalla :)





Kannattaa hyödyntää! 

Huono tuuri Ruun synttärimekon kanssa

Joulukuun alussa törmäsin Facebookissa kuvaan lasten mekosta, ja tiesin heti haluavani sellaisen Ruulle synttäri/juhlakauden mekoksi. Ajattelin, että joulu, uusivuosi, Ruun synttärit ja talven ja kevään synttäri/ristiäisruuhka juhlittaisiin tällä ostoksella.

Mekkoa ei kuitenkaan ollut enää valmistajalla, ja ahkera googlettelu paljasti sen olevan myös kaikilta jälleenmyyjiltä Suomessa loppu Ruun koossa.

Lopulta löysin sen ulkomaisesta verkkokaupasta, joka myi Australiassa Pohjoismaisia lastenvaatemerkkejä. Päätin tilata mekon sieltä, vaikka postimaksua tulikin kympin verran.

Kysyin vielä sähköpostitse myyjältä, kuinka kauan toimitus kestäisi: 3-10 päivää kuulemma, joten mekko ehtisi meille hyvin ennen joulua.

Vaan eipä ehtinyt. Meni joulut ja uudet vuodet, eikä mekkoa missään. Kysyin myyjältä jo joulukuun puolella tietenkin, olisiko hänellä kenties seurantakoodia antaa. Ei ole, koska hän päätti laittaa lähetyksen kirjeenä, jotta mekko pääsisi nopeammin perille.


Ilmeisesti kirjelähetys on kuitenkin hävinnyt matkalla. Ihmettelen, mihin kaikki nuo kadonneet lähetykset menevät? Eihän ne ilmaan katoa, mitä niille tehdään?


Ensin olin ihan varma, että nyt jäämme ilman ko. mekkoa. Mutta sitten päätin kokeilla vielä Facebookin kirppiksiä. Laitoin kuvallisen ostoilmoituksen yhdelle kirpulle ja heti tärppäsi. Ihan mahtavaa! Yhden kerran käytössä ollut mekko sai nyt uuden omistajan :)








Nyt saimme mekon halvemmalla kuin ovh, ja verkkokauppa palautti rahat kadonneesta lähetyksestä.

Harmillista tietysti edelleen tämän mekkoa myyneen yrittäjän kannalta. Hänelle tästä koitui tappiota, mutta hänellä ei ollut tarjota minulle toistakaan kappaletta tilalle, ja toisaalta ehkä hieman huono valinta laittaa noin arvokasta tuotetta ihan normikirjeenä tulemaan toiselta puolen maailmaa :/


Ruu näyttää niin isolta tytöltä tuossa mekossa! Mut mielestäni tosi kaunis vaate.



♥Viikon päästä juhlitaan kaksivuotiasta ♥











Kun lapsi heittää lihat ja kanat lautaselta syrjään

Pienenpieniä palasia kanaa ruokalautasen ympärillä.

Jauhelihan pikkuriikkisiä hippusia lautaselta poimittuna. Siltä näyttää aika usein meidän tytön poistuttua ruokapöydästä.






Kaksivuotias pirpana poimii ruuasta tarkkaan pois sen, mitä ei halua syödä. Onneksi hän ei sentään pelkkää pastaa/riisiä/perunaa syö, vaan kasviksistakin moni uppoaa, ja tietenkin hedelmät.

Mutta mikä se tuossa lihassa ja kanassa mahtaa olla? Kalaa hän myös välttää. Hän sanoo jo kaukaa EI, kun tarjoan. Eilen teimme lämppäreitä yhdessä touhuten, Ruu voiteli leipiä ja maisteli aineksia - kaikkea paitsi sisään laitettavaa tonnikalaa.

No, koska liha sisältää paljon proteiinia ja välttämättömiä aminohappoja, korvaamme siitä jäävää aukkoa syöttämällä tytöllemme mm. kananmunaa ja raejuustoa päivittäin.

Kananmunan avulla saa myös iltapuurosta hieman normaalia täyttävämmän, ja eroa ei maussa huomaa.

Eli keitän veden kiehuvaksi puuroa varten, lisään puurojauheen tai hiutaleet ja laitan noin yhden ruokalusikallisen valkuaista ja hitusen keltuaista. Ahkerasti sekoitellen muna kypsyy kuumassa vedessä ja katoaa puuron sekaan.

Lopuksi makua antamaan mustikoita tai esimerkiksi hedelmäsosetta :)






Lounaalla tai päivällisellä taas munaa on helppo sekoittaa pastan sekaan: kun pasta on keitetty, kaadan vedet pois ja jätän pastan vielä kuumalle liedelle, lisään hiukan kananmunaa ja ripauksen suolaa.

Sitten sekoittelen ja odotan, että muna kypsyy sinne sekaan. Muna sekoittuu pastan sekaan niin pieniksi hiutaleiksi, ettei meidän tarkka tyttökään ole niistä välittänyt :)

Ei varmaan kaikille nirsoilijoille tämä toimi, mutta kannattaa kokeilla jos ei liha/kana maistu :)




Huono omatunto sisällä olemisesta

Kauniin sään ongelma kesät talvet: siitä pitäisi nauttia, ulkona oleskelemalla. Muuten tulee suorastaan huono omatunto.

Vitsi mitä tunnontuskia mulla oli tänään sisällä olosta. Ulkona paistoi aurinko tosi kauniisti, ja vaikka pakkasta oli aika paljon niin vähän aikaa olisi voinut käydä pulkkailemassa pihalla.

Vaan kun en jaksanut.







Ruulla nimittäin alkoi yöllä oksennustauti, siinä 23 maissa. Hän nukkui välissämme, alkoi yhtäkkiä vaikertaa ja pyysi vettä itkien. Nostin hänet istuma-asentoon ja samantien tuli ensimmäinen satsi päivän ruuista ylös.

Ruu tottakai itki hysteerisenä. Kesken unien oksentamiseen herääminen ei ole kenestäkään kivaa, ja näin pieni ei vielä ymmärrä itse olevansa sairas.

Loppujen lopuksi hän oksensi 23-04 välisen ajan noin vartin välein. Välillä mentiin molemmat suihkuun koska tokalla kerralla aloitussatsi tuli minun naamalleni.

En itse uskaltanut nukahtaa ennenkuin hänen vatsansa rauhoittui, koska koko ajan piti olla valmiina nostamaan hänen horkassa tärisevä kehonsa ämpärin ääreen.






Nukuin Ruun kanssa lopulta lattialla, että sänky säästyisi suuremmilta vaurioilta, lakanat oli vaihdettu jossain vaiheessa jo kolmatta kertaa.

No mutta aamulla pikku tyttö voi jo paremmin.

Tein meille aamiaiseksi rahkasta, maustamattomasta jogurtista, kiiveistä, banaanista ja mansikoista pirtelön. Halusin tehdä jotain sellaista, joka olisi helppo oksentaa, jos vieläkään ei masu olisi kunnossa. Mutta se pysyikin sisällä.

Tänään hän ei ole siis voinut enää huonosti, mutta mun väsymyksen takia en jaksanut lähteä ulos reippailemaan. Se olisi varmaan tehnyt hyvää, en epäile yhtään. Katselin kuitenkin kinoksia vain olohuoneen ikkunoiden läpi ja vietimme päivän sisällä, otettiin pitkät päikkäritkin. Onneksi Ruukaan ei pyytänyt ulos niinkuin normaalisti.

Onneksi ei lähdetty edes lähikauppaan käymään, vaikka hedelmät ja vihannekset loppuivat. Huomasin nimittäin vasta äskettäin että osa oksennuksesta oli yhä takaraivossani.


Onko muita, joilla on joskus huono omatunto kauniin sään hukkaamisesta sisällä?






Kuvituskuvina Ruun leikkejä muumitalon ympärillä. Hän sai sen jouluna ja se on ihan huippu! Hän jaksaa leikkiä sillä joka päivä. Ja on tosi tarkka huonekalujen sijoittelusta :D Ihanaa seurattavaa,




Erittäin hyvä jossain

Tekemäni ruoka ei ole aina hyvää.
Käsitöissä kärsivällisyyteni ei riitä tekeleiden viimeistelyyn, ja jälki on sen mukaista.

Taloudenpidossa on opeteltavaa, ja vaimonakin tiedän minussa olevan paljon kehittämisen kohteita.
Kouluja olen jättänyt kesken ja ihmissuhteissa olen ollut ajattelematon.

Mutta äitinä. Siinä tiedän olevani erittäin hyvä. 

Otsikossa luki ensin täydellinen, mutta se tarkoittaisi, ettei minulla olisi parannettavaa; päinvastoin.
Se on yksi asioista, mikä mielestäni tekee minusta hyvän äidin. Haluan olla vielä parempi ja haluan tehdä asioita Ruun kannalta paremmin ja kehittyä.

En voi nostaa itseäni jalustalle ja luulla, että näin olen valmis ja paras. Ruu kasvaa ja minun on kasvettava myös. Mielestäni pelkkä rakkaus vie äitinä pitkälle, mutta ei yksin riitä. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Nöyryyttä tarvitaan, samoin maalaisjärkeä.

Tietysti vanhempien vastuulla on huolehtia teknisistä asioista: ruuan monipuolisuus, puhtaus ja ympäristön turvallisuus.
Mutta kasvatukseen liittyy lukemattomia näkymättömiä tekijöitä.

Itsestäänselvää on, että käyttäytymiseni Ruuta kohtaan päivittäisessä elämässä on merkittävässä roolissa meidän suhteemme ja Ruun itseluottamuksen sekä perusturvallisuuden syntyyn.

Melkein yhtä suuressa roolissa on se, miten Ruu näkee minun käyttäytyvän muita ihmisiä kohtaan.


Minun ja Ruun isän keskinäiset kohtaamiset ovat joka päivä hänen silmiensä alla, ja vaikuttavat hänen turvallisuuden tunteeseensa. Jokainen lapsi rakastaa lähivanhempiaan, ja heidän väliset riitansa pelottavat lasta. Keskinäinen kunnioitus, anteeksipyytäminen ja esimerkki rakastamisesta nähdään useimmiten kotona.

Se, miten käyttäydyn kaupassa ja muualla liikkuessamme vieraita ihmisiä kohtaan, antaa lapselleni esimerkkiä. Kun kiitän, tervehdin ja hymyilen, hänkin uskaltaa tervehtiä ja hymyillä vieraille.

Se, miten kohtelen eläimiä, opettaa Ruulle rakkautta niitä kohtaan.

Ja vielä se, miten kohtelen itseäni. Ruu ei tule kuulemaan suustani, että olen ruma tai läski tai tyhmä. Itsensä kunnioitus ja rakastaminen ei ole aina helppoa, mutta lapselleni minun ei tule itsensä haukkumista opettaa. 







Äitinä haluan pystyä menemään lapsen tasolle ja leikkiä hänen kanssaan, ryystää kahvia tyhjästä kupista.

Minun täytyy myös pysyä aikuisen tasolla silloin, kun lapseni kiukuttelee, huutaa ja uhmaa minua. Silloin ei auta mennä kiukutteluun mukaan, vaan muistettava että edessäni on pieni lapsi, joka ei osaa vielä käsitellä tunteitaan - minun tehtäväni on auttaa häntä siinä.


Hyvän äidin ei tarvitse osata kaikkea valmiiksi. Mielestäni tärkeää on, että hän haluaa tietää ja oppia, ottaa selvää siitä, miten tulee toimia, jos lapsen kasvussa, terveydessä tai kehityksessä tulee kysymyksiä.

Hetkeäkään en ole katunut päätöstämme yrittää saada lapsi.

Jokaiselle lapsen saaneelle on annettu paras lahja minkä voi elämältä saada, mutta myös valtava vastuu. Voit pilata teoillasi pienen ihmisen tulevaisuuden, kokonaisen ihmisen elämän.

Olen aina halunnut työssäni enemmän vastuuta, mutta en ole käyttäytynyt niin, että ansaitsisin sen. Nyt minulla on vastuuta ja työ jota rakastan.


Nyt me lähdetään leikkimään toisen ihanan äidin ja hänen poikansa kanssa. Ruu tarttee sitä ja minä tarvitsen myös <3



Breikki

Tänään käytiin kaverin luona kylässä.

Hänellä on samanikäinen tyttö kuin meidän Ruu, emme ole nähty pitkään aikaan. Miten se aika menee niin vauhdilla? Kun asutaan eri puolilla kaupunkia ja kummallakaan ole jatkuvasti autoa pihassa, näkeminen helposti jää. Nytkin ajettiin sinne 45 minuuttia, mutta olipa mukava käydä.

Hänen kanssaan tuli juttua siitä, kuinka välillä unohtuu kokonaan levätä ja antaa itsensä vaan olla, tekemättä mitään hyödyllistä.






Minä huomasin syksyllä, että istahdin alas tekemättä mitään ehkä ekan kerran puoleentoista vuoteen. Ruun syntymän jälkeen en ollut antanut itselleni hetkenkään taukoa. Toki saatoin nukkua Ruun kanssa päiväunet, mutta sellaista telkkarin tuijotushetkeä tai lehden/kirjan lukemista ei ollut enää ollut elämässäni aikoihin. Aina minä tein jotain: jos en kotona touhunnut, niin sitten joko kuvien käsittelyn tai blogiin liittyvää.


Syksyllä opin ottamaan hiukan rennommin. Tuntuipa hyvältä (ja oudolta) olla vaan ja pötköttää, nostaa jalat ylös. Ja huomasin, että eihän meidän taloudenhoito siitä kärsinyt, jos minäkin välillä relaan :)

Nukuin viime yönä 12 tuntia. Menin nukkumaan kahdeksalta illalla, Ruun kanssa samaan aikaan ja heräsin hänen kanssaan samaan aikaan. Ruu ei nukkunut eilen päiväunia lainkaan ja minäkin touhusin taas koko päivän - ei tarvinnut illalla paljon miettiä, valvoisiko vai ei.

Unta on alkanut arvostamaan näin äitinä aika paljon enemmän kuin lapsettomana tein :)






Breikkiä tuli viikon lopulla myös bloggaamisesta, ihan luonnostaan. Tekemistä vaan oli niin paljon, että ei ole tullut mieleenkään istahtaa koneen ääreen. Ja eihän silloin pidäkään blogata, jos ei siltä tunnu, kun ei ole mikään pakko. Mahtavia talvipäiviä ulkoiluun, kuvauskeikkoja, lettujen paistoa ja perheen kanssa oloa, niistä oli viikonloppu tehty.

Nyt meillä syödään lounasta ja seuraavaksi on päikkäreiden aika. Menen taas Ruun viereen mutta koska viime yönä kertyi niin monta unituntia, niin en taida tänään nukkua itse päikkyjä :)

Mukavaa uutta viikkoa ja nautitaan lumesta! ;)



Kokemukseni OP Syke- vakuutuksesta, ja arvonnassa lahjakortti viikonloppuun Vierumäellä!

Reilu kuukausi sitten kerroin teille olevani mukana OP:n ja Indiedaysin yhteistyössä, jossa pääsin kokeilemaan uutta OP Syke - vakuutuksen pilottivaihetta.

Uudenlaisen vakuutuskonseptin ajatuksena on, että vakuutus kannustaa asiakasta pitämään itsestään parempaa huolta - palkitsemalla siitä.

Jokaisen asiakkaan tulee valita oma hyvinvointihaasteensa.

Minulla se oli "Syö terveellisesti". Asiakas saa tunnukset puhelimeen ladattavaan MealLogger - ruokapäiväkirjaan, ja liittyy mukaan Hanna Partasen ohjaamaan Syö Hyvin - ryhmään.

Haasteen tarkoitus on, että asiakas syö vähintään 5 annosta kasviksia tai hedelmiä 20 päivänä kuukaudessa. Jos niin käy, hän saa alennuksen vakuutuksen kuukausimaksusta.

Minä valitsin tämän haasteen epämääräisen syömiseni takia. Syksy on mennyt ihan kuralle ruokavalion suhteen ja kiloja on kertynyt useampia.











Hedelmien ja vihannesten syöminen ei kuitenkaan ole minulle ongelma - syön niitä mielelläni vaikka joka aterialla. Ennemminkin makeat herkut ovat minun heikko kohtani, joten sinänsä tämä ei ehkä ole siihen ongelmaan oikein vaikuttanut :)

Ajattelin, että OP Syke - konseptin "Syö terveellisesti" -haasteen vaatima jatkuva ruuan ylöskirjailu olisi helppo nakki, mutta jotenkin ohjelma on mielestäni tylsä: koska kysymys on vain vihanneksista ja hedelmistä, olisi yksinkertaisempaa, kun olisi jokin tosi simppeli ohjelma, johon vaan naputtaisi vaikka hedelmän kuvaa, kun on syönyt hedelmän. Tai jos söisi annoksen tomaattia niin painaisi vihannes-logoa.

En myöskään kokenut tuosta Hanna Partasen mukanaolosta mitään hyötyä?

Lisäksi jäin kaipaamaan jonkinlaista muistutusta siitä, kun en muistakaan kirjata ohjelmaan syömisiäni. Menneen kuukauden aikana olin reissussa joulun, lomamatkan Prahassa ja toisen reissun Lapissa, joten en tosiaankaan kovin tarkkaan muistanut ruokaa kirjata ylös.

Plussaa siitä, että kun päivän tavoite on saavutettu, ohjelma kiittelee sinua onnistumisesta :)

Varmastikin tästä OP Syke - vakuutuksesta on enemmän hyötyä irti esimerkiksi heille, joilla tosiaan on vaikeuksia syödä noita vihanneksia ja hedelmiä. Näin voisi saada motivaatiota niiden syöntiin. Itse kun napsin niitä jokatapauksessa, niin en sinänsä jaksa tehdä niiden syömisestä numeroa :)

Jos sinulla on tarvetta tapaturmavakuutukselle, kannattaa lähteä mukaan OP Syke - pilottiin! Vakuutuksen voi irtisanoa milloin vain. Lisätietoja täältä!



Sitten arvonta! 






Osallistuminen on helppoa. 





Kerro kommenttikentässä, minkälaisia ajatuksia sinussa herättää OP Sykkeen kaltainen pilotti, joka yhdistää vakuutuksen ja hyvinvoinnin? 





Kaikkien tähän kampanjaan kuuluvien bloggaajien postauksia kommentoineiden kesken arvotaan yksi 250 euron arvoinen lahjakortti, jolla pääsee viettämään hyvinvointiviikonloppua Vierumäelle! 





Ei muuta kuin tarinoimaan :) Muista jättää myös yhteystietosi.





Arvonnan säännöt löytyvät täältä!





Osallistumisaikaa on 5.2 saakka.
























try { cts = new Tagging(); cts.render('trigger'); }
catch (err) { cts.log(err); }

Aika suunnitella 2- vuotisjuhlia!

Huh, miten nopeasti aika menee. Katson joka päivä tuota tyttöä ihmeissäni: miten hänestä onkin jo tullut osaava ja itsenäinen pieni ihminen?

"Ruu ite" kuuluu meillä aika usein. Hän haluaa laittaa itse saappaat jalkaan ja osaa tehdä sen. Hän haluaa itse valita hameen ja paidan aamulla päällensä. Hän juttelee _k o k o_ ajan :D pälä pälä pälä! En saa tietenkään kaikesta selvää mutta hirmuinen selittäjä tytteli on :)

Ei kehitys pelkkää eteenpäin menoa ole ollut - kerron tästä jossain toisessa postauksessani lisää.

Aiomme juhlia Ruun synttäreitä kuun viimeisenä päivänä, Kutsun aamupäivällä kaverit (eli ne lapset kenen kanssa Ruu näkee eniten) ja iltapäivällä perheenjäseniä, eli enimmäkseen Ruun serkkuja vanhempineen. Siinä välissä Ruu nukkuu päikkärit.


Mitä ihmettä sitä keksisi tarjolle? Aina houkuttaisi kokeilla jotain uutta. Mutta toisaalta - ihan joku lettukesti-tyyppinenkin tarjoilu olisi ihan hauska.

1- vuotisjuhlissa meillä oli tällainen kattaus. Kuten näette, olen keskittynyt epäterveellisiin ja sokerisiin tarjoiluihin, eikä 2- vuotispäivänäkään olla kurkkutarjottimen ääressä.






Täytekakkua en tällä kertaa edes koeta tehdä. En vaan ole täytekakkuihminen! Viime vuonna jostain syystä väsäsin sellaisen, ja ensinnäkin siitä tuli ruma kun en ehtinyt koristella sitä niinkuin oli tarkoitus, ja toisekseen vaikka kuinka mietin siihen perinteisestä poikkeavat täytteet, niin ei se vaan iske.

Ennemmin teen jotain juustokakku-tyyppistä kakuksi, ja sitten noita muita pikkuisia palasia.

Olen miettinyt, että kakkuun olisi kiva saada erilaista textuuria - pelkkä juustomassa on tylsää. Mitenhän sinne saisi vaikka jonkun rapean kerroksen väliin?

Ruu saa meiltä lahjaksi Muumi - sateenvarjon. Hänellä on joku ihme kiinnostus sateenvarjoihin ja aina hihkuu, kun näkee sateenvarjon kuvan jossain :)



Synttärimekkoa jouduinkin metsästämään kissojen ja koirien kera. Halusin Ruulle Papun Rusettimekon mustana, mutta sitä ei löytynyt joulukuun alussa enää mistään. Sitten löysin sen ulkomaisesta verkkokaupasta, joka myy pohjoismaisia lastenvaatteita.


Mekko ei koskaan saapunut meille, ja koska myyjä on laittanut sen kirjeenä tulemaan, siitä ei ole mitään seurantakoodiakaan. Nyt odottelen että hän palauttaa rahat tililleni... No, en halunnut muuttaa suunnitelmiani vaan laitoin ostoilmoituksen mekosta Facebookiin, ja onneksi siellä tärppäsi! Nyt meille pitäisi olla tuo mekko tulossa käytettynä. Toivottavasti se löytää perille asti.


Jos ei kävisikään enää kaupassa.

Pääsin kokeilemaan K- market Puhakan ruokaverkkokauppaa. 

Tilasin ruokaa, joita meillä yleensä arjessa menee; kanaa, lihaa, vihanneksia, maitotaloustuotteita, leipää. Sellaisen arkiviikon perussetin. Tein tilauksen eilen illalla, ja tänään 11 maissa aamupäivällä kuski toi ruuat meille pihaan.


Normaalisti tuon ruokamäärän hakemiseen vakiokaupastamme olisi mennyt toista tuntia. Siirtymiseen paikasta A paikkaan B ja takaisin paikkaan A lapsen kanssa menisi noin 40 minuuttia, ja kaupassa vajaa tunti.

Aloin miettimään, että jospa ei enää kävisi ruokakaupassa? Jos kerran viikkoon suunnittelisi koko tulevan viikon eteenpäin, ja tilaisi kaiken kerralla kotiin?











Toimitusmaksua ei yli 60 euron ostoksille ole, joten meille ei sitä tulisi viikon ostoksista. Keräilymaksua ei myöskään Puhakan verkkokaupassa ole.

Lisäksi heräteostokset jäisivät pois - kun tietokoneella valitsee, mitä ostaa, niin on jotenkin helpompi ohittaa herkut. Tottakai joskus unohtaisi jotain, ja sitten voisi piipahtaa lähikaupassa, niinkuin nykyäänkin käy.

Me käymme helposti 2-3 kertaa viikkoon kaupassa, koska mitään suunnitelmallisuutta ei ole. Uskon, että tällaisen palvelun käyttö ja suunnitelmallisuus säästäisi rahaa ruokamenoissa, ja kovasti houkuttaisi koettaa vaikka parin viikon ajan, miten tämä toimisi.









Toinen tärkeä tekijä rahan säästön lisäksi on ajansäästö. Käymme ruokakaupassa usein iltaisin, mieheni tultua töistä. Jos tilaisimme ruuat kotiin, säästäisimme tuonkin ajan yhteiseen olemiseen ja kivempaan tekemiseen (tai vaikka kotitöihin :) )

Koska rahankäyttö kiinnostaa minua, niin vertasin isomman kaupan kilpailevaa palvelua ja hintoja Puhakan hintoihin. 

Keräsin saman ostoslistan heidän verkkokaupastaan, kotiinkuljetusta heillä ei ollut tarjota. Kanta-asiakkaalle tuleva pienempikin keräilymaksu söi kokonaan elintarvikkeiden hinnoissa tulleen eron. Jos ei ole kanta-asiakas tuossa ketjussa, niin maksaisi enemmän.

Eli jos Turun alueella haluaa käyttää näitä kauppakassi- palveluita, ehdottomasti ennemmin kannattaisi tilata Puhakalta, kuin tuolta toisesta kauppaliikkeestä, joka toimii noutopiste - periaatteella. Koska näin säästää sekä noudon vaivan ja hinnat menevät lopulta aika yksiin.

Tilaako teistä joku ruokaa kotiin näin? 

Ps. Loppukevennys: Meillä löydettiin Puhakan pahvilaatikoille muutakin käyttöä :D Jussi sai noin 2500 askelta lisää päivään kun veti Ruuta tuon laatikon kyydissä!











Viimeinen Rovaniemen lomapäivä, ja Matkamessut - arvonta!

Huh - keskiviikosta maanantaihin mentiin ihan täysin lasten loma-ohjelman mukaan.

Olin lauantaina ja sunnuntaina illalla itsekin niin väsynyt, että nukahdin jo 9 jälkeen :D Tässä vielä viimeisen kokonaisen aktiviteettilomapäivän ohjelma :)






Sunnuntaina päätettiin lähteä aamiaisen jälkeen pulkkamäkeen. Hotellimme, Hotel Santa Claus, antaa asiakkailleen ilmaiseksi lainaan pulkkia ja niinpä meillä ei tarvinnut olla omia mukana. Menimme lähellä olevalle vanhalle torille, josta löytyi muuten erinomainen leikkipuisto ja hyvä pulkkamäki! Eli jos Rovaniemeltä keskustasta etsii pulkkamäkeä, niin tuonne kannattaa suunnata :)








Lappset näkyy Rovaniemellä vahvasti, niinkui kuuluukin kotimaisen laatutyön näkyä. Mäenlaskun lisäksi tytöt halusivat ennenkaikkea keinua :) Niin paljon, että keinusta ei lähdettykään ihan suosiolla pois, mutta kun muitakin lapsia oli jonossa, niin ei voitu koko päivää kiikkua! :)












Ulkoleikkipuistosta siirryttiin Lappset Funparkiin sisätiloihin leikkimään. Tämä löytyy Lapin Urheiluopiston, Santasportin tiloista. Siellä tytöt saivat lisää kiipeillä ja laskea mäkeä.






Seuraavaksi mentiin Santasportin kahvioon välipalalle. Plussaa rahkabuffasta! Siellä siis sai itse tehdä oman kulhollisen rahkaansa marjoilla ja mehukeitoilla ja myslillä miksattuna. Kivaa vaihtelua kahvilatarjontaan.

Välipala oli tarpeen, koska seuraavaksi siirryttiin tietenkin uimaan! Kylpylä oli kahvion vieressä ja Ruun riemun kiljahdukset alkoivat jo siellä. "Uimaan, uimaan, jee!" Ruu on ihan vesipeto, ja käy nykyään isinsä kanssa useammin uimassa kuin äitinsä, tosi kiva yhteinen harrastus heille :)

Kylpylässä viihdyttiin parhaiten extralämpimissä altaissa; tämä varsinkin meidän äitien mieleen :)

Sitten saatiin tytöt viedä päikkäreille. Hyvin he nukkuivatkin, oli niin paljon taas tekemistä takana.

Illan ohjelmaan kuului vuokra-auton tankkaaminen huomista aamua varten valmiiksi ja laukkujen pakkaaminen.

Sitten hoksasimme, että hotellilla on iltaisin ilmaiset saunavuorot naisille ja miehille. Soitto respaan valisti meitä sen verran, että sauna onkin juuri parhaillaan naisille lämpimänä ja heitimme saman tien vaatteet menemään - ihana päästä saunomaan!

Sauna oli muuten tosi positiivinen yllätys - en olisi arvannut löytäväni hirsiseiniä keskeltä kaupunkihotellia! Ihanan tunnelmallista :) Teki oikein hyvää. Harmi, kun ei hoksattu sitä jo edellisinä iltoina.






Saunan päälle ei tarvinnut kauan unta houkutella. Iltapalan jälkeen menin minäkin unille, ja hyvä niin, maanantaina olisi matkustuspäivä tiedossa ja se on aina rankkaa.

Kiva Lapin loma takana :)









Sitten arvontaan! :) 





 Visit Rovaniemi  tarjoaa arvottavakseni 5 x 2 kpl Matkamessut-lippuja! 




Matkamessut 21.-24.1. Helsingin Messukeskuksessa. 



Osallistuminen tapahtuu seuraavanlaisesti: 





Mene blogini Facebook- sivuille, ja kommentoi tämän tekstin alle, mikä Rovaniemellä kiinnostaisi sinua eniten! 



Rovaniemi ja muut Lapin lomakohteet Matkamessuilla hallissa 7! 








Arvon liput perjantaina 15.1.


















Astetta vauhdikkaampi päivä!

Tälle päivälle suunniteltiin hieman eläimellisempää menoa.

Otettiin heti aamupalan jälkeen suunnaksi Joulupukin Pajakylä ja sieltä löytyvä poroajeluja järjestävä Santa Claus Reindeer.

Kumpikin pienemmistä tytöistä taisi nähdä nyt poron kunnolla läheltä ensimmäistä kertaa, ja kyytiin pääsy oli niin jännää, että vakavaksi veti :)







Kuski kysyi, halutaanko mennä rauhallisempaa vai kovempaa vauhtia ja pienten kyydissäolijoiden vuoksi valittiin rauhallisempi matkanteko. Poro jolkutteli tasaisen turvallista vauhtia ja kokemus oli mukava kaikinpuolin :)










Porojen katselun jälkeen käytiin vielä pyörimässä Joulupukin Pajakylässä.

Lumiukkomaa jätettiin tällä kertaa väliin, koska tytöt olivat yllättävän väsyneitä! Palattiin hotellillemme, ja ilmeisesti kolme peräkkäistä ohjelman täyteistä päivää vaikutti, koska pirpanat nukahtivat päiväunille kaksi tuntia aiemmin kuin normaalisti.










Ruun ihana fleecevuorattu pipo Samuraishopista saatu.






Kun tytöt saatiin taas vauhtiin, oli seuraavan vierailun aika.

Tämäkin kohde Joulupukin Pajakylän vieressä napapiirillä; Bearhillhusky. Eli huskyajelua! Tätä olen halunnut jo kauan kokeilla, mutta se on aina jäänyt.








Olen niin iloinen, että tällä kertaa kävimme kokeilemassa, koska huskyajelu oli ihan mielettömän jännää!

Meillä oli tietenkin ammattilaiskuski, joka meni sellaista vauhtia että epäilimme jo kelkankin hajoavan allamme :'D Mutta ei se tietenkään hajonnut ja kaikki oli ihan täysin turvallista :)









Huikea kokemus koirien vauhdista keskellä metsää. Menimme lyhyen, 2 km reitin ja suosittelen sitä lapsiperheiden valinnaksi :)

Hyvin jaksaa lapsetkin istua kyydissä eikä pääse kylmä ilma liikaa viilentämään pieniä matkustajia.






Ruu oli koirista ihan huumassa.

Hän on tutustunut vanhempieni luona isompiin koiriin, ja yhdisti nämä heti niihin. "Pate" oli Ruun mielestä kaikkien koirien nimi, koska ukilla on Pate -niminen koira!






Saimme nauttia vielä lämpimät mehut ja piparit kotateltassa ja silitellä Lumi -nimistä koiraa, joka juoksenteli ympäriinsä seuranamme.






Kotimatkalla haettiin lämmintä ruokaa Cittarin grillitiskistä ja syötiin huoneessamme. Ei täällä olisi tullut mitään ilman vuokra-autoa, joka hoksattiin ottaa vasta ihan viime tipassa :D Julkisilla kulkeminen edestakaisin olisi varmaan syönyt kaiken energian, vaikka matkat ei sinänsä kauhean pitkiä olekaan. Kaikki kohteet ovat olleet alle 10 km säteen sisällä keskustasta.


Nyt on meillä kaksi uupunutta pikkuista täällä valmiina yöunille, ja kello ei ole vielä edes seitsemää illalla! Harvinaista, kun yleensä he jaksavat suunnilleen yhdeksään joka ilta.

Viime yönä taisi muuten tulla Santaparkin tontut Ruun uniin, hän nukkui niin levottomasti, että selkeästi jotenkin kävi päivää läpi unissaan. Ruulla on nyt aika voimakas kausi siinä, että jos joku vieras ihminen tulee lähelle yllättäen (varsinkin mies!) niin Ruu alkaa jännittämään ja saattaa itkukin tulla!

Huomenna vietetään päivää uimassa ja leikkimässä Santasportissa. Siinä meidän loma alkaa olemaankin, koska maanantai-iltapäivänä lennetään takaisin Helsinkiin :)














Upea Santapark yllätti!

Wau, en olisi ollenkaan osannut odottaa mitään näin hienoa. Joulupukin maanalainen kotiluola, Santapark on jotain niin monipuolista ja taidolla tehtyä, että oikeastaan en olisi uskonut sellaista olevan Suomessa.








Maan alle rakennetusta luolastosta löytyy vaikka mitä: on Piparipaja, Taianomainen Satujuna-ajelu, Jäägalleria, Tonttukoulu, Puuhariihi, Joulupukin työhuone, Kotakahvila, Kalligrafiakoulu ja paljon paljon pientä kivaa mihin poiketa.

Tässä tytöt katselevat jäägallerian ikkunaa. Seuraavaksi sisään.








Jääliukumäessä lainatakki päällä! <3






Me päädyimme Santaparkiin ekan kerran eilen illalla, päikkäreiden jälkeen.

Olimme hotellillamme lepäilemässä, ja teimme illaksi suunnitelmaa. Ensin mietimme uimista, mutta koska pienemmät tytöt olivat aamun leikkipuistoilusta selvästi fyysisesti jo tarpeeksi rasitettuja, päätimme tehdä jotain muuta.






Koska Santaparkin lippu on voimassa kahtena peräkkäisenä päivänä, päätimme käydä nopeamman iltavierailun ja pidemmän aamupäivä-lounas-vierailun.

 Ja suunnitelma olikin hyvä, koska Santapark kannattaa näin pienten kanssa jakaakin kahteen päivään! Tekemistä oli niin paljon, että kahdelle kerralle riitti hyvin tutkittavaa.


Illalla näimme elämyspuiston hienossa ilta-asussaan. Vierailun jälkeen haimme ruokaa intialaisesta ravintolasta Rovaniemen keskustasta, ja menimme huoneeseemme syömään. Ulkona oli vielä eilen erittäin kylmä, joten hotellimme lämmin parkkihalli oli taas maailman kätevin: hissillä pääsi suoraan autolta omaan kerrokseemme.















Tänään nautimme monipuolisesta Santaparkin lounaasta (oli kalaa, lihapullia, lasagnea, käristystä, muusia, lohkoperunoita, salaatteja) , tonttujen tanssiesityksestä ja tutkailimme paikkaa tarkemmin. Kävimme moikkaamassa Joulupukkia, koristelimme pipareita, leikittiin Angry Birds- puistossa ja ajeltiin rekiajelulla.






Ruu silitteli leikkiporoja. Paikan tunnelma on sellainen, että se on itse koettava. Musiikki, valot ja kaikki rekvisiitta saa lasten silmät suureksi ihmetyksestä.






Näin kovilla pakkasilla teimme lähtiessä niin, että minä odotin sisätiloissa tyttöjen kanssa ja Elina haki auton parkkipaikalta. Näin ei tarvinnut pakata tyttöjä toppavaatteisiin ja he pysyivät lämpiminä!

Meillä on auto vuokralla koko loman ajaksi Sixtiltä.





Ruulle saatu uusi fleece-vuorattu pipo Samurai- shopista. Halusin hänelle tuollaisen korvaläpällisen mallin, jotta kylmyys pysyy paremmin poissa korvista.





Nyt tytöt ovat taas nukkumassa, ja illan ohjelma päätetään sen mukaan, miten tytöt jaksavat. Ehkä tänään vielä poroajelu, jos tytöt ei nuku kauhean pitkiä päikkäreitä :) En muuten tiennyt, että porojen silmät vaihtavat väriään vuodenaikojen mukaan! Se auttaa niitä näkemään paremmin :)

Jos ei ehditä poroajelulle, mennään Rollon kauppoja katselemaan ja jonnekin kahville! Meidän hotellinkin kahvila on tosi kiva ja viihtyisä ja siellä on tytöille leikkipaikka :)









 Tässä vielä kuvavirtaa Santaparkista. Kuvattavaa oli niin paljon! Suosittelen ehdottomasti tätä paikkaa kaikille lapsille ja lapsenmielisille :)




 Liukumäki tulee Angry Birds- leikkipaikalta ravintolaan.









Elina ottaa Elfien, eli tonttuselfien! :)


























Ruu pelaa ihan ekaa kertaa Angry Birdsiä. Heti koukuttui :'D






Lounaalla. Tytöt malttoi syödä, kun annettiin samalla katsoa piirrettyjä :D Muuten heillä oli niin kova virta päällä koko ajan.








Lounaan jälkeen jäätiin katsomaan tanssishow. Esityksen loppuvaiheessa kaksi taaperoa oli lavan edessä tanssimassa :D






Rekiretkelle! Vähän niinkuin kummitusjuna, mutta ei kummituksia! :)
























Pipareiden koristelua! Ruu ihastui strösseleihin :)












Ja Joulupukin luona :)









Ruu halusi pussata kettua!









Kiitos taas upeasta päivästä Rovaniemen matkailulle!