"Saako raskaana ollessa syödä vähän graavilohta? Entä sushi, voiko maistaa?"
Ei näissä kysymyksissä mitään vikaa ole - nehän osoittavat, että odottaja haluaa ottaa raskauden ja sen aikaiset rajoitukset huomioon. Hän haluaa tietoa siitä, mikä on fiksusti tehty.

Oikea vastaushan on, että nämä tuotteet sisältävät korkean listeriariskin ja listeriabakteeri taas aiheuttaa keskenmenovaaran. Siksi graavituotteita ja raakaa kalaa on suositusten mukaan vältettävä.
Taudin itämisaika voi olla jopa viikkoja, joten seuraukset eivät välttämättä paljastu heti syömisen jälkeen.
Mutta ne keskustelupalstan tai facebook-ryhmän vastaukset.
Jokaikinen kerta, kun joku epävarmana kysyy, saako graavilohta tai salmiakkia syödä, ketjuun tulee joku kertomaan, ettei häntä ainakaan kiinnosta rajoitukset eikä suositukset.
"Kyllä olen aina syönyt ja koskaan ei ole mitään käynyt!" Jopa pientä ylpeilyn sekaista uhmaa on osassa vastauksissa: "Olen tuhma ja syön!"
"Kyllä maalaisjärkeä käyttäen voi syödä!"
"Ihan miten itse haluat, kyllä minä olen syönyt pieniä määriä".
Kertokaa mulle, miten se maalaisjärki pelastaa bakteerilta?
Ei se auta, että syö vain pieniä määriä. Jos maistelemassasi kalassa on listeriabakteeri, ei se syömäsi määrä ratkaise.
Miksi ihmeessä joku haluaa tieten tahtoen ottaa korkeamman riskin saada keskenmeno? Tämä ei mene minun ymmärrykseeni!
Olen nähnyt perusteluja, että voihan liikenteessäkin kuolla, joten pitäisikö jäädä raskauden ajaksi kotiin?
On totta, että listeriariski on pieni, mutta miksi ihmeessä sellainen riski pitää ottaa.
Kysymys on kuitenkin vain 9 kuukaudesta ja herkuista. Eli siitä, voiko jättää herkut syömättä vauvasi takia?
Sama koskee lakritsia.
Nykysuositusten mukaan lakritsin ja salmiakin syöntiä pitäisi rajoittaa määrällisesti raskauden aikana. Suositus ei kiellä sen nauttimista kokonaan, vaan määrään tulisi kiinnittää huomiota. Ohje sanoo pienten määrien olevan ok.
Suositus on olemassa siksi, että lakritsia syöneiden lapsilla on havaittu keskimäärin enemmän keskittymisongelmia ja heikompaa älyllistä kehitystä kuin syömättä jättäneiden lapsilla.
Kuka haluaa ottaa sellaisen riskin lakritsin takia?
Taas perusteluina on tullut mm. seuraavaa: "kyllä minunkin äitini söi kaksin käsin eikä minulle kyllä mitään käynyt". Tekisi mieleni sanoa, että ehkä kävi sittenkin.
Voisiko edes jättää väliin sen, että neuvoo muita tekemään väärin, jos olette itse tehneet? Jos haluat ottaa oman lapsesi ja raskautesi kanssa riskin, älä neuvo muita tekemään samoin!
Maalaisjärki on vain huono tekosyy olla välittämättä suosituksista. Niitä suosituksia ei ole tehty kevyin perustein, eikä kenenkään kiusaksi.
Oikeat ohjeet raskaudenaikaiseen syömiseen löydät sivulta Evira.fi . Sivuilla on helppo kirjoittaa hakupalkkiin raaka-aine, jonka turvallisuuden haluaa varmistaa.
Onnellista raskausaikaa jokaiselle odottavalle.