Lifestyleblogi

Yövieroitus rinnasta, syvältä sanonko mistä.

Viikko sitten kerroin blogin Facebook-sivuilla, että meillä yritetään vieroittaa reilun vuoden ikäinen Remu yösyömisestä.

Olen niiin otsaa myöten täynnä sitä, kun Remu roikkuu yöt rinnassa. Jos hän söisi ja jatkaisi uniaan, niin okei, ehkä vielä jaksaisin. Mutta kun hän haluaa jatkuvasti vain roikkua tissi suussa (ei syö enää), ja jos koetan irroittaa hänet, alkaa itku ja taistelu.

On tosi ärsyttävää koettaa nukkua niska ja selkä vinossa, samalla kun yksi lupsuttaa rintaa ihan huvin vuoksi. Hän luultavasti käyttää sitä unileluna, niinkuin moni nukkuu tutti suussa. Tai ehkä hampaita on tulossa (niitä tulee nykyään koko ajan ja kaikkeen on selityksenä hampaiden tulo).

No joo, siis päätin että nyt aloitetaan unikoulu lempeästi. Mieheni nukkuisi Remun kanssa ja jos Remu itkee yöllä/kaipaa rintaa, niin mieheni tyynnyttelee hänet uneen ja tarjoaa tarvittaessa vettä.

6 tunnin päästä nukahtamisesta palaisin vauvan viereen, eli koetimme saada edes 6 tunnin pätkän unta. (Tällaista pätkää olen lukenut suositeltavan maksimissaan alkuun)

Aloitimme unikoulun perjantain ja lauantain välisenä yönä viime viikolla. Useinhan näkee näitä ihania kertomuksia siitä, kuinka unikoulu on tuonut koko perheelle ihanat ja täydet yöunet jo kolmen yön jälkeen. Meillä ei heräily ole vähentynyt yhtään.

yövieroitus rinnasta

Tavalla tai toisella jommankumman meistä pitää herätä häntä kantamaan tai sylittelemään useita kertoja yössä. Ja ei se ole yhtään sen helpompaa kuin tissin antaminen. Huutoa ja kipeitä hartioita, migreeniä, valvomista.

Mun tekis mieli luovuttaa, toisaalta tekisi mieli lyödä koko imetys poikki jo. Varmaan huutoa olisi tiedossa, mutta vauvahaaveiden takia se on kuitenkin edessä.

Pliis, kertokaa unikoulutarinoita joissa viikon jälkeen on näyttänyt huonolta mutta SEN JÄLKEEN on tapahtunut ihmeitä ja vauva on alkanut nukkumaan yöt ilman syömistä :D

Ja tervetuloa seuraamaan facebookiin ja instaan :)

Yläasteen näkymätön tyttö

Kaupallinen yhteistyö Veikkaus

Olen kirjoittanut kiusaamisesta aiemminkin blogissani, mutta tartun asiaan nyt uudelleen Veikkauksen kampanjan myötä.

Ylä-asteella alkanut kiusaaminen on vaikuttanut elämääni paljon. Kun katson itseäni 20 vuoden taakse, haluaisin sanoa sille tytölle, että "Sinä kelpaat sellaisena, kun olet". Olin niin epävarma ja vihasin itseäni. Näin vain virheitä.



Tämä oli uutta, en ollut aiemmin vertaillut itseäni muihin ja vihannut peilikuvaani. Mutta kiusaaminen musersi pikkuhiljaa mielikuvan itsestäni. Yhtäkkiä minä olinkin vääränlainen.

Ylä-asteella erilaisuudesta rankaistiin syrjinnällä.


Nuoren mieli on kuin lumihiutale: kaunis mutta hauras.

Minä kävin ala-asteen pienessä koulussa, ja kun siirryin ylä-asteelle, aluksi olin innoissani koulunkäynnistä, mutta pian huomasin että minä olenkin se syrjitty tyttö.

Kun nauroin ilosta, minun nauruani pilkattiin. En enää pitkään aikaan uskaltanut nauraa. Kun epäonnistuin liikuntatunnilla, muut nauroivat erityisen kovaa ja en enää halunnut yrittää.

Kukaan muu ei varmasti muista tilannetta, mutta se, johon sattuu muistaa ehkä loppuelämänsä ajan.

Pahimpia olivat välitunnit


Vihasin välitunteja, koska silloin yksinäisyys korostui. Minua hävetti seistä yksin pitkällä käytävällä.

Käytin vessassa hieman kauemmin aikaa kun olisi tarvinnut, jotta saisin jotenkin kulutettua aikaa.

Tunneilla on helppo hävitä massaan, mutta välitunnilla kaveriporukat kasaantuivat yhteen ja useimmiten selkä käännettiin merkiksi siitä, etten minä ole tervetullut.

"Me ei voida olla sun kavereita, ettei meitäkin kiusata"

Ne, jotka eivät kiusanneet naureskelemalla halusivat tietenkin välttyä kiusaamiselta valitsemalla puolensa. Niinpä sain kuulla, että minun seurassani oleminen oli huono valinta. Minua vihastutti, ja joskus oli vaikea ymmärtää muiden valintaa olla kiusaajien kanssa.

Näkymätön tyttö


Liikuntatunnit olivat tunneista karuimpia. Yhtäkkiä olet muiden armoilla, kun joukkueita valitaan.

Minä olin tietenkin aina siellä viimeisimpänä. Suorastaan nolotti, että jompikumpi joukkueista joutui ottamaan minutkin vasten tahtoaan riesakseen. Koetin olla näkymätön ja lopulta päädyinkin usein lintsaamaan.

Koska en halunnut erottua joukosta, aloin alisuorittamaan. En halunnut saada kymppejä. Kasi olisi arvosana, jota opettaja ei nostaisi esille, kun palautti tarkistettuja kokeita. Mitä vähemmän näkyy, sitä vähemmän joutuu silmätikuksi.

Mutta minä vihasin kiusaajiani.


Päivät olivat pitkiä


Minun onneni oli lopulta rinnakkaisluokilta ja muualta löydetyt kaverit.

Kun kavereita on edes jollain osa-alueella elämää, on hieman helpompi selvitä yli niistä yksinäisistä ajoista.

Koska minun ollessani ylä-asteella ei ollut kännyköitä, joilla voisi pitää yhteyttä kavereihin, niin minulla ja kavereillani oli kirjevihkoja. Niitä lueskelemalla muistutin itseäni siitä, etten ole ihan yksin ja jossain minullakin on ystävä.

Minusta tuntui, että ylä-aste kestää ikuisuuden. Päivät olivat silloin pitkiä, mutta nyt myöhemmin tietysti tiedän, että se on lyhyt aika elämästäni.

Ylä-asteen jälkeen uuden koulun aloittaminen oli pelottavaa, mutta myös helpotus. Ei enää samoja ryhmiä, ei kiusaajia samassa luokassa. Uusi koulu tuntui uudelta mahdollisuudelta.

Syrjintä on kiusaamisen hiljainen, mutta voimakas muoto


Haluaisin kannustaa syrjintää kokevia nuoria etsimään kavereita muualtakin kuin koulusta.

Jos kavereita ei löydy omalta luokalta, on todella iso henkinen apu, että kavereita on jossain muualla. Harrastuksien kautta, rinnakkaisluokalla tai vaikka netissä.

Lisäksi kun esimerkiksi harrastusten kautta löytää keinoja tuntea itsensä hyväksi jossain, tietää, ettei oikeasti ole pelkästään tyhmä, tylsä ja huono.

Kiusaaminen ja syrjiminen saavat helposti muserrettua itseluottamuksen, jos ei ole mitään, missä saa tuntea itsensä onnistuneeksi.

Eheytyminen


Lapset ovat olleet minun eheytymiseni alullepanijoita. Heidän kauttaan olen taas oppinut, että minä kelpaan juuri tällaisena.

Kauan etsin hyväksyntää vääristä paikoista ja väärillä keinoilla, mutta vihdoin ollaan oikeilla jäljillä.

Vielä on paljon korjattavaa, mutta on ihana huomata, että itseluottamuksen pystyy rakentamaan uudelleen.

 

Kiusaamisen kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Moni järjestö, joka saa toimintaansa tukea Veikkauksen pelien tuotosta, auttaa kiusaamista kohdanneita. Tässä  esimerkkejä: Suomen Sovittelufoorumi, Pelastakaa Lapset, Mannerheimin Lastensuojeluliitto MLL, Aseman Lapset, Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus VALOPILKKU (Harjulan setlementti), Walter, Barnavårdsföreningen i Finland, Lastensuojelun keskusliitto, Väestöliitto ja Suomen Mielenterveysseura. 

Veikkaus on kotimainen peliyhtiö, ja meillä on erityinen tehtävä. Haluamme, että pelejämme pelataan turvallisesti ja maltilla. Pelaajien ansiosta yhteiseen hyvään  kertyy yli miljardi euroa vuodessa. Pelien tuotoilla tarjotaan mahdollisuuksia parempaan elämään. 

https://www.youtube.com/watch?v=9SLWizQLdRU

Remun raskas hengitys

Laitoin eilen aamulla videota blogin Facebookiin Remun hengityksestä. Hän oli maanantain ja tiistain välisen yön itkeskellyt ja hengittänyt raskaasti ja aamun jatkui samanlaisena.

Mulle tulee joskus itselle epävarmuus, että onko äitinä vaan turhaan huolissaan ja ylireagoi - silloin on todella hyödyllistä kuulla muilta mielipiteitä asiasta. Tuon yön jälkeen olin aika väsynyt valvomisesta ja mietin, että kuvittelenko nyt vaan oireita.

Mutta kiitos ♥ taas kun tulitte sanomaan, että on syytä mennä lääkäriin. Onneksi minulla oli myös video näyttää lääkärille, koska Remun hengitys oli jo ihan normaalia iltapäivällä ja kaikki oli tutkimuksissa kunnossa. Videolta lääkäri näki, että hengitys ei ollut normaalia.

Ilmeisesti kyse on ehkä infektioastmasta, en itse tarkalleen tiedä vielä mitä se käytännössä tarkoittaa. Remulla ei nyt ole mitään flunssaoireita, mutta ehkä viikko sitten sairastettu enterovirus vielä vaikuttaa?

Remu sai hieman vastaavanlaisia hengitysoireita enteron yhteydessä, eli yöllä heräsin siihen että hänen hengityksensä oli todella tiheää ja lisäksi vaikeaa.

Silloinhan kävimme näytillä myös ja saimme Ventolinea kotiin siltä varalta jos hengitys vaikeutuu uudelleen. Mutta kun sitä ei tuolloin tullut harjoiteltua, en jotenkin uskaltanut ruveta sitä yksinäni tuolloin aamullakaan harjoittelemaan.

[caption id="attachment_8246" align="alignnone" width="1000"] Ruun housut saatu Sarah Design, collegepaita Blaa. Remun housut uutta Roo Clothingia, saatu.[/caption]

 

Lääkäri painotti, että koska tällaista nyt on esiintynyt, täytyy Ventoline ottaa ehdottomasti käyttöön seuraavalla kerralla. Ja jos se ei auta niin sitten lääkäriin taas.

Toivotaan tietysti, ettei enää tule uudestaan. Mut nyt tiedän ainakin etten turhaan mennyt lääkäriin.

Saa kertoa kokemuksia infektioastmasta ja onko tällaisia hengitysvaikeuksia tullut myös ilman flunssaoireita? Kiitos.

Meidän yksivuotias vaippapeppu

Kaupallinen yhteistyö Libero

Tässä lupaamaani juttua meidän yksivuotiaasta sekä hänen juhlistaan :) Pieni hurmuri saapui elämäämme vauhdilla viime syksynä, ja nyt on aika kertoa, millainen yksivuotias vaippasankarimme Remu on.

Vauvavuosi


Remu on toinen lapsemme. Isosiskonsa Ruu täyttää tammikuussa 4. Remun ja Ruun vauvavuodet olivat hyvin erilaiset! Ihan synnytyksestä lähtien he ovat olleet kuin eri maailmoista :)

Remun synnytys sujui nopeasti ja olin synnytyksen jälkeen valmis vaikka samantien kotiutumaan. Ruun synnytys oli pitkä, hidas ja hetken epäilin, etten enää koskaan halua synnyttää toiste.

Remu on alusta asti nukkunut hyvin vaunuissa päiväunia, Ruu taas vihasi vaunuissa olemista.

Remu on ollut koko vuoden vaippapeppu - häntä ei pottailut kiinnosta, kun taas Ruu istui potalla mielellään jo puolen vuoden iästä alkaen.



Meillä on aina käytetty Liberoa, ja molempien kohdalla on siirrytty melko aikaisin housuvaippoihin.

Ruun kanssa siksi, kun hän oli niin pyöreän mallinen, että housuvaipat on tuntuneet mukavammalta valinnalta. Remun kohdalla housuvaippoihin vaihdettiin aikaisin siksi, kun poika on ollut melko sähikäinen alusta asti ja teippivaippojen pukeminen kävi nopeasti hankalaksi :D

Minä olen alusta asti kerännyt vaippapaketeista pisteitä, joiden avulla saan Liberokerhosta kivoja tuotteita. Nyt on lisäksi meneillään Lindex-kampanja, jossa Libero Touch-vaippoja ostamalla saa 10 euroa alennusta Lindexin nettikaupassa!

Remun ja Ruun vauvavuodet olivat erilaisia myös kasvun suhteen.

Michelinin mallinen Ruu-vauva ylitti 8 kiloa jo neljän kuukauden iässä, mutta Remun kanssa on käyty painokontrolleissa hitaan painonnousun vuoksi.



Tämä näkyy myös vaippakoossa, Remu on varmaan puoli vuotta käyttänyt samaa 4 -kokoista vaippaa, kun taas Ruun kanssa vaippakoko vaihtui parin kuukauden välein isompaan :)

Vaikka lapset ovat olleet täysin eri mallisia, on molemmille aina löytynyt hyvin istuva vaippa Liberolta. Erityisesti Libero Touch -vaipat ovat ihanan pehmeitä. Ne ovat nykyään entistäkin pehmeämpiä ja kaikista löytyy kosteusindikaattori!



Juuri 1 vuotta täyttänyt Remu ottaa jo juoksuaskeleita, kun Ruu taas alkoi kävelemään juuri yksivuotisjuhlien jälkeen :) Remu menee jo portaitakin kävellen ylös ja alas.

Niin ovat sisaruksetkin erilaisia, mutta aivan yhtälailla ihania ja rakkaita.

Remun rennot juhlat


Remun nimiäisiä juhlittiin vuosi sitten rennosti ulkona, ja samoin 1- vuotissynttäreitä vietimme terassilla ulkoiluvaatteissa.

Onneksemme syyskuun päivä oli lämmin ja poutainen. Katoin isolle terassipöydälle hot dog- tarvikkeet, koristelin pihlajan oksilla ja jälkkäriksi kehittelin tällaisen Suolapähkinä-mutakakun

Oli muuten hyvää ja tosi helppoa. Resepti tuolla linkin takana :)



Hodarit olivat hauska ja helppo suolainen tarjottava. Nakit voi lämmittää grillissä tai vaikka mikrossa! Kaupasta löytyy valmiita hodarisämpylöitä sekä kaikennäköisiä kastikkeita, joten niiden tarjoaminen on vaivatonta.



Lisäkkeeksi oli tarjolla myös hedelmäistä salaattia, mutta hodareiden suosio oli kyllä selkeä :D

Vinkki! Syömistä helpottivat suodatinpussit- näin hodarin sai syötyä vaikka seisten ja sormet pysyivät puhtaina.

Tilinpäätös


Mennyt vuosi on ollut antoisa.

Nautin tästä Remun vauvavuodesta paljon enemmän, kuin Ruun aikana. Osaksi siksi, kun nyt meitä oli täällä arkipäivisin kolme - Ruusta on jo paljon seuraa :)

Vaikka meillä on ollut rankkaakin, on elämä vauvan kanssa ollut jotenkin maagista. Kehityksen seuraaminen ja vuorovaikutus pienen kanssa antavat voimia, joilla mennään yli huonoista päivistä.

Minua ei haittaa, vaikka Remua ei pottailu kiinnosta vielä :) Olen ajatellut, että ehkä ensi kesänä hän saa juosta pihalla lämpiminä päivinä ilman vaippaa ja harjoitella vaikka puskaan pissimistä isin esimerkillä :D

Miten te olette opettaneet pikku poikia pissille ilman vaippaa?

Remu on meidän perheen aurinko. Hän on aina iloinen, jos hän vaan saa olla terveenä. Mutta hänestä löytyy myös pikkudiivailijan puoli, joka osaa mennä kiukuttelemaan maata vasten kun harmittaa :)


Olen niin kiitollinen tästä lapsesta! :)

Stonz - ensikengät testissä

Yhteistyössä Kiddex

Remu pääsi Stonz- testiryhmään, ja niinpä meille lähetettiin kolme paria erilaisia Stonz-tuotteita Remun tarpeisiin syksyä ja talvea varten. Tässä ensimmäisenä esittelen teille Stonz Booties - ensikengät.


Lapsen ensimmäiset kengät


Stonzit ovat saaneet puoltavan lausunnon Suomen neuvolalehdeltä lapsen ensikengiksi. Niiden istuvuus varmistetaan 2 kiinnikkeellä.



Stonzeista löytyy liukumaton pohja sekä veden ja tuulenkestävä päällinen. Niinpä ne käyvät välikauteen hyvin, ja kun kelit muuttuvat kylmemmiksi, sisään voi lisätä Bootie Linerz - vuoren.

Remu on aiemmin käyttänyt perinteisiä tennareita, mutta tottui näihin nopeaan, ja nyt ne ovatkin meidän ykkösvalinta pihatouhuihin.

Stonzeissa on helppo kontata tarpeen tullen, kiristyksen ansiosta niistä ei mene hiekka sisään ja sukat ovat aina olleet käytön jälkeen kuivat.

Tykkään siitä, että niissä touhuaminen näyttää olevan vaivatonta ja kenkä ei ota kiinni vaikka Remu kiipeilee hiekkiksellä edestakaisin.

Stonz-kokemuksia

Kengät on helppo putsata käytön jälkeen huuhtelemalla hanan alla, tai pestä tarvittaessa pesukoneessa.



 

Arvon blogin Facebookissa yhden parin Stonz Booties tossuja! Käy jättämässä sinne kommentti, minkä värisen parin ottaisit voittaessasi. Valikoima löytyy täältä.



Suoritan arvonnan 26.9. ja ilmoitan voittajan Facebookissa tämän postauksen linkin alla, linkittäen voittajan nimen kommenttiin! :)

Stonz-jälleenmyyjät löydät täältä!

Meillä sovitellaan jo toppapukuja!

Yhteistyössä Travalle

Onpa lämmin syksy! :) Ulkona pärjää vielä hienosti vaikka paitasillaan, mutta toppapukujen kauppa käy jo kuumana. Niinpä täälläkin on nyt tehty toppapukusovituksia.



Me kokeiltiin viime talvena ekan kerran Travallen tuotteita unipussin muodossa, ja koska se oli niin mainio, halusin kokeilla heidän toppahaalareitakin.

Koon valinta


Toppapuvun koon valinta on helppoa, Travallen sivuilta löytyy kunkin mallin kohdalta linkki "tarkasta tästä oikea koko".

Toppapuvun kanssa pitää pystyä peuhaamaan, nilkat ja ranteet eivät saa vilkkua vaikka tekisi lumienkeleitä. Allekin pitäisi mahtua kerros vaatteita, tai ehkä kaksikin kerrosta, jos on oikein kovat pakkaset.

Toppahaalari ei kuitenkaan saa olla liian iso, koska silloin se jo hankaloittaa liikkumista.

Remu on nyt vajaa 74 senttiä pitkä ja Travallen koko 74 on olkapäältä lahkeen suuhun 70 senttiä. Se vaikuttaisi aika sopivalta Remun päälle, niin että kasvuvaraakin vähän on.

Travallen kokotaulukon löydät täältä.


Ominaisuudet


Travallen puvuista löytyy hyvät heijastimet, sisältä vyötäröltä kiristys jolla voi parantaa istuvuutta sekä tykkään tuosta pehmeästä fleecestä joka tulee leukaa ja hihansuita vasten.

Lisäksi huppu irtoaa, joka lisää turvallisuutta.



Vesipilari on Ruun haalarissa >10 000 mm ja Remulla olevassa Pienten Remu-haalarissa >8000 mm.

Molemmissa haalarimalleissa on housuosan haara- ja sivusaumat teipattu, ja kulutukselle arat sisäsaumat poistettu.


Turvallisuus


Arvostan tuotteiden Ökö -Tex standardin mukaisia materiaaleja, joka takaa tuotteiden haitta-aineettomuuden.

Painonapit sekä metalliosat ovat nikkelivapaita.

Asusteet


Näissä asusteissa on lämmin teddykarva, ja rukkasissa vesipilari >10 000 mm.

Lisäksi tärkeää on se, että ne saa pestä 40 asteessa sekä kuivata miedolla lämmöllä myös kuivurissa. Eiköhän näillä pärjätä :)



 

Onko teillä ollut Travallea? Mitä olette tykänneet?

Travallen Facebook-sivuilla nyt käynnissä kilpailu, jossa voi voittaa suosikkisi heidän toppahaalarivalikoimastaan! Käykää ihmeessä osallistumassa :)




 

 

 

Vauvantekorauha

Yhteistyössä Femibion

Muistatteko, kun keväällä kerroin teille, että kolmas lapsi saa tulla?

Kerroin siitä siksi, että mielestäni lapsien haluaminen on hyvin luonnollinen toive, eikä sitä pitäisi kenenkään joutua salailemaan, jos ei halua.

Mutta mitä palautetta olenkaan saanut. Ilmeisesti näin väsynyt äiti ei saisi raskautta toivoa. Olette laittaneet sähköpostia ja instaviestiä sekä kommenttia tänne blogiin.


Tässä esimerkki:
Mä ihmettelen kovasti, miksi et vain nauti nykyisestä tilanteesta ja tyydy kahteen lapseen?
Stressaat toivoessasi uutta lasta ja se syö nykyisten lastesi lapsuusaikaa. Yhtäkkiä huomaat että raskautuminen ei vuosienkaan päästä ole onnistunut ja siinä samassa ne nykyiset pienet ovat kasvaneet isoiksi.
Jos lusikalla on annettu, ei voi vaatia kauhalla.

Oikeasti? Olen taas kerran tosi ihmeissäni. Ensinnäkin kaksi lasta ei ole tyytymistä. He ovat lahja elämältä.

Onneksi suurin osa palautteesta on ollut positiivista ja meille on toivottu plussatuulia.

Olen tottunut siihen, että anonyymien on helppo tulla kertomaan mielipiteitä tänne blogiin, mutta olen väkisinkin alkanut miettimään, miten paljon meille naisille raskauksista ja lapsitoiveista yleensäkin kommentoidaan?



Lasten tekeminen on asia, josta mielestäni ei muiden kuulu vitsailla, ei arvostella, eikä vihjailla. Koska se on jokaisen naisen oma asia.

Perheen lapsiluku olkoon jokaisen perheen oma valinta.

Haluaisimme kolmannen ja ehkä myös neljännen. Mitäs siihen sanotte?

Jos käy meillä kylässä, saattaa vessassa nähdä vilaukselta raskaustestejä tai ovulaatiotesteja, tai keittiön pöydällä lojuvan Femibion- ravintolisäpaketin.

Syön Femibionia, koska toivon että jos jokin päivä totean olevani raskaana, en kokisi enää yhtään keskenmenoa.



Raskaustoiveita ja raskautumista piilotellaan usein pelon vuoksi.

Toiveissa raskaus edelleen on.
"Jokainen tsäänssi on mahdollisuus" - Matti Nykänen.

Näinhän se on myös raskautta toivovalle. Jokainen kuukautiskierto on uusi mahdollisuus tulla raskaaksi.

Entä jos kerron haaveistani, ja emme saakaan lasta? Entä jos kerron raskaudesta, ja saankin pettyä?

Ei välttämättä riitä, että foolihappoa sisältäviä valmisteita alkaa syömään kun raskaus todetaan - jo hedelmöityshetkellä on parasta olla riittävä folaattitaso. Siksi Femibionia on suositus syödä jo raskautta yritettäessä.

Turvaamalla folaattitaso voidaan ehkäistä raskausajan komplikaatioita.

Folaattia kehittyäkseen tarvitseva sikiön hermostoputki sulkeutuu heti raskauden ensimmäisten 4 viikon aikana, jolloin et välttämättä edes tiedä olevasi raskaana.


Haluan itsekin tehdä kaiken mahdollisen, mitä voin tehdä onnistumisen eteen.



Joku anonyymi jopa epäili, että onkohan kolmas lapsi vain minun toiveeni vai onko tosiaan myös mieheni samaa mieltä? Kyllä, ja mielestäni lasten toivottu lukumäärä on ehdottomasti parin yhteisesti puhuttava asia.

Kun kerroin keväällä, että haluaisin raskautua, tiesinkin jo, ettei se tule käymään hetkessä. Taas on puoli vuotta kulunut ja edelleenkään ei mitään ole tapahtunut.

 

Meillä siis yhä odotellaan plussaa - onko siellä puolella muita samoissa haaveissa?

Entä onko teidän lapsitoiveita kommentoitu ehkä asiattomasti?

Toivon vauvantekorauhaa teille kaikille, joilla vauveli on haaveissa ♥

Kaameat ja stressaavat vaunulenkit

Pliis, kertokaa että jollain muullakin on oikeasti pieni viharakkaussuhdevaunulenkkejä kohtaan?

4 vuotta sitten, kun odotin esikoistytärtäni, minulla oli mielikuva siitä, miten vauveli nukkuu ihanasti vaunuissa tuntikausien päiväunia. Vaunulenkeillä minä äitinä nostaisin kuntoa ja kiinteytyisin, saisi raikasta ilmaa ja kuuntelisin musiikkia spotifysta. Täydellistä!

Tyttäreni Ruu toi minut kuvitelmistani hyvin nopeasti maan pinnalle. Hän ei viihtynyt vauvavuotenaan lainkaan vaunuissa. Yritin kaikkia eri keinoja, joita mammafoorumeilla neuvottiin mutta lapsi vain huusi kuin pistetty sika.

Vinkki: älä hanki vaunuihin lämpöpussia, jos vauva ei viihdy vaunuissa. Talvella pakkasella on tosi kiva kantaa koko lämpöpussia sisältöineen kainalossa kotiin päin, kun vauva vaan huutaa vaunuissa. Lämpöpussin sisällähän yleensä ollaan ohuissa vaatteissa, joten pussia ei voi tuossa tilanteessa riisuakaan.

Remu syntyi vuosi sitten, ja on aina ollut hyvä nukkumaan vaunuissa päikkäreitä.

Hankimme Bumbleride Indie Twin-tuplavaunut, koska minulla oli sinnikäs toive ihanista vaunulenkeistä. Päätin, että esikoinen saa katsoa vaikka puhelimesta ohjelmia lenkkien aikana, jos vaan vauva siellä viihtyy.

Ja Remu viihtyikin aika hyvin koko vuoden! Mutta ei minusta silti tullut vaunulenkkien fania. Ikinä ei tiedä mitä saa.

Esimerkiksi viime viikolla ehdotin miehelleni, että lähdetään koko perhe vaunukävelylle. Ajattelin tietysti että se olisi mukavaa yhdessäoloa.



Ylläolevan kuvan takana tuolla metsässä kiukuttelee Ruu jossain. Ei halunnut lenkkeillä.

Remuakaan ei huvittanut olla vaunuissa. Hän huusi kiemurteli ja punnersi hiki päässä. Lopulta käännyimme aiemmin kotiinpäin ja mieheni kantoi vauvan kainalossaan kotimatkan.

Mulle tuli ikävä niitä aikoja, kun lenkillä oli vain minä ja koirat :)

Eilen lähdin lasten kanssa leikkipuistoon vaunuilla.

Laitoin tyhmänä ihan liikaa vaatetta päälle, koska aamu oli viileä. Jouduin riisumaan lapsiltakin haalarit pois, mutta omia vaatteitani en edes voinut vähentää kun olisin sitten ollut liian vähissä.

Niinpä lopulta hikisenä työnsin vaunuja ja aurinko paistoi silmiin (en tajunnut ottaa aurinkolasejakaan) ja eikös paluumatkalla alkanut vauva huutamaan, halusi syliin nukkumaan. Luoja miten kirosin, että taas lähdettiin lenkille!

Paras hetki näiden molempien lenkkien jälkeen on kuitenkin ollut se, kun kaksi lasta nukkuu vaunuissa päikkäreitä. Priceless moment :D Silloin itsekin silmät hetkeksi kiinni, tai suklaata ja kahvia eteen :)



Mites teillä lenkit? Aina rentouttavaa ja virkistävää?

Seuratkaa myös @miiametsoblog ja Facebook! :)

Muutama 1- vuotiskuva

Kuvasin jokin aika sitten meidän 1 - vuotiasta. Tässä muutama kuvista!



 

Uskomatonta, miten nopeasti vuosi meni.

Kuvaus Metso Miia Metso Yksivuotiskuvaukset

Remun oranssit legginssit, saatu: Taival Clothing

Toi seuraava kakun maistelukuva on jotenkin musta ihana, vaikka kovin simppeli.. Kun toi Remun massu on niin ihanan suloinen :D ♥



Muistan synnytyspäivän niin tarkkaan. Jokainen nainen varmaan muistaa lastensa syntymät selkeämmin kuin minkään muun päivän?

Ovat ainakin minulle elämäni suurimmat tapahtumat :)

Yksivuotiskuvaukset

Onko joku teidän lemppari noista? :)

Onko lapsen pakko maistaa kaikkea lautaselta?

Yhteistyössä Philips Avent

Tämä on yksi niitä asioita, joita en voinut aavistaa ennen kuin olen itse sen kokenut äitinä: Miten paljon harmaita hiuksia lapsen syöminen voi äidille aiheuttaa?

Muistan ajan, kun minulla ei vielä ollut lapsia, ja istuin samassa ruokapöydässä tuttavaperheen kanssa. Perheen äiti istui kyllästyneen näköisenä pöydän vierellä ja pyysi lastaan syömään edes muutaman haukkaisun.

Mietin hiljaa mielessäni, että kyllähän se lapsi syö, jos sillä on nälkä, pitääkö sitä tosiaan vahtia? Nyt tajuan vuosia myöhemmin, että olen itse se sama äiti siinä pöydän vierellä tuskailemassa.

Omat haasteensa kummallakin


Meillä on kaksi lasta. Ruu on 3 v 8 kk ja Remu 1 vuotta.

Ruu on innoissaan näistä saamistamme Aventin hauskoista lastenastioista. Hän opettelee itse tekemään aamiaismuroannoksiaan ja tykkää annostella muroja ja maitoa syvään lautaseen, joka pysyy hyvin paikoillaan kumisen pohjan ansiosta.

Mutta Ruu on hieman "valikoiva":

Hän kieltäytyy mm. lihasta, kalasta, kanasta, riisistä, maidon juomisesta. Kelpaavien listalla onneksi on kaikki hedelmät ja marjat, viljatuotteet, raejuusto, peruna, pasta, tomaatti, kurkku, porkkana, pähkinät, nakit, ketsuppi, maito murojen kanssa tai kaakaona. 



Ruu pitää siitä, että ruoka-aineet ovat selkeästi erillään toisistaan. Aventin matalan lautasen lokerikko tekee tästä entistä helpompaa :)



Remu on vasta 1-vuotias, mutta hänenkin kanssaan meillä on ehtinyt olla jo monenlaista ongelmaa ruokailuun liittyen.

On ollut päivittäistä oksentelua, allergiaa, painonnousun ongelmia. Remu maistaa mielellään kaikkea. Mutta suurin osa ei päädy masuun asti.

Välillä koen ruuanlaittamisen suoraan sanottuna turhauttavaksi. Kun esikoiselle kelpaa vain rajoitetut ruuat, se ei oikein kannusta.

Kuvitellaan tilanne: olemme kolmistaan kotona ja olisi ruoka-aika. Jos en halua syödä pastaa/perunaa ja nakkeja, valmistan itselleni eri ruuan kuin Ruulle. Teen Remullekin oman annoksensa, joka lentää lattiaan ja sieltä koirille.



Remulla on pitkään ollut vaihe, että häntä ei kiinnosta tippaakaan istua pöydän ääressä, vaan hän turhautuu ja heittää kaiken pöydältä alas ja kaataa kupit ja lautaset.


Jotain hyvääkin


Pitää olla kuitenkin kiitollinen monesta asiasta. Siitä, ettei Ruulla ole allergioita. Siitä, että hän syö sentään aika montaa ruoka-ainetta.

Onneksi on olemassa mukit, joiden kanssa 1-vuotias voi kulkea ympäriinsä ilman, että vettä lentää lattialle. Remu tykkää pillimukista, josta saa tosi hyvin otteen, vaikka ei malttaisi kuin yhdellä kädellä pidellä :)

Onneksi Remun oksentelu on loppunut.

Kun hän ei jaksa istua aloillaan, hän ravaa lattialla Aventin pillimukin kanssa. Välillä hän palaa luokseni ja syö esimerkiksi palan kanaa sylissäni. Välillä hän heittää mukin lattiaan, ja taputtaa itselleen perään. Onni on, ettei muki ole siitä moksiskaan vaan kestää iskun toisensa jälkeen.


Onko pakko maistaa?


Olen tosi iloinen siitä, että Remu vielä toistaiseksi maistelee kaikkea innokkaasti - toivotaan, että into pysyy pitkään :)



Ruuta en pakota maistamaan mitään, jos hän ei halua - hän saa itse päättää siitä.

Minustakaan ei olisi mukavaa, jos joku pakottaisi minua maistamaan ruokia joita en halua. Miksi siis lapseni pitäisi?

Tämä on vain vaihe


Vaihe vain. Vuosien päästä muisto vain. Sitä sanon itselleni, kun tuo nirsoilu ja syömisongelmat kyllästyttää. Lasten kanssa minua monesti auttaa ajatus, että nämä vuodet ovat pian ohi.

Miten teillä taaperoiden syöminen? Maistuuko ruoka, nirsoillaanko. Onko lasten pakko suostua maistamaan uusia ruokia?