Matkailija, älä tee tätä kallista virhettä jonka me teimme.

Lensimme vuosi sitten Floridaan, ja ajattelimme säästävämme hiukan aikaa vaihtamalla rahan vasta Helsinki-Vantaa lentokentällä.

No, sanotaan että aika on rahaa, mutta sanotaanko näin, että tällä kertaa maksettiin ajansäästöstä itsemme kipeäksi. 

Vaihdoimme 10 päivän reissuamme varten hyvän satsin käteistä. Minä menin lasten ja matkatavaroiden kanssa odottamaan sivummalle.

Pian mieheni tuli dollarit kourassaan, hieman epäuskoinen ilme kasvoillaan.

"Voiko olla totta, että rahanvaihto oikeasti maksoi näin paljon?" Aloimme yhdessä tutkimaan lopputulosta.

Laskimme, että hävisimme vaihdossa jopa 300 dollaria verrattuna siihen, jos olisimme vaihtaneet rahaa muualla.

Tyhmyydestä todella sakotetaan! Mutta ei minulle tullut noin röyhkeä hinta mieleenkään.



Uskotteko, kun sanon, että meinasi lomafiilis vähän kärsiä? 
Kallis opetus. Mutta emme ole ainoita. Katsaus Finavian sivuille valuutanvaihdon kohdalle arvosteluihin paljastaa saman kokeneiden asiakkaiden karut kokemukset:

-Laillistettu ryöstö. -25 % huonompi kurssi kuin Helsingin keskustassa. - Vaihtakaa ihmeessä valuuttanne muualla kuin lentoasemalla. -Kurssi siis ihan vitsi. 

300 dollaria on iso raha lomabudjetista. Kismityksen kanssa ei kuitenkaan voinut muuta tehdä, kuin antaa olla.

Arvatenkaan kauppoja ei voinut perua (kävin kysymässä, oli ihan pakko)

Ei se tilannetta paranna, jos alkaa miettimään, mitä kivaa perhe silläkin rahalla loman aikana tekisi.

Nykyään kierrämme lentokentän vaihtopisteet kaukaa. Olisi mielenkiintoista kuulla, millaista palautetta mahtaa yritykseen tulla?

Jos olet matkustamassa jenkkeihin, lue myös varoitukseni ESTA-huijauksesta.

DIY joulupallot lapsen valokuvalla

Tässä vielä yksi kiva, edullinen mutta ihana ja tunnearvoltaan suuri lahjaidea. Kiva erityisesti isovanhempien tai kummien pikku pakettiin. Näitä on helppo askarrella lapsen kanssa yhdessä, kun lapsella pysyy sakset kädessä.

Eli tarvitset valokuvan lapsesta tai vaikka rakkaasta koirasta, tai koko perheestä. Erityisen kiva olisi kuva, jossa lahjan saaja ja antaja (lapsi) olisi yhdessä!

Lisäksi tarvitaan vain näitä askartelu- ja kirjakaupoista saatavia akryylipalloja.



Hylsyjä myydään eri kokoisia, nämä mitkä minulla on, on varmaan pienimmästä päästä. Kannattaa valita sen kokoisia, että sinne sopii joku hyvä alue valokuvasta :)

Eli sitten vain leikataan valokuvasta valittu alue, noita mukana tulevia pahvikiekkoja on hyvä käyttää apuna kun piirtää valokuvan takapuolelle ympyrän. Ja sitten leikkaamaan :)

Kuva pingotetaan pallon keskelle ja pallo suljetaan. Halutessaan voi käyttää vähän pikaliimaa kiinnityskohtaan.

Jos haluaa toiselle puolelle kuvan myös, sinne voi leikata toisesta valokuvasta kuvan, tai lisätä vaikka palan joulunauhaa tms koristetta. Itse laitoin kaksi valokuvaa vastakkain.

Sitten joku kiva naru - vaikka lahjanarua tms, ja kuusen koristepallo on valmis!



Samoista akryylipalloista voi valmistaa tietysti muutakin! Sisään voi ujuttaa vaikka ihan vähän hileitä ja liimata pohjaan jonkun pienen eläimen, tai laittaa jonkun joulukoristeen sisään.. mahdollisuudet rajattomat! :)

Muista seurata myös instassa ja facessa, joulua kohti tulee vielä matkamme jälkeen uusia ihania juttuja :)

Välillä muutakin kuin vain isä ja äiti

Kaupallinen yhteistyö Babysitter.fi

Musta tuntuu aika usein, että minä ja mieheni ollaan nykyään pääasiassa äiti ja isi.

Ihan normaalia kai, että sinä aikana kun lapset on hereillä, 99 % ajasta menee lasten kanssa. Ja varsinkin, kun minä teen töitä iltaisin ja viikonloppuisin, kahdenkeskinen aika on kortilla vielä enemmän kuin ennen.

Mites muut läpyssä vaihtavat vanhemmat, mistä löydätte kahdenkeskisiin hetkiin aikaa?

Mieheni tulee töistä ja minä menen töihin. Meidän arjen kahdenkeskinen hetki on sitten, kun lapset nukahtavat. Tunti illassa, mutta se on se hetki, joka on meidän nollaus päivän jälkeen :) Se on aika tärkeä, vaikka se käytetäänkin iltapalaa syöden ja lempparisarjoja katsellen.

Välillä tekee mieli päästä kotoa pois kahden. Pieniä hetkiä vaikka kaupassa kaksin, tai vaikka sulkapalloa pelaamassa. Koirien kanssa kaksin lenkille metsään meneminen on ihan arjen luksusta nykyään.

Silloin ennen lapsia pitkät metsälenkit oli jokaviikkoista yhteistä hupia! Arvostin sitä silloinkin, hitsi niitä viikonlopun pitkiä metsäretkiä on kyllä ikävä.

Lapset kasvavat nopeasti - pian heidän kanssaan mennään lenkille metsään yhdessä. Sitä odotellessa!

Ennen noita vuosia meillä on silloin tällöin mahdollisuus saada anoppini hoitamaan lapsia. Se on onni!



Tukiverkostomme lastenhoidossa on tällä hetkellä aika suppea. Mutta yksikin hoitaja on parempi kuin ei yhtään, ja yksi hyvä hoitaja on kultaakin kalliimpi! Tiedän toki, ettei kaikilla ole välttämättä sitä yhtäkään ihmistä, keneltä voisi pyytää apua.

On meillä ollut puheissa jo jonkin aikaa ulkopuolisen lastenhoitajan käyttäminen. Se on ajatuksen tasolla, toistaiseksi olen vasta googletellut esimerkiksi sanoilla Lastenhoitaja Turku, ja tutustunut vaihtoehtoihin.

Onko teillä kokemuksia ulkopuolisista hoitajista?

Jännittääkö muitakin ottaa vieras ihminen hoitamaan lapsia omaan kotiin? 

Babysitter.fi tuo yhteen saman naapuruston vanhemmat, lapsenvahdit ja lastenhoitajat siten, että he voivat järjestää lastenhoidon yhdessä. Vanhemmat voivat ottaa yhteyttä myös toisiinsa, esimerkiksi, jotta heidän lapsensa voivat leikkiä toisinaan toistensa kanssa ja jotta he voivat järjestää lastenhoidon yhdessä toisten vanhempien kanssa.

Oletteko käyttäneet Babysitter.fi -palvelua?

DIY jalkakylpypommit - helppo lahja lapsen kanssa tehtäväksi

Kerroin teille edellisessä tekstissäni, että olimme Ruun kanssa MLL:n äiti-lapsi joululahjapajassa tekemässä läheisille joululahjoja.

Edellinen tekstini käsitteli huulirasvojen tekoa (helppoa myös!) ja tässä tekstissä kerron jalkakylpypommien tekemisestä.



Eli tällaisen kun laittaa vaikka saavilliseen lämmintä vettä, kylpypommin ainekset reagoi veteen suhisten näyttävästi ja hoitavat ainesosat pehmentää jalkojen ihoa. Riippuen lahjan antajan iästä, siihenhän voi tarjota kylkeen vaikka jalkahieronnan tai oikein jalkahoidon!

Esimerkiksi minä uskon, että Ruu tosi mielellään hieroisi näiden saajien jalkoja, hänestä se olisi varmasti tosi mukava juttu :)

Tekeminen on helppoa ja turvallista. Sitruunahapon kanssa kannattaa muistaa, ettei sitä pääsisi silmiin.

Tekemiseen tarvitaan kulho, silikoninen jääpalamuotti, digitaalinen keittiövaaka ja rkl-mitta, sekä suihkepullo, jossa vettä.

Meidän muotti oli tähden muotoisille jääpaloille, olisko joku Ikeasta aikanaan ostettu. Poreet pysyy tosi hienosti kuivuttuaan kasassa myös sakaroiden kohdalta! Sydämetkin olisi ihania.



Näihin voi laittaa mukaan esimerkiksi eteeristä öljyä tai kuivattuja kukkien terälehtiä, me lisäsimme piparkakkumaustetta ihan vähän tuomaan jouluista tuoksua. Meidän versiossa värin tuo kaakaojauhe.

Vaikein kohta tässä näytti olevan se, että jos vettä lisää liikaa seokseen, se kuplii hillittömästi eikä sitä saa enää asettumaan muotteihin. Joten lisää vettä varovasti, suihkaisu kerrallaan. Seos on sopivaa silloin, kun se on käsin puristaessa kuin märkää hiekkaa - eli kun nyrkissä puristaa, se pysyy kasassa mutta ei yhtään sen märempää.

KYLPYPOREET

75 g ruokasoodaa

25 g sitruunahappoa

1/2 rkl (perunajauhoja/maizenaa/)kaakaojauhetta

vettä sumutinpullosta

öljyä  1 rkl(esim jojoba-, oliivi- tai auringonkukkaöljy)

(kuivattuja kukkia, eteeristä öljyä, mausteita, elintarvikeväriä)

Tee näin:

Mittaa kuivat aineet kulhoon, sekoita. Lisää haluamasi kuivatut kukat ym ja öljy/elintarvikeväri sekä eteerinen öljy.

Laita vettä suihkepulloon, suihkuttele ihan pikkuhiljaa seokseen. Sekoita ja kokeile joka suihkauksen jälkeen, joko seos pysyy puristaessa juuri ja juuri kasassa.

Laita seosta silikoniseen jääpalamuottiin. Anna kuivua ja kovettua yön yli. Irrota poreet muotista ja paketoi kauniisti!

Liitä lahjan saajalle vaikka käyttöohje mukaan :)

Muistakaa seurata myös blogini Facebook-sivua, sieltä löytyy pian lisää joululahjaideoita lapsen kanssa tehtäväksi :) HUOM: linkki korjattu, tässä myös instalinkki :)

DIY huulirasva -joululahjapaja lapsen kanssa

Osallistuin Ruun (pian 4 v) kanssa MLL:n joululahjapajaan. Siellä teimme läheisille joululahjoja, joista tässä kerron huulirasvan valmistuksesta.



Huulirasvan valmistus oli ihan naurettavan helppoa ja nopeaa. Suorastaan koukutuin ja aion tehdä näitä itse lisää lahjoiksi!

DIY Huulirasva - reseptejä löytyy netistä aika paljon, en osaa vertailla niiden paremmuutta, koska en ole ennen tehnyt moista. Tämän reseptin toi tilaisuuteen sen ohjaaja, joten sillä ohjeella mentiin!

Muuntelumahdollisuudet ovat melko lailla rajattomat. Voisin kuvitella, että esimerkiksi jokin ihastuttava eteerinen öljy toisi kivasti tuoksua mukaan, tai jos haluaa väriä, niin pieni pala huulipunasta mukaan seokseen.



Tämä saamamme ohje riittää noin 3-4 huulirasvapuikon täyttöön. Joten satsin voi hyvin tehdä tuplana tai triplana kerralla, jos on vaan purkkeja, mihin laittaa :)

Huulirasvahylsyjä saa ostettua esimerkiksi netistä monesta paikasta, hintaa jää hylsylle muutama kymmenen senttiä.

DIY huulirasva

6 g kosmetiikkalaatuista mehiläisvahaa

4 g kaakaovoita

4 g shea-voita

10 g öljyjä, esim manteli-, avokado-, oliiviöljy tai auringonkukkaöljyä.

Valmistus:

Punnitse aineet elektronisella keittiövaa'alla lasipurkkiin. Meillä oli käytössä korkeita vauvanruoka-purkkeja, mutta esim kurkkusalaattipurkki tms puhdas lasipurkki on hyvä :)

Sulata ainekset vesihauteessa - eli isossa kattilassa pohjalla kuumaa vettä (ei kiehuvaa, tuolla liesi oli lopulta 3 voimakkuudella, kun 6 oli kuumin. Eli keskilämmöllä)

Kun aineet ovat sulaneet, sekoita (lisää mahdollinen eteerinen öljytippa tai huulipuna) ja kaada seos purkkeihin. Anna jähmettyä.

Jos seos alkaa jähmettymään ennenkuin olet saanut sen purkitettua, laita uudestaan kuumenemaan hauteeseen.

Helppoa kuin mikä, ja mikä ihana käytännöllinen lahja!

Sitten vain söpöön pakettiin. Minä käytin kierrätysmatskuja; Hyvää Joulua-nauha on parin vuoden takaa jemmattu kukkaistutuksesta ja pussukka jostain mitä on tullut jonkun ostoksen mukana. Tuollaisia matskuja kannattaa aina säästellä, ekologisuus kunniaan :)

Näitä kannattaa tietenkin tehdä kerralla enemmän, tai vaikka pari satsia peräkkäin. Koska valmistus on tosi nopeaa ja aineksia on helpompi ostaa enempi kerrallaan. Tai ostaa ystävän kanssa yhdessä ja valmistaa yhdessä joululahjoja, tosi kivaa :)

 

Vinkit pimeiden, pitkien aamujen jaksamiseen, kun lapsi herää jo viiden maissa

Remu heräsi taas 5:30.

Se on mielestäni pykologisesti liian aikaisin. Kuudessa menee jonkinlainen näkymätön raja: ennen kuutta on minulle aamuYÖ ja kuuden jälkeen vasta alkaa aamu.

Toki olen noussut työelämään, työpaikalle jo kuudeksi, mut kotona lasten kanssa tällaiset päivät on tosi pitkiä. Varsinkin tämä aamu. Ruu nukkuu vielä kun Remu alkaa olla jo väsynyt ja melkein valmis päiväunille.

Olen koettanut tsempata itseäni ja kehittää aamuihin jotain piristävää tekemistä. Asenne vaikuttaa ainakin omaan jaksamiseeni tosi paljon!

Remu touhuaa jo itsekseen tosi paljon. Tällä hetkellä meillä on liukumäki olohuoneessa ja hän laskee sillä eestaas :D Suosittelen lämpimästi!

Laitoinkin liukumäestä videon blogini Facebook-sivuille. Sitä kantsii seurata, jaan siellä aina kaikkea vinkkejä ja esim nyt vinkkasin Gugguun Black Friday-koodista jolla pääsi shoppailemaan jo torstaina alehintaan :)



 

Seuraavia juttuja olen aamuisin tehnyt, kun aamut alkavat liian aikaisin:

- Kasvohoitoja. Levitän kuorintavoidetta ja sen jälkeen jonkin kasvonaamion

-Hoidan joululahjajuttuja, paketointia, lahjojen viimeistelyä

-Laitan jonkun sarjan pyörimään, jotain kevyttä hömppää

-Otan aamupalan jälkiruuan :D Eli ensin syön aamupalan ja sen jälkeen vielä jotain makeaa kahvin kanssa.

-Laita joulukoristeita, vaihda jouluiset tekstiilit. Koristevalot tuo pimeisiin aamuihin valoa ja tunnelmaa :)



-Kuuntele joulumusiikkia tai muuten vaan lempibiisejäsi

-Leipominen. Myös joululahjaleipomusten teko on kivaa ja helppoa.

-Ota rennosti; älä ainakaan yritä olla tehokas, jos aikaisia aamuja ja huonoja öitä on paljon. Anna ennemmin itsellesi lupa ottaa iisisti ja tehdä vaan niitä juttuja, joista on erityisesti iloa.

Mitä vinkkejä teillä olis pimeisiin aamuihin? Tsemppiä! 



 

 

 

Lepaan Kartano

Yhteistyössä Lepaan Kartano

Viikko sitten lähdettiin aamulla ajelemaan lasten kanssa minilomalle Lepaalle. Ystäväni ja hänen lapsensa lähtivät meidän kanssamme hetkeksi irtautumaan arjesta :)



Olimme varanneet huoneet Lepaan Kartanolta ja ajatuksena oli viettää mukavat kaksi päivää, lasten nauttiessa toistensa seurasta.



Lepaan Kartano löytyy ihan Hämeenlinnan kupeesta. Se on auki ennakkovarauksesta ympäri vuoden, pienille ja isoille ryhmille yhtä lailla :)

Kartanon kautta onnistuu monipuolisten ohjelmapalveluiden varaus, ja itse näkisin paikan erityisen ihanana esimerkiksi pikkujoulujen, polttareiden tai häiden viettopaikkana. Tai vaikka mahtava paikka yrityksen TYKY-päiville.

Ohjelma-tarjonnasta löytyy esimerkiksi tähän kauteen sopivaa Drinkkikoulua, Olut-tasting tai savipaja! Ja Kartanolta on lyhyt matka lähteä viettämään loppuyötä vaikka Hämeenlinnan yöelämään :)



Kartanolta löytyy kolme erilaista saunaa, joista me testasimme kaksi. Savusaunakin olisi ollut mielenkiintoinen kokeilla! Ja tietysti palju. Ylemmässä kuvassa rantasaunan pukeutumishuone. Oli todella tunnelmallista viettää tuolla alkuiltaa :)

Kieltämättä tuli myös sellainen fiilis, että tuolla olisi kiva tunnelmoida ihan kaksistaan oman puolison kanssa takkatulen ääressä, radiosta soi hyvää musiikkia ja voisi tehdä vaikka jotain kivoja vartalo- ja kasvohoitoja. Kartanon puolesta tarjolla olikin esimerkiksi herkullisen tuoksuinen vartalon kuorintageeli.





En sit kuitenkaan mennyt jokeen uimaan.. Mutta jos olisi ollut kesä-ilta tai olisimme olleet liikkeellä ilman lapsia niin olisin voinutkin pulahtaa!

Meidän mielestä parasta lomalla oli

-yhdessä oleminen

-huoneiston keittiö, sai tehdä ruokaa lapsille

-saunat ehdottomasti, rantasauna ihana kokemus lapsille

-tyttöjen mielestä kivointa taisi olla se että saivat leikkiä aamusta iltaan yhdessä



Voin suositella paikkaa lämpimästi :)

Mitä ihmettä tekis noille imetyspussukoille (tisseille) imetyksen jälkeen?

Alkusyksystä suunnittelin imetyksen lopettamista, ja sehän meni ihan puihin. En enää edes muista mikä siinä kävi, ainakin mulle tuli se kipeä rintatiehyen tukos ja Remu taisi saada jonkun flunssan?

No eniveis, siis olen nyt imettänyt koko syksyn ja ajatuksena olisi imettää myös meidän reissun yli (kätevä välipala ja vararuoka siellä matkalla, varsinkin lentokoneessa!)

Sen jälkeen ajattelin imettää vielä joulun yli, koska silloinkin ollaan reissussa niin ei viitsi siellä alkaa öitä pilaamaan imetyksen lopetteluilla. Tammikuussa sitten, uusi vuosi ja uudet kujeet!



Viimeksi kun lopetin imetyksen, tissit lörpsähti ihan täysin. Kun viimeisetkin maidot poistui (mihinkähän ne loput menee, jotka siellä on, mutta lapsi ei niitä saa?)

Rintojeni koko on vaihdellut jostain 70C kupista 80B kuppiin ja välillä 75D- kuppiin nyt ainakin, jos en väärin muista, onko isompia ollut. Isoimmillaan rinnat ovat olleet raskauksien lopussa sekä silloin, kun maito on noussut niihin vauvojen ollessa muutaman päivän ikäinen. Se on ollut tuskaa!

Toki vaihtoehtoina olisi, että rinnoissa olisi pian rasvaa yhtä paljon kuin siellä on nyt ollut maitoa. Jos en imetyksen loputtua hillitse herkutteluani, niin näin siinä taitaa käydä.

Mutta jos nyt kävisi niin, etten alkaisi lihotuskuurille, jäljelle jää vain kuivat hernepussit. Kysymykseni on: mistä olette löytäneet parhaat liivit tällaisille tyhjäksi imetyille pussukoille?



Vierastan ajatusta kaarituetuista liiveistä, koska kun on pari vuotta käyttänyt vain imetystoppeja niin ei tosiaankaan tunnu hyvältä ajatukselta kantaa enää mitään kaaria. Vai onko jollain vinkkiä oikeasti mukavista kaarituetuista liiveistä, joissa olisi kunnolla peittävä kuppi?

Haluaisin liivit seuraavilla ominaisuuksilla: niiden pitäisi olla pehmeät, tukevat, ei siis kaaria, laadukkaat olis plussaa, kauneus plussaa. Ei karkailevia ketunnokkia, eli mallin pitäisi olla sellainen ettei kumartuessakaan sieltä tissit valu matkoihinsa.

Olisko urheilumalliset liivit parhaat?

Vanhat liivit saavat mennä roviolle, niitä onkin aikamoinen kasa odottamassa ajatuksella "Ehkä vielä joskus nämä ovat sopivat". No sitä päivää ei taida enää tulla :)

Kertokaas, miten verhoatte rusinanne! En varmasti ole ainut, jonka tissit on mennyttä.

 

 

Riittääkö lapselle yksi lämmin ateria päivässä?

Kaksi lämmintä ateriaa päivässä tuottaa välillä päänvaivaa. Varsinkin meidän neitinirsoilijan kanssa: kun vaihtoehtoina on perunan ja pastan eri muodot ilman kastikkeita, niin kyllä se aika suppeaa tahtoo olla.

Ruulle ei siis kelpaa liha, kala eikä kana. Nakkeina käytän nit

Olenkin miettinyt, onko kaksi lämmintä ateriaa välttämätöntä? Voisko peruna/pastaruuan sijaan olla parempikin vaihtoehto tarjota välillä vaikka ravinteikas smoothie?



Annan esimerkin Ruun lounaasta:

1-2 pientä perunaa, 2 tl raejuustoa 2%, 1/2 tl oivariinia, 1 tl ketsuppia, 1 nakki, 1 tomaatti, pala kurkkua.

tai

pieni annos makaronilaatikkoa, 1 tl ketsuppia, pala kurkkua ja tomaatti

Miksei ihan hyvin voisi sitä satunnaisesti korvata smoothiella? Esimerkiksi 1/3 banaani, 1 dl mustikoita, 1 dl mansikoita, 1 dl maustamatonta jogurttia ja 1/2 tl öljyä.

Varmasti hyvin monipuolisesti kuituja, vitamiineja, proteiinia, kuituja tulee myös tuosta smoothiesta. Rasvalisä tulee öljystä.



Miksi lämmin ateria koetaan niin paljon paremmaksi? 

Teettekö te lapsillenne kotona joka päivä kaksi lämmintä ateriaa? Jos ette, niin millä korvaatte lämmintä ateriaa?

Joululahjavinkit Aveoshopista

Kaupallinen yhteistyö Aveoshop

Olen jonkin aikaa tehnyt yhteistyötä Aveoshopin kanssa. Aveoshopilta löytyy upeat tapetit, laatat, sisustusesineet ja valaisimet!

Tässä mun valintani jouluun heidän verkkokaupastaan :)

Tämä eka ei varsinaisetti ole joululahjavinkki, vaan tätähän tarvitaan jo ihan kohta! Eli kaunis joulukalenteri.



Tämä menee jo sinne joululahja-kategoriaan, eli upeat nahkaiset patalaput House Doctorilta.



Edulliseen pakettiin heittäisin tämän purkin, ja täyttäisin se ihanilla suklaa-konvehdeilla! :) Purkki noin 5 euroa.

Herkät julisteet toimivat lastenhuoneessa aina :)

Trendin aallolla jo pidempään ollut kirjaintaulu sopii myös monen makuun. Muista ostaa myös kirjaimet :)



Mitä lahjaksi perheeseen, johon saadaan pian vauva? :) Tämä Tellkiddon Tervetuloa maailmaan on ihan supersuloinen ja varmasti toivottu lahja modernisti sisustavassa kodissa!



Joulun lelulahjat voi säilyttää kauniisti tässä, eli Batman-vaikutteinen Superhero kangaspussi. Tämän ja muut ihan upeat säilytyspussit löydät täältä.



Ja jos Supersankarit miellyttävät perheen pikkuväkeä, sellainen löytyy seinällekin :)

 

 

Kaunis seinävalaisin sopii ihanasti vaikka lastenhuoneeseen. Valaisin on Ferm Livingin, ja kaikki Ferm Living sekä House Doctor Aveoshopissa nyt -15 % alennuksessa.



Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, suosittu säilytysratkaisu, lelupussi OYOYlta.



Aveoshopilta löytyy myös omat ideansa joululahjoiksi, käykää tsekkaamassa nämä joululahjaideat!

 

Stonz Winter Bootz- markkinoiden keveimmät talvikengät

Kaupallinen yhteistyö Kiddex

Olen aiemmin esitellyt teille Stonz Booties- tossut sekä Stonz Rainbootz- kumisaappaat. Nyt kolmantena on esittelyvuorossa Stonz Winter Bootzit, markkinoiden keveimmät talvisaappaat.

Keveys on tosiaan ensimmäinen seikka, jonka näistä talvikengistä huomaa. Meillä on käytössä Scout-malli, joita on saatavilla kokoon 27 saakka. Siitä isommat Winter Bootzit ovat Trek-mallia, jota saatavilla kokoon 37 asti.



Nämä Scoutit painavat noin 450 grammaa, ja Trekitkin alle 500g. Eli niillä on tosi kevyt ihan vasta kävelemään oppineenkin mennä talvisessa säässä.

Pakkasenkestoksi on luvattu jopa -30/-50 astetta, ei olla vielä päästy ihan sellaisia kelejä testaamaan :D Mutta kai ainakin jouluna itä-Suomessa ollessamme saattaa ihan kunnolla pakkanen paukkua. Pitää ottaa nämä silloin mukaan :)



Winter Bootzien pohja on vedenpitävä ja liukumaton.

Meillä olevissa Scouteissa varren saa kokonaan alas asti auki, jolloin saapas on helppo pukea näinkin pienen jalkaan. Kiristysremmi nilkan ympärillä takaa kengän pysymisen jalassa.

Molemmat näistä talvisaapasmalleista on valmistettu Kanadassa.

Jälleenmyyjät löydät täältä.

Meidän joulureissua voi sitten seurata tietysti instassani :)

 

 

 

Hakemaan isosisko kerhosta ? @costoaccessories @kaikoclothing @stonzwear @kiddex_suomi #kidsaccessories #ministylefinland @ministylefinland @microfashionfinland #microfashion #minifashion #littleboys

Henkilön Miia Metso (@miiametsoblog) jakama julkaisu 17. 11ta 2017 klo 1.42 PST

Kun lapsen läheisyys ahdistaa

Välillä minusta tuntuu, että olen lasteni käytössä 25 tuntia vuorokaudessa. Eli kyllä, tuntuu siltä ettei vuorokauden 24 tuntia riitä.

Kun menen suihkuun, sinne haluaa parhaimmillaan molemmat lapset ja molemmat koiramme mukaan. Onneksi lapset viihtyvät suihkussa.

Kun menen vessaan, Ruu muistaa samantien että hänelläkin on vessahätä ja Remun takia en tietenkään uskalla sulkea vessan ovea, että kävisin yksin. Remu tulee levittämään vessan kaappien sisältöä ja työntämään käsiään vessanpönttöön. Vessanharjaa säilytän tason päällä, ettei hän mene sitä sörkkimään.

Kun syön, kun nukun, kun koetan siivota, kun kirjoitan, kun meikkaan, aina on seuraa lapsista.



Kaikki keskeytyy miljoona kertaa, kun pitää kieltää Remua repimästä koiria hännästä tai kaivamasta viherkasveja ruukusta, työntämästä käsiä jauhoihin tai levittelemästä kaappien sisältöä. 

Viimeiset 1 v 2 kk 17 vrk olen nukkunut imettäen. Eli vauva kainalossa. Nykyään Ruu nukkuu toisella puolellani, koska hän halusi palata perhepetiin.

Kuulostaa varmaan monista muistakin teistä tutulta. Tätähän se elämä pienten kanssa on, varsinkin jos on kotiäitinä. 

Joskus on päiviä, kun vain äiti kelpaa. Tuntuu, että jos olen väsynyt tai migreenissä, lapseni vaistoavat sen ja liimaantuvat vielä enemmän minuun kiinni. He huomaavat, että koetan ottaa etäisyyttä ja tulevat kiinni kuin magneetit.

Välillä läheisyys ahdistaa. Otan itselleni aikaa töiden parissa iltaisin, mutta varsinkin Ruu tunkee väkisin seuraani ja koettaa tulla katsomaan, mitä teen. Kun sanon, että nyt äiti haluaa olla rauhassa, hän alka itkemään.

Itsestäni tuntuu joskus, että otan menolipun jonnekin enkä tule takaisin. Siis ajatuksena tietenkin vain. Rakastan lapsiani kuin hullu puuroa, mutta joskus vain saan heistä hetkellisen yliannostuksen.

Kaikista raskainta on silloin, jos joku meistä sairastaa ja joudumme sen takia olemaan viikon tai kaksi keskenämme kotosalla. Tai jos itse sairastan.

Tänään on sellainen aamu. Itse migreenissä, flunssaisena ja jäätävä univelka päällä. Kaikki menee vähän pieleen silloin, mutta ei voi muuta kuin sinnitellä.

Vaikka lapset touhuaisi keskenään, he kaipaavat huomiotani, he kerjäävät reaktiota eri asioihin. "Äiti katso, katso, katso! Onko hieno?" Olen välillä kateellinen miehelleni, joka saa päivät keskittyä aikuisten asioihin.

Onneksi suurin osa päivistä on parempia. Ja 110 % lapseni ovat elämäni valo ja tarkoitus. Mutta, no, joskus on vähän raskasta olla lasten elämän keskipiste. Ja 90 % päivistä en ole yhtään kateellinen miehelleni :)

Kuulostaako tutulta?

Tsemppiä kaikille univelkaisille äideille!

 

 

 

Äiti, olet ruma! Olet tyhmä!

Meillä on opittu uusia juttuja, joista jokainen vanhempi olisi ylpeä..tai ei. Mitä tehdä, kun lapsi haukkuu vanhempiaan?

Kun jokin ei mene tyttömme mielen mukaan, Ruu on alkanut sanomaan minulle, että Äiti sinä olet ruma! Sinä olet tyhmä!

Tätä on tapahtunut nyt muutamia kertoja, ihan parin viime viikon sisällä. Olen joka kerralla vähän hämmästynyt - mistä tämä on opittu?

En ole varmaan koskaan käyttänyt Ruun kuullen sanaa RUMA. Enkä ainakaan ole sanonut hänen kuullen ketään ihmistä rumaksi.

Onko tämä joku vajaa 4-vuotiaan vaihe? Vai onko nuo opittu jostain lastenohjelmasta, joka olisi tullut viime aikoina? Vai kerhosta -Ruu on tänä syksynä alkanut käymään kerhoissa.



 

Mitä lapselle pitäisi vastata, kun hän haukkuu vanhempiaan?

Kun Ruu on sanonut vihaisena minulle "Olet ruma! Olet tyhmä!" olen hiljentynyt hetkeksi, kun olen joutunut miettimään tarkkaan, mitä vastaisin.

Ei Ruu edes tiedä, mitä RUMA tarkoittaa. Luultavasti hän on kuullut sen jostain, tai nähnyt jonkun sanovan niin kiukkuisena ja matkii tuota ilmaisua. Näin kuvittelen.

Mutta mitä siihen vastataan? Kyllä Ruu selkeästi tietää, että se on jotain ikävää, koska käyttää sitä tuossa yhteydessä.

TYHMÄ on meillä ollut käytössä esimerkiksi "Nyt oli tyhmästi tehty!" mutta yritän välttää, etten ikinä sanoisi ketään tyhmäksi. Ja samaa sanon Ruulle.

Olen vastannut näihin esimerkiksi "Okei, mutta pitää silti nyt mennä pesemään kädet" tai "Ei saa sanoa toista rumaksi". Eli ekassa vaihtoehdossa ohitan sen, että hänen sanomisensa olisi jotain reaktiota herättävä - toivon, että sillä se unohtuisi, kun en reagoi. Toisessa koetan tietysti opettaa, että tämä on ikävästi sanottu.

Silti suututtaa

Jännä, miten paljon lapsen sanat voi harmittaa. Siis ei mitenkään ylitsevuotavan paljon, en sitä tarkoita.

Mutta toki se koskettaa, sitä alkaa miettimään mistä tuo kumpuaa ja harmi sekin, että lapsi haluaa tahallaan sanoa minulle ikävästi. Tähän asti meillä ei ole koskaan loukattu toisiamme sanoilla.

Kiukkuaminen on ollut sellaista yleistä kiukkua. Mutta kai se pitää vaan hyväksyä, tämä on varmastikin jokin vaihe. Jos teillä on vinkkejä siihen, miten tässä tilanteessa toimitaan, niin kuulisin mielelläni niitä (vaikka perusteluineen).

 

Annan lapselleni ennemmin sokeria, kuin makeutusaineita

Makeutusaineet lapselle? Olen varmaan vähän vanhanaikainen, mutta minulla on huono fiilis keinotekoisesta makeutuksesta.

Lapsen ravinnossa olisi tietenkin paras välttää kaikenlaisia makeita, ja moni välttelee nykyään jopa hedelmien ja marjojenkin luontaisia sokereita. Minä en.

Meillä syödään paljon marjoja, lapset rakastavat niitä. Niitä tulee paljon isovanhemmilta pakastimeen kesän aikana, ja käymme itsekin poimimassa sekä ostamme paljon mansikkaa pakkaseen. Lisäksi lapsemme saavat syödä niitä pihasta pitkin kesää. Joten varmaan selvää, etten rajoita marjojen syöntiä.

Hedelmiä menee ehkä 1-3 päivässä Ruun suuhun, esimerkiksi omena tai pari mandariinia.



Mutta mites nuo lisätyt sokerit ja makeutusaineet?

Tiedostan piilosokerien haitat. Meillä ei tarjota välipalalla tai aamupalaksi sokeripommeja, vaan koetamme aina valita esimerkiksi muroista ne vähiten sokeria sisältävät vaihtoehdot.

Jos käyn kahvittelemassa ystävien ja lasten kanssa, otan yleensä minulle ja Ruulle yhteiseksi esimerkiksi  croissantin ja pullan - ja Ruu saa niistä molemmista pienen osan.

Tai niinkuin kuvassa, Ruu syö välillä jäätelöä. Varsinkin lomalla herkuttelu on sallitumpaa.

Mehut eivät myöskään kuulu arkeen, eivätkä välttämättä edes jokaiseen kuukauteen.

Vain hedelmien oma sokeri?

Olette varmaan huomanneet, miten kauppojen hyllyt nykyään täyttyvät tuotteista, joissa makeutuksena toimii "vain luonnon oma sokeri " tai "vain hedelmien oma sokeri"? Samalla tavalla niissäkin on lisättyä sokeria, se vain otetaan hedelmistä, tiivisteenä.

Mutta hedelmien kuidut ja muu hyvä jäävät saamatta. Joten aito hedelmä on edelleen parempi vaihtoehto kuin nuo tuotteet.

Karkkipäiviä meillä ei ole. Karkkia Ruu saa ottaa yhden suunnilleen kerran viikossa, jos annan hänelle sellaisen esimerkiksi palkinnoksi jostain, mitä olen pyytänyt hänet tekemään minun apunani.

Jos leivon, Ruu saa pienen palan kakkua tai oman pullan. Mielestäni se on ok, paljon parempi vaihtoehto kuin karkki.

Mutta miksi ei makeutusaineita? Voisihan sokerisen mehun sijaan käyttää fanlaitteja ja välipaloilla tarjoa sokerittomia mehukeittoja, tai sokeritonta, makeutusaineilla maustettua jogurttia.

Asiantuntijoiden mukaan yleisimmät makeutusaineet ovat lapsille turvallisia. Mutta ei silti - en halua. En luota! Miksi makeaa pitäisi edes antaa lapselle niin paljon, että se pitäisi korvata makeutusaineella?



Minä pelkään, että vielä jonain päivänä makeutusaineista paljastuu jotain kamalaa. Foliohattu päässä täällä odottelen :D

On hyvin todennäköistä, että olen väärässä ja niissä ei ole mitään haitallista.

Onko muita samoilla fiiliksillä?

 

Raivoisa yksivuotiaani - lapsen temperamentti

Lapsen synnynnäinen temperamentti on tutkimusten mukaan puhtaimmillaan 3-6 kk iässä. Temperamentilla tarkoitetaan ihmisen tapaa reagoida asioihin. Sen perusta on synnynnäinen, mutta ympäristö ja kasvatus muokkaavat sitä.

Remua, 1 v 2 kk, voisi kuvailla sanalla räjähdysherkkä.

Hän on tässäkin suhteessa aivan erilainen, kuin isosiskonsa. Koko ajan enemmän hänestä paljastuu uusia, räjähdysmäisiä tapoja suhtautua ympäristöön ja varsinkin vastoinkäymisiin.



Kerron pari esimerkkiä. Eräänä päivänä hän sai käteensä ruokapöydästä juustokimpaleen. Hän juoksi sen kanssa olohuoneeseen. Menin perään ja otin juuston pois käsistä, selittäen ettei hän voi ottaa koko juustoa, mutta voin antaa sinulle tästä pienen palasen.

Hän raivostui välittömästi. Samalla sekunnilla hän etsi katseellaan jotain, millä voisi heittää minua. Hän otti käteensä koiran puruluun ja heitti sen kohti minua.

Kun se ei osunut (kaari loppui lyhyeen), hän kimpaantui vielä kovemmin, meni poimimaan luun uudelleen ja heitti minua taas.

Kun hänet otetaan pois tekemästä jotain kiellettyä, hän kaartaa itsensä tiukkaan kaareen taaksepäin huudon kera, niin että täytyy ottaa kunnolla kiinni ettei hän paiskaa itseään takaraivo edellä lattiaan. Toisaalta, jos häntä menee kieltämään, hän saattaa lähteä silmittömästi juoksemaan vaikka päin seinää.

Remu tekee kaiken sata lasissa. Hän on peloton, huimapäinen. Kun Ruu tuossa iässä oli varovainen ja harkitseva, Remu kiipeää kiukku päällä joka paikkaan. Jos alusta on horjuva ja hutara, Remua suorastaan naurattaa kun on mahdollisuus kaatua. 

Mutta hän on täysillä mukana myös kaikessa hyvässä. Ei ole tylsää hetkeä. Hän juonii, metkuilee, tekee kepposia ja kiusaa meitä naureskellen.

Hän on rohkea uusissa tilanteissa, rakastaa tanssia ja painia.

Erilaiset myös masussa

Arvaatte varmaan, kumpi näistä kahdesta oli masussa ollessaan niin rauhallinen, että pelkäsin jatkuvasti hänen olevan vähintään halvaantunut tai jalaton? Ja kumpi potki heti varhaisilta viikoilta asti minua niin paljon, että tiesin kaiken olevan hyvin? :)

Suoraansanottuna jännittää, mitä tulevan pitää. Uskon, että pääsin Ruun kanssa aika vähällä, ja nyt Remulin kanssa täytyy opetella itse uudet jutut. Tämä kaikki on tietysti haaste minulle itselleni aikuisena - etten mene itse lapsen tasolle, vaan osaisin lohduttaa lastani ja auttaa häntä käsittelemään tunteitaan.



Lisää lapsen temperamentista voi lukea esimerkiksi tästä artikkelista

Koiran dementia

Ensimmäinen oma koirani Jekku (Sympathetics Edgar) täytti tänä syksynä 15 vuotta. Harva se ilta käy mielessä, että milloin hän ei enää herääkään uuteen aamuun.

Toisaalta välillä tulee mieleen, että ehkä Jekku sinnittelee ja kituuttelee niin kauan, että näyttää pian rusinalta. Hän nimittäin on jo ihan vanha papparainen, dementoitunut, mutta silti yhä pystyy pitämään puolensa 1,5 vuotiaan ja energisen Vili-russelin seurassa.

Jekun dementia on kulkenut hänen vierellään varjona jo muutaman vuoden. Jekku on levoton, varsinkin iltaisin hän vaeltaa eikä osaa asettua nukkumaan. Kun hänet vie viltille, ja laittaa viltin päälle niin hän saattaa asettua ja jäädä siihen nukkumaan. Mutta aika usein vaeltavien tassujen rapina kuuluu kodissamme öisin. Se käy sääliksi.

Jekku ja Vili saavat ulkoilla pihassamme vapaasti, mutta Jekku selvästi välillä unohtaa missä etuovi on, josta pääsisi sisään. Hän nukahtelee pystyyn ja saattaa kaatua, kun torkahtaa.

Välillä Jekku heiluttaa häntäänsä, mutta vähenevissä määrin. Hänen pissansa välillä karkailee, ja pidämme mattoja poissa silloin kun olemme pois kotoa, sekä öisin. Päivisin kotona ollessamme päästän hänet tunnin välein ulkoilemaan.

Olen onnellinen, että saan olla kotona Jekun seurana hänen viimeisinä vuosinaan.



Mutta hän jaksaa yhä hienosti juosta ulkona, kun he ottavat kisaa Vilin kanssa. Uskon, että Vilin seura on tuonut Jekulle lisäaikaa. Jekku on lihaksiltaan ja turkiltaan erinomaisessa kunnossa.

Mielessäni on ajatus kauniista poisnukkumisesta. Että jonain aamuna Jekku vain olisi poissa. Hän olisi aamulla pedissään nukkuvan näköisenä, mutta ei nousisi enää pissille. Kumpa se olisi viikonloppuaamu, etten joutuisi yksin hoitamaan asiaa lasten nähden.

Mutta todellisuudessa ei kuolema taida tulla niinkuin toivotaan. Pelkään, että Jekkukin lähtee kipeällä tavalla, kuten ystävämme Punkki lähti viime vuonna 13 vuoden iässä.

Toivottavasti Jekku saisi rauhallisemman, kauniimman tavan.

Mistä tietää, milloin on parempi päästää se hyvä ystävä viimeiselle matkalle? Punkin kuolemasta minulle jäi kamalat syyllisyyden tunteet, kun hän joutui kärsimään sairaana.

 

3 viikon päästä Los Angelesiin - olisi kiva kuulla matkakokemuksia!

3 viikon päästä matkataan koko perheen voimin Los Angelesiin.

Vuosi sitten vannoin, että en enää koskaan lähde jenkkeihin lasten kanssa (lentokentällä perille päästessä oli niin hirveää) mutta näin se mieli muuttuu.

Ehkä sillä oli vaikutusta, kun kuulin että sellainen meininki kentällä ei tosiaankaan ole normaalia, vaan me jouduimme johonkin erityiseen tilanteeseen. Toivotaan, että tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin :)



Jokatapauksessa: olisi siis kiva kuulla pienten lasten kanssa matkustaneiden vinkkejä tuolta. Aiomme jälleen mennä Disneylle pariksi päiväksi, mutta mitä muuta? :)

Tein tutkimuksia Googlen parissa ennen majoitusten varaamista, ja siksi yövymme ensin useamman yön Santa Monicassa (käsitin että olisi hyvä aluetta lasten kanssa) ja loput Anaheimissa, eli ne jotka olemme Disneyssä ja käymme katsomassa NHL-peliä.

Lämpötilat Los Angelesissa pitäisi tuolloin joulukuun alussa olla +20 asteen paikkeilla, eli mikään helteinen lomasta ei tule, eikä tarvitsekaan :) On kiva, kun ei tarvitse koko ajan stressata paahtavan auringon kanssa ja lapsilla on mukava olla pitkissäkin hihoissa.

Emme ottaneet taaskaan lennolta aterioita, koska ne maksavat noin 30 e/ kpl. Lennämme ensin aamulla Lontooseen ja siellä olemme 3 tuntia kentällä, joten luultavasti syömme lämpimän aterian siellä. Siitä 11 tuntia lentoa Losiin! Kieltämättä vähän kauhistuttaa etukäteen, miten mahtaa Remu viihtyä? Hänestä on muodostunut aikamoinen kiukkupylly ja temperamenttinen tapaus.

Vuokraamme auton kentältä koko lomamme ajaksi. Se taitaa olla melkein välttämätöntä, jos meinaa tuolla lomailla lasten kanssa. Tai ainakin helpottaa asioita huomattavasti.



Hotelleja oli tosi vaikea valita.

Majoitumme Santa Monicassa DoubleTree By Hilton -hotellissa, joka oli saanut erinomaisia arvosteluja Tripadvisorissa. Hyvä aamiainen ja uima-altaat olisi plussaa, mutta tuijotimme myös mm.parkkimaksuja ja muita ylimääräisiä kuluja, joita huoneen hintaan saattaa tulla. Niiden selvittelyssä oli oma hommansa!

Anaheimissa oli muuten tosi paljon edullisempaa, kuin Santa Monicassa. Siellä yövymme Hilton Anaheimissa.  Halusimme lyhyehkön matkan Disneylle. Disneyn omissa hotelleissa olisi tietenkin lyhyt matka, mutta niissä oli myös disneylisää hinnoissa :)



Voi kun Remu oli pikkuruinen tuolloin reissun aikana, vasta 3 kk :) Nyt voi olla vähän erilainen meno Disneyn puistoissa tällä jätkällä :)

Eli, jos ootte käyneet vuoden ikäisen kanssa pitkällä lennolla tai muuten kokemuksia Losista lasten kanssa niin kiitos paljon vinkeistä! Uskon, että niitä lukee moni muukin kuin minä :)

Mistä kaikesta toinen lapseni jää paitsi?

Olen havahtunut miettimään tätä useasti. Esikoisemme Ruu on pian 4 vuotias, ja sai olla ainut lapsemme 2 v ja 8 kk ajan.

Mitä kaikkea teimme Ruun kanssa, mistä kuopuksemme, 1 vuotias Remu ei ole päässyt samalla tavalla nauttimaan?

Ruun kanssa olin arjessa paljon ihan kahdestaan. Nukuttiin päikkäreitä usein ihan kainaloittain, koska Ruu ei viihtynyt vaunuissa. Kun hän alkoi olla kiinnostunut leluista ja ympäristöstään aktiivisesti, minä lueskelin hänelle vauvojen kirjoja ja näytin sieltä kuvia: "ankka", tämä on "koira" tässä on "vauva". Koira sanoo vuhvuh, ankka sanoo kvaak ja vauva hymyilee.

Kun Ruu pystyi istumaan, aloimme opettelemaan pottailua vaipan vaihdon yhteydessä. Ruu istui potalla ja minä näytin kirjoja.

Istumisen sujuessa hienosti otimme mukaan myös palapelit. Ruu teki taitavasti 1-2 vuotiaiden palapelejä jo 8 kk iässä. Harjoittelin hänen kanssaan eri muotoisten palikoiden työntämistä omiin reikiinsä.



Kävimme vauva-uinnissa koko perheen kesken puolen vuoden iässä. Tosin Ruu ei siitä ihan hirveästi nauttinut, jätimme sen lopulta viidennen kerran kohdalla kesken. Ruu kävi vauvana ja vuosikkaana myös muskarissa.

Opetin Ruulle ihmisten kasvojen osien nimiä, samoin kuin kehonosia.

Nyt kun Remu on 1 v 2 kk, yhtäkään palapeliä ei ole taidettu tehdä. Muutaman kerran olen muistanut harjoitella palikoiden työntämistä paikoilleen.

Ruumiinosia ei ole käyty läpi, pari kertaa olen koettanut näyttää hänelle tässä on nenä ja tässä silmä. Remulla ei ole harmaata hajuakaan siitä, mitä sanoo pöllö tai lammas, tai että mikä on peukalo, mikä on keskisormi. Pottailua on kokeiltu ehkä 10 krt.

Remu ei ole ollut muskarissa eikä vauva-uinnissa.

Miten muilla? Saako teidän tokat ja kolmannet lapset vähemmän sitä kädestä pitäen asioiden opettelua, kuin mitä esikoinen sai?

Me ollaan aika vähän Remun kanssa ihan kaksin kotona. Lauantai-aamuisin Ruu menee luistelemaan isänsä kanssa, ja silloin me ollaan kahden. Mutta nytkin Remu nukahti päikkäreille :D

Mitenhän tää vaikuttaa lapseen vai vaikuttaako mitenkään?

Toisaalta Remulla on jotain, mitä Ruulla ei ollut. Hänellä on sisarus, joka on läsnä 24/7 ja jonka kanssa hän saa touhuta ja opetella kommunikointia ja tapoja. Sehän on ihan korvaamatonta, eikä Remu osaa kaivata sitä mistä hän on jäänyt paitsi. Minua itseäni ne vain häiritsee :)



Muita samojen ajatusten kanssa?

Seuraa myös Facessa! Nyt aamun keskusteluna siellä se, miten väärin voikaan ymmärtää toisen hymiöt!