Kun aika mennä on

Jekku on nyt poissa.

Vili ulvoo alakerrassa sydäntäsärkevää itkua ja tuijottaa ulos ikkunasta. Minä sain lapset nukkumaan ja vasta sen jälkeen omat kyyneleet pääsi valtoimenaan irti.

Anteeksi Jekku, kun veimme sinut pois. Mulla on nyt jo ihan tosi kova ikävä sinua! Anteeksi. Päätös ei ollut helppo. Minä toivoin tosi paljon, että lääkitys olisi auttanut.

Jekku oli minun ensimmäinen ihan oma koirani. Olin 20 vuotias kun halusin ottaa koiran. 15 vuotta Jekku kulki mukanani, se on tosi kauan. Koko aikuisikäni.

En tuntenut rotua entuudestaan, mutta törmäsin jossain lehdessä juttuun jackrusselleista. Iso koira pienen koiran sisällä. Se kuulosti hyvältä. Minua varoiteltiin russeleista "liian energisiä ja aiheuttavat ongelmia". Lisäksi allergiatestit näyttivät punaista valoa - minun ei kannattaisi ottaa koiraa.

Sympathetics Edgar eli Jekku muutti luokseni silti. Voi että hän oli pieni! Ja välillä niin pippurinen!

Jossain rotukuvauksessa sanottiin, ettei russelit tykkäisi välttämättä paijauksesta. Jekku kyllä tykkäsi.

Kun vein hänet ensimmäistä kertaa vanhempieni luokse näytille, jouluna 15 vuotta sitten, äitini oli rullannut matot siltä varalta, että pentu pissaisi niille. No Jekku kiipesi mattorullan päälle ja väänsi siihen tortut :'D Mutta ei pissannut! Jekku itseasiassa oppi todella nopeasti sisäsiistiksi.

Jekku opetti minulle paljon. Ensinnäkin sitä, miten kannetaan huolta ja vastuuta toisesta. Oli joku syy tulla työpäivän jälkeen suoraan kotiin, piti aina huolehtia, että koira pääsee ulos. Olinpa sinkku tai en, kotona odotti joku ja hän oli minusta riippuvainen.

Kun muutin Jekun kanssa ensimmäisen kerran, Jekulle puhkesi eroahdistus. Hän meni ihan sekaisin erotilanteissa. Hyppi seinille, ulvoi, tärisi tuntikausia paluuni jälkeenkin, repi kaiken mihin ylsi ja mihin ei olisi edes kaiken järjen mukaan pitänyt yltää. Onneksi se saatiin nopeasti hoidettua eläinlääkärin tuella. Enää koskaan ei ahdistus puhjennut uudestaan.



Elelin välillä melko huoletonta elämää - kaupungit, kodit ja miehet vaihtui, mutta Jekku ja myöhemmin matkaan tullut nartturusseli Punkki pysyivät matkassa.

Kerran vietin Jekun kanssa kaksin joulua. Vaikka olin melkein yksin, en ollut yksinäinen, minulla oli Jekkuni. Siellä me Jekun kanssa istuimme yksiössäni ja katselimme ikkunasta lumen satelevan Ouluun. Siitä on jo 13 vuotta ainakin, muistan silti kuin eilisen, kun Jekku tuli aina keittiöön syliini ja katselimme korkean kerrostalon ikkunasta yhdessä ulos.

Kerran koetin opettaa Jekkua noutamaan kännykkäni, jos se soi, ja tuomaan sen minulle. Siihen aikaan kännyköissä oli vielä näppäimet ja Jekulla hampaat :) Kesken opetuksen menin piipahtamaan vessassa, ja kun tulin takaisin, Jekku repi kännykästä näppäimiä irti :D Itsepäs tyrkytin sitä hänelle!

Jekku oli aina kiltti, herkkä ja hyvähermoinen koira. Viimeisinä vuosinaan hän joutui totuttelemaan lapsiperheen hälinään - Jekku oli jo yli 11 kun meille syntyi Ruu.

Jekku nukkui ne ensimmäiset 11 vuotta samassa sängyssä kanssani. Vauvan vuoksi oli kuitenkin laitettava turvallisuus ensiksi ja Jekku ja Punkki saivat muuttaa lattialle.

Ystäväni ovat aina tykänneet Jekusta tosi paljon. Ja kun tutustuin Jussiin, hän otti Jekun ja Punkin heti kuin omikseen. Niinpä tämä Jekun poismeno on ollut monelle tosi surullinen asia. Eikä vähiten Ruulle. Hän ymmärtää jo, että Jekku ei enää tule takaisin. Remu ei vielä, eikä hän varmaan tule muistamaan Jekkua. Pitkin päivää on itketty ja Ruu on sanonut, ettei halua että Jekku kuolee.

Onneksi Jussi kävi tänään eläinlääkärissä Jekun kanssa. Minä en olisi ehkä pystynyt.

Jussi toi Jekun kotipihaan nukkumaan ikuista untaan. Tuolla omenapuun alla Jekku nyt on, sinne haudattiin viime vuonna Punkkikin. Vili sai nähdä Jekun, jotta tietäisi minne vanha ystävä joutui. Kun Vili tuli takaisin sisälle, koko hänen vartalonsa tärisi. Ystävä on nyt poissa, Vili tiesi sen.

Kiitos Jekulle kaikista näistä yhteisistä ajoista. Niin paljon me yhdessä touhuttiin! Ikävä on suuri ja sinulla on aina paikka sydämessäni.

Minä pelkäsin aina, että ehkä jonain aamuna Jekku ei enää herääkään. Se oli oikeasti toiveajattelua. Olisin ottanut sen vaihtoehdon paljon mieluummin, kuin tämän että joudumme itse tekemään päätöksen.

Tänä iltana Jekun tassut ei rapise alakerran lattiaa vasten. Jekku vaelsi iltaisin tuntikausia, joko dementian tai kipujen takia. Ei enää. Eilen illalla päätin, ettei tämä voi enää jatkua.

Anteeksi, pikku-ukko. Minä rakastan sinua koirani ♥ Kevyitä multia.



 

Maalaisjärki ei oikeuta asettamaan sikiötä vaaraan

Mun on ollut jo pitkään vaikea osallistua faceryhmien keskusteluihin odottavan äidin ruokavaliosta. Koska alan nähdä punaista, on parempi poistua paikalta.

"Saako raskaana ollessa syödä vähän graavilohta? Entä sushi, voiko maistaa?" 

Ei näissä kysymyksissä mitään vikaa ole - nehän osoittavat, että odottaja haluaa ottaa raskauden ja sen aikaiset rajoitukset huomioon. Hän haluaa tietoa siitä, mikä on fiksusti tehty.



Oikea vastaushan on, että nämä tuotteet sisältävät korkean listeriariskin ja listeriabakteeri taas aiheuttaa keskenmenovaaran. Siksi graavituotteita ja raakaa kalaa on suositusten mukaan vältettävä. 

Taudin itämisaika voi olla jopa viikkoja, joten seuraukset eivät välttämättä paljastu heti syömisen jälkeen.

Mutta ne keskustelupalstan tai facebook-ryhmän vastaukset

Jokaikinen kerta, kun joku epävarmana kysyy, saako graavilohta tai salmiakkia syödä, ketjuun tulee joku kertomaan, ettei häntä ainakaan kiinnosta rajoitukset eikä suositukset. 

"Kyllä olen aina syönyt ja koskaan ei ole mitään käynyt!" Jopa pientä ylpeilyn sekaista uhmaa on osassa vastauksissa: "Olen tuhma ja syön!" 

"Kyllä maalaisjärkeä käyttäen voi syödä!"

"Ihan miten itse haluat, kyllä minä olen syönyt pieniä määriä".

Kertokaa mulle, miten se maalaisjärki pelastaa bakteerilta?

Ei se auta, että syö vain pieniä määriä. Jos maistelemassasi kalassa on listeriabakteeri, ei se syömäsi määrä ratkaise. 

Miksi ihmeessä joku haluaa tieten tahtoen ottaa korkeamman riskin saada keskenmeno? Tämä ei mene minun ymmärrykseeni! 

Olen nähnyt perusteluja, että voihan liikenteessäkin kuolla, joten pitäisikö jäädä raskauden ajaksi kotiin? 

On totta, että listeriariski on pieni, mutta miksi ihmeessä sellainen riski pitää ottaa.

Kysymys on kuitenkin vain 9 kuukaudesta ja herkuista. Eli siitä, voiko jättää herkut syömättä vauvasi takia? 

Sama koskee lakritsia. 

Nykysuositusten mukaan lakritsin ja salmiakin syöntiä pitäisi rajoittaa määrällisesti raskauden aikana. Suositus ei kiellä sen nauttimista kokonaan, vaan määrään tulisi kiinnittää huomiota. Ohje sanoo pienten määrien olevan ok.

Suositus on olemassa siksi, että lakritsia syöneiden lapsilla on havaittu keskimäärin enemmän keskittymisongelmia ja heikompaa älyllistä kehitystä kuin syömättä jättäneiden lapsilla. 

Kuka haluaa ottaa sellaisen riskin lakritsin takia?

Taas perusteluina on tullut mm. seuraavaa: "kyllä minunkin äitini söi kaksin käsin eikä minulle kyllä mitään käynyt". Tekisi mieleni sanoa, että ehkä kävi sittenkin.

Voisiko edes jättää väliin sen, että neuvoo muita tekemään väärin, jos olette itse tehneet? Jos haluat ottaa oman lapsesi ja raskautesi kanssa riskin, älä neuvo muita tekemään samoin! 

Maalaisjärki on vain huono tekosyy olla välittämättä suosituksista. Niitä suosituksia ei ole tehty kevyin perustein, eikä kenenkään kiusaksi. 

Oikeat ohjeet raskaudenaikaiseen syömiseen löydät sivulta Evira.fi . Sivuilla on helppo kirjoittaa hakupalkkiin raaka-aine, jonka turvallisuuden haluaa varmistaa. 

Onnellista raskausaikaa jokaiselle odottavalle.

Hyvää Joulua meidän porukalta!

Tällä kuvalla terveiset meidän aatosta. Eka lahja avattiin nyt aamusta, ettei aattopäivä olisi niin kovin pitkä lapsille :)

Jekku ei ole kuvassa koska häntä ei otettu pitkälle automatkalle. Olis ollut aika raskas hänen matkustaa. Mutta Jekulla on hyvät oltavat muualla ♡ 

Meille tulee illalla joulupukki jakamaan lahjat. Ruu sanoi pari päivää sitten että "Ukki on joulupukki!" Saa nähdä miten illalla käy :)

Jouluuni ei kuulu joulusiivous eikä jouluruoat

Sanon heti alkuun, että kukin tyylillään. En siis arvostele toisten tapaa tehdä joulu. Mutta kerron omastani :) 

Olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä. 

Minusta on ihana kuulla joululauluja radiosta, jouluvalot saavat silmäni kiilumaan ja kaupallinen joulu on mielestäni ihana ja houkutteleva juhla. 

Minun jouluuni ei kuulu joulusiivous. Teen saman siivouksen kuin aina muulloinkin.

Saunamme on jouluna yhtä pölyinen lauteiden alta kuin muinakin päivinä vuodessa, ja itseasiassa joulusaunakaan ei ole meidän perheelle ollenkaan välttämätön traditio.

Suursiivous ei käy mielessäkään.

Saunominen on Remun kanssa aika stressaavaa ja lapsetkin tykkää enempi pelkästä suihkussa käynnistä. 

En erityisemmin välitä perinteisistä joululaatikoista, en rosollista enkä kinkusta. 

En ostanut kuin pari pakettia. Niissä lukee Remu ja Ruu molemmissa. He saavat ne yhteisiksi.

Paketteja tulee tietysti myös isovanhemmilta ja kummeilta, joten kyllä he niitä ihan "tarpeeksi" saavat; joulupukki on minun mielestäni tärkeämpi kuin lahjojen määrä. 

Ollessani kokopäiväisesti työelämässä joululaulut soivat koko joulukuun työpaikkani kaiuttimista. Kaupan hyllyt pursusivat joulukamaa ja itse puuhailin jouluvalojen parissa. Joulufiilikseltä ei voinut välttyä.

Nyt ollessani lasten kanssa kotona, lapsiperheen arjessa joulukuu on ihan erilainen. Pienten lasten kanssa ei ole enää aikaa tehdä sommitelmia hyllyille ja poltella kynttilöitä pitkin mustaa joulukuuta. 



Lahjaostoksia tein kiireellä lasten kanssa ja viimeiset tilasin viime tipassa pikatoimituksena Zalandolta :'D aika tunnelmallista vai mitä? 

Tykkään kuitenkin joulusta tosi paljon. 

Parasta siinä on vapaat koko perheen kesken, joulukuusi ja se, kun lapset näkevät joulupukin ja jännittävät häntä

Tykkään antaa joululahjan ja saada sellaisen. Mutta budjetti on pari sataa maksimissaan, kaikkiin lahjoihin.

Tämän joulun vietämme minun vanhempieni luona. 

Tässä joulussa parasta on, että lapsemme näkevät ukin ja mummon, joita näkevät tosi harvoin. Odotan myös sitä, kun pukki tulee ja näemme lasten riemun.

Kivaa, että voimme mieheni kanssa nukkua vaikka päikkärit sillä välin, kun lapset on isovanhempien kanssa.

Ehkä lasten kasvaessa joulukin muuttaa muotoaan? Jos ei, niin tällainen valmistelematon joulu riittää minun puolestani oikein hyvin meidän jouluksi myös tulevaisuudessa. 

Onko teissä muita, joita ei ainakaan vielä jouluruuat tai siivoukset liikuta?

Soodataikina - laita ainekset purkkiin lahjaksi tai askartele itse koristeet kuuseen tai paketteihin!

Soodataikina on taas yksi näitä juttuja, joista meikämutsi on ihan ajastaan jäljessä.

Kaikki itseään kunnioittavat bloggaajat on tehneet näitä jo vuonna nakkijamakkara ja minä vasta tänä jouluna ekaa kertaa! Onko siel muita jäljessäkulkijoita? :D



Soodataikinan ihanuus piilee varmasti siinä, että ainekset on halpoja, ne saa ruokakaupasta, tekeminen on nopeaa, taikina on myrkytöntä ja ihastuttavaa käsitellä. Valmis tuotos kovettuu vuorokaudessa ja uunia ei tarvita!



Me tehtiin soodataikinasta pari koristetta pakettien päälle, annettiin yksi purkki lahjaksi ja ripustettiin osa kuuseen :)

Aion ottaa myös mummolaan jouluksi mukaan pari purkkia soodaa, jotta Ruu saa tehdä niistä mummon kanssa muovailuita.
Soodataikinan teko on helppoa.

Tarvitset soodataikinaan nämä


2 dl ruokasoodaa

1 dl maissitärkkelystä

1, 25 dl vettä

sekoita kaikki ainekset kattilassa, keittele koko ajan hämmentäen miedolla lämmöllä, kunnes seos on puuromaista. Minulla se tarttui vähän pohjaan, mutta kun pitää lämmön mietona ja sekoittaa pohjaa myöten niin massa ei ehdi palaa.

Jäähdytä massa pihalla, peitin kattilan pyyhkeellä jotta se pysyy kosteana. Pyöritä palloksi ja ala työstämään kuten piparitaikinaa.

Kaulittu levy kannattaa jättää noin 0,5 cm paksuiseksi, jotta koristeet pysyy vahvoina kuivuttuaan.

Koristelussa mielikuvitus on valttia! Me käytettiin piparimuotteja, lasten leluja, kaikkea missä on kivoja kohokuvioita.

Jos koristeen pinnan haluaa kuvioida kokonaan, kannattaa ensin tehdä kuvio massan pintaan ja sitten vasta ottaa muotilla kuvioita.



Ideoita voi hakea vaikka Pinterestistä!
Kun teet ripustusreiän, koristeita voi laittaa joulukuuseen tai vaikka paketteihin koristeeksi.

Purkillinen soodataikina-aineksia on kiva lahja tai vieminen lapsiperheeseen! :) 

Kun purkin kylkeen ripustaa vielä piparimuotin ja lappuselle käyttöohjeen, on paketti viimeistelty

Joulun pyhinä on aikaa askarrella ja myrkytön massa sopii näille vuosikkaillekin :)

Tuoksuva pyykkietikka kahdella tapaa - jouluksi ehtii se nopeampitapa :)

Pyykkietikka on varmaan yksi tämän joulun hittilahjoja.

Pyykkietikka on siis ekologinen ja edullinen tapa saada pehmeämpää pyykkiä - loraus etikkaa huuhteluaineeksi korvaa kaupan huuhteluaineen.

pyykkietikka diy

Etikka on edullista, ja sitä voi käyttää ihan sellaisenaan. Niin minäkin käytän, suoraan pullosta vaan.

Mutta monet tykkäävät lisätä siihen tuoksua, ja kerron tässä nopean tavan sekä hitaamman tavan valmistaa kevyesti sitrukselle tuoksuvaa pyykkietikkaa.

Koska jouluaatto on jo ihan nurkan takana, lahjaksi tuleva pyykkietikka valmistuu eteerisestä öljystä ja tavallisesta etikasta.

Tarvitset


- Etikkaa

- Eteeristä öljyä (100 %, näitä myy esim Ruohonjuuri, Life, ns. ekokaupat) minä käytin greippiä, koska se tuoksui ihanan raikkaalle!

- Pulloja

Etikettejä, tai muuta koristeluun

Tässä tehtiin litran pulloon, pullo maksoi Prismassa 2,50. Sinne kaadetaan etikka ja perään 20-25 pisaraa öljyä. Valmista!

Eteerinen öljy maksoi 7,70 ja siitä riitti 4 litran pulloon. Yhdelle etikkalahjalle tulee siis kaikkineen hintaa alle 5 euroa.

Lisäsin pintaan mustan mattapintaisen (liitutaulu)tarran, joita myi askartelukauppa Kauppakeskus Myllyssä. Siihen kirjoitin valkoisella tussilla lyhyen käyttöohjeen: ravista ja lisää 0,5 dl joka koneelliseen.





Toisella puolella pulloa lukee lyhyesti ja ytimekkäästi dymolla kirjoitettu teksti PYYKKIETIKKA

Nämä menevät Ruun isoäideille.

Toinen, se hitaampi tapa syntyy näin: kaada isoon lasipurkkiin etikkaa. Kerää purkkiin sitrushedelmien kuoria sitä mukaa kun niitä tulee vaikkapa joulun aikana syötyä. Anna purkin täyttyä etikalla ja kuorilla. Anna seistä viikko. Siivilöi kaikki kuoret viikon jälkeen pois ja pullota sitruksella maustettu etikka :)

Huuda hep, jos teiltäkin lähtee tänä vuonna pyykkietikkaa lahjaksi? :)





Vanhalle Jekku-koiralle jatko-aikaa?

Eilen käytiin eläinlääkärissä. Jekku, 15 vuotta, käytettiin tarkastuksessa. Olen aiemminkin kertonut, miten vanhuus on pikkuhiljaa hiipinyt meidän russeliimme.

Harmaantuneen herrasmiehen pidätyskyky on kärsinyt, lammikoita tulee lattialle jopa kaksi yössä.

Jekku vaeltaa, ei osaa rauhoittua. Kun muut nukkuu, Jekun tassujen ääni kuuluu olohuoneesta.

Hänen hampaansa ovat huonossa kunnossa, remontteja suuhun on tehty, ehkä tehdään vielä lisääkin.

Jekku ei enää tykkää istua, ehkä se tekee kipeää ja hän siksi välttelee istuma-asentoa.

Varasin Jekulle ajan Koira-Kissaklinikalle. Saimme sieltä viime vuonna hyvää hoitoa edesmenneelle Punkille, ja siksi valitsin sen hoitopaikaksi. Menin lasten kanssa näyttämään pikku-ukkoa, onneksi Remu nukahti, joten sain keskittyä lääkärin kanssa keskusteluun ihan rauhassa.

Kerroin ensin, miksi siellä ollaan. Lääkäri tutki Jekun, kokeili onko jossain kohtia joita herra aristaa, kuunteli sydäntä ja kurkkasi suuhun. Onko juominen lisääntynyt (ei) oksenteleeko (silloin tällöin)?

Suu oli huonossa kunnossa, niinkuin tiesinkin. Jos sille tehdään vielä jotain, pitää varata pidempi aika, että hampaat puhdistetaan ja luultavasti jotain poistetaan jälleen.

Selkeitä aristavia paikkoja löytyi muutama; rinta-lannerangan alueelta ja lannerangan lopusta. Lääkäri totesi, että Jekun takapään lihaksisto on jo aika heikentynyt, ja luultavasti siellä on jotain nivelrikkoa vanhuuden myötä tullut.

Sydämessä oli pieni sivuääni. Jekun sydän on kuunneltu ennenkin, tämä oli uutta. Lääkäri arveli, että kyseessä voi olla vanhuuden myötä rappeutuva läppä. Jekun kuntoluokka on 2/5.

Oireista ja suusta johtuen Jekku sai tulehduskipulääkityksen (Onsior 10 mg) Lääkäri kertoi, että tämän ei pitäisi aiheuttaa niin helposti masuvaivoja, kuin yleensä.

Lisäksi puhuimme mahdollisesta dementiasta. Hän ehdotti, että jos Jekun vaeltelu ei lakkaa kipulääkkeellä, niin voisimme kokeilla aivojen toimintaa "piristävää" lääkettä (Canergy 100 mg)

Se voi auttaa dementoituviin aivoihin virkistämällä niiden verenkiertoa. Sain sitä mukaan, mutta aluksi kokeilemme, minkälainen vaikutus kipulääkkeellä on Jekun elämänlaatuun.


Ehkä vielä lisävuosia


Kun nähdään, tepsiikö nämä, päätetään jatkosta. Ehkä vielä operoidaan suukin, jos hyvältä näyttää.

Jos ihmettelette, miksi ei suuta jo nyt hoideta niin syy on se, että haluan nähdä että saako koiraa enää dementian ja virtsankarkailun kannalta kuntoon, ennenkuin tehdään iso hammasremppa nukutuksineen.

Virtsankarkailuun ei vielä aloitettu lääkitystä, koska lääkärin mukaan sekin voi johtua selän alueen kivuista. Jos kipulääke ei auta, seuraava askel on vielä virtsanäyte ja sitten katsotaan uusiksi. Myös verikokeet otetaan sitten.

Eilen, lääkärin jälkeen, oli toiveikas olo. Olisi kiva antaa vanhalle herralle kivuttomat viimeiset ajat. Ehkä puhutaan kuukausista, mutta miksei myös vuosista? Jos hampaita saadaan hoidettua, niin kyllä sekin voi olla mahdollista.

Ensimmäinen ilta ei tuonut parannusta. Jekku vaelsi eilen ihan yhtä lailla kun ennenkin ja pissasi jo parin tunnin päästä lattialle. Toivottavasti pian tulisi muutosta, tai sitten pitää soitella lääkäriin ja kertoa ettei nämä vielä auttaneet.

Mitenhän kaikkien hampaiden poisto vaikuttaisi? Onko teillä hampaattomia vanhuksia?

 

Kuka olisi arvannut, miten aikaero vaikutti meidän lapsien uniin?

Viikko sitten palattiin kotiin Los Angelesista. Takana 30 h pituinen matkustus, oma sänky tuntui paremmalta kuin koskaan. Kun painoin myöhään illalla pään tyynyyn, toivoin, että saisin nukkua yön hyvin, eikä lapset valvoisi vuorotellen pitkin yötä aikaerosta sekopäisinä.

Taisin saada aikaisen joululahjan. Kerrankin minulla on jotain hyvää kerrottavaa meidän öistämme! ;D

Ruu ja Remu ovat jo viikon ajan nukkuneet aamuisin pidempään kuin koskaan. Aluksi he nukkuivat joka aamu puolille päivin, mutta nyt viikon jälkeen he vetelevät sikeitä 9 tai 10 asti.

Jos olette yhtään seuranneet juttujani, niin tiedätte varmaan että meillä on nukuttu yleensä viiteen, kuuteen tai harvinaisina aamuina seiskaan!

lapset aikaero

Ihan todellista luksusta.

Oma rytmini on ollut pahemmin sekaisin, ja olen valvonut välillä keskellä yötä monta tuntia yksinäni, mutta kun olemme aamulla saaneet jatkaa unta pitkään, ei nuo yölliset valvomiset tunnu niin pahalta.

Lasten unirytmin siirtäminen oli loppujen lopuksi molemmissa suunnissa yllättävän helppoa. Jos seuraatte instassa, näitte ehkä reissumme alussa instastoryssani videon, kun olimme koko perhe hotellin kuntosalilla 4 aikaan aamulla.

Tämä johtui juuri siitä, että ensimmäisinä päivinä lapset olivat vielä Suomen ajassa ja he eivät saaneet nukuttua pidempään. Niinpä menimme kaikki salille viettämään aikaa, aamupalaankin oli vielä pari tuntia aikaa :D

Muutamassa päivässä rytmi saatiin kuitenkin kuntoon. Ei lainkaan huono saavutus, kun ero oli kuitenkin 10 tuntia Suomen aikaan. Mullahan on pian 4 vuoden univelat kuitattu :D

Helppo ja edullinen joululahjaidea - lintujen ruokintapiste kookospähkinästä!

Tee itse lintulauta! Vähän eri tavalla :) Näin tämän lintujen ruokintapisteen idean aikanaan jossain lehdessä, ja nyt oli pakko päästä toteuttamaan se.

Minusta on ihana opettaa lapsille, että luontoa ja eläimiä tulee kunnioittaa ja lintujen ruokkiminen on yksi tapa, jolla on helppo tuoda luonto lähemmäs lapsia. Meillä molemmat lapset seuraavat mielellään ruokailevien lintujen touhuja, ja muistan myös omasta lapsuudestani että niitä oli kiva seurata.

Tämä lintujen ruokintapiste ei tule kalliiksi, eikä jää turhana krääsänä pyörimään lahjan saajan nurkkiin. Se ei myöskään kuormita maailmaamme muovilla, koska kaikki tarpeet ovat luonnon aineksia. Ja on kaunis sekä persoonallinen!

Meillä S-marketissa kookos maksoi 1,20 ja kookosrasvapaketti oli noin 5 euroa. Yhdestä paketista riittää hyvin useaan ruokintakertaan tai useampaan lahjaan kerralla.

Siemeniä tai pähkinöitä valitsemalla hinta tietysti vaihtelee, pähkinät ovat kalliimpia kuin perussiemenet. Mutta yhden pallon hinta jää millä vaan alle kolmen euron!

tee itse lintulauta

Tarvitset:

Kookospähkinöitä

kookosrasvaa tai suolatonta talia

Rypsiöljyä

lintujen ruokintaseosta

Tee näin:

Poraa tai kaiverra teräväkärkisellä puukolla ripustusreikä kookospähkinään. Valuta nesteet pois. Koverra puukolla tai poran kuppiterällä pieni  pyöreä ruokinta-aukko. Poista osa hedelmälihasta, mutta jätä osa linnuille.

Valmista ruokintaseos kattilassa. Sulata kookosrasvaa (tai suolatonta talia) n. 1/2 dl verran, lisää saman verran rypsiöljyä. Lisää massaan linnun ruokintaan tarkoitettuja siemeniä tai murskattuja pähkinöitä. Täytä pähkinä rasvaseoksella ja koveta viileässä.

Ripusta roikkumaan :)



ps. eettisimmät kookospähkinät löytyy esim Ruohonjuuren kaltaisista kaupoista, tai jos löydät muualla kuin Thaimaasta tulevaa.

Seuraa blogia myös instassa ja facessa! :)

Instagramin best nine 2017 - kollaasin ohje!

Instagramin best nine 2017 - kollaasin saat luotua helposti parilla klikkauksella. Best nine- kuvakollaasi kertoo sinulle, mitkä 9 kuvaa olivat vuonna 2017 suosituimmat kuvasi. Onnistuu helposti puhelimella tai tietokoneellakin.

Tähän ei ilmeisesti löydy työkalua suoraan instasta, vaan klikkaa itsesi sivustolle ⇒ https://2017bestnine.com/

ja kirjoita laatikkoon oman instagram-tilisi käyttäjätunnus. Tämän jälkeen klikkaa GET ja sivusto ottaa pyyntösi jonoon. Älä sulje selainta. Piakkoin kollaasisi on valmis.

Kollaasin alla näet koottuna kuinka monta tykkäystä kuvasi ovat vuoden aikana keränneet, ja kuinka monta postausta olet tehnyt.

Voit ladata itsellesi joko version, jossa näkyy alla nuo kyseiset tiedot, tai "Photo only version" jossa näkyy kollaasissa vain nämä pyytämäsi 9 kuvaa yhdessä kuvassa :)

Voit myös ladata samalla kollaasin vuodelta 2016, jos se kiinnostaa!

Vieläkin helpommin pääset, jos kirjoitat selaimen osoitteeksi suoraan:

2017bestnine.com/omatilisi eli siis kirjoitat tuon poikkiviivan jälkeen oman insta-tilisi nimen. Näin se menee suoraan sivulle, josta saat kollaasisi.

Eli niinkuin edellisessä postauksessani, tässä esimerkki minun best nine- kollaasista. Puhelimella voit tallentaa kuvan itsellesi painamalla ruutua ja valitsemalla sitten tallenna kuva, tai ainakin mun puhelin toimii niin :)

Oma tilini on miiametsoblog , tervetuloa seuraamaan ?

Instagramin best nine 2017 - kollaasin ohje!

Sivustolta pääsee tietenkin suoraan klikillä jakamaan kuvan instaan, faceen tai twitteriin! :) Ja kiva vuosikatsaus on valmis.

Haluan kiittää

Vuosi 2017 lähenee loppuaan. Haluan sanoa muutaman sanan teille blogin lukijoille.

Kiitos on paikallaan.

Ensinnäkin teidän ansiostanne Remu sai viime kesänä tarvitsemaansa hoitoa. En olisi itse osannut etsiä asiantuntijoiden apua. Iso kiitos siitä vielä kerran ♡

Sitten kiitos siitä, kun olette käyneet lukemassa. Täällä vierailee kuukausittain 33 - 45 000 erillistä lukijaa, ja suuri osa teistä käy lukemassa monta kertaa kuussa. 

Yksittäisiä tekstejä on luettu kymmeniä tuhansia kertoja. Olen ihan sanaton ja nöyrä, kiitos.

Kiitos siitä. Ilman teitä olisin varmaan jo lopettanut silloin, kun on satanut lokaa niskaan.

Lämmin kiitos myös yksityisistä viesteistä, joita olette laittaneet kun olette halunneet puhua kanssani. Olen saanut paljon vertaistukea ja neuvoja.

Kiitos blogiin tulleista kommenteista! Kuten eräs lukijani tänne syksyllä kirjoitti, oma vastaamiseni on ollut tosi heikkoa.

Se johtuu pitkälti siitä, kun minulla ei ole ollut yli puoleen vuoteen kunnolla aikaa tänne blogiin. Kuvaustyöt olivat jonossa koko ajan ja tietenkin minulla oli aikaa töille vain muutama tunti päivässä. Pyydän anteeksi. Koetan nyt parantaa asiassa kun kuvaustyöt ovat rauhoittuneet.

Nyt kirjoitan tätä 4 aikaan yöllä, kun sain aikaerosta sekaisin olevat lapset nukkumaan enkä saa enää itse unta.

Vuosi 2018 tuo mukanaan suuria muutoksia.

Olen pitänyt näitä jonkin aikaa jo salassa, mutta elämä tulee muuttumaan, ja tämä vaikuttaa myös blogiin.

En malttaisi odottaa, että pääsen kertomaan kaikesta, mutta joskus on hyvä olla vähän aikaa ihan hys hys vaikka uutiset olisi hyviä :)

Toivottavasti pysytte mukana myös ensi vuonna ja toivon mukaan matkan varrella tänne tulee taas paljon uusiakin lukijoita.



Ihana olisi kuulla ketä siellä toisella puolella pyörii. Jos näette minut jossain ja teistä tuntuu että oltaisiin tuttuja, tulethan moikkaamaan ♡

Instassa teitä seuraajia on reilut 6000, ja vuoden parhaat kuvat löytyy nyt sieltä kollaasina :)

Kiitän myös jokaisesta joka seuraa instassa ja facebookissa. Blogia olisi tylsä kirjoittaa ilman lukijoita.

Rakastan kuvata ja kirjoittaminen on aina ollut minulle helpoin tapa ilmaista itseäni. On suuri etuoikeus, että pystyn näillä kahdella harrastuksilla nykyään tienaamaan elantoani.

Tänä vuonna vielä paljon kirjoitettavaa, mutta ajattelin tälleen aamuyön kunniaksi vähän herkistellä :'D

Ihanaa loppuvuotta teille jokaiselle ja joulun odotusta ♡

Kuulumisia Losista

Muutama sananen reissun päältä :) Kello on täällä nyt 19:40 ja molemmat lapset ovat nukkumassa. Puhelimen kello näyttää, että Suomessa eletään pian jo aamua, kello on siellä 10 tuntia enemmän eli 5:40. 

Tämä päivä vietettiin Disneylandissa Anaheimissa, samoin kuin huominen. Mutta ennen tätä on lomailtu Santa Monicassa ja vierailtu mm. Universalin studioilla. Oli ihan huippu paikka! 

Ajattelin kysyä, haluaisitteko kuulla matkasta myöhemmin lisää ja mitä siitä olisi mielenkiintoista tietää? :)

Nyt unille, jotta jaksetaan taas huomenna kiertää huvipuistoa. Hauskaa alkavaa päivää sinne kaikille! :) reissuamme voi seurata instassani, siellä videoita mystoryn puolella ja kuvia kuvavirrassa :)