Julisteilla piristystä vessan sisustukseen + Alekoodi Deseniolle

Kaupallinen yhteistyö Desenio 

Meidän kotona seiniltä löytyy pääasiassa valokuvataidetta, mutta hyvänä kakkosena tulee julisteet. Niitä löytyy varsinkin lastenhuoneista, mutta tällä kertaa uudistin erityisesti vessamme ilmettä.

Minusta on kiva tarjoa vessassa vieraileville myös silmäniloa, itsestäkin on hauska katsella vierailun aikana muiden vessoissa yksityiskohtia.

Tämä julisteseinä kiinnittää varmasti kävijän huomion, ja jos siitä tulee hymy huulille, niin sekään ei haittaa yhtään :)

Meidän vessan seinältä voit bongata seuraavat tekstitaulut: Nice Butt, Green Juice and Ice Cream ja Life Is Tough My Darling

Täytyykin hankkia vielä joku kestävä ja helppohoitoinen viherkasvi tuohon tasolle tuomaan väriä :)




Alekoodi Deseniolle!


Yhteistyön puitteissa saan tarjota teille myös alekoodin Desenion julisteisiin. 

Koodilla "miia25" saatte 25 % alennuksen julisteista 24.-26.4.

Tarjous ei koske kehyksiä, eikä "hand picked"-kokoelman julisteita.

35 ja häpeän koulutustani

Voi että, kun silloin joskus 15 vuotta, tai vaikka 10 vuotta sitten olisi opinnot kiinnostaneet edes hiukan enemmän. Mutta ei.

Lukion jälkeen oli vaikea päättää, mitä haluaisi tehdä, ja töihin menon kautta tuleva helppo säännöllinen rahantulo houkutti. Pääsi matkustelemaan, shoppailemaan, raha tuntui hyvältä. Ehtii sitä opiskella myöhemminkin.

Kävin muutaman kerran kokeilemassa ammattikorkeassa, mutta keskittyminen oli ihan hemmetin vaikeaa. Ei tarpeeksi motivaatiota, yhtä aikaa paljon töitä tarjolla, josta seurasi poissaoloja. Ja juhliminen - sehän kiinnosti nuorta naista.

Jos joku jäi miettimään, mitä käväisin opiskelemassa - kuvallista viestintää sekä maisemasuunnittelua. Miten ihania aloja molemmat olisikaan :)

Hävettää vastata, jos minulta kysytään pohjakoulutustani


Ylioppilas ja päälle kolmikymppisenä kävin sähkärin linjan aikuispuolella. Miksi minulla ei ole enemmän titteleitä? 

Kun viime vuosina olen päässyt välillä lyhytkursseille oppimaan jotain uutta, se on kuin hunajaa valuisi korviini. Miten mahtavalta tuntuu oppia! Joku opettaa tuolla luokan edessä minulle uusia asioita - mieletön tunne.

Koulua pitää helposti nuorena itsestäänselvyytenä. Minäkin olen aina ollut fiksu, sillä tavalla fiksu, että minun on ollut helppo oppia asioita ja päästä kouluihin sekä edetä niissä - jos vaan kiinnostaisi yrittää.

Mutta minä halusin tehdä jotain muuta, kuin istua monta vuotta koulunpenkillä.


Siinä se älykkyys pidemmän päälle punnitaan; onko oikeasti fiksu, jos heittää mahdollisuutensa menemään? Ehkä en olekaan kovin fiksu.

On helppo sanoa, että vielä voin opiskella. Näinhän se on; aina voi myöhemminkin aloittaa. Ja mitä todennäköisemmin vielä lähden joskus tutkinnon perään.

Ei ihmistä pidä arvottaa sen mukaan, minkä verran hän on opiskellut, mutta omaa itsetuntoani se on vaivannut. Ympärilläni on kaikilla korkeampi tutkinto tai jopa useampi. Onhan ne saavutuksia, virstanpylväitä, todistuksia siitä, että on tehnyt elämässään jotain ja ehkä menestynyt.

Koulutus ei varmaan tekisi minusta mitenkään parempaa ihmistä, mutta luulen, että jos tulevaisuudessa haen töitä jostain, niin koulutuksesta olisi kovasti hyötyä. Neljääkymppiä lähestyvä kouluttautumaton nainen ei ole ehkä kuumin sana työmarkkinoilla.

Pelastukseni voi ehkä olla oman itseni työllistäminen, tai jonkinlaisen työn löytäminen jossa voin hyödyntää valokuvausta ja tätä blogikokemusta.

Muita saman asian kanssa painivia?



Voita 100 € lahjakortti Jollyroomiin lasten ulkovaatteisiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Vihdoin meillä täällä läntisessä Suomessa on saanut laittaa toppavaatteet säilöön! Välikausivaatteiden ja kuravaatteiden aika tulla kaapista ulos.

Meidän kallioisella pihallakin on nähty todistettavasti yksi lätäkkö, kun lumet on sulaneet ja lapset oli siitä tosi innoissaan. Vesisadetta meillä ei ole vielä juuri nähty, joten sadehatut on saaneet odottaa käyttöä.










Nämä Petite Cherien vaatteet ovat olleet meillä nyt kovassa käytössä. 

Vuoratut, vettäpitävät hanskat on sellaiset, mitä arvostan kovasti. Ohuet, mutta lämpimät hanskat on helpot käyttää hiekkalaatikolla, kun niiden kanssa pienempikin saa helposti otteen lapiosta.

Vaikka eilen lämpötila kävi jo +15 asteessa, niin tykkään silti, että lapsilla on hanskat kädessä. Maa on vielä kylmä. Remukin laittaa mielellään hanskat käteen!

Remun päällä tässä kuvassa haalari, ja alemmassa kaksiosainen ulkoilupuku.





Ruun suosikki näistä uutuuksista on tämä kevyttoppatakki, joka on kuulemma "nättein takki jonka olen ikinä saanut!" ♡



Arvon instassani instagram.com/miiametsoblog 100 € lahjakortin Jollyroomiin Petite Cherien vaatteisiin. Käy osallistumassa! :) 


Los Angeles loma lasten kanssa - osa 2. Disneyland Resort Anaheim

Los Angeles loma lasten kanssa ja Disneyland Resort Anaheim kokemukset ja matkakertomus tulee tässä! :) Kuten edellisessä tekstissäni kerroin, kamerani oli varastettu jo loman alussa, ja niinpä kuvitus on valitettavasti kännykkäkuvaa.




Vietimme 6 yötä lomastamme Santa Monicassa ja 6. päivän aamuna oli tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Anaheimia. Siellä meitä odottaisi Disneyland Resort ja miestäni NHL-peli :)

Aamu alkoi ihmettelemällä savun hajua.

Pohdimme miten tupakanhaju voi näin vahvasti tulla huoneeseen? Käytävässäkin haisi. Aamiaiselle kävelessämme näimme uutiset tv-ruudulta: suuret tulipalot riehuivat ympäri Los Angelesia.

Onneksemme meillä oli lähtö poispäin tulipaloista, koska Santa Monica jäi samana päivänä savupilven alle ja pian Losissa julistettiinkin hätätila.

Hilton Anaheim

Anaheimiin ei ollut pitkä ajomatka. Olimme varanneet huoneen Hiltonista. Se olikin ihan huippu, minä tykkään uusista, isoista ja hienoista hotelleista joissa on kaikkea saatavilla :)

Monta erilaista ravintolaa, pari hyvää putiikkia, erittäin monipuolinen buffet-aamiainen, uima-allas ja ennenkaikkea loistava sijainti.

Hotelliltamme oli kävelymatka Disneylle.

Oikeastaan Disneyland oli käytännössä tien toisella puolella, mutta koska sisäänkäynti ei ollut suoraan siinä, kävelyyn meni lasten kanssa ehkä vartti.

Ekana päivänä aioimme vain katsella ympärillemme. Anaheim jäi meille vähän vieraaksi, koska olimme monien muiden tavoin tulleet sinne Disneyn takia ja käytimme kaksi kokonaista päivää siihen.

Hotellin lähellä oli kyllä jokin suurehko, melko uusi kauppakeskus (Anaheim Garden Walk) mutta se oli totaalisen kuollut paikka.

Paremmat kauppakeskukset olivat muutaman mailin päässä.

Meillä ei oikeastaan ollut shoppailutarpeita, joten kaupoissa kiertely oli lähinnä katselua.
Seuraavana aamuna lähdimme heti erinomaisen aamiaisbuffan jälkeen Disneylle.

Disneyland Resort

Disneyland Resort Anaheimissa on jaettu kahteen valtavaan huvipuistoon; Disneyland Adventure Park ja Disneyland Park.

Onneksi olimme jo kotona päättäneet, että vietämme päivän molemmissa. Jos olisimme jättäneet toisen käymättä, olisi harmi, ainakin nyt kun tietää miten erilaiset nuo kaksi puistoa ovat, ja molemmat huikeita.

Olin lähtiessä sitä mieltä, että jos tuonne asti lähdetään lasten kanssa, niin sitten käydään molemmat paikat läpi. Joten suosittelen, että jos vaan pystyy niin varaa 2 päivää ja ottaa 2 puistoon liputkin :)

Disneyland California Adventure Park

Tämä puisto valittiin ensin. Ei mitään varsinaista syytä, puistot ovat vierekkäin ja mennessä vaan kävellään jommastakummasta portista sisään.

Täällä puistossa tähtihetki Ruulle oli Elsan ja Annan tapaaminen. Sinne joutui odottamaan melko kauan (ehkä tunnin), mutta odotustila oli tehty mielenkiintoiseksi, kun siellä pyöri näyttävästi pätkiä Disney-elokuvista.

Ruu ja Jussi olivat huimapäitä ja kiersivät kaikki mahdolliset vempaimet ja vimputtimet, mihin Ruu pääsi. Ja niitä oli paljon, vaikka Ruu oli alle 100 cm!



Minä olen korkeanpaikankammoinen ja kuolemanpelkoinen, ja voin pahoin jo ihan pienissäkin laitteissa. Kokeilin nimittäin erästä pienten lasten ajelulaitetta ja se oli ihan kamalaa! Joten suosiolla jäin aina maan tasalle Remun kanssa.

Noiden korkealle ja kovaa menevien lisäksi puistosta löytyi runsaasti ajeluita, joihin koko perhe pääsi mukaan. Silloin tietysti minä ja Remukin hypättiin matkaan.



Verrattuna Orlandon Magic Kingdomiin täällä oli paljon enemmän sellaisia koko perheen ajeluvaunuja, jotka sukelsivat sisään johonkin rakennelmaan ja vastaan tuli milloin mikäkin tarina, vaikkapa Arielin tarina tai Nemon tarina tms äänillä ja liikkuvilla hahmoilla tehostettuna.

Lapset rakasti näitä ajeluita!

Disneyland kokemuksia, Anaheim Resort

Disneyland Park

Tämä puoli käytiin seuraavana päivänä läpi.

Jos edellinen puisto esitteli Frozen -hahmoja ja paraateissa tanssi prinsessoja, niin Disneyland Park taas keskittyi Mikkiin, Minniin, Akuun jne.

Ruun päivä aloitettiin viemällä hänet heti ensimmäisenä Minnin talolle. Kun menimme heti porttien auettua, ja aloitimme tuolta puiston perältä, niin jonotusaika Minnin luokse oli ehkä 10 minuuttia ja Ruu oli NIIN onnellinen!

Disneyland kokemuksia Anaheim



Minni on siis vuoden ajan ollut hänelle ihan ykkönen, yölelu ja hahmoista lemppari. Kun Minnin tapaaminen oli hoidettu, lähdettiin kiertelemään laitteita :)

Minä päästin Remun juoksemaan esimerkiksi Tikun ja Takun talolle ja Akun laivaan, sillä välin kun Ruu kävi isänsä kanssa hurjissa laitteissa :)

Todella hauska ja erilainen puisto, kuin tuo edellinen. Suosittelen molempia, mutta jos tämän ikäisen kanssa valitsee vain toisen, niin mielestäni tämä Disneyland Park on ehkä kahdesta se kivempi pienemmälle lapselle.

Molemmissa riittää kyllä tekemistä aamusta iltaan. Ruu ei vielä pituutensa puolesta päässyt kaikkiin laitteisiin tietenkään, mutta ei silti tullut sellainen olo, että kaikki olisi ehditty nähdä.

Mitä Disneyland liput maksavat?


Nämä puistot maksavat noin 80 euroa per päivä, hinta hieman vaihtelee mutta tuota luokkaa. Alle 3 vuotiaista ei tarvitse maksaa.

Hintavaa huvia se on, mutta mielestäni paikat ovat ihan mahtavia ja jos on yhtään lapsenmielinen, niin onhan nuo sellaisia kerran elämässä- paikkoja. En jättäisi väliin jos matkaa paikkaan, jossa Disneyn puisto on.

Meidän molemmat lapset veteli päiväunia kesken päivän, mukana meillä oli kantoreppu ja rattaat, ja niissä vaihdeltiin tarpeen tullen kun jompaa kumpaa alkoi nukuttamaan.

Puistot on ihan tosi turvallisen oloisia, porukkaa on ihan mahdottomasti mutta kun kaikki siellä tuntuvat keskittyvän vaan lastensa viihdyttämiseen, niin ei siellä tule lainkaan sellainen olo, että väenpaljoudessa pitäisi olla tarkkana tavaroidensa kanssa.

Me ei osteltu paljon mitään Disney - krääsää, jätskiä ja ruuat kyllä. Joten ei paljon enemmän kuin tuo lippujen hinta käytetty puistoissa rahaa.




Sisarusten väliset tappelut ja rakkaus - välillä itken onnesta ja välillä raivosta

Tänään vietetään kansainvälistä sisarusten päivää.

Meiltä löytyy tyttö 4 vuotta, ja poika 1 v 7 kk. Voin kertoa, että nämä kaksi tekee äitinsä päivistä aikamoista tunteiden vuoristorataa, hyvässä ja pahassa tietenkin :)

Esikoistyttöni oli 2 v 7 kk, kun meille syntyi poika. Ruu hoivasi vauvaa heti alusta asti, on ollut hellä ja rakastava isosisko. Todella harvassa on ollut näiden puolentoista vuoden aikana ne kerrat, että olisin joutunut jotenkin Ruun kanssa keskustelemaan hänen ikävästä käytöksestään pikkuveljeä kohtaan.

Eniten olen joutunut puuttumaan tilanteisiin, joissa Ruu roikkuu jollain tapaa veljessään niin, että lopulta Remu kaatuu.

Eli Ruu ei osoita väkivaltaista käytöstä Remua kohtaan, mikä on tosi iso onni.

Kunnes viime-aikoina


Remu taas.. hän on siinä iässä, että haluaisi ihan kaiken, mikä on isosiskon kädessä, ja vetää jäätävät kilarit, kun ei saa haluamaansa. Hän kiljuu, repii hiuksista, potkii ja lyö. Ja minä koetan juosta väliin valtakunnansovittelijaksi.

Näitä tappeluita on pitkin päivää. Ensin he leikkivät sulassa sovussa, mutta sitten kun Remulla menee hermo (ehkä jo väsyttää, alkaa nälättää tai haluaa jonkin tavaran) hän aloittaa isosiskon terrorisoinnin. 

Osaa Ruukin; hän saattaa ottaa jotain Remun kädestä, eikä anna Remun leikkiä omilla leluillaan, vaikka ne olisi vapaana. Nytkin tuolla kuuluu Remun karjunta, kun Ruu on vienyt jotain hänen kädestään - onneksi lasten iskä saa olla nyt hetken ihan vaan kolmestaan heidän kanssaan :D

Sisarusten väliset riidat

Välillä tekis mieli repiä itse omia hiuksia päästäni, kun hermo menee niin kireälle, kun on tappelua tappelun perään.

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...


Onneksi suuri osa päivästä menee myös heidän keskinäistä leikkiään ihaillen.

On jotain niin hienoa katsella, kun Ruu kutsuu pikkuveljeään "Pikkuveikka, pikkuveikka, tule syliin niin isosisko lukee sinulle kirjaa!" "Ooi Remu kulta, pieni Remu kun se on niin sööppi, ihana Remu" 

Nyt, kun meille odotetaan kolmatta, Ruu muistaa vähän väliä puhua kolmannesta ja siitä miten tilanteet menisi, jos siinä olisikin kahden sijaan kolme lasta! :) Innolla ja kauhulla odotan :D


Mites muiden kullannuput, saako ne raivon partaalle riitoineen? 



Oman hiusvärin takaisin kasvattaminen (2 vuotta takana)

Oman hiusvärin kasvattaminen takaisin voi olla aika hidas prosessi, ainakin minusta on tuntunut siltä. Tässä jutussa kaikki vaiheet ja takapakit, mitä olen käynyt nyt läpi :)

Kaksi ja puoli vuotta sitten talvella päätin, että tummaksi värjääminen saa riittää. Olin leikkauttanut lokakuussa -15 hiukset aiemmin täyspitkästä polkkamittaan, ja aloin kasvattamaan pitkää takaisin. Samalla päätin kasvattaa oman hiusvärini takaisin.

Projekti alkoi raidoituksella. 

Lähtökohta ennen raidoitusta oli muutamien kuukausien juurikasvu, ja värjätyssä osuudessa oli tummaa ruskeaa niin paljon päällekkäin, että se oli oikeastaan lähellä mustaa. 

Ohuella raidoituksella haettiin liukuvaa siirtymää oman juurikasvun ja värjätyn osion välille. Omaan juurikasvuun ei siis koskettu enää lainkaan. 

Tämä eka raidoitus tapahtui siis noin 2 vuotta sitten, kesäkuussa 16. Siitä annoin hiuksien olla ihan rauhassa ainakin puoli vuotta, hopeashampoota silloin tällöin käytin, ettei meidän kalkkipitoinen vesi kellastuttaisi hiusta niin paljon. 

oma hiusväri takaisin kasvattaminen

Koko vuoden aikana kävin kerran lisäämässä raidoitusta, että juurikasvun ja raidoitetun osion ero ei olisi niin selkeä ja jyrkkä. 

Kesällä 2017 sain päähäni sipaista hiuksiini jotain turkoosia suoraväriä, yhteen pieneen paikkaan:




No, se tarttui niin lujasti kiinni, että vielä kuukausienkin kuluttua hiukset vihersivät tuosta kohti. Päätin käydä kampaajalla poistattamassa vihreän. 

Se oli niin tiukassa, että kovasta värinpoistosta huolimatta ihan hiukan vihreää jäi jäljelle, ja hius tietysti vaalentui jonkin verran.

Tämä värinpoisto tapahtui viime marraskuussa 2017. Tyveen ei koskettu, vaalennus tapahtui tuohon latvaan missä se turkoosi oli (suunnilleen korvien alapuolella)

Sen jälkeen hius kellersi aika voimakkaasti.


Poistaakseni keltaisuutta ja liikaa vaaleutta, ostin latvoihin kaupasta jonkin sävyttävän hoitoaineen, muistaakseni sävy oli "Kylmä ruskea" tai "kylmä mokka" tms ja käytin sitä kahdessa pesussa.

Se toi tuon vaalean latvan vähän lähemmäksi omaa väriäni, joka siis näkyy hiusten tyvessä edelleen.

Kannattiko aloittaa oman hiusvärin takaisin kasvattaminen?

Minun mielestäni ehdottomasti on kannattanut.

Jos en olisi sitä turkoosia mennyt lykkäämään, olisin varmaan selvinnyt pari vuotta sillä kahdella raidoituksella, ja oma väri olisi jo tosi pitkällä.

On hirmuinen ero entiseen, että enää ei tarvitse tuijotella juurikasvua ja miettiä värjäämistä - värjäänko itse vai meniskö kampaajalle heittämään 100-150 euroa hiuksiin.

Tykkään omasta hiusväristäni, ja se käy hyvin tämänhetkiseen elämääni, kun tykkään muutenkin olla luonnollisessa lookissa.

Tässä vielä loppuun siis tämänhetkinen tilanne.

oma hiusväri takaisin kasvattaminen

oma hiusväri takaisin kasvattaminen

Lyhyt viikonloppu kahdestaan Lontoossa

Vietimme muutama viikko sitten mieheni kanssa viikonlopun Lontoossa.

Se teki niiiiin hyvää.
Emme ole olleet yli 1,5 vuoteen kahdestaan kertaakaan vuorokautta, joten oli tosi kiva olla välillä ilman lapsia.

Lontooseen päädyimme, koska ostin lennot viime syksynä miehelleni isänpäivä-lahjaksi. Lennot oli edullista ostaa noin paljon etukäteen, olikohan noin 200 euroa yhteensä molempien lennot.

Lapsille tuli läheinen hoitaja jo perjantai-iltana valmiiksi, koska meillä oli lähtö Helsinkiin lentokentälle varhain aamuyöllä. Unet jäivät lyhyeksi, kun lähdimme kolmen jälkeen ajelemaan kohti Helsinkiä, mutta olin odottanut tätä niin kauan, että ei haitannut yhtään :D

Meikkasin vasta lentokentällä, kun siellä oli hetkinen aikaa. Kotona emme halunneet kolistella, joten kun kello soi, menimme vaatteiden vaihdon jälkeen suoraan autoon.

Emme ottaneet mukaan kuin päällämme olevat vaatteet ja yhden repun verran vaihtovaatteita ja hygieniatuotteita. En ottanut edes kameraa.

Oli niin ihanaa vaihtelua normaaliin matkustamiseen; lasten kanssa täytyy aina olla tsiljoona vaihtovaatetta ja vaippoja ja eväitä ja rattaat ja mitä milloinkin.

En ottanut itselleni edes käsilaukkua mukaan, koska aioin ostaa sellaisen matkalta :) 

Kevyin mielin istuimme aamupalalla kentän kahvilassa. Kaikki oli tuhat kertaa iisimpää ilman lapsia.
Toki mielessä pyöri vähän väliä, että jokohan siellä kotona on noustu ja millä mielin, kun isi ja äiti on poissa.
Lento meni tietysti tosi kivasti. Koneemme nousi 7 aikoihin ja olimme ennen klo 9 paikallista aikaa Lontoossa.

Lontoossa

Aamuinen Lontoo oli rauhallinen ja keväinen.

Puistoissa oli jo varhaisimmat kukat nousseet maasta. Turistirysät, kuten Buckinhamin palatsi, olivat jo heti aamusta täynnä ihmisiä.

Me emme kumpikaan sinänsä välitä kiertää noita katsomassa, mutta tämä oli kävelymatkamme varrella ja siksi tuli nähtyä :)



Paikalla ei sinänsä olisi ollut edes väliä. Kivointa oli olla kahden jossain uudessa paikassa.

 
Henkilön Miia Metso (@miiametsoblog) jakama julkaisu

Olo oli nauravainen ja vähä hupsu, kaikki nauratti niinkuin pienessä hiprakassa. Varmaan kolmelta nousemisella oli osansa asian kanssa :) Kiersimme katuja ja toreja ja maistelimme herkkuja pikku puodeista.

Kun pääsimme hotellille, saimme huoneen varhain ja otimme pienet päikkärit.

Hotellimme oli ihan kaiken ytimessä, 5 tähden luksushotelli Sofitel London St James. Aivan täydellinen sijainti ja vähän liiankin pokkuroiva palvelu :)

Esimerkiksi meidät talutettiin huoneeseen kädestä pitäen ja näytettiin, mistä valot menee päälle. Hieman vaivaannuttavaa :D

Mitä teimme Lontoossa?

Me olimme Lontoossa siis vain yhden yön.

Saavuimme lauantaina aamulla 9 aikoihin ja lento Suomeen lähti sunnuntaina 18 aikoihin. Mutta se oli ihan tarpeeksi.

Me kävelimme ympäriinsä, katselimme paikkoja, ihmettelimme överiluksustavarataloja ja niiden huikeita ylilyöntejä kaikessa rikkaudessa. Askeleita kertyi yli 20 000 päivässä kun vaelsimme keskustan katuja.


Söimme pitkän kaavan mukaan, hyvin ja rauhassa kaikkea maistellen. Nukuimme 12 tunnin yöunet (tai mieheni nukkui, minä en osannut ihan niin kauan nukkua :))

Illallispaikkamme meksikolainen ravintola Peyote oli ihan huippu. Suosittelemme! Hauska ja persoonallinen, henkilökunta oli loistava ja ruoka oli tosi hyvää.
Ostin jostain putiikista mukaan otettavat kasvonaamiot ja illalla hotellilla makoilin sängyssä maskit naamalla.
Toki laitoimme lapsillekin viestiä ja kyselimme kuulumisia.

Lapsia ei ehtinyt tulla ikävä

Aika tylyltä ehkä kuulostaa, mutta minulla ei tullut ikävä lapsia. Olimme poissa koko viikonlopun, mutta olin odottanut tätä varaamisesta asti eli melkein puoli vuotta. Oli niin kiva keskittyä vain puolisooni ja tottakai oli kiva ostella lapsille kaikkea pientä tuliaiseksi.

Itselleni ostin sen käsilaukun, mitä olin vähän suunnitellutkin :) Söpö vaaleanpunainen Ted Baker oli hieman edullisempi kuin mitä sen saisi netistä, joten siksi päätin ostaa sen reissusta. Ja onhan se kiva matkamuisto :)
Lontoo matkakokemuksia

Seuraava kahdenkeskinen reissu on jo mielessä, mutta tällä kertaa varmaankin ihan kotimaassa pysytään.
Toi reissu teki niin hyvää - molemmille meille sekä yhdessä että erikseen. Ja vaikka siitä on jo kohta kuukauden päivät, niin edelleen siitä saa virtaa, kun mietin miten kivaa meillä oli ihan kahdestaa, toistemme seurassa.

Suosittua