Lifestyleblogi

Raskaustyyliä etsimässä

Raskausviikko 12 meneillään, ja omat farkut ei ole enää hetkeen menneet kiinni. Aika miettiä raskausajan pukeutumista :)

Raskaana ollessakin on kiva pukeutua mukavasti, eli minulle se tarkoittaa, että missään ei saisi kiristää eikä puristaa, ja liikkumisen pitää olla helppoa; en hlua pelätä että kyykkiessä vilkkuu mitään ylimääräistä :) 

Haluan koota vaatteet mahdollisimman paljon normimallistojen vaatteista, ja tietysti käyttää jo olemassaolevia vaatteitani.

Kesä on aika kiva aika olla raskaana, kun ei tarvitse miettiä talvitakkeja ja toppahousuja :)

Itse ostin ensimmäisenä  mustat farkut ja mustat äitiyslegginssit, koska ne on kotonakin mukavat ja helppo yhdistää moneen asuun.

Tässä ainoita yläosia, joita kaapistani löytyi valmiiksi sopimaan masun ja leggareiden kanssa. Lisäksi trikootakki on vanha.


Mutta entä ne yläosat

Yläosien kanssa olikin enemmän päänvaivaa. 

Vaatekaapistani ei oikein löytynyt montaa tähän tilanteeseen sopivaa vaatetta: minä en halua pukea raskaana ollessani kaapuihin, joissa näytän mahan kanssa vielä isommalta. 

Mieluummin näytän masun ja korostan sitä vaikka pukeutumisessakin.

Monet valmiina minulta löytyneet yläosat ovat melko lyhyitä ja nousevat mahan päälle. Siksi päätin hankkia extra long- mallisia toppeja Cubukselta, jotka ovat riittävän pitkiä myös leggareiden kanssa käytettäväksi. 

Tämän lisäksi ostin mustan puuvillaisen neuletakin. Sitä on helppo yhdistää moneen asuun, ja monikäyttöinen myös imetysaikana sekä ihan normaalisti pukeutuessa. 

Tämä henkkamaukan urheilullisen mallinen teepaita-mekko oli heräteostos, mutta senkin sisään mahtuu masu kivasti kesän aikana kasvamaan. Malli oli kuitenkin aika kapea, joten vältyn ehkä telttamaisuudelta.

Kynähame

En ole hame-ihmisiä, mutta kesällä ja masun kanssa tällainen on helppo yhdistää toppeihin ja neuletakkiin tai vaikka bomber-takkiin.

Kävin ensin etsimässä äitiysmalliston kynähameita, mutta ainut, jonka löysin, oli 60 euroa, joten päätin etsiä tämänkin normimallistosta. Cubukselta löytyi joustava kynähame edullisesti.

Ai miten ihanan kalpeat jalat ja nilkoissa turvotuksesta jäljet sukista! :D

 Inspiraatiota raskauspukeutumiseen

Inspistä olen etsinyt Pinterestistä

Tein sinne taulun, johon kasasin minua miellyttäviä tyylejä raskaana olevilta. Eihän ne kokoonpanot samalta tietysti näytä itseni päällä, kuin niissä kuvissa, mutta kivoja ideoita sieltä saa. Vaihtelua! 

Näiden lisäksi minulla on ennestään olemassa mm. normimallistoista trikoisia maximekkoja, joita aion käyttää nyt raskaana ollessa, ja jos ne ei enää mahdukaan, niin ostan sitten pari uutta maximekkoa :) 

Ne on edullisia ja kesällä tosi helppoja. Neuletakki tai lyhyt farkkutakki ja ohut huivi viileämmällä kelillä mukaan, niin helppo asu on valmis :) 

Tässä pari kuvaa 2 kesän takaa, kun odotin Remua! 






rv 12: Rasittava hormonihirviö-puoliso täällä moimoiii!

Raskausviikko 12 alkoi tänään. Ihana olla näin pitkällä, jokainen viikko tarkoittaa lisää voimaa sikiölle.

Raskausviikon 12 alussa sikiön pituus päästä peppuun on 41-52 mm, eli kokonaisuudessaan sellainen reilu 6-7 sentin pötkylä siellä köllöttelee! ♥️

Rv 12 lapsen sukupuolielimet ovat jo kehittyneet! Jännittävää. Minusta tuntuu taas, että siellä ehkä olisikin tyttö (koska on ollut migreeneitä enemmän kuin normaalisti)

Hormonit turvottavat ja ruoansulatus hidastuu. Mulla itseasiassa on ollut viime aikoina jopa vähemmän turvonnut olo -tuntuu, että raskausmaha on yhä enemmän raskaana olevan mallinen, ja sellainen nestepöhö alkaa poistumaan.

Tällä hetkellä minulle maistuu chilitonnikala-ruisleivät, pakastan mangoa ja teen siitä ja appelsiinimehusta itselleni sorbettia ja appelsiinimehu maistuisi milloin vain!

Raskausviikko 12 - ja hormonit pistävät kiukkuamaan

Olen ollut todella rasittava vaimo viime aikoina. Minua kiukuttaa kaikki tosi helposti.

Sen lisäksi, että nyt on siis ollut päänsärkyä ja väsymystä tosi voimakkaana, kiukkuan miehelleni ihan ilman niitäkin!

Minusta tuntuu välillä, että toinen ei tee mitään oikein. Ja kun kiukustun, näytän sen kyllä sitten lapsellisesti mököttämällä ja heittämällä hanskat tiskiin. Kerron pari esimerkkiä! 

Munkkitaikina roskikseen

Mieheni oli asioillaan, joiden kestoon ei voinut itse vaikuttaa, mutta niiden ennalta-arvioitu kesto oli 1,5 tuntia. Minä päätin sitä ennen alkaa tekemään yhtäkkiä munkkitaikinaa. Leivoin taikinan ja kohotin ja leivoin munkeiksi, ja arvioin, että kun mieheni tulee, ne on valmiita paistoa varten. 

Sitten, kun miestä ei näkynytkään vielä kahdenkaan tunnin kohdalla, alkoi ärsyttää. Kolmen tunnin kohdalla mies palasi kotiin ja minä olin jo ajat sitten päättänyt, että munkit on nyt pilalla ja minä lähden nukkumaan! 

Niinpä munkit lensivät roskikseen. Ilman, että mieheni edes missään vaiheessa sai tietää, mitä olin aikonut tehdä tai että hän olisi tiennyt mikä meni pieleen!

raskausviikko 12 hormonit, mielialanvaihtelut ja raskaus

Uskomatonta käytöstä minulta. 

Kyyti myöhässä - järkyttävän paljon :D

Tulin lasten kanssa Helsingistä junalla. 

Puolustuksekseni sanon, että olin kyllä ihan rättiväsynyt ja aika kipeä ja nukkunut olemattoman vähän, mutta kun mies myöhästyi alle 10 minuuttia hakumatkallaan, olin niin ärsyttävän kiukkuinen. 

Mielestäni oli tosi röyhkeää, kun meitä ei oltu vastassa laiturilla ajoissa. Hirvittävä arviointivirhe, kun hän ei lähtenyt ajoissa ajamaan :D Siis mitä ihmettä.. ei se nyt niin iso ongelma olisi oikeasti, mutta nyt se tuntui jotenkin tosi isolta asialta! 

Eli ei, en tosiaankaan pidä noita oikeasti sellaisina asioina, joista pitäisi kiukutella tai toinen olisi tehnyt väärin minua kohtaan. Mutta nyt vaan on niin pää jotenkin kireällä, että tuntuu, kuin se pinna alkaisi siellä kiristymään ja se ei ole enää minusta kiinni, kun joku asia kasvaa elämää suuremmaksi. 

Onneks syy on kemiallinen

Hormonit aiheuttavat voimakkaita tunnevaihteluita. Niiden tarkoitus on ilmeisesti valmistella äitiä herkistymään tarpeeksi vastaanottamaan vastasyntyneen viestintää. 

Ensimmäinen kolmannes on ilmeisesti näkyvintä aikaa tässä hormonien aiheuttamassa kiukuttelussa, kun hormonien tasot kai vaihtelevat niin paljon. Itkua, kiukkua, voimakkaita ilontunteita.

raskausviikko 12 hormonit, mielialanvaihtelut ja raskaus
Freshi aamupala kuva! :D

Muistan nämä tunteet myös edellisistä raskauksista. Mies saa kaiken niskaansa. Koira ja lapset ei oikeastaan ärsytä minua yhtään enemmän kuin ennenkään :D Koira jopa entistä enemmän saa haleja ja hellittelyä!

Joten tiedoksi kaikille miehille, jotka ihmettelevät raskaana olevan puolisonsa käytöstä, että on siellä jossain hormonien alla se oma puoliso piilossa. 

En tiedä mikä tähän auttaisi parhaiten - varmaan puhuminen ja se, että sopisi jotkin keinot kun pinna palaa. Minulle itselleni silloin on helpointa poistua tilanteesta, koska en halua kiukutella ja tiedän, että se syykin on omassa päässäni. Mutta sen yli pitää vaan päästä ajan kanssa.

Mitkä keinot teillä auttaa parhaiten? 

Ps. Jos jaksat käydä vastaamassa lukijatutkimukseen, siitä olisi paljon hyötyä! :)

Seuraa hormonihirviötä myös instassa ja facessa!


Julisteilla piristystä vessan sisustukseen + Alekoodi Deseniolle

Kaupallinen yhteistyö Desenio 

Meidän kotona seiniltä löytyy pääasiassa valokuvataidetta, mutta hyvänä kakkosena tulee julisteet. Niitä löytyy varsinkin lastenhuoneista, mutta tällä kertaa uudistin erityisesti vessamme ilmettä.

Minusta on kiva tarjoa vessassa vieraileville myös silmäniloa, itsestäkin on hauska katsella vierailun aikana muiden vessoissa yksityiskohtia.

Tämä julisteseinä kiinnittää varmasti kävijän huomion, ja jos siitä tulee hymy huulille, niin sekään ei haittaa yhtään :)

Meidän vessan seinältä voit bongata seuraavat tekstitaulut: Nice Butt, Green Juice and Ice Cream ja Life Is Tough My Darling

Täytyykin hankkia vielä joku kestävä ja helppohoitoinen viherkasvi tuohon tasolle tuomaan väriä :)




Alekoodi Deseniolle!


Yhteistyön puitteissa saan tarjota teille myös alekoodin Desenion julisteisiin. 

Koodilla "miia25" saatte 25 % alennuksen julisteista 24.-26.4.

Tarjous ei koske kehyksiä, eikä "hand picked"-kokoelman julisteita.

Rv 10+4, käytiin tarkistuksessa pelkojeni vuoksi

Raskuasausviikko 11 meneillään.

Mulla on ollut viime aikoina sellaisia pelkoja, että tämä raskaus menee kesken. Varmaan juontavat tiensä sinne ajalle ennen Remun syntymää, kun kaksi raskautta päättyi näillä main.

Laitoin neuvolaan perjantaina viestiä, että voisinko käydä siellä kuuntelemassa sydänääniä, koska nt-ultraankin on vielä yli 2 viikkoa. Ettei tarvitsisi olla koko ajan ihan epävarmuudessa ja miettiä pahinta.

Onneksi meidän terveydenhoitaja oli tosi ymmärtäväinen, ja pääsin tänään käymään. Lapset tulivat tietenkin mukaan, ja kun Ruu kysyi, miksi mennään neuvolaan, kerroin hänelle että kuunnellaan vauvan ääniä ja tarkistetaan onko vauvalla hyvin.

Vauvaa kuunneltiin 25 minuuttia, mutta mitään ei kuulunut. Oma mieli tietenkin vain laski, ajattelin jo että vauva on menehtynyt jossain vaiheessa.

Ruu ja Remu leikki lattialla neuvolan leluilla ja välillä Ruu huudahti "vauvasta kuuluu hassuja ääniä!" ja minulla meinasi alkaa huuli väpättämään.



Sitten terveydenhoitaja kävi kysymässä kollegaltaan, tulisiko tämä koettamaan ja hän sanoi, että voisimme käydä ultralla vilkaisemassa. Siirryimme toiseen huoneeseen, ja koska siellä ei ollut leluja, annoin lapsien pelata puhelimellani peliä lattialla. Siinä he hienosti viihtyivätkin.

Varauduin jo pahimpiin uutisiin. Mutta sitten th käänsi näytön minua kohti ja näytti: tuolla se pikkuinen vilkuttaa! Ja niin, siellä hän liikkui ja heilutteli äitille ♥️ Varmaan ajatteli, että höpsö äiti, lopeta hössötys.

Voi että mikä tunne. Alkoi samantien itkettämään, ei sille mitään voinut. Oli niin iso helpotus, että vauva oli kunnossa. Sopersin kiitokset ja lähdimme lasten kanssa kauppaan.

Rv 11 meneillään


Nyt eletään siis raskausviikkoa 11, vauvaa ei enää sanota alkioksi vaan sikiöksi.

Nyt lapsen kasvu nopeutuu, seuraavien kolmen viikon aikana sikiön pituus kolmenkertaistuu :) Kohtu on nyt noin greipin kokoinen.

Se hillitön väsymys on hiukan helpottanut. Eilen olin innoissani siivoamassa jääkaappia, roskiskaappia ja mieheni hoputin ikkunoiden pesuun.

Uusia mielitekoja on ollut mm. Kickers- sipsit! Kerroinkin tästä Facebook-sivullani, kun luulin, ettei niitä enää valmisteta. Yhtäkkiä mieleeni tuli, miten hyvältä ne maistui silloin joskus 90 -luvulla, ja mikä onni, kun ne on tuotu viime vuosina takaisin tuotantoon :D Oli ihan mahtavan makuisia :)

Metukkaa ei tee enää yhtään mieli, mutta nyt tekee mieli ostaa jotain broilerileikkelettä leivän päälle. Harmi kun äsken kaupasta unohdin ottaa, oli aika säheltämistä noiden kahden kanssa kun molemmat halusivat omat pikku kärryt :)

Marraskuisille oma ryhmä!

Onko siellä muita marraskuisia?

Jos haluatte mukaan marraskuisten ryhmään Facebookissa, niin laittakaa mulle blogin Facebook-sivulle viestiä. Ryhmä on salainen joten raskaus ei paljastu sitä kautta muille :)

Seuraa myös instassa!







35 ja häpeän koulutustani

Voi että, kun silloin joskus 15 vuotta, tai vaikka 10 vuotta sitten olisi opinnot kiinnostaneet edes hiukan enemmän. Mutta ei.

Lukion jälkeen oli vaikea päättää, mitä haluaisi tehdä, ja töihin menon kautta tuleva helppo säännöllinen rahantulo houkutti. Pääsi matkustelemaan, shoppailemaan, raha tuntui hyvältä. Ehtii sitä opiskella myöhemminkin.

Kävin muutaman kerran kokeilemassa ammattikorkeassa, mutta keskittyminen oli ihan hemmetin vaikeaa. Ei tarpeeksi motivaatiota, yhtä aikaa paljon töitä tarjolla, josta seurasi poissaoloja. Ja juhliminen - sehän kiinnosti nuorta naista.

Jos joku jäi miettimään, mitä käväisin opiskelemassa - kuvallista viestintää sekä maisemasuunnittelua. Miten ihania aloja molemmat olisikaan :)

Hävettää vastata, jos minulta kysytään pohjakoulutustani


Ylioppilas ja päälle kolmikymppisenä kävin sähkärin linjan aikuispuolella. Miksi minulla ei ole enemmän titteleitä? 

Kun viime vuosina olen päässyt välillä lyhytkursseille oppimaan jotain uutta, se on kuin hunajaa valuisi korviini. Miten mahtavalta tuntuu oppia! Joku opettaa tuolla luokan edessä minulle uusia asioita - mieletön tunne.

Koulua pitää helposti nuorena itsestäänselvyytenä. Minäkin olen aina ollut fiksu, sillä tavalla fiksu, että minun on ollut helppo oppia asioita ja päästä kouluihin sekä edetä niissä - jos vaan kiinnostaisi yrittää.

Mutta minä halusin tehdä jotain muuta, kuin istua monta vuotta koulunpenkillä.


Siinä se älykkyys pidemmän päälle punnitaan; onko oikeasti fiksu, jos heittää mahdollisuutensa menemään? Ehkä en olekaan kovin fiksu.

On helppo sanoa, että vielä voin opiskella. Näinhän se on; aina voi myöhemminkin aloittaa. Ja mitä todennäköisemmin vielä lähden joskus tutkinnon perään.

Ei ihmistä pidä arvottaa sen mukaan, minkä verran hän on opiskellut, mutta omaa itsetuntoani se on vaivannut. Ympärilläni on kaikilla korkeampi tutkinto tai jopa useampi. Onhan ne saavutuksia, virstanpylväitä, todistuksia siitä, että on tehnyt elämässään jotain ja ehkä menestynyt.

Koulutus ei varmaan tekisi minusta mitenkään parempaa ihmistä, mutta luulen, että jos tulevaisuudessa haen töitä jostain, niin koulutuksesta olisi kovasti hyötyä. Neljääkymppiä lähestyvä kouluttautumaton nainen ei ole ehkä kuumin sana työmarkkinoilla.

Pelastukseni voi ehkä olla oman itseni työllistäminen, tai jonkinlaisen työn löytäminen jossa voin hyödyntää valokuvausta ja tätä blogikokemusta.

Muita saman asian kanssa painivia?



Meetwursti on kielletty - mitä muuta raskaana ei saakaan syödä?

Täällä on raskausviikko 10 meneillään ja eka neuvola takana. 

Mulle oli raskauden alussa vaikeaa muistaa, että mitä oikein sai syödä - tai siis se, että piti muistaa tarkkailla syömisiään. 

Tottakai muistin, ettei esim. alkoholia silloin nautita. Listasin tähän itseäni koskettavia rajoituksia, joten lista ei ole täydellinen, vaan kaikki kiellot löydät täältä Eviran sivulta. 

Haluan ehdottomasti välttää ruoka-aineita, jotka esimerkiksi voivat aiheuttaa keskenmenon jonkin bakteerin tartuntariskin vuoksi. Ja luulinkin, että tiesin kaikki mitä pitää välttää.

Niinpä vähän yllätyinkin, kun juuri viime viikolla postauksessani ja instastoryssa kerroin mun meetwurstin himosta. Pian mulle tuli viestiä, ettei meetwurstia saa syödä! 

Raskauden aikainen toksoplasma voi aiheuttaa keskenmenon, sikiön kuoleman, ennenaikaisuuden tai synnynnäisen toksoplasmoosin. Sikiövauriot ilmenevät keskushermosto-, näkö- ja kuulovarioina, pienipäisyytenä sekä älyllisenä kehitysvammaisuutena. (hus.fi)

No en tietenkään halua ottaa tuollaista riskiä! Kysyin vielä HK:lta asiasta, kun söin heidän valmistamaansa meetwurstia ja siinä lukee "kypsytetty hitaasti". Ei mulla tullut mieleenkään, että se liha on raa'aksi luokiteltavaa. 


Kysyin asiaa HK:lta


Eli kysyin näin: 

"Hei! Kysyisin teidän meetwurstista. Saako raskaana olevat syödä sitä, onko se kuumennettu? Eli kun Thl sanoo että meetwurstit jne joita ei ole kuumennettu, ei saa syödä toksoplasmaasi-riskin vuoksi? Teidän metukassa lukee "hitaasti kypsytetty "

Vastaus oli: "Kaikki HKScan Finlandin käyttämä liha HK ja Kariniemen-merkkisissä tuotteissa on suomalaista sekä hygienialaadultaan moitteetonta. 

Toxoplasma tuhoutuu lihasta kuumentamalla ja pakastettaessa. Meetvurstien prosessissa lämpötila ei nouse > 60 °C:een, mutta tuotteisiin käytetään pääasiassa pakastettua lihaa, jota voidaan pitää turvallisena toksoplasman suhteen. 

Toksoplasman esiintyminen suomalaisessa lihassa on harvinaista maatiloilla noudatettavien hyvien hygieniakäytäntöjen vuoksi. Lisäksi kaikki suomalaiset teuraseläimet käyvät teurastusvaiheessa läpi lihantarkastuksen, jonka aikana tarkastetaan eläimen terveys ja loisten esiintyminen. 

Tartuntariski suomalaisesta raaka-aineesta ja Suomessa valmistettujen meetvurstien välityksellä on näistä syistä lähes olematon."

Eli - lähes olematon riski jos valitsee suomalaista lihaa. 

Mutta sanotaanko näin, että taidan ihan vaan periaatteen vuoksi jättää noi metukat nyt syömättä. 


Tuorejuustot ja muut pehmeät juustot kokonaan kielletty



Vielä jokin vuosi sitten taisi olla niin, että pastöroidusta maidosta valmistettuja juustoja sai syödä (esim. Phildelphia tai Viola), mutta nykyään ei niitäkään lainkaan ilman kuumennusta.

Näissä on listeria-riski, eli keskenmenovaara. 

Itselleni tämä henkilökohtaisesti tarkoittaa juustokakku-tyyppisistä herkuista luopumista, mutta toki amerikkalainen juustokakku- tyyppisiä uunissa valmistettuja herkkuja voi sitten yhä syödä :) 

Kahvi raskauden aikana 

Kahvinjuonnin turvallinen määrä vuorokaudessa on rajattu nykyään 3 dl. Kofeiini kulkeutuu istukan kautta sikiöön. 

Syy: Runsaan kofeiinin saannin raskauden aikana on epäilty aiheuttavan keskenmenoriskin lisääntymistä ja ennenaikaisuutta. 

Salmiakki ja lakritsi

Ei suositella, koska sisältävät glysyrritsiiniä, jonka turvallisesta määrästä ei ole tietoa. 

Voi aiheuttaa keskenmenovaaran ja olla yhteydessä kehityshäiriöihin. 

Pinjansiemenet

Itsellä tulee näitä joskus heitettyä salaatin sekaan, mutta nyt sitten ollaan jonkin aikaa ilman. Tilalle onneksi voi laittaa vaikka cashew-pähkinöitä, jotka ovat sallittuja.


Munkit ja ranskikset pois?


Näiden Eviran suositusten lisäksi neuvolan antamassa listassa sanotaan myös esimerkiksi, ettei upporasvassa paistettuja elintarvikkeita pitäisi käyttää. 

Tämä tarkoittaa siis, ettei pitäisi syödä munkkeja tai ranskiksia. Tähän on syynä hyvänlaatuisten rasvahappojen tarve ja kova rasva heikentää elimistön sokerinsietoa. 

Itse syön kyllä pehmeitä rasvoja aika paljon, (avokado, rypsiöljy, kasvimargariinit) joten tässä asiassa en aio olla aivan ehdoton: munkki esimerkiksi kerran viikossa tai kolmessa tai ranskiksia (hesen himo) tulee varmaan olemaan raskausaikana käytössä. 

Ja kuten alussa, sanoin, tämä lista ei siis ole kaiken kattava, lähinnä kirjoitin niistä jotka itselle tällä hetkellä on rajoituksia raskauden takia. Monet kielletyt, kuten sushi, korvasieni, hauki tai maksa eivät kuulu muutenkaan ruokavaliooni. 

Tervetuloa seuraamaan myös instassa! :) 



Henkilön Miia Metso (@miiametsoblog) jakama julkaisu

Voita 100 € lahjakortti Jollyroomiin lasten ulkovaatteisiin!

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Vihdoin meillä täällä läntisessä Suomessa on saanut laittaa toppavaatteet säilöön! Välikausivaatteiden ja kuravaatteiden aika tulla kaapista ulos.

Meidän kallioisella pihallakin on nähty todistettavasti yksi lätäkkö, kun lumet on sulaneet ja lapset oli siitä tosi innoissaan. Vesisadetta meillä ei ole vielä juuri nähty, joten sadehatut on saaneet odottaa käyttöä.










Nämä Petite Cherien vaatteet ovat olleet meillä nyt kovassa käytössä. 

Vuoratut, vettäpitävät hanskat on sellaiset, mitä arvostan kovasti. Ohuet, mutta lämpimät hanskat on helpot käyttää hiekkalaatikolla, kun niiden kanssa pienempikin saa helposti otteen lapiosta.

Vaikka eilen lämpötila kävi jo +15 asteessa, niin tykkään silti, että lapsilla on hanskat kädessä. Maa on vielä kylmä. Remukin laittaa mielellään hanskat käteen!

Remun päällä tässä kuvassa haalari, ja alemmassa kaksiosainen ulkoilupuku.





Ruun suosikki näistä uutuuksista on tämä kevyttoppatakki, joka on kuulemma "nättein takki jonka olen ikinä saanut!" ♡



Arvon instassani instagram.com/miiametsoblog 100 € lahjakortin Jollyroomiin Petite Cherien vaatteisiin. Käy osallistumassa! :) 


Los Angeles loma lasten kanssa - osa 2. Disneyland Resort Anaheim

Los Angeles loma lasten kanssa ja Disneyland Resort Anaheim kokemukset ja matkakertomus tulee tässä! :) Kuten edellisessä tekstissäni kerroin, kamerani oli varastettu jo loman alussa, ja niinpä kuvitus on valitettavasti kännykkäkuvaa.




Vietimme 6 yötä lomastamme Santa Monicassa ja 6. päivän aamuna oli tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Anaheimia. Siellä meitä odottaisi Disneyland Resort ja miestäni NHL-peli :)

Aamu alkoi ihmettelemällä savun hajua.

Pohdimme miten tupakanhaju voi näin vahvasti tulla huoneeseen? Käytävässäkin haisi. Aamiaiselle kävelessämme näimme uutiset tv-ruudulta: suuret tulipalot riehuivat ympäri Los Angelesia.

Onneksemme meillä oli lähtö poispäin tulipaloista, koska Santa Monica jäi samana päivänä savupilven alle ja pian Losissa julistettiinkin hätätila.

Hilton Anaheim

Anaheimiin ei ollut pitkä ajomatka. Olimme varanneet huoneen Hiltonista. Se olikin ihan huippu, minä tykkään uusista, isoista ja hienoista hotelleista joissa on kaikkea saatavilla :)

Monta erilaista ravintolaa, pari hyvää putiikkia, erittäin monipuolinen buffet-aamiainen, uima-allas ja ennenkaikkea loistava sijainti.

Hotelliltamme oli kävelymatka Disneylle.

Oikeastaan Disneyland oli käytännössä tien toisella puolella, mutta koska sisäänkäynti ei ollut suoraan siinä, kävelyyn meni lasten kanssa ehkä vartti.

Ekana päivänä aioimme vain katsella ympärillemme. Anaheim jäi meille vähän vieraaksi, koska olimme monien muiden tavoin tulleet sinne Disneyn takia ja käytimme kaksi kokonaista päivää siihen.

Hotellin lähellä oli kyllä jokin suurehko, melko uusi kauppakeskus (Anaheim Garden Walk) mutta se oli totaalisen kuollut paikka.

Paremmat kauppakeskukset olivat muutaman mailin päässä.

Meillä ei oikeastaan ollut shoppailutarpeita, joten kaupoissa kiertely oli lähinnä katselua.
Seuraavana aamuna lähdimme heti erinomaisen aamiaisbuffan jälkeen Disneylle.

Disneyland Resort

Disneyland Resort Anaheimissa on jaettu kahteen valtavaan huvipuistoon; Disneyland Adventure Park ja Disneyland Park.

Onneksi olimme jo kotona päättäneet, että vietämme päivän molemmissa. Jos olisimme jättäneet toisen käymättä, olisi harmi, ainakin nyt kun tietää miten erilaiset nuo kaksi puistoa ovat, ja molemmat huikeita.

Olin lähtiessä sitä mieltä, että jos tuonne asti lähdetään lasten kanssa, niin sitten käydään molemmat paikat läpi. Joten suosittelen, että jos vaan pystyy niin varaa 2 päivää ja ottaa 2 puistoon liputkin :)

Disneyland California Adventure Park

Tämä puisto valittiin ensin. Ei mitään varsinaista syytä, puistot ovat vierekkäin ja mennessä vaan kävellään jommastakummasta portista sisään.

Täällä puistossa tähtihetki Ruulle oli Elsan ja Annan tapaaminen. Sinne joutui odottamaan melko kauan (ehkä tunnin), mutta odotustila oli tehty mielenkiintoiseksi, kun siellä pyöri näyttävästi pätkiä Disney-elokuvista.

Ruu ja Jussi olivat huimapäitä ja kiersivät kaikki mahdolliset vempaimet ja vimputtimet, mihin Ruu pääsi. Ja niitä oli paljon, vaikka Ruu oli alle 100 cm!



Minä olen korkeanpaikankammoinen ja kuolemanpelkoinen, ja voin pahoin jo ihan pienissäkin laitteissa. Kokeilin nimittäin erästä pienten lasten ajelulaitetta ja se oli ihan kamalaa! Joten suosiolla jäin aina maan tasalle Remun kanssa.

Noiden korkealle ja kovaa menevien lisäksi puistosta löytyi runsaasti ajeluita, joihin koko perhe pääsi mukaan. Silloin tietysti minä ja Remukin hypättiin matkaan.



Verrattuna Orlandon Magic Kingdomiin täällä oli paljon enemmän sellaisia koko perheen ajeluvaunuja, jotka sukelsivat sisään johonkin rakennelmaan ja vastaan tuli milloin mikäkin tarina, vaikkapa Arielin tarina tai Nemon tarina tms äänillä ja liikkuvilla hahmoilla tehostettuna.

Lapset rakasti näitä ajeluita!

Disneyland kokemuksia, Anaheim Resort

Disneyland Park

Tämä puoli käytiin seuraavana päivänä läpi.

Jos edellinen puisto esitteli Frozen -hahmoja ja paraateissa tanssi prinsessoja, niin Disneyland Park taas keskittyi Mikkiin, Minniin, Akuun jne.

Ruun päivä aloitettiin viemällä hänet heti ensimmäisenä Minnin talolle. Kun menimme heti porttien auettua, ja aloitimme tuolta puiston perältä, niin jonotusaika Minnin luokse oli ehkä 10 minuuttia ja Ruu oli NIIN onnellinen!

Disneyland kokemuksia Anaheim



Minni on siis vuoden ajan ollut hänelle ihan ykkönen, yölelu ja hahmoista lemppari. Kun Minnin tapaaminen oli hoidettu, lähdettiin kiertelemään laitteita :)

Minä päästin Remun juoksemaan esimerkiksi Tikun ja Takun talolle ja Akun laivaan, sillä välin kun Ruu kävi isänsä kanssa hurjissa laitteissa :)

Todella hauska ja erilainen puisto, kuin tuo edellinen. Suosittelen molempia, mutta jos tämän ikäisen kanssa valitsee vain toisen, niin mielestäni tämä Disneyland Park on ehkä kahdesta se kivempi pienemmälle lapselle.

Molemmissa riittää kyllä tekemistä aamusta iltaan. Ruu ei vielä pituutensa puolesta päässyt kaikkiin laitteisiin tietenkään, mutta ei silti tullut sellainen olo, että kaikki olisi ehditty nähdä.

Mitä Disneyland liput maksavat?


Nämä puistot maksavat noin 80 euroa per päivä, hinta hieman vaihtelee mutta tuota luokkaa. Alle 3 vuotiaista ei tarvitse maksaa.

Hintavaa huvia se on, mutta mielestäni paikat ovat ihan mahtavia ja jos on yhtään lapsenmielinen, niin onhan nuo sellaisia kerran elämässä- paikkoja. En jättäisi väliin jos matkaa paikkaan, jossa Disneyn puisto on.

Meidän molemmat lapset veteli päiväunia kesken päivän, mukana meillä oli kantoreppu ja rattaat, ja niissä vaihdeltiin tarpeen tullen kun jompaa kumpaa alkoi nukuttamaan.

Puistot on ihan tosi turvallisen oloisia, porukkaa on ihan mahdottomasti mutta kun kaikki siellä tuntuvat keskittyvän vaan lastensa viihdyttämiseen, niin ei siellä tule lainkaan sellainen olo, että väenpaljoudessa pitäisi olla tarkkana tavaroidensa kanssa.

Me ei osteltu paljon mitään Disney - krääsää, jätskiä ja ruuat kyllä. Joten ei paljon enemmän kuin tuo lippujen hinta käytetty puistoissa rahaa.




Alkuraskauden oireet - tänään rv 8+6


Rv 9 lopuillaan ja jos ei tietäisi, niin moni tuttu kyllä arvaisi jo minut nähdessään, että olen raskaana.

Tai sitten herkutellut entistä enemmän. Turvotus, ja monet muut raskausoireet on tulleet jo hyvin selkeästi täällä esille.

Raskausoireet alkuraskaudessa

Ensimmäisenä minulla taisi tulla tuo turvotus. Masu ei mikään timmi ole ollut moneen vuoteen, mutta kyllä tämä on jotain ihan erilaista. Sellainen selkeä nestepöhö on pesiytynyt, ja jo aamulla saattaa nilkkoja ja käsiäkin turvottaa.

Omat housut ei mene enää kiinni, jos niissä ei ole joustoa vyötäröllä. Tai menee mutta tuntuu hirveältä päällä, joten esimerkiksi ulkoilen lähinnä mieheni housuissa.

Toivon, että tää turvotusmasu poistuisi vielä kunhan alkaa se oikea raskausmasu tulemaan! Nythän vauva on vielä niin pieni, ja kohtu myös, että ei tämä masun kasvu suoraan vauvan ansiota ole. Hormonit kai sen tekee.

Väsymys ja mikään ei kiinnosta

Voisin vaan maata kaikki päivät. Tätä on kans kestänyt jo jonkin aikaa, viikkoja. En ole todellakaan normaalisti mikään sohvallamakoilija, vaan tykkään touhuta koko ajan jotain. Mutta nyt ei oikein mikään kiinnosta.

Nämä on onneksi minulle tuttuja jo edellisistä. Tosi kova väsymys on ollut molemmissa raskauksissa aiemmin ja Remua kun odotin, sama kiinnostuksen puute vaivasi. Todella häiritsevää, siinä tulee jopa vähän epäillyksi onko masentunut tai jotain, kun ei viitsisi tikkua laittaa ristiin!

Yleensä olen kotosalla sellainen tehokas toimija, jos aloitan jonkin projektin, teen sen myös samantien loppuun jos vaan mahdollista. Nyt yhden laatikoston siivoaminen tuntuu ylivoimaiselta.

alkuraskauden oireet, rv 9

Lempiherkut ei maistu

Tämä on jännä! Ne herkut, jotka on normaalisti mun mieliherkkujani, eli jäätelöt ja suklaa, ei olekaan sitä enää. Suklaata menee tosi vähän. Ja jos muistatte, imetysaikana söin sitä monta levyä viikossa. Ja aina muutenkin olen ollut suklaalle perso.

Uudet herkut on tottakai tullut tilalle, tietysti.

Nyt minun tekee mieli roskaruokaa, lähinnä hampurilaisia! Ja lempivälipala olisi vaalea leipä tai sämpylä, jonka päällä olisi meetwurstia ja juustoa. En normaalisti juurikaan syö leikkeleitä.

Appelsiinimehu himottaa! Ja leivonnaiset, pullat, kakut.

Keitetty kananmuna on tullut jostain puskista. En ole tehnyt keitettyjä munia itselleni varmaan kuin kerran viidessä vuodessa, mutta nyt olen syönyt niitä monena päivänä.

Näppylät

Naama kukkii. Leuan ympärys ja nenän alusta on ollut finneissä jo viikkoja. Tosi ärsyttävää! Sellaisia kunnon paiseita pukkaa vähän väliä.

alkuraskauden oireet, rv 9

Paha olo ja ällötykset, huimaus

Tein viime lauantaina meille lounaaksi intialaista kanaa. Tosi voimakkaan mausteista. Söin sitä yhden annoksen, ja sen jälkeen sen haju alkoi ällöttämään, suorastaan kuvottamaan. Hyi että kun ajattelenkin sitä hajua :D

Nukun kuin tukki

Jotain hyvääkin; eli koska minua väsyttää niin hirvittävästi, nukahdan joka ilta tosi helposti ja nukun hyvin. Menen useimmiten nukkumaan samaan aikaan, kuin lapsetkin eli ennen klo 21! Iltapala jää helposti syömättä, koska en vaan jaksa valvoa.

Ennen siis minun saattoi olla vähän vaikeaa nukahtaa illalla, vaikka olisin mennyt 22-23 sänkyyn.

Mutta, mitäs luulette? Onko viittauksia siihen, kumpi sieltä olisi tulossa?

Minä veikkaan poikaa! :) 


Ruuta odottaessa minulla alkoi kova migreeni keskiraskaudessa, joka oli melkein päivittäistä. Olisko se voinut johtua tytön odottamisesta? Toivottavasti nyt ei tule migreeniä, onpa tyttö tai poika.

Muutenkin oireet on jotenkin samanlaisia kuin Remun aikana. Tai sitten olen vaan unohtanut mitä oireita oli esikoisesta eli Ruusta.

Liitythän seuraamaan blogia Facebookissa!



Sisarusten väliset tappelut ja rakkaus - välillä itken onnesta ja välillä raivosta

Tänään vietetään kansainvälistä sisarusten päivää.

Meiltä löytyy tyttö 4 vuotta, ja poika 1 v 7 kk. Voin kertoa, että nämä kaksi tekee äitinsä päivistä aikamoista tunteiden vuoristorataa, hyvässä ja pahassa tietenkin :)

Esikoistyttöni oli 2 v 7 kk, kun meille syntyi poika. Ruu hoivasi vauvaa heti alusta asti, on ollut hellä ja rakastava isosisko. Todella harvassa on ollut näiden puolentoista vuoden aikana ne kerrat, että olisin joutunut jotenkin Ruun kanssa keskustelemaan hänen ikävästä käytöksestään pikkuveljeä kohtaan.

Eniten olen joutunut puuttumaan tilanteisiin, joissa Ruu roikkuu jollain tapaa veljessään niin, että lopulta Remu kaatuu.

Eli Ruu ei osoita väkivaltaista käytöstä Remua kohtaan, mikä on tosi iso onni.

Kunnes viime-aikoina


Remu taas.. hän on siinä iässä, että haluaisi ihan kaiken, mikä on isosiskon kädessä, ja vetää jäätävät kilarit, kun ei saa haluamaansa. Hän kiljuu, repii hiuksista, potkii ja lyö. Ja minä koetan juosta väliin valtakunnansovittelijaksi.

Näitä tappeluita on pitkin päivää. Ensin he leikkivät sulassa sovussa, mutta sitten kun Remulla menee hermo (ehkä jo väsyttää, alkaa nälättää tai haluaa jonkin tavaran) hän aloittaa isosiskon terrorisoinnin. 

Osaa Ruukin; hän saattaa ottaa jotain Remun kädestä, eikä anna Remun leikkiä omilla leluillaan, vaikka ne olisi vapaana. Nytkin tuolla kuuluu Remun karjunta, kun Ruu on vienyt jotain hänen kädestään - onneksi lasten iskä saa olla nyt hetken ihan vaan kolmestaan heidän kanssaan :D

Sisarusten väliset riidat

Välillä tekis mieli repiä itse omia hiuksia päästäni, kun hermo menee niin kireälle, kun on tappelua tappelun perään.

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...


Onneksi suuri osa päivästä menee myös heidän keskinäistä leikkiään ihaillen.

On jotain niin hienoa katsella, kun Ruu kutsuu pikkuveljeään "Pikkuveikka, pikkuveikka, tule syliin niin isosisko lukee sinulle kirjaa!" "Ooi Remu kulta, pieni Remu kun se on niin sööppi, ihana Remu" 

Nyt, kun meille odotetaan kolmatta, Ruu muistaa vähän väliä puhua kolmannesta ja siitä miten tilanteet menisi, jos siinä olisikin kahden sijaan kolme lasta! :) Innolla ja kauhulla odotan :D


Mites muiden kullannuput, saako ne raivon partaalle riitoineen? 



Oman hiusvärin takaisin kasvattaminen (2 vuotta takana)

Oman hiusvärin kasvattaminen takaisin voi olla aika hidas prosessi, ainakin minusta on tuntunut siltä. Tässä jutussa kaikki vaiheet ja takapakit, mitä olen käynyt nyt läpi :)

Kaksi ja puoli vuotta sitten talvella päätin, että tummaksi värjääminen saa riittää. Olin leikkauttanut lokakuussa -15 hiukset aiemmin täyspitkästä polkkamittaan, ja aloin kasvattamaan pitkää takaisin. Samalla päätin kasvattaa oman hiusvärini takaisin.

Projekti alkoi raidoituksella. 

Lähtökohta ennen raidoitusta oli muutamien kuukausien juurikasvu, ja värjätyssä osuudessa oli tummaa ruskeaa niin paljon päällekkäin, että se oli oikeastaan lähellä mustaa. 

Ohuella raidoituksella haettiin liukuvaa siirtymää oman juurikasvun ja värjätyn osion välille. Omaan juurikasvuun ei siis koskettu enää lainkaan. 

Tämä eka raidoitus tapahtui siis noin 2 vuotta sitten, kesäkuussa 16. Siitä annoin hiuksien olla ihan rauhassa ainakin puoli vuotta, hopeashampoota silloin tällöin käytin, ettei meidän kalkkipitoinen vesi kellastuttaisi hiusta niin paljon. 

oma hiusväri takaisin kasvattaminen

Koko vuoden aikana kävin kerran lisäämässä raidoitusta, että juurikasvun ja raidoitetun osion ero ei olisi niin selkeä ja jyrkkä. 

Kesällä 2017 sain päähäni sipaista hiuksiini jotain turkoosia suoraväriä, yhteen pieneen paikkaan:




No, se tarttui niin lujasti kiinni, että vielä kuukausienkin kuluttua hiukset vihersivät tuosta kohti. Päätin käydä kampaajalla poistattamassa vihreän. 

Se oli niin tiukassa, että kovasta värinpoistosta huolimatta ihan hiukan vihreää jäi jäljelle, ja hius tietysti vaalentui jonkin verran.

Tämä värinpoisto tapahtui viime marraskuussa 2017. Tyveen ei koskettu, vaalennus tapahtui tuohon latvaan missä se turkoosi oli (suunnilleen korvien alapuolella)

Sen jälkeen hius kellersi aika voimakkaasti.


Poistaakseni keltaisuutta ja liikaa vaaleutta, ostin latvoihin kaupasta jonkin sävyttävän hoitoaineen, muistaakseni sävy oli "Kylmä ruskea" tai "kylmä mokka" tms ja käytin sitä kahdessa pesussa.

Se toi tuon vaalean latvan vähän lähemmäksi omaa väriäni, joka siis näkyy hiusten tyvessä edelleen.

Kannattiko aloittaa oman hiusvärin takaisin kasvattaminen?

Minun mielestäni ehdottomasti on kannattanut.

Jos en olisi sitä turkoosia mennyt lykkäämään, olisin varmaan selvinnyt pari vuotta sillä kahdella raidoituksella, ja oma väri olisi jo tosi pitkällä.

On hirmuinen ero entiseen, että enää ei tarvitse tuijotella juurikasvua ja miettiä värjäämistä - värjäänko itse vai meniskö kampaajalle heittämään 100-150 euroa hiuksiin.

Tykkään omasta hiusväristäni, ja se käy hyvin tämänhetkiseen elämääni, kun tykkään muutenkin olla luonnollisessa lookissa.

Tässä vielä loppuun siis tämänhetkinen tilanne.

oma hiusväri takaisin kasvattaminen

oma hiusväri takaisin kasvattaminen

Video: Kerrottiin vauvasta tulevalle isosiskolle

Kerrottiin meidän 4 - vuotiaalle vauvasta heti kun oltiin tultu ultrasta.

Hän on odottanut vauva-uutisia jo todella kauan.. Hän on kysellyt äitin masusta ja sanonut, että se on kasvanut, ja siellä on vauva. Hän on keksinyt vauvalle nimen ja puhunut mummoille ja kavereilleen, että meille pitää tulla vielä vauvoja :')



Niinpä oli tosi mukavaa päästä kertomaan asiasta tytölle. Tässä hänen reaktionsa :)


Ruulla on siis oma mielipiteensä vauvan sukupuolesta :D Videoon saa tekstityksen päälle, jos haluaa. En osannut laittaa sitä automaattiseksi!

Ihanaa viikonloppua sinne kaikille, ja kiitos vielä kun olette onnitelleet!

Onni ja jarrusukat ovat tarpeen :)

Syke 159 ♡

Vähän meinaa tippa tulla silmään, jo pelkästään tuosta otsikon kirjoittamisesta.

Me käytiin eilen yksityisellä varhaisultrassa, ja se löytyi, mitä on kovasti odotettu. Pieni, voimakas ja kiivas syke. 

Ihan pikkuisen katkarapua muistuttava alkio oli saanut jo käsien ja jalkojen alut paikoilleen. Hän hengasi siellä kuuden viikon ikäisen kokoisena, eli eilen hän vastasi tarkalleen mittoja rv 8+0.

Miten iso helpotus olikaan, kun lääkäri kertoi heti sydämen sykkeen löytyvän

Sitä minä halusinkin kuulla. 

Syke oli vahva, ja pikkuinen täydellisesti sellainen, mitä näillä viikoilla pitäisikin olla. 

Nyt uskallan jo soittaa neuvolaan, ja varailla aikaa ensimmäiselle neuvolakäynnille. 

Olen edelleen tosi varpaillani raskauden kanssa, mutta tottakai haluan elää toiveikkaana, enkä pelokkaana. Raskausoireissa on jo tarpeeksi kestämistä, koetan pitää mielen positiivisena :) 

Jos kaikki vaan menee hyvin, meidän kolmannen lapsen laskettu aika on 15.11. 

rv 9, rv 8+0 alkuraskaus

Muita marraskuisia siellä? :) 

Tervetuloa seuraamaan BloglovininFacebookin ja Instagramin kautta ♡


4- vuotiaan harrastukset

4- vuotiaan harrastukset.

Meidän 4 - vuotias Ruu on yhä kotihoidossa, eli pikkuveljensä kanssa kotona pääasiassa päivät.

Me on kuitenkin keksitty ja kehitelty hänen viikkoihinsa kaiken näköistä tekemistä, joissa hän pääsee tapaamaan ikäisiään, olemaan vieraan ihmisen ohjattavana ja pääsee oppimaan uusia asioita.

Kerhotoiminta

Ruu käy kunnan avoimen varhaiskasvatuksen 4-vuotiaiden kerhossa keskiviikkoisin ja perjantaisin 9-12.

Hän siirtyi juuri 4-vuotiaiden ryhmään, tätä ennen hän oli kerran viikossa tuolla kunnan kerhossa ja toisen kerran seurakunnan kerhossa.

Nyt seurakunnan kerho jää pois, koska se menee päällekkäin tuon kunnan kerhon kanssa.

4- vuotiaan harrastukset

Ruu on käynyt vauvasta asti erilaisissa harrastuksissa, välillä menestyksellä, välillä ei :)

Vauvauinti esimerkiksi oli sellainen, josta hän ei tykännyt. Muskarissa hän kävi 1-vuotiaana jonkin aikaa, mutta sitten päikkärirytmi siirtyi niin, että hän nukkui aina juuri muskarin aikaan.

Sen jälkeen on käyty taaperotansseissa ja kaiken näköisissa paikallisten liikuntaseurojen jumpissa.

Tänä talvena 4 - vuotta täyttänyt Ruu kokeili harrastaa luistelua, jossa kävi isänsä kanssa lauantai-aamuisin.

Mutta hän ei oikein lämmennyt sille. En tiedä mistä se johtui, ehkä hän vaan pelkää vielä liikaa tai jotain. Se jätettiin lopulta kesken muutaman kuukauden jälkeen, kun ei hän halunnut enää sinne mennä. Ehkä luistelu sujuu ensi talvena paremmin! :)

Maanantai- iltaisin Ruu on käynyt jumpassa, joka kestää 40 minuuttia. Siellä mennään leikin ja musiikin siivittämänä, ja Ruu tykkää ohjaajasta sekä jumpasta tosi paljon.

Nyt uusin juttu on tanssiharrastus, jonka Ruu aloitti alkuvuodesta. Se on paikallisen tanssiseuran tunti 4-5 vuotiaille kerran viikossa, ja siihen Ruu on aivan ihastunut. Siellä hän käy torstai-iltaisin.

4- vuotiaan harrastukset

Mitä kesäksi?

Kesäksi olen katsellut hänelle jotain uutta, kun nuo tanssit ja jumpat jäävät tietysti kesän ajaksi pois. Tämän ikäinen kaipaa jo kavereita ja seuraa, ja mielelläni kuljetan häntä harrastuksissa :)

Uimakoulu voisi olla kivaa, tai joku muu vesileikkeihin liittyvä.

Myös jokin eläimiin tai kädentaitoihin liittyvä kiinnostaa, monipuolisuus on tietysti hyvä niin kehittyy taidot :)

Mitä teidän 4-vuotiaat, varsinkin kotihoidossa olevat harrastavat tai kerhoilevat? :) 

Tulethan seuraamaan Facebookissa tai instassa, niissä molemmissa oma sisältönsä, jota ei ole täällä blogissa!

Lyhyt viikonloppu kahdestaan Lontoossa

Vietimme muutama viikko sitten mieheni kanssa viikonlopun Lontoossa.

Se teki niiiiin hyvää.
Emme ole olleet yli 1,5 vuoteen kahdestaan kertaakaan vuorokautta, joten oli tosi kiva olla välillä ilman lapsia.

Lontooseen päädyimme, koska ostin lennot viime syksynä miehelleni isänpäivä-lahjaksi. Lennot oli edullista ostaa noin paljon etukäteen, olikohan noin 200 euroa yhteensä molempien lennot.

Lapsille tuli läheinen hoitaja jo perjantai-iltana valmiiksi, koska meillä oli lähtö Helsinkiin lentokentälle varhain aamuyöllä. Unet jäivät lyhyeksi, kun lähdimme kolmen jälkeen ajelemaan kohti Helsinkiä, mutta olin odottanut tätä niin kauan, että ei haitannut yhtään :D

Meikkasin vasta lentokentällä, kun siellä oli hetkinen aikaa. Kotona emme halunneet kolistella, joten kun kello soi, menimme vaatteiden vaihdon jälkeen suoraan autoon.

Emme ottaneet mukaan kuin päällämme olevat vaatteet ja yhden repun verran vaihtovaatteita ja hygieniatuotteita. En ottanut edes kameraa.

Oli niin ihanaa vaihtelua normaaliin matkustamiseen; lasten kanssa täytyy aina olla tsiljoona vaihtovaatetta ja vaippoja ja eväitä ja rattaat ja mitä milloinkin.

En ottanut itselleni edes käsilaukkua mukaan, koska aioin ostaa sellaisen matkalta :) 

Kevyin mielin istuimme aamupalalla kentän kahvilassa. Kaikki oli tuhat kertaa iisimpää ilman lapsia.
Toki mielessä pyöri vähän väliä, että jokohan siellä kotona on noustu ja millä mielin, kun isi ja äiti on poissa.
Lento meni tietysti tosi kivasti. Koneemme nousi 7 aikoihin ja olimme ennen klo 9 paikallista aikaa Lontoossa.

Lontoossa

Aamuinen Lontoo oli rauhallinen ja keväinen.

Puistoissa oli jo varhaisimmat kukat nousseet maasta. Turistirysät, kuten Buckinhamin palatsi, olivat jo heti aamusta täynnä ihmisiä.

Me emme kumpikaan sinänsä välitä kiertää noita katsomassa, mutta tämä oli kävelymatkamme varrella ja siksi tuli nähtyä :)



Paikalla ei sinänsä olisi ollut edes väliä. Kivointa oli olla kahden jossain uudessa paikassa.

 
Henkilön Miia Metso (@miiametsoblog) jakama julkaisu

Olo oli nauravainen ja vähä hupsu, kaikki nauratti niinkuin pienessä hiprakassa. Varmaan kolmelta nousemisella oli osansa asian kanssa :) Kiersimme katuja ja toreja ja maistelimme herkkuja pikku puodeista.

Kun pääsimme hotellille, saimme huoneen varhain ja otimme pienet päikkärit.

Hotellimme oli ihan kaiken ytimessä, 5 tähden luksushotelli Sofitel London St James. Aivan täydellinen sijainti ja vähän liiankin pokkuroiva palvelu :)

Esimerkiksi meidät talutettiin huoneeseen kädestä pitäen ja näytettiin, mistä valot menee päälle. Hieman vaivaannuttavaa :D

Mitä teimme Lontoossa?

Me olimme Lontoossa siis vain yhden yön.

Saavuimme lauantaina aamulla 9 aikoihin ja lento Suomeen lähti sunnuntaina 18 aikoihin. Mutta se oli ihan tarpeeksi.

Me kävelimme ympäriinsä, katselimme paikkoja, ihmettelimme överiluksustavarataloja ja niiden huikeita ylilyöntejä kaikessa rikkaudessa. Askeleita kertyi yli 20 000 päivässä kun vaelsimme keskustan katuja.


Söimme pitkän kaavan mukaan, hyvin ja rauhassa kaikkea maistellen. Nukuimme 12 tunnin yöunet (tai mieheni nukkui, minä en osannut ihan niin kauan nukkua :))

Illallispaikkamme meksikolainen ravintola Peyote oli ihan huippu. Suosittelemme! Hauska ja persoonallinen, henkilökunta oli loistava ja ruoka oli tosi hyvää.
Ostin jostain putiikista mukaan otettavat kasvonaamiot ja illalla hotellilla makoilin sängyssä maskit naamalla.
Toki laitoimme lapsillekin viestiä ja kyselimme kuulumisia.

Lapsia ei ehtinyt tulla ikävä

Aika tylyltä ehkä kuulostaa, mutta minulla ei tullut ikävä lapsia. Olimme poissa koko viikonlopun, mutta olin odottanut tätä varaamisesta asti eli melkein puoli vuotta. Oli niin kiva keskittyä vain puolisooni ja tottakai oli kiva ostella lapsille kaikkea pientä tuliaiseksi.

Itselleni ostin sen käsilaukun, mitä olin vähän suunnitellutkin :) Söpö vaaleanpunainen Ted Baker oli hieman edullisempi kuin mitä sen saisi netistä, joten siksi päätin ostaa sen reissusta. Ja onhan se kiva matkamuisto :)
Lontoo matkakokemuksia

Seuraava kahdenkeskinen reissu on jo mielessä, mutta tällä kertaa varmaankin ihan kotimaassa pysytään.
Toi reissu teki niin hyvää - molemmille meille sekä yhdessä että erikseen. Ja vaikka siitä on jo kohta kuukauden päivät, niin edelleen siitä saa virtaa, kun mietin miten kivaa meillä oli ihan kahdestaa, toistemme seurassa.