Oletko sinäkin kyllästynyt tissitoppeihin? Mutta tykkäät hihattomista topeista

Hihattomat topit on mun yksi arjen luottovaatteita. Käytän niitä paljon alustoppina, eli päälle jokin toinen paita, tai sitten kotona hengaillessa ihan sellaisenaan (nytkin) tai esim villatakin alle.

Yksi tosi huono puoli naisten hihattomissa topeissa on: niissä on melkein poikkeuksetta matala kaula-aukko. Rintavako näkyy, ja minä ainakaan en tykkää siitä.

Jotenkin tosi ällöä, että naisten vaatteissa aina paljastetaan rintakehää.

Miksi miesten hihattomissa on korkeampi kaula-aukko, mutta naisille aina tarjotaan paljastavampaa? 

Eli tähän malliin olen kyllästynyt:


Neuletakkien kanssa toppi olisi kiva yhdistelmä, mutta tämä rintavako häiritsee joka kerta. Eikä huivi välttämättä tunnu kivalta, kun kannat pientä lasta. Muutenhan huivi olisi helppo ratkaisu.

No, itse en ole löytänyt hyviä, korkean kaula-aukon toppeja hihattomina. Niinpä ratkaisuni on yksinkertainen ja halpa:


Ta-daa!

Paljon kivempi, tyylikkäämpi, ei paljastele mitään. Toimii neuleiden parina hyvin.

Eli käänsin topin toisinpäin. 

Kannattaa kokeilla. Kaikki mallit ei välttämättä toimi, jos toi kaula-aukon reuna nousee liian korkealle, joistain se voi olla ahdistavaa. Mutta ainakin minulla olevat topit toimii erinomaisesti näin.

Ps. Eiks ole nätit tummat silmänaluset? Neljä viikkoa jo flunssassa! Ei, en jaksa alkaa peittelemään niitä, enkä mun finnejä. Kai niitä joskus on melkein jokaisella naisella :)


Tuuthan mukaan myös instaan?


Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Eilen illalla mä mietin, että huomenna en vedä suklaata 😊👌🏻 . Sit nyt, klo 9:55 tilanne on tämä. 🍫☕ . Oon taas herännyt pitkin yötä vauvan yskään ja noussut 6 ylös, raahannut 3 lasta ympäri Lietoa, että saan 2 niistä eri kerhoihin. . Toiseen kerhoon vietiin myös metrin mittainen helikopteri ja lelu-ukko nimeltään 'Parta-Remu', mutta vain kuullakseni, ettei siellä olekaan tänään lelupäivä vaikka tiedotteessa luki niin😊 Se tiedote olikin srk toisen kerhon tiedote 🤔 . Jätin helikopterin sinne, ihan vaan koska en todella ala raahaamaan sitä takaisin 🤔 . Nyt mä tässä mietin, että miksi mulla on yhä raskaus-malliston paita käytössä vaikka vauvani on jo 10 kk? 😁 . Pari tuntia Tildan kanssa lattialla köllötellään ja sit hakemaan kerholaiset takas 🧡 . Hyvää päivää kaikille ja erityiset tsempit jokaiselle joka on siel valvonut yöllä lasten takia 😘 . . . #vainäitijutut #kahviakiitos #kolmenlapsenäiti #hyväähuomenta
Henkilön Miia (@miiametsoblog) jakama julkaisu

3D kuvaa talosuunnitelmista (ja raksan etenemisestä päivitystä!)

Katselin meidän talon suunnitelmia 3D- ohjelmalla ja otin muutamia ruutukaappauksia.

Nämä ei tietenkään mitään kerro sinänsä sisustuksesta, mutta ehkä vähän sisätiloja voi tällä hahmottaa! :) Näissä ei ole mitään kalusteita tms sen mukaan, mitä meille tulee. Seinät on oikeissa paikoissaan, sekä ovet ja ikkunat.

Eli eka kuva on ulkoa. Talosta ei tule ruskea niin kuin kuvissa, vaan näillä näkymin vanhan hirren värinen harmaa - käsittelemme pinnan rautasulfaatilla.


Meidän talon on suunnitellut arkkitehti Pirjo Viitasalo. Talosta tulee Honkatalot - hirsitalo.

Huomenna alkaa tontilla paalutus.

Olen aiemmin kertonut, että raksalla ei tapahdu oikein mitään - monta viikkoa meni niin, ettei mikään edennyt. Kun selvisi, että tontilla pitää räjäyttää, niin kului monta viikkoa siinä kun etsittiin räjäyttäjä, piti etsiä joku joka tutkii talot ympäristöstä, saa sovittua naapureiden kanssa ajat... Nyt on räjäytykset hoidettu, tontille on tullut soraa ja talo merkattu.

Tänään kävin ottamassa videota tontilla, siitä näkyy storyssani instassa.

Tämä kuva etuovelta pääsisäänkäynnistä.



Tässä yläpuolella olevassa kuvassa näkymä etuovelta. Eli ekana on eteinen, josta näkymä keittiöön ja oikealla näkyy vessa/suihkun ovi. Ihan oikealle jää koko seinän kaapisto.

Sitten keittiöön.

Kuvissa keittiö eri suunnista.






Keittiö on korkeampaa huonetilaa, samoin kuin sen yhteydessä oleva olohuone.

Olohuoneesta on lasiset pariovet kodinhoitotilaan ja käytävään, joka vie makuuhuoneisiin ja kylpyhuoneeseen.


Kodinhoitohuoneeseen tulee korkeat kaapistot molemmille sivuille, ja keskelle kapea saareke.

Saarekkeen päälle tulee joku  i h a n a  riippuvalaisin.



Makuuhuoneista eikä kylpyhuoneista ei tässä nyt kuvia, koska ei ne sinänsä näytä miltään, noin kymmenen neliön kopperoita :D

Pihasauna näyttää tältä:



Mutta tällaista tällä kertaa.

Nyt meillä on raksalla ongelmia vaihteeksi korkojen kanssa. Talon lattiataso ja autotallin taso on ongelmallinen ja näitä pitää tarkistaa.

Mutta, huomenna on paalutus. Toivottavasti asiat selviää.

Tervetuloa seuraamaan myös instan puolelle! :)


Tatuointikuume!

Otin ensimmäisen ja tähän asti ainoan tatuointini joskus ehkä 12 vuotta sitten. Voi siitä olla kauemminkin! Niskassani on tähti, ei mitään sen spesiaalimpaa.

Se oli vähän extempore päätös, mutta sen jälkeen olenkin koko ajan miettinyt uuden ottoa. Joten tämä ei enää olisi extempore :D

Mutta en tietenkään tiedä, mitä haluaisin. 

Käteen sen tulen aikanaan ottamaan, mutta millainen siitä tulisi, se on vaikeinta. Ajattelin sellaistaa hiha-tyyppistä, joka peittäisi käsivarren yläosan olkapäästä alkaen.

Ei kuitenkaan varmaan ihan ranteeseen asti, kyynärpäähän ehkä?



Imetyksen aikana ei kai tatuointeja suositella, joten se saa edelleenkin odottaa. Kunhan Tilda on isompi ja imetys jää taakse, niin varaan ajan :)

Olen miettinyt erilaisten tekstien laittamista, mutta ehkä kuitenkin kuvat ovat ajattomampia.

Se voisi jotenkin liittyä lapsiin, ja ehkä tuon vanhan tähden niskasta voisi liittää siihen, eli tähdestä alaspäin lähtisi kasvamaan kuvio.

Olis kiva nähdä teidän tatuoinneista kuvia, laita kommenttikenttään faceen oman tatskasi kuva! :) 

Oon muuten viihtynyt tosi hyvin harmaapäänä! Vaikka toi vaaleanpunainenkin oli kiva, niin tää tuntuu vielä enemmän omalta - varmaan kun oon jo niin mummeli :D


Vegaaniset spinnyt, kuorrutetut kanelipullat! (munaton, maidoton)

Olemme olleet tämän viikon mökkilomalla ystävien kanssa Pälkäneellä. Eilen leivottiin koko porukalla pullaa, ja koska Remu on maidolle ja munalle allerginen, pullasta tuli vegaanista.

Teimme pullista ns. spinnyjä, tiedätte varmaan Arnoldsin ihanat, kuorrutetut pullat?

Ohjeen tein pienenä, jotta kaikki pullat tulisi syötyä jo tuoreena. Tästä riitti kuuteen isoon pullaan!





Eli

Vegaaniset Spinnyt - kuorrutetut pullat 

(munaton, maidoton)

2,5 dl kauramaitoa
1 pss kuivahiivaa
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0, 5 tl suolaa
n.6 dl erikoisvehnäjauhoja
50 g leivontamargariinia (maidotonta) minä käytin Pirkka- merkkistä

Kuumenna kauramaito yli 42 asteiseksi

Sekoita kuivahiivat hyvin jauhoihin, lisää sokeri ja suola ja vaniljasokeri.

Alusta jauhot taikinaan. Minä sekoittelin ensin vispilän kanssa, ja siirryin sitten käsin vaivaamiseen. 

Lisää lopussa lämmin, pehmeä rasva.

Lisää jauhoja vain sen verran, että taikina jää kunnolla pehmeäksi, mutta irtoaa juuri ja juuri käsistä ja kulhosta. Vaivaaminen auttaa tähän, eli vaivaa sitä käsin ainakin viitisen minuuttia. Pieni taikina on helppo onneksi vaivata! :) 

Laita kulho lämpimään paikkaan, jotta taikina kohoaa noin kaksinkertaiseksi. Kulhon voi peittää esim keittiöpyyhkeellä, tai itse käytin foliota ja laitoin leivinuuniin kohoamaan, jossa oli ihan hieman lämpöä (alle 50 c)

Kumoa taikina pöydälle ja kaulitse siitä jauhojen avulla levy. 
Tästä tuli meillä noin pellillisen kokoinen levy.

Täyte:

50 g margariinia
1 dl sokeria
1 rkl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Sekoita pehmeän margariinin sekaan mausteet. Levitä ohueksi kerrokseksi kaulitun levyn päälle. 

Jaa levy 6 osaan pystyvedoilla (kaistaleiksi) ja rullaa osiot pulliksi. 

Kohota vielä hetki näitä liinan alla lämpimässä paikassa. 

Paista 175steessa, n. 15minuuttia, riippuu vähän uunistakin. Me otettiin pois kun näytti aika hyvältä väri :) 

Kuorrute

1 prk Oatly påmackan tuorejuustoa
ainakin 1/ 2 pktia tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Sekoita ainekset keskenään, jos tulee liian jämäkkää, käytä ihan hiukan mikrossa pehmenemässä. Esim. 3 sekuntia kerrallaan. Laita tomusokeria niin paljon, kun kuorrute näyttää tarpeeksi paksulta, meillä meni ainakin se puoli pakettia.

Kuorruta pullat, kun ovat jäähtyneet.










Uusi, harmaampi tukka!

Tällaisena kotiuduin reissulta tänään!

Käytiin Habitaressa, mutta sitä ennen istuin kolme tuntia kampaajalla :)

Ruu ei ensin tunnistanut, mutta kun tajusi, tippui häneltä leuka alas ja kysyi ÄITI miksi olet värjännyt hiukset tuollaiseksi 🤣



Nirso lapsi - mikä tilanne nyt 5,5 vuotiaana

Kun esikoisemme Ruu oli yksivuotias, hän söi vähän kaikkea. 

Hän veteli pihviä paljain käsin, nautiskeli kanasta ja oli halukas maistamaan uusia juttuja. 

Ruoan maistelu oli kivaa, mutta ei hän syönyt kiinteitä mahan täytteeksi asti. Silloin hän piti vielä maitoa ykkösenä.

Joskus siinä 1,5 vuoden paikkeilla tilanne muuttui. 

Olin lopettanut imetyksen vähän aikaa sitten. Ruuan piti olla mahan täytteenä nyt. 

Kun lapsi on nirso

Yhtäkkiä ei enää maistunut kuin makaroni, leipä, kurkku, tomaatti, peruna eri muodoissa, juusto, hedelmät, jogurtit ja muut hapanmaitotuotteet, raejuusto, murot, marjat.

Makaronilaatikko meni vielä jauhelihan kanssa, mutta kun tyttö kasvoi, hän alkoi karttaa niitäkin makrulaatikon seasta.

Tilanne oli aika rasittava, koska kuka nyt haluaisi koko ajan tarjota lapselle samaa ruokaa? Ja kun sekin pääasiassa upposi huonosti.

Meillä pyöritettiin pääasiassa seuraavia lämpimiä ruokia:

- keitot (hän söi sieltä perunat ja liemen hyvällä halulla)
- makrulaatikko (Ruulle pian ilman lihaa oma osio) 
-peruna-sipuli-jauheliha tai kana-laatikko
- makaronin eri muodot kurkun, tomaatin ja raejuuston ja ketsupin kera
- muusi (jos meillä vaikka jauhelihaa sen kanssa, ei Ruu syönyt lihaa vaan raejuusto, kurkku, tomaatti- ketsuppi- komboa)
- tortilla (sisään kurkku, raejuusto, ketsuppi, margariini, juusto, tomaatti)
- nakit

Ehkä jotain muutakin välillä, mutta pääasiassa noita hän suostui ruuaksi syömään.

Kerran hän sai itse tehdä pizzaa, jonka päälle sai laittaa nakkia, ketsuppia, juustoa. Hän oli innoissaan, mutta kun pizza tuli uunista, ei hän halunnut sitä maistaa kun se pelotti.

Kamalinta hänelle oli, jos oli kastiketta lautasella. Tai ainekset sekaisin lautasella.

Hankalinta tämä oli reissussa. Kun lapsi syö ravintolassa muuta kuin ranskiksia, koska kaikki muu on pelottavaa.

Käännekohta

Mutta nyt haluan kertoa siitä, että kyllä siitä voi yli päästä ajan kanssa. Ilman että lasta pakottaa maistamaan.

Me ollaan muutamia vuosia jo tehty niin, että jos Ruu uskaltaa edes maistaa jotain, sanotaan, että sen saa heti sylkeä ulos, eikä ole pakko tykätä. Jos on maistanut uusia ruokia, on voinut saada jälkkäriäkin tms. Mutta ei ole pakko edes maistaa.

Tämän kautta, kun hän on tajunnut, että ruokaa ei ole pakko pitää suussa, hän on rohkaistunut maistamaan. Usein hän sylkäisee ruuan heti pois, mutta ei se haittaa! Sekin on iso juttu, kun pelottaa laittaa joku uusi ruoka suuhun.





Mä ymmärrän Ruuta aika hyvin, mun itsenikin mielestä joidenkin ruokien suutuntuma tai haju on kamala. 

Minua oksettaa, jos suuhun tulee jokin jänne tai puren vahingossa johonkin läskinpalaan lihan seassa, yök. Joten ymmärrän hyvin, että se tunne mikä ruuasta voi tulla suussa, on aito.

Suuria hetkiä oli, kun hän itse sanoi reilu vuosi sitten, että voisi maistaa kanaa. Se pala oli pikkuriikkisen pieni, mutta voi sitä oivalluksen hetkeä, kun hän huomasi että kanahan ei oikeastaan maistu miltään :D

Sen jälkeen hän on tasaisin väliajoin kiinnostunut maistamaan. 

Me on käyty myöskin keskusteluja siitä, että hänenkin ruokansa olisi paljon parempaa, ja kivempi olisi syödä, jos hänelle saisi tehdä eri ruokia, eikä aina samaa. 

Nyt, kun hän on jo siinä iässä, että ymmärrystä on tällaisiin asioihin, niin hänen kanssaan pystyy puhumaan näin ja sillä on vaikutusta. 

Olen kertonut, että minustakin olisi tosi tylsä syödä jos kaikki ruoka olisi vain tuota mitä hän syö. Ja että ruoka on parempaa, jos siellä on seassa eri makuja, esim kanaa pastan seassa ja vaikka ananaksen paloja. Hän jäi miettimään asiaa, sen näki että hän kuunteki ja mietti.

Pitkään meni niin, että kana ei saanut tulla samalle lautaselle muun ruuan kanssa, vaan hän otti pieniä murusia sitä erikseen. Ja nyt kana saa mennä ruuan sekaan jo kattilassa,  hän on niin tottunut siihen :) 


Joskus on auttanut, kun olen kuvaillut uuden jutun makua hänelle. 

Esimerkiksi ananasta hän ei halunnut maistaa, mutta kun kerroin, että se on makeaa, hän rohkaistui ja nykyään sitä saa olla ruuan seassa. Jokainen tällainen on edistysaskel nirson kanssa :) 

Eilen hän kertoi ylpeänä, että oli kerhossa maistanut kukkakaalta ja se ei ollut pahaa. Nämä on kivoja hetkiä :)


Nykyään hän syö ruokansa melkein aina nopeasti ja saattaa pyytää lisääkin. Tilanne on aika hyvä jo! 

Välillä hän miettii koulua, onko siellä pakko syödä kaikkea. Olen lohduttanut, että ei ole ja kukaan ei tule määräämään että miten paljon pitää syödä ja että ruoka on hyvää :) 

Sosiaalinen paine - olenko huono vanhempi kun lapseni ei syö

Lapsen nirsoilu aiheuttaa vanhempana sosiaalista painetta. Aina saa selitellä, ettei meidän lapsi syö sitä eikä tätä. 

Kun pyysin ravintolassa lasten listalta lohiannoksen ilman lohta- pelkkä muusi ja kasvikset - voi sitä päivittelyn määrää. Hyvä ettei naapuripöytiin asti ihmetelty asiaa.

Tuntui monesti, että tässä on vanhempana löysäilty ja annettu lapsen tulla nirsoksi. Ei ole tarjottu tarpeeksi monipuolisesti ruokia. On varmaan liikaa saanut valita. Liikaa herkkuja. Kyllä se syö, kun nälkä tulee- anna olla ilman. 

Ruuasta ei saisi tulla valtataistelu lapsen ja vanhemman välille. Haluaisin opettaa normaalin suhteen ruokaan, ja pakottamista en koe oikeana. Nyt näyttää ainakin hyvältä, Ruu on kiinnostunut uusista mauista ja syö taas esimerkiksi pizzaa! :) 

Olen koettanut ajatella, että haluaisinko minä, että minua pakotettaisiin maistamaan simpukkaa tai vaikka lehmän kieltä? 

Eikö se ole sama asia? 

Jollekin toiselle lehmän kieli on ihan herkkua ja normaali ruoka - minua se ällöttää. Samalla tavalla lapselle voi kasvaa vuoren kokoiseksi ällötykseksi maistaa uusia ruokia.

Maistamisen pitää mielestäni olla sellaista, ettei lapsi joudu itku silmässä sitä tekemään.

Nyt meillä onkin toinen lapsi taas ruokarajoittunut, kun hänellä on allergioita vaikka muille jakaa - taas saa silmien pyörittelyä ja ihmettelyä, miten voi olla niin paljon allergioita! Mutta antaa ihmisten ihmetellä.

Tsemppiä kaikille nirsojen kanssa painiville! :)





(Melkein) lapsivapaa edessä

Jes, enää pari yötä! Odotan tosi kovasti perjantaita :) 

Silloin viemme Remun ja Ruun mummulle hoitoon ja lähdemme mieheni ja Tildan kanssa pääkaupunkiseudulle. On kiva pitkästä aikaa olla vähän pidempi hetki ilman noita isompia lapsia.

Meidän suunnitelmissa on perjantaina käydä katselemassa lattiamateriaaleja, kirjautua hotelliin, syödä jossain ravintolassa.

Ei mitään isompia siis, mutta pääasia on olla reilu vuorokausi pienemmällä kokoonpanolla. 

Tilda saa vanhempien jakamattoman huomion, ja me saadaan olla ilman kiukuttelevia tahtoikäisiä :D



Lauantaina menen heti aamusta kampaajalle, hiusväri vaihtuu! Sitäkin odotan kovin, mulla on visio uudesta väristä, mutta katsotaan mitä kampaajani siihen sanoo :)

Kampaajan jälkeen suuntaamme Habitareen. 

Siellä haluan testata kotimaisia sohvia, tutkia ja vertailla lattiamateriaaleja, seinämateriaaleja, laattoja.. Kaikkea sisustusta ja pintamateriaaleja!

Minua kiinnostaa myös ruokapöydän tuolit. Niiden hankkiminen on meillä edessä.

Pöytää emme näillä näkymin uusi, vaan edellisen kotimme pöytään tulee vahakangasliina päälle peittämään kolhuja ja se saa jatkaa elämäänsä meillä.

Onkohan Habitaressa saunoja? Sitäkin pitää miettiä.

Ihana päästä katsomaan sillä silmällä, että löytyykö jotain uutta tulevaan taloomme :)

Kertokaa, jos teitä kiinnostaisi nähdä Habitaresta jotain? Instagramin storyjen puolelle ainakin tulen päivittämään siellä mielenkiintoisia uutuuksia :)


Habitaren jälkeen ajelemme takaisin kotiin ja haemme lapset matkalla hoidosta. Sunnuntaina taas paluu töihin, toivottavasti oikein virkistyneenä :)



3 vuotias Remu - tulta, tappuraa ja suuria tunteita

Remu, meidän keskimmäinen, täytti kuun alussa 3 vuotta. 

Synttärit juhlittiin jo ennen varsinaista syntymäpäivää, ja viime viikolla käytiin neuvolassa. Ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki kertoa siitä, millaista elämä kolmevuotiaan Remun kanssa on!

Ensimmäisenä mieleeni tulee voimakkaat tunteet. Remu on 200 % iloinen silloin, kun on iloinen, ja 200 % kiukkuinen, kun kiukuttaa.


3 vuotias huutaa, raivoaa, repii hiuksista

Hän huutaa ja raivoaa, kun jokin ei mene hänen mielensä mukaan. Ja iloinen Remu nauraa räkättää kovaan ääneen, halaa ja kertoo "Äiti, sinä olet rakas!"

Välillä tämä nollasta sataan kiihtyminen on aika raskasta. Kun meillä on kaksi muutakin lasta, Remun tunteiden aallokko on joskus vaikea jaksaa ottaa vastaan. Pitäisi aina muistaa, että hän ei vielä htunnista tunteitaan, eikä osaa käsitellä niitä.

Joinain päivinä Remu repii isosiskoaan hiuksista ja hakkaa. Olen tosi huono niissä tilanteissa ja suutun itsekin Remulle. Onneksi Remu ei kuitenkaan pikkusiskolle ole tehnyt koskaan mitään.

Remu rakastaa ambulansseja, paloautoja, poliisiautoja, metsäkoneita, puimureita.. Kaikkia työkoneita :D Niillä hän tykkää leikkiä päivittäin.

Hän harrastaa tanssia ja uutena aloitti nyt nallepainin isänsä kanssa, ja tykkää siitä ainakin ensituntumalta.

Hän puhuu paljon karhuista ja mielikuvitus on vilkas

Karhut jostain syystä jännittävät häntä ja hän saattaa selostaa esimerkiksi, että hän on ollut yksin metsässä ja karhu on tullut vastaan :) Ei hän ole oikeasti ollut yksin metsässä :)

Hän saattaa myös yhtäkkiä sanoa " Äiti? Metsässä on karhuja. " ja jatkaa leikkejään.

Remu sanoo melkein poikkeuksetta "Kiitos" kun on kiitoksen paikka. Se on ihanaa :)

Hän rakastaa pomppimista, keppostelua ja juoksemista, uimista ja kaikkea liikuntaa ja riehumista.



Remun allergiat

Remu syö ruokaa paljon ja mielellään syökin! :)

Remu on suolisto-oireisesti allerginen useille ruoka-aineille. Mitään ei näy testeissä.

Tällä hetkellä epäsopivien listalla on maito, kananmuna, nauta, soija, herneproteiini, viinirypäle, peruna, bataatti, omena, vadelma, ananas, mango, sitruunahappo, kiivi,..nämä ainakin. En aina muista kaikkia. Helpompi on muistaa sopivat :)

Kun ollaan saatu allergiat aika hyvin selville, on saatu hallintaan myös Remun suolen toiminta, joka vielä puolitoista vuotta sitten oli ihan mahdotonta. Hänellä tuli löysät vellit vaippaan jopa 8 kertaa päivässä, kunnes vuosi sitten aloimme jättämään näitä pahiksia kovalla kädellä pois.

Hänen suolensa ei yhtään sietänyt syödä mitään, missä oli näitä epäsopivia. Ja tietysti niitä tuli melkeinpä joka ruokailulla, koska käytimme ruuassa munaa ja maitotuotteita, välipalassa oli usein omenaa, hedelmiä..

Tämän myötä on saatu yksi tärkeä askel, eli melkein kokonaan vaipattomuus.

Nyt, kun ei tarvitse koko ajan pelätä, milloin maha menee sekaisin, on paljon helpompi olla ilman vaippoja. Ja Remua ei enää pelota tehdä isompaa hätää pottaan. Ennen se oli hänestä pelottavaa.

Uni on parantunut sen myötä, kun allergiat on saatu paremmin hallintaan.

Ennen hän itki öisin useita kertoja ja heräili niihin, vatsa ja suolisto varmasti vaivasi. Nyt hän nukkuu yöt hyvin, vaikka nukkumaan meno onkin vaikeaa - hän ei malttaisi mennä nukkumaan iltaisin.

Remun mitat 3 -vuotiaana

Remu on nyt 93,5 cm pitkä ja painaa 12,3 kg.

Vuosi sitten hänellä laahasi sekä pituus, että paino. Ei ihmekään, kun häneltä tuli kaikki ruoka käytännössä heti läpi. Kun ruokavaliota alettiin rajoittamaan, kasvua alkoi tulla paremmin.

Hänen ihonsa on virheettömässä kunnossa, ennen ruokavalion karsimista sitä piti rasvata joka ilta, että kutina pysyisi hallinnassa.

Elämä Remun kanssa ei ole ainakaan väritöntä, ei tylsää eikä helpoimmasta päästä :) Toivon, että jonain päivänä vielä päästään allergioista eroon ja elämä sen osalta helpottaa Remullekin.

Mutta ihan parasta on, että meillä on tuo pikkuinen poika ja meidän tytöillä on hänet veljenään! :)

Ongelmallinen raksa

Huokaus, syvä huokaus. Tuntuu, että meidän raksa on joka vaiheessa ongelmallinen.

Kun oli vihdoin, (puolentoista kuukauden odottelun jälkeen) saatu maaperätutkimus tehtyä, meille selvisi, että tontille tarvitaan paalutusta.

Sen jälkeen selvisi, että tarvitaan myös räjäytystä. Raha vaan valuu tileiltä.

Nyt ihmeteltiin, mitä tehdään rinteelle, joka talon paikalta kaivetaan pois. Miten ratkaistaan se kaivetun rinteen ja kaivamattoman rinteen raja?

Soitin eilen maisemasuunnittelijalle, joka tuli kanssani tänään katsomaan tonttia. Storyssani instassa onkin kuva tontilta tänään.

Hän ehdotti, että rinne porrastetaan muutamaan portaaseen ja rakennetaan tukimuuri.

Koska tämä vaatii tukevia rakenteita, kallioon ankkuroimista (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja anturan tekemistä, taidamme palkata asiaan osaavat ammattilaiset. Jos teillä on suosituksia Turun alueen viherrakentajista, otan niitä ilomielin vastaan! :)

Kuva ei liity asiaan. Lisäsin sen vain, koska se on minusta kiva kuva eikä minulla ollut kuvaa tontilta :D


Nyt meillä siis tehdään siellä maatöitä, ja huomenna kaikennäköiset vastaavat ja asiantuntijat tapaavat heti aamusta tontilla ja ratkovat jotain ongelmallisia kohtia, en itseasiassa tiedä tarkkaan, mitä ne ovat, mutta jotain korkoihin liittyvää.

Talo tuntuu tulevan ihan hullun korkealle maanpinnasta.

Seuraavaksi on tiedossa kai räjäyttelyä. Ja paalutus. Tai en minä itseasiassa tiedä järjestyksestä kovin tarkkaan. Päivät on melkoista hullunmyllyä, kiirettä aamusta iltaan.

Me ollaan yhä vesivahinkoa evakossa, enkä tiedä miten kauan täällä ollaan. Nyt olen alkanut vähän sisustaa tätäkin asuntoa, koska ei täällä kukaan jaksa olla tällä tavalla.

Joo, mutta kerron taas lisää, kun tiedän jotain :) 

Tervetuloa seuraamaan myös instaan - varsinkin storyn puolella siellä aina näitä raksajuttuja pyörii, ehkä sitten kuvavirrassakin alkaa enemmän olemaan kun talo alkaa nousemaan :)



Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Miia (@miiametsoblog) jakama julkaisu

Miten parisuhde ja rakkaus kestää yli pikkulapsiarjen?

Mä kirjoitan harvoin tänne meidän parisuhteesta.

Kirjoitin viimeksi yli vuosi sitten, kerroin siitä, kun raskausaikana oli tosi vaikeaa.. En muista tarkkaan, mitä sanoin, mutta itkin monet illat kun mietin, onko tää elämä nyt tässä.

Raskaana ollessa hormonit on joka kerta tehneet mulle valtavan tarpeen erota. En tiedä miksi, mutta jokaisessa raskaudessa mulle on tullut sellainen olo, että en halua olla tuon ihmisen kanssa.

Mä uskon, että siinä on joku biologinen juttu, että nainen ajaisi miehen pois. Nyt on jo parempi olla. En ajattele eroa, päinvastoin, odotan tulevia vuosia.

Me ei olla koskaan oltu hyviä puhumaan, ja se on suuri haaste meidän suhteessa.

Nyt kun meillä on kolme lasta ja käydään vuorotellen töissä, on tosi vaikeaa löytää sellaista aikaa arjessa, että oltaisiin muutakin kuin isä ja äiti ja huoltojoukot.

Kolmen pienen kanssa päivät täyttyy heidän tarpeistaan. Mihinkään ei pääse kaksin. 

He tarvitsevat jonkun koko ajan olemaan läsnä, ja kun siihen lisätään vuorotellen töissä oleminen, niin onhan se ihan realistista, ettei aikaa hirveästi muuhun jää.

Kesällä olin eräänä lauantai-aamuna Vilin kanssa aamulenkillä, kun näin pariskunnan ajavan varhain tuosta keskustan läpi, kajakki auton katolla.

Silloin ajattelin haikeana, että joskus vuosien päästä mekin ollaan tuo pariskunta. 

Kun näistä vuosista selvitään, vielä joskus me voidaan lauantaina lähteä kaksin harrastamaan ja löytää asioita, joita olisi kiva tehdä yhdessä. Mulla on kova ikävä sitä, että pääsisin mieheni kanssa liikkumaan.

Haluaisin käydä pitkillä kävelylenkeillä maastossa, pelata huonoa tennistä, kokeilla uusia lajeja, mennä salille. Tehdä hyvää ruokaa yhdessä, ajan kanssa keskittyä johonkin.



Me olemme olleet yhdessä 9 vuotta, joista 5,5 vuotta on oltu vanhempia. Lapset on parasta, mitä elämässäni on koskaan ollut!

Olen välillä kipuillut tosi paljon, kun tuntuu että hukun äitiyteen - mutta en vaihtaisi mitään pois. Eikä hukkuminen ole mieheni eikä lasten syy, vain omani.

Kun hukkaa itsensä, eikä ole tavoitteita tai mitään odotetettavaa, tuntuu että väsyn ja tylsistyn.

Silloin helposti projisoin sen tunteen toiseen ihmiseen- vaikka eihän se hänen vikansa ole, jos minä olen itseni kanssa hukassa. Monesti on helppo syyttää toista siitä, että on omaan elämään tyytymätön. 

Minulla on vielä kova duuni siinä, että osaisin ottaa aikaa itselleni kodin ja töiden ulkopuolelta. Nyt, kun kaikki aika menee kotona tai töissä, se ei ole mahdollista.

Tällä hetkellä puolisossa on minulle tärkeimpiä piirteitä se, että hänkin puhaltaa arjessa yhteen hiileen.



Että me selvitään arjesta, vaikeista öistä, kiireisistä viikoista ja riidoista.

Molempien pitää olla sitoutunut tähän kaikkeen, ja arvostaa vielä sitä puolisoa siinä rinnalla.

Meillä on paljon vielä parannettavaa meidän suhteessa, mutta olen kyllä valmis myös tekemään asioita meidän suhteen eteen, koska tiedän, että puolisoni on kullan arvoinen.




Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Huh, mikä päivä takana 😁 Oli tosi kivaa, (toi Tildan onnellinen ilme 😍) storyn puolella näkyikin, että oltiin rannalla lasten kanssa ja paistettiin makkaraa. Mut on se aina myös aika rutistus olla kolmen tämmösen kanssa tollaisissa menoissa.. Tapahtumia riittää 🙄🙈 No, siitä hiekkaisena ja väsyneenä kotiin - vain huomataksemme ovella, että olen ottanut meidän vanhan kodin avaimet mukaan 🤔 Ei muuten mitään hätää, mutta mieheni on tänään yli yön työmatkalla 🙏. Eli soittoa huoltomiehelle, ja odoteltiin tunti että päästään sisään 😐 Siihen meni 40 e 💸 Ei ehditty viemään Ruuta jalkapallotreeneihin koska ei löydetty palloa, ja oltiin myöhässä jo muutenkin siinä vaiheessa kun palloa etsittiin. Kohta on mun lempiosuus edessä, eli kolmen pienen nukuttaminen yksin 💪🏻 Jes. Sit oonkin varmaan aika valmis sulkemaan silmäni itsekin. Hyvää yötä 😁 #vainäitijutut #kotiäiti #kolmelasta
Henkilön Miia (@miiametsoblog) jakama julkaisu