Kaikki lelut ´40 % NYT ja muut Black Friday - tärpit! Ole nopea, koska parhaat joululahjat myydään jo :)

Minä valvoin tämän takia yli puolen yön, mutta kannatti :)

Olin nimittäin kerännyt Tokmannin verkkokaupan ostoskoriin kaikki lelut, joita halusin ostaa. Klik ja tilaus tehty! EI mennyt niin helposti :D Kuvittelin, että menisi, vaan se heitti minut koko ajan pihalle ja jouduin koettamaan monta kertaa, että sain alen ja ostettua lelut :)

Lelut saa nyt Tokmannilta 40 % alennuksella sunnuntaihin asti! Tarjous myös myymälöissä, huom: eikä koske Legoja.

Lastenvaatteita hyvässä alessa etsivälle suosittelisin kurkkaamaan Zalandon sivuille. Sieltä nimittäin löytyy ihan törkeän edullisesti kaikkea Cyber Deal- hinnoilla, jopa 70 % alessa.

Kannattaa mennä heti katselemaan! Myös ihan naisten ja miestenkin puolelta nämä samat Cyber Dealit löytyy! :)

Jollyroomin Black Week kannattaa myös tsekata.

Esimerkiksi Brion Nukenvaunut poimisin sellaisena tuolta, joita voi olla vaikea löytää muualta pukinkonttiin halvemmalla :)

Kamera-asioissa itse aion kyttäillä Rajalan tarjouksia, ja Verkkokauppa.com on varmasti yksi kovimmista. Esim tämä NERF pyssy näyttäisi olevan aika hyvään hintaan - itse en noista paljon tiedä, mutta hintoja minäkin osaan vertailla :)

Myös viime vuoden hitti Scruffaluvs -lemmikki, ääntelevä versio, on hyvässä alessa.

Mene nyt äkkiä ostamaan ne joululahjat mitä olet halunnutkin, ainakin Tokmannilta loppuu varmasti suosituimmat jutut nopeasti :) 


black friday lelutarjous hinnat




Elf on the shelf tuli meille

Elf on the shelf on hauska amerikkalainen perinne, ja kuten moni muukin asia rapakon takaa, on Elf on the shelf tullut Suomeenkin vuosien aikana.

Meillä tämä tonttu on tänä jouluna ensimmäistä kertaa! 😊

Tonttu voi tulla kotiinne milloin vain marras-joulukuun aikana, meillä se aloitti nyt, noin kuukausi ennen jouluaattoa. Tonttu lähtee jouluna takaisin joulupukin luo ja tulee taas seuraavana jouluna takaisin!

elf on the shelf tonttu suomi ideat


Ja miksi tonttu sitten tulee, mikä sen idea on?

Idea on, että annat tontulle nimen. 

Ensimmäisenä aamuna lapset saavat löytää tontun ja tontulla on mukanaan kirje, jossa tonttu esittäytyy lapsille ja voi tuoda vaikka pienen lahjan. Meillä tonttu tuo paketissaan tänään piparimuotin ja kertoo, kuka on nimeltään, miksi on täällä ja että tänään tehdään jouluisia pipareita.

Tonttu on tullut joulupukin luolta ja hän on seuraamassa miten täällä käyttäydytään! :) 

Lapset eivät saa koskea tonttuun, vaan tonttu lähtee päiväksi pois lasten ulottuvilta ja näkösältä. Seuraavana aamuna tonttu on taas ilmestynyt jonnekin päin kotia ja lapset saavat ihmetellä, mitä tonttu on yön aikana touhunnut. 

Tonttu laitetaan joka aamuksi eri asetelmaan, ja yleensä tonttu on yön aikana tehnyt jotain hassua pientä kujeilua tai pelleilyä :)

Se voi olla esim. että tonttu löytyy sotkeutuneena vessapaperiin kun on kiusallaan paketoinut perheen hammasharjat vessapaperilla. Tai tonttu on voinut käydä salaa ottamassa itsestään yöllä selfien nukkuvan lapsen kanssa ja löytyy tämä kuva kainalossa.

Sekös lapsia naurattaa :)

kuva


Ideoita tontun kujeiksi on netti täynnä!

Meidän tontun touhuja voi tulla seuraamaan instaan, koetan laittaa sinne joka päivä kuvan tai storyn puolelle, että mitä ihmettä tonttu puuhasi :)

Lapsille aivan ihana, hauska juttu ja uskon että meidänkin lapset tulee olemaan innoissaan tontusta! :) 




Oman ajan ottaminen on yllättävän vaikeaa, kun kerran siitä on luopunut

Kerroin tässä aiemmin syksyllä, että minulla alkoi kaatumaan arki päälle.

Sitten tajusin itsetutkiskelua tehtyäni, että olin oikeastaan jumittunut kotiin. 

Kesän puolivälissä pikkuhiljaa ajauduin tilanteeseen, että tein joko töitä tai olin lasten kanssa - ei mitään omaa aikaa harrastusten parissa tai kavereideni kanssa, tai missään tuulettumassa käymistä.

Tätä kesti seuraavat 4 kuukautta. Siinä vaiheessa oli vielä sairasteltu koko syksy, itsekin pari kuukautta putkeen.

Silloin päätin, että jotain on tehtävä, pakko koettaa palauttaa liikunta elämään ja keksiä jotain "harrastusta", missä kävisin kodin ulkopuolella ilman lapsia.



Tää on ollut mulle tosi vaikeaa! 

On tosiaan tuntunut siltä, että liikunta ei huvita.

Olen kuitenkin väkisin raahannut itseni koiran kanssa lenkille, vaikka on pimeää ja märkää ja kylmää siinä vaiheessa, kun mieheni tulee töistä ja minulla on sauma päästä ulos ilman lapsia.

Ajattelin. että voisin aloitella nyt sitä luonnonvalokuvaus-harrastusta, josta olen vähän haaveillut, mutta koska arkisin on aina pimeää kun mieheni on kotona, niin nämä mahdollisuudet jää lähinnä viikonloppuihin.

Tänäänkin ajelin 8 jälkeen aamulla Ruissaloon Vilin kanssa, ja sain samalla liikuntaa, omaa aikaa ja tuli katseltua maisemia.



Valitettavasti auringonnousu oli pilvinen, mutta ei se haittaa! Mieli virkistyi huomattavasti, ja Vilikin tykkäsi :)

Näiden lisäksi olen käynyt ystävien kanssa nyt muutaman kerran marraskuun aikana Turussa stand upia katsomassa, ja ulkona syömässä. Ensi viikonloppuna on taas tällainen lauantai-ilta tiedossa, tosi kivaa! :)

Eli näistä koetan pikkuhiljaa saada lisää virtaa syksyyn ja arkeen. Vaikka välillä ulos lähtö tuntuu tosi vaikealta, niin edes pieni ulkoilu yksin, sekin on parempi kun ei mitään!


Tienaaminen somella - miten 2019 meni minulla?

Olen jo useamman vuoden tehnyt kaupallisia yhteistöitä somessani, alussa lähinnä blogissa ja viime vuosina myös instassa.

Tulot ovat olleet hyvin maltillisia ja työhön panostaminen on ollut vaihtelevaa, kun on muutamia lapsia syntynyt siinä sivussa. 

Mutta kuten olen ennenkin kirjoitellut, niin merkittävä sivutulo kotiäidille ehdottomasti! :) 

Tänäkin vuonna tein alkuvuoden hyvin maltilla töitä, koska äitiyslomalla saa työskennellä vain sunnuntaisin vapaasti. 

Lisäksi halusin keskittyä myös pieneen Tildaamme niin hyvin, minkä voin. Koska hän on näillä näkymin meidän viimeinen vauvamme ja äitiyslomani viimeinen lajiaan, joten siitä kannattaa myös nauttia!

Nyt kuitenkin olen irtisanonut itseni työpaikasta, josta olin hoitovapaalla, ja olen päätoimisesti yrittäjä.
Aikamoista! Heti tuntuu, että paineetkin kasvaa - minun pitäisi oikeasti tienata tällä jotain. 

Oman someni kaupallisuus on varsinkin instan puolella kasvanut, ja siitä on tullut tärkein kanavan yrittämisen kannalta. 

Blogin puolella tähän on toivottavasti tulossa muutoksia ensi vuoden aikana! Edellinen muutos ei ollut hyvä taloudellisesti, joten täytyy tehdä peliliikkeitä ja vaihtaa maisemia.

Edelleenkin tämä kanava on minulle rakas, ja haluan tälle kirjoittamiselle lisää aikaa, ja tietysti se on kiva jos se näkyisi myös palkkapussissa! :) 

Huomenna onkin ohjelmassa Verovirastoon soittelua, pitää vähän kysellä noista alv- asioista, kun ne on ekaa kertaa minulle ajankohtaisia, ääähh.

Eli yli 10 000 mentiin tänä vuonna. Kiva yllätys, mutta ei niin kiva kun olin arvioinut alle sen.

Edelleenkään somea ei kuitenkaan arvosteta työnä - sen huomaa siitä, että yhä saan pyyntöjä esimerkiksi tehdä postausta tukisukkahousuja vastaan.

Ei sillä, etteikö ne olisi tarpeen, mutta en minä voi lapsiani ruokkia tukisukkiksilla.

Olen kuitenkin tottunut jo siihen, ettei alaani arvosteta - edellinen työni oli kaupassa, joten samaa arvostusta sekin nautti :D 




Olispa kesä. 



Ilmaisille kahveille HopLoppiin!

Kaupallinen yhteistyö HopLop

Te kaikki varmaan jo tiedätte, että minä äitinä olen hyvin tyytyväinen silloin, kun saan eteeni pullan ja kupin kahvia, ja lapset leikkii iloisena :)



Kukapa äiti ei olisi? :) 

Suomen hauskin sisäleikkipuisto HopLop tuo nyt iloa arkeen, tarjoamalla ilmaiset kahvit koodilla "KAHVITREFFIT"!

Sano kassalla KAHVITREFFIT ja saat ilmaiset kahvit :) Etu on voimassa arkisin (ma-pe) klo 15 asti 20.12.2019 saakka. Etu ei ole voimassa Rovaniemen, Riihimäen ja Keravan HopLopeissa.

Eikä tässä vielä kaikki - nyt kaikki alle 2 - vuotiaat pääsevät HopLopiin ilmaiseksi! 

Eli käytännössä voit viedä lapsen ilmaiseksi leikkimään HopLopiin ja juoda itse siellä ilmaista kahvia :) Nyt meitä pienten äitejä todella hemmotellaan!




Tosi usein on hieman ongelmallista, kun olisi kiva mennä jonnekin kahvittelemaan toisen äidin ja hänen lastensa kanssa. 

Mutta on vaikea löytää paikkaa, jossa voisi rauhassa kahvitella ja lapset viihtyisi, eikä tarvitse pelätä, että lapset hajottaa jotain, ärsyttää muita asiakkaita tai karkaa :D

HopLop on tähän täydellinen ratkaisu!

Jos mukaan tulee yli 2 -vuotias lapsi, hän on ainut, joka maksaa pääsystä :)

Minä ja meidän kolme lastamme olimme hoploppailemassa ystäväni ja hänen lastensa kanssa.

Arkisin HopLopissa on rauhallista, se on oikeasti tosi kivaa, kun omat lapseni ovat niin pieniä vielä.




Oli ihan todella mukavaa! 

Oikeastaan unohdin myös ajankulun ja kellon katselun - meidän oli tarkoitus alunperin lähteä puoliltapäivin, jotta veisin Ruun vielä kerhoon.

Jouduinkin laittamaan viestin kerhon tädeille, että nyt olen unohtanut katsoa kelloa ja Ruu ei tänään tule kerhoon :)



Ensin leikimme, sitten kahvittelimme ja sitten vielä leikittiin. Tilda-vauvakin jaksoi koko 4 tunnin ajan!

Ihan huippua oli myös se, että HopLopista löytyi vegaanista riisijäätelöä, eli meidän maitoallerginen Remukin sai itselleen sopivaa!



Tätä kuulemma yleensä löytyy kyllä tarjolle, kun vaan kysyy. Eli tämä muille allergisten äideille tiedoksi :)

Remun ja Ruun suosikkilaite taisi olla sähköautoilla ajelu. Sitä he voisi tehdä uudelleen ja uudelleen!



 Tämä oli muuten Tildan eka kerta HopLopissa niin, että hän osaa jo itse liikkua.

Hän oli ihan villinä ja kun lähdimme, nukahti tietenkin samantien :)




Mene ihmeessä sinäkin omien pientesi kanssa arki-aamupäivänä HopLoppiin, ota kuppi kahvia ja nauti! Melkein voisin vannoa, että tulet ihmettelemään, miksette ole tätä tehnyt aiemmin :)






Meidän koti nyt haettavissa! :)

Meidän kotia voi nyt hakea VASO:n netissä :) Eli tämä on asumisoikeusasunto.

Me muutamme tästä joulukuun alussa pois, ja jos olet kiinnostunut asunnosta, niin hakemuksen voi laittaa tätä kautta!

Täällä on kuvista poiketen muutamia seiniä maalattu ja alakerrassa on lattia sekä keittiön kaapistoja uusittu. 

Asunnon hakemiseen sinulla pitää ensin olla Liedon kunnan järjestysnumero näihin VASO- asuntoihin. Sitä taas pitää hakea tällä lomakkeella

Liedossa on aika vähän tämän kokoisia asuntoja esimerkiksi vuokralle tarjolla, siksi tää voi olla montaa kiinnostava tieto! :)

Asunto maksaa n. 994 euroa kuukaudessa ja neliöitä on 103.





Tuossa keittiökuvassa ei ole vielä keittiö remontoitu, eli sen jälkeen lattia on vaihtunut vaaleaksi.




Yläkerrassa on kolme makuuhuonetta, joista kahden seinä maalattu ja yhden tapetoitu.




Jos minulle sattuisi jotain

Kaupallinen yhteistyö Turva

Eihän sellaista halua edes ajatella. Että jommallekummalle meistä vanhemmista sattuisi jotain.

Mutta elämä on arvaamatonta, ja näitä asioita kannattaa ajatella. Vaikka olemme vielä suhteellisen nuoria, ei vakavat sairaudet tai onnettomuudet katso ikää eikä elintapoja.

Mieheni ajaa päivittäin työmatkoja, ja tiellä ei koskaan tiedä, mitä eteen tulee.

Kun meidän esikoinen syntyi melkein 6 vuotta sitten, minulle tuli jostain hormoneista kamala pelko, että mies ajaa työmatkalla onnettomuuden ja menetämme hänet.

Ensimmäisenä pelon aiheena ei silloin tosiaankaan ollut, että miten pärjäisin lapsen kanssa taloudellisesti.

Pelkäsin lähinnä sitä toisen ihmisen menettämistä. Meillä ei silloin ollut henkivakuutuksissa toisiamme edunsaajina, eikä asia tuntunut ajankohtaiselta.




Nyt vuosien jälkeen ymmärrän, että on parempi varautua kaikkeen.

Jos menettää puolison, siinä tilanteessa voi menettää samalla perheen yhteisen kodin talousvaikeuksien takia ja joutua surun keskellä myös äkilliseen taloudelliseen ahdinkoon. 

Jos meistä jompikumpi menehtyisi, kaipaamaan jäävien elämä mullistuisi.

Henkivakuutus on olemassa sitä varten, että kuoleman koskettaessa toinen meistä ja lapset pärjäävät sen aikaa, että saavat elämän taas raiteilleen.

Meidän vakuutussumma on tällä hetkellä aika pieni, noin 50 000. Hinta noin 10 e kuussa.

Jos toinen meistä kuolisi, tämä summa maksetaan puolisolle, jotta hän ja muu perhe pärjäisi taloudellisesti.

Summaa täytyykin nyt nostaa, kun lainaa on otettu rakentamisen myötä. Jos vaikka minä kuolisin, niin vakuutuksen pitää olla sen verran iso että puolisoni selviää talolainasta, etteivät he menetä kotiamme.

Meidän henkivakuutuksemme on Turvan Parikulta.

Parikulta on kahden henkilön yhteinen henkivakuutus, ja jos toinen kuolee, korvaussumma maksetaan edunsaajille.

Jos molemmat kuolevat yhtäaikaa, maksetaan molempien summasta puolet edunsaajille.



Eli tämä siis tulee meille edullisemmaksi, kuin se että molemmilla olisi erillinen henkivakuutus! 

Henkivakuutus on todella halpa hinta siitä, että voi turvata kuolemantapauksessa muun perheen pärjäämisen.

Hintaesimerkki Turvan Parikullasta:

Pariskunta, ikä 30 vuotta, joista vähintään toinen ammattiliiton jäsen. Korvaussumma 50 000. Parikulta - henkivakuutuksen vuosimaksu 96, 90 € = 8,08 € /kk.

Ja yhden hengen henkivakuutus on vielä halvempi, samoilla spekseillä noin 5 euroa kuukaudessa. Eli saman verran, kun vaikka yksi iso jäätelöpallo jätskikioskilla.

5 euroa voi olla monelle isokin raha, mutta mitä henkivakuutus sillä tarjoaa, niin menetyksen sattuessa turva on tuota kuukausittain menevää vitosta isompi asia.

Jos teillä ei vielä ole henkivakuutusta, niin se kannattaa kyllä hankkia. 

Minä ainakin haluan varmistaa, että jos minusta aika jättää, niin muilla olisi asiat niin hyvin, kuin vain on mahdollista. Ettei he joutuisi luopumaan heti kodistakin.

Pyydä tarjous vakuutuksesta täältä. Koskaan ei tiedä, milloin sairaus tai onnettomuus sattuu omalle kohdalle.


Muistutus joulun alla: lelun hinnalla ei ole lapselle väliä

Joulu lähestyy, pienet lapset selaavat lelukuvastoja silmät kiiluen ja vanhemmat kuuntelevat toiveita korvat punaisina. Osa vanhemmista on jopa hieman stressaantuneena, koska monet lasten toiveista maksavat ihan älyttömiä summia.

Ehkä sinunkin mielessäsi liikkuu, voiko lasten toiveita toteuttaa?

Lelukoira 50 euroa, itkevä nukke 60 euroa. Autorata 60 euroa ja sitä rataa. 

Haluaisin tämän kaiken keskellä kertoa muutaman asian, ehkä teillekin itsestäänselvyyksiä.

 Ensinnäkin itse sanon lapsilleni ihan suoraan, ettei liian kalliita juttuja osteta. Kun katselemme yhdessä kuvastoa, lapset haluavat sieltä sun täältä jotain. Kerron samalla, mitkä on järkevän hintaisia ja mitkä ei.

Eihän se 5 vuotias katso sen lelun hintaa. Hän toivoo yhtä lailla sitä 6 euroa maksavaa limapalloa, kuin sitä 60 euron itkevää nukkeakin. Ja molemmat niistä luultavasti ovat ihan yhtä vähän aikaa leikeissäkin, valitettavasti.

Se lelun hinta kun ei korreloi lainkaan sen kanssa, miten paljon sillä lelulla leikitään. 

Toisekseen, lelun ei tarvitse olla uusi. Pienet lapset rakastaa ihan yhtä paljon lelua, onpa se kirppikseltä vai onko se kaupasta uutena.

Kerron tässä pari esimerkkiä:

Ruun lempinukke on tämä 2 euroa Pelastusarmeijan kirppiksellä maksanut nukke. Sen nimi on nykyään Umma ( Ruu keksi nimen), ja Ruu on saanut sen noin 1, 5 vuotta sitten ja on rakastanut sitä kovasti.




Minä ostin sen nuken, koska halusin ostaa nukenvaatteita. Nehän maksaa suunnilleen tsiljoonia uutena, ja tällä oli vaatteet päällä. Nuken kunto oli kamala, tukka ihan takussa ja ajattelin ettei se kiinnosta Ruuta lainkaan. Mutta hän rakasti nukkea, ja yhä Umma on tosi tärkeä.

Sitten tämä tässä. Tämä käsinukke-ankka on ostettu kirpparilta noin 5 vuotta sitten. Se on Ruun yksi tärkeimmistä tällä hetkellä.




Sen nimi on Suttunaama. Ruu pukee sitä ja kantaa mukanaan, kuulemma rakkain.

Eli sitä vaan ajattelin muistuttaa, ettei ne uudet ja hinnakkaat lelut ole niitä tärkeimpiä aina. Lapsi kun ei tiedä, mitä se lelu on maksanut.


Sitten se lahjojen määrä. Meillä kaikki tulevat saamaan meiltä vanhemmilta yhden lahjan. Loput tulee sitten isovanhemmilta ja kummeilta yhdet. Siinä on ihan riittävästi.

Itse ajattelin, että esim ns. tyttöpallo eli LOL-pallo on aina mieluinen, tai sitten joku pehmolelu. Ne tuntuu nyt olevan Ruun (kohta 6v) suosikkeja. Remu taas tykkää autoista, työkoneista, roboteista jne. Tilda saa jonkun ääntä pitävän vauvanlelun.

Näin joulun alla kannattaa liittyä paikallisiin Roskalava- ryhmiin Facebookissa. Niissä moni lahjoittaa hyvää tavaraa ilmaiseksi pois, joten jos kukkaroa kiristää, niin niistä löytyy ihania lahjoja lapsille ihan ilmaiseksi.

Minäkin kuulun Roskalava-ryhmiin, ja lahjoitan niissä ja tänään varasin sieltä itselleni vastaavasti meille tavaraa.

Sitten vaan pakkaa ne laatikkoon ja paperiin, ei lapsi siitä välitä, ettei ne ole kaupan paketeissa! 

Roskalava- ryhmäthän löytää, kun kirjoittaa sinne Facebookin - hakukenttään esim "Roskalava Lieto" tai mikä nyt oma kunta onkaan. Tai alue :)

Millainen joululahjapolitiikka teidän perheessä on? :) 


Kenen uni on tärkeintä?

Meillä nukuttiin viime yönä hyvin!

Huolimatta siitä, että kaikki lapset on edelleen räkätaudissa. Aamulla jouduin jopa herättämään Remun, jotta ehtisimme kerhoon ajoissa. Tätä tapahtuu -ööö ei ikinä :D

Kohta 6 vuotta olemme olleet lapsiperhe. Unet ovat ainakin sen 6 vuotta olleet huonoja jo.

Kun odotin vielä Ruuta, 6 vuotta sitten, nukuin jo yöni sohvalla, koska siellä sain hiukan paremmin unta. Sitten tammikuussa - 14 syntyikin esikoistyttäremme, ja siitä eteenpäin olen masokistisesti nukkunut vähintään yksi lapsi vierelläni.

Meidän Ruu ja Remu olivat molemmat kovia heräilemään. Ruu heräsi noin tunnin-kahden välein joka yö koko vauvavuoden. Remu taas itki iltaisin tuntikausia ja heräili yöt myös.

Muistan olleeni välillä ihan äärettömän väsynyt.



Saatoin työnnellä Remua yöllä vaunuissa ulkona kolmen aikaan, jotta hän saisi nukuttua.

Kannoin häntä ja katsoin ikkunasta tähtitaivasta, toistelin itselleni ajatusta 'minä jaksan kyllä, minä olen aikuinen ja minä jaksan'

Uneni vähyys sai aikaan katkeruutta.

Miksi minä joudun valvomaan ja heräilemään? Miksi puolisoni saa nukkua?

Väitän, etten ole ainut pienen lapsen äiti, joka on tuntenut katkeruutta, kun katselee sitä kuorsaavan puolison selkää yöllä.

Katkeruus on voimakas tunne, joka ajaa ihmisiä erilleen.

Miehet yleensä ovat muutenkin parempia nukkumaan kuin naiset, mutta lasten ollessa pieniä miehen unentarvetta pidetään ehkä helposti tärkeämpänä kuin naisen.

Tämä siksi, kun mies käy oikeissa töissä ja lapsen äitihän voi 'nukkua päivällä kun lapsi nukkuu'.

Entä jos äiti ei saakaan päivällä unta, tai lapsi ei nuku kuin lyhyitä pätkiä?

Olin aikanaan ihan ihmeissäni, kun Ruu nukkui päiväunia vain 20 minuuttia kerrallaan. 

Olin luullut, että kaikki vauvat nukkuu päiväunia vaunuissa ulkona monta tuntia putkeen. Minä ehdin juuri tehdä itselleni voileivän ja Ruu heräsi taas.

Minä en synnyttänyt tällaisia lapsia. Minä synnytin huonosti nukkuvia, itkeviä lapsia.

Muistan, kun kerran odotin miestä tulemaan kotiin ja itkin, itkin itkevä Ruu sylissäni.

Olisin tarvinnut unta.

Uni on tosi tärkeää, ja yksi parhaita apuja pienen lapsen äidille olisi se, että puoliso auttaisi vaikka vapaapäivinään niin, että lasten äiti saisi nukkua.

Jos vauva vaan ottaa pulloa yöllä, niin yösyötöissä auttaminen on ihan älyttömän tärkeää. Vaikka se yksi tai kaksi yötä viikossa!

Koska mieskin on aikuinen, mieskin pärjää kyllä niillä huonoilla unilla välillä, vai mitä?

Minun onneni on, että Tilda, kolmas lapsemme on ollut parempivointinen ja terve vauva. Olen saanut nykyään nukuttuakin :) Yksi tai kolme kertaa yössä herääminen ei tunnu enää miltään.


Olisin mieluummin poikien äiti

Meillä on kaksi tyttöä ja yksi poika.

Itse olen luonnollisestikin ollut tyttö ja kasvanut naiseksi. Naiseksi kasvu ei ollut helppoa. 

Jossain vaiheessa elämää luulin, etten välitä muiden mielipiteistä, ja teen asiat niin kuin itse haluan. Mutta viime vuosina olen katsonut asiaa toiselta kannalta ja tajunnut, että olen aina vain kaivannut kovasti hyväksyntää. 

"En välitä muiden mielipiteistä" oli vain kuorta, jolla suojelin itseäni. Tottakai minä välitän. Olen ihminen. 

Kasvamiseni naiseksi on ollut ihan hirvittävää hapuilua ja itsensä etsimistä. 

On vain sattumaa, etten ole joutunut isoihin ongelmiin. Olen ollut niin altis kaikelle mahdolliselle, mikä vain auttaisi minua saamaan hyväksyntää. 

Nyt minulla on kaksi pientä tyttöä kasvamassa. 

Toinen heistä alkaa olemaan siinä iässä, että äitille heitellään niskoja, kauneusjutut kiinnostaa, oma ulkonäkö kiinnostaa ja hän muodostaa voimakkaasti kuvaa itsestään. 

Minä mietin, miten voisin olla tälle tytölle paras mahdollinen tuki ja turva, miten ohjaisin hänet parhaiten kasvamaan lapsesta teiniksi, tytöstä vuosien aikana nuoreksi naiseksi?



Voi miten paljon toivon, että hän kasvaisi luottamaan itseensä, ja hän ei etsisi hyväksyntää joka puolelta, niin kuin minä tein. 

Voi kun hän uskaltaisi sanoa minulle mielipiteensä, kertoa virheensä ja kysyä apua, jos sitä tarvitsee. 

En tiedä, onko nykyään enää pojilla yhtään helpompaa kuin tytöilläkään - mutta luulisin, että maailma on keskimäärin yhä tytöille vaikeampi.

Toivoisin, että molemmat tytöt löytäisi jonkin harrastuksen, joka olisi heille tärkeä ja se kiinnostaisi läpi murrosiän, ja harrastuksesta löytyisi ystäviä. 

Ja jos saisin päättää, se harrastus olisi jotain, missä ei olisi kehon muoto tai hoikkuus tärkeää harrastuksen kannalta. Jotain missä keskitytään muuhun, kuin ulkoisiin ominaisuuksiin. 

Onneksi meillä on puolisoni. Hän on niin turvallinen ja vakaa, että hänestä on varmasti myös tässä iso apu. Mieheni on hyvä esimerkki lapsilleni siitä, millainen on kunniottava käytös mieheltä. 

Otsikossa sanon, että olisin mieluummin poikien äiti. 

Varmaan ehkä tiedätte, että olen oikeasti täydellisen onnellinen lapsistani, onpa he tyttöjä tai poikia. 

Mutta oman itseni kohdalla olen niin epävarman, osaanko minä, itse vajavaisena rakentaa kokonaisia tyttöjä?


Irtisanoin itseni - mitä aion tehdä isona?

Nyt jään sitten virallisesti yrittäjäksi kokonaan.

Irtisanouduin tänään työpaikasta, josta olen ollut hoitovapaalla. Vähän pelottavaa luopua ns. turvaverkosta. Mutta tulevat työtehtäväni olisivat ristiriidassa entisen työni kanssa. Se oli viimeinen niitti tälle päätökselleni.


En ole ollut siellä varsinaisesti töissä noin 6 vuoteen, eli siitä, kun jäin esikoisen odotuksen aikana äitiyslomalle.

Mitä sitten aion tehdä isona? 



Siihen minulla ei ole vastausta. 

Teen näitä töitä somessa ja kuvaajana toiminimellä ainakin sen aikaa, kun olen vielä kotosalla lasten kanssa, eli jos Tilda ja Remu menevät jossain vaiheessa päiväkotiin, niin ehkä siirryn jonnekin palkkatöihin.

Tai kouluun! Koulukin on yksi vaihtoehto, haluaisin vielä opiskella.

Sitä olenkin tehnyt ihan liian vähän elämäni aikana :)

Se on jännä juttu, että joskus aikanaan ei olisi millään malttanut olla paikoillaan, ja jäädä kouluihin, niin sanotusti moottoritie oli kuuma :) Nyt taas olisi aivan ihanaa, kun saisi opiskella!

Mutta ensin, odotan että Tilda kasvaa ja Ruu menee eskariin, sitten kouluun.

Olen vähän kade niille, joille on selkeä palo johonkin, esimerkiksi hoitoalalle - itse kun vain haahuilee, eikä tiedä mitä haluaisi tehdä :)

Kun vähän kaikki kiinnostaa, niin on tosi vaikea päättää mihin suuntaisi energiansa.

Jos olisi jokin selkeä haave tai uratavoitteita, niin ehkä olisi jo tehnyt vaadittavat toimenpiteet sen eteen ja olisi unelmatyössään.

Mutta huomenna otetaan rennosti ja lähdetään viettämään ensin Halloween -juhlia lasten kanssa, ja illemmalla otan rennosti - lähden ekan kerran melkein 5 kuukauteen ulos viettämään iltaa - menen ystävän kanssa syömään ja leffaan! Aivan ihanaa! :)

Tässä meidän perhe viime vuodelta. Tule instaan seuraamaan meidän Halloween - menoa! :) Mulla on niin hauskat suunnitelmat jo! :)