Sain eilen viestin, jota olen kauan odottanut. Tai odotin sitä alkusyksystä, sitten oikeastaan jo aloin ajattelemaan, että ehkä parempi ilman.
Meidän kuopus sai nimittäin päiväkotipaikan. Hän täytti juuri 4 vuotta, ja on meidän lapsista ensimmäinen, joka menee päiväkotiin!
Kaksi edellistä ovat olleet kunnan kerhossa niin kauan, kunnes on alkanut esikoulu, joten kerhomaailmassa on mennyt noin 6 vuotta! Olen tavallaan myös kiintynyt siihen, ihmiset siellä on tullut tutuiksi ja meidän lapset on kaikki viihtyneet kerhossa tosi hyvin. (Toki pieniä ero/ahdistuskausia on ollut)
Hain tätä päiväkotipaikkaa vuosi sitten, kun aloin miettimään omia työ/koulukuvioitani.
Halusin kouluun tai uusia työkuvioita, ja koska kerhoa oli vain muutaman kerran viikossa, olisi tosi hankala yhdistää siihen koulua tai työtä. Sain kuitenkin tytön sellaiseen kerhoryhmään, jossa kerhoa on joka arkipäivä, 3 h tai 2 h päivässä. Se helpotti hieman asioita, jotta voisin tehdä enemmän töitä arkena, minulle tuli 6 tuntia "omaa aikaa" eli aikaa tehdä töitä ilman lapsia kotona.
Aloitin koulun syksyn alussa.
Sitten työt väheni loppusyksyllä tosi voimakkaasti (varmasti kaiken tämän maailmantilanteen vuoksi,) ja aloin ajattelemaan, että ihan hyväkin, ettei kuopus päässyt päiväkotiin, kun ei töitäkään ole yhtä paljon kuin normaalisti.
Ikävää tässä on se, että tyttö tykkää kerhosta tosi paljon. Mutta minun on pakko ajatella omia työkuvioitani. Jos en nyt ota paikkaa vastaan, niin ei sitä saa sormia napsauttamalla myöhemminkään. Olimmehan melkein vuoden jonossa.
Hän aloittaa päiväkodin vuoden alussa ja käy samassa rytmissä kuin isoveljensä on eskarissa, eli 9-13 joka arkipäivä. Tämän muutoksen myötä minulle tulee siis noin 20 tuntia työaikaa joka viikolle arkipäiviin! Se on melkoinen muutos ja auttaa varmasti esimerkiksi siinä, kun alan tammikuussa tekemään näyttötyötä.
On jo itseä vähän itkettänytkin, koska tää on iso muutos. Mutta uskon, että hän tulee tykkäämään myös päiväkodista, onneksi siellä on muutama tuttu lapsikin. Päiväkoti ja eskari ovat tuossa ihan vierekkäin, joten mun on tosi helppo heidät viedä ja hakea samalla reissulla, toisinkuin nyt on joutunut ajelemaan kerhon suuntaan.
Pelottaa kuitenkin, että entä jos pikkuinen ei viihdykään siellä ja tämä (minun tekemäni) päätös osoittautuu kamalaksi virheeksi?
Olen ihan äärimmäisen kiitollinen kuitenkin meidän Liedon kunnan Perhepesälle ja sen henkilökunnalle, miten ihania he on lapsille olleet ja miten paljon lapset on tykännyt kerhosta.
